Osa 11. Muistakaa huolehtia palovaroittimistanne. Tai käy hullusti.

Tsädäm, pikapäivitys. Nyt miun täytyy varoittaa sitten taas herkkähermoisempia jakson lopusta. Itsellenikin tuli kamala olo, vaikkei pelin luonteen vuoksi mitään kauheita kuvia tietenkään ole nähtävissä. Mutta silti. Be warned. Vai olenkohan vain liian herkkänahkainen? Tuomitkaa itse. Ja 11. jakson kunniaksi, koska niitä kehtaa jo näyttää, kuvat suurenivat vähäsen.

Isabella tuli kylään. Vilhelmina huomaa äitinsä haamun, mutta on jo tottunut vanhempiensa spektraaliseen läsnäoloon, eikä jaksa hätkähtää. Mitenköhän vanhempien haamut reagoivat, jos Vilhelmina ajaa sisarensa perheen ulos talosta? Mutta perintö on hänen, eikä kenenkään muun! Ja sisaren lapsikatras alkaa kerta kaikkiaan jo haitata Vilhelminan elämää: koska Vendela ei ole kiinnostunut pojistaan, Pasi ja Vilhelmina joutuvat tekemään kaikki likaiset työt, eikä kummallakaan ole välillä edes aikaa käydä töissä! Vilhelmina ei kuitenkaan uskalla lähestyä kysymyksineen itse aaveita.

Voilà, Taiteilijan omakuva by Vendela Tavast. Huomatkaa taustalla moderniutta tuova seinäpuhelin... Tällaista se Vendela siis tekee mieluummin kuin hoitaisi pieniä lapsiaan. Hohhoijaa. On siinä meillä perhetavoitteinen...

Eijei! Anton! Seis! Ei pilaantunutta maitoa! Missä ovat aikuiset, kun pitäisi siivota?! Pojan pään vieressä lentää omituinen, julmannäköinen pöpö. Vendela, voi Vendela, ei se että on komea miessiivooja tarkoita sitä, että kaiken sotkun voi jättää lattialle lojumaan lasten ulottuville. Vaikka olisi miten aatelinen.

Onneksi Anton vain pulautti maidon lattialle, eikä vakavampaa sattunut. Huhhuh.

Koska Vendelalla on edelleenkin parempaa tekemistä, Vilhelmina kylvettää Antonin. Onhan se nyt kerta kaikkiaan kumma, että lapset huutavat kuin syötävä ja Vendela vaan nukkuu ja kehittää itseään. Liikkeenhoidonkin hän on täysin unohtanut, koska hän "keskittyy perheen hyvinvointiin." Joo just. Ei se, että kerran päivässä vie tuttipullon, ole vielä kovin paljon tehty, Vilhelmina jupisee, ja Anton ei onneksi ymmärrä.

"We all live in a yellow submarine, yellow..." Kröhöm. On siinä aikuisella miehellä huvit. *Blub, pärskis, öblöb, pul* "HUI! Öhöm... minä tässä vain eläydyin lasteni sielunmaailmaan... köh." Kai sitä stressiä täytyy johonkin purkaa.

Vilhelmina oli poseerannut koko iltapäivän Vendelan mallina muotokuvaa varten, ja päätti ottaa vaahtokylvyn rentouttaakseen jäykettyneitä lihaksiaan. Nyt oli hetki aikaa hengähtää ja pohtia tulevaisuutta. Keski-ikä lähestyi kovaa vauhtia, ja kohta olisi pakko alkaa yrittää tosissaan hankkia perijätär, tytär. Vaikka hektinen kotielämä ja Vilhelminan panos lastenhoidossa olivat leikanneet Vendelan piikittelystä pahimman terän pois, Vilhelmina oli saanut taas kuunnella koko iltapäivän Vendelan loputonta lörpöttelyä siitä, miten heidän tulevista kymmenestä lapsestaan varmasti joku olisi tyttö, ja huonosti peitettyä vahingoniloa Vilhelminan yhdestä lapsesta, joka oli vielä poika. "Nyt riittää. Kunhan muotokuva on valmis, he saavat lähteä. En kestä enää tätä sotkua, meteliä, ilkeilyä ja siivelläni elämistä."

"Totta kai minä vaihdan sinulta vaipat, pikkuinen. Voi teitä, kohta en näe teitä kuin vain silloin tällöin..." Mutta ei auta. Seitsemän henkeä, joista neljä pieniä lapsia, on liikaa saman katon alla. Varsinkin jos suunnitelmissa on vielä tyttären hankkiminen ja mahdollinen puoliso...

Hei?! Torakoita! Vendela ei muistanut viedä roskia ulos asti, ja nyt terassilla parveili ällöttäviä kuoriaisia. Filip yritti turhaan talloa niitä hengiltä. Kraak. Mikä tuota Vendelaa oikein vaivaa? Aateluus on selkeästi kihahtanut hänelle päähän. Toivottavasti Pasi ei näe tuholaisia, hänellä torakat kummittelevat jatkuvasti pahimpien pelkojen joukossa.

Vilhelmina päätti pistää toimeksi tyttären hankkimisen kanssa. Eihän hän tästä ainakaan yhtään nuorenisi... "Voi rakas, I-HA-NA nähdä sinua pitkästä aikaa! On ollut kauhea ikävä!!" Vilhelmina kutsui taas Toivon käymään. Tulisikohan heidän tyttärestään yhtään kaunis?

Huoh. Eikö Vendela ole vieläkään opettanut teille, että pilaantunutta ruokaa ei saa syödä? Nyt Carl Magnuksella on ruokamyrkytys.

Muutenkin kaikki ongelmat tuntuvat äkkiä kasaantuvan. Carl Magnus yökkäilee, Pasi on jotenkin onnistunut likaamaan itsensä niin että heittää kaiken itsehillinnän nurkkaan vaatteidensa seuraksi ja alkaa peseytyä keittiön altaassa. Mats paheksuu vävynsä toimia. Eikä siinä vielä kaikki...

Vendela sai Pasin taivuteltua järkiinsä ja menemään suihkuun, mutta seuraava onnettomuus odottaa jo: hana alkoi vuotaa räjähdysmäisesti, eikä kukaan paitsi Vilhelmina osaa korjata sitä. Ja Vilhelminahan on yläkerrassa Toivon kanssa... Lisäksi kaksoset huutavat väsymystään ja likaisia vaippojaan. raah. Carl Magnuksella ja kaikilla muilla taas on nälkä... APUA! Toimikaa nopeammin, senkin hirveät hitaat hämäläiset!

VIlhelmina ehti torkahtaa, kun Toivo eksyi soittelemaan rockia pianolla, mutta virkistyi kun mies saapui hänen viereensä. Eikä Toivollekaan kerrota ehkäisypillereiden käytön lopettamisesta... Autuaan tietämättöminä alakerrassa muhivasta superkaaoksesta Vilhelmina keskittyy vain ja ainoastaan lapsentekoon.

Koska kukaan ei ehdi korjata hanaa, perheen pojat moppaavat ahkerasti keittiössä, ettei tulisi vesivahinkoa. Miten herttaista :) "Me leikitään merirosvoja! Nuoret merirosvopojat aloittaa aina kannen kuuraamisesta!" Ohhoh, uskomaton asenne. No, siivouspisteitä ropisee. Ihania poikia!
Carl Magnus -parka juoksenteli aina välillä vessaan oksentelemaan. Pilaantunut Chili con carne aiheutti kamalan vatsataudin, ja poikaparka on ihan voipunut. Onneksi on viikonloppu, ettei tarvitse mennä sairaana kouluun.

Niin voipunut kerrassaan, että Carl Magnus nukahti olohuoneen goottilaistyyliselle puusohvalle. Hän näki levottomia unia vampyyrienostaan, josta hän oli kuullut vain tarinoita. Jos eno tulisi ja lentäisi lepakkona ikkunasta sisään... Hui.

Pasi sai koottua itsensä, löysi jakoavaimen ja kävi suihkuavan hanan kimppuun. Onneksi se korjaantui, vaikka Pasin puku kastuikin pahanpäiväisesti.

Filip innostui äitinsä ja isoisänsä rakentamasta kuntoradasta, ja rupesi harrastamaan kiipeilyä. Sinne pääsi hyvin myös pakoon vuotavaa hanaa, oksentelevaa serkkua ja kirkuvia pikkulapsia. Eihän se kovin helppoa ollut, mutta poika sai purettua kuntoiluun ylimääräistä energiaansa.

Vendelan kaksoset ovat oikeastaan aika rumia. Ovat tulleet äitiinsä, voi surkeus... "Milloin tämä loppuu...! Tässä minä taas opetan tuota pikku räkänokkaa potalle, ja Vendela huitelee missä lie, eikä koskaan tee mitään hyödyllistä!" Entäs sinun muotokuvasi? "No joo, se, mutta rajansa kaikella. Ihan kohta minulta katkeaa kyllä hermo."

Vilhelmina oli lopulta aivan rättiväsynyt kaikesta kodinhoidosta, ja Vendelaa nukutti muuten vaan niin kauheasti, että hän rojahti sisarensa viereen nukkumaan. Siinä ne nyt uinuvat kuin kissanpojat, mutta kun aamu koittaa, on täysi kissatappelu taas käynnissä. Huoh.

Niin etkös sinä olekin se Lehtori Vilhelminan yliopistoajoilta? Olenkin kuullut sinusta niin palj... AUTS!" "Voi anteeksi, sisko, en yhtään huomannut että jalkasi on siinä!" "Niin, tuota, taidatte nyt erehtyä, minä en ole kyllä yhtään akateeminen, minä olen Toivo, ammatiltani juhlavieras: elämäni on silkkaa juhlaa, ja miksei olisikaan kun minua ympäröi tällainen siniverinen arvokkuus!" No huhhuh, mitä mielistelyä :D Kyllä näkee miten löysäilyuralla edetään :D

"Anna olla viimeinen kerta kun puutut minun ihmissuhteisiini! Kyllä sinä tiesit ettei Toivo ole Lehtori, olethan sinä nähnyt molemmat!" Vilhelmina kihisee kiukusta. "Voi voi sentään, kun he ovat niin samannäköisiä! Anteeksi kauheasti!" "Seli seli. Jos vielä puhut sanankin Toivolle, kadut syntymääsi."

Muotokuva on nyt valmis! Vilhelmina halusi ehdottomasti poseerata uudessa empire-tyylisessä juhlamekossaan, ja melkoisen arvokas muotokuva hänestä tulikin. Saahan se Vendela jotakin hyvääkin aikaiseksi :) (voih, onpa tumma kuva)

Jokohan nyt tärppäisi? Vilhelminalla on vähän sellainen olo, kun hän nukahtaa illalla Toivon viereen. Aivan kuin korvissa olisi soinut kehtolaulu...

Bachin D-molli -inventio, ihanaa! Ihana ja lahjakas lapsi, pus. Rakastan Bachia :)

Keittiössä tehtiin pientä remonttia: Keittiön ja olohuoneen väliin rakennettiin väliseinä, jotta ruuanlaittaminen onnistuisi paremmassa rauhassa. Vendela meni laittamaan itselleen iltapalaa, ja ruuan ollessa uunissa ryhtyi syynäilemään kasvojaan. "Ettei tuossa vain olisi ryppy, voi kauhea. Mutta olen silti aikamoisen hyvin säilynyt tämänikäiseksi, ja olenhan vielä kolmen lapsen äiti!" Uuni vaan savuaa uhkaavasti...

"Apua!!!! Tulipalo!! Miksei kukaan auta?!" Kas kehveliä, palovaroittimesta on loppunut patteri. Vendela oli kaiken kukkuraksi lukinnut oven saadakseen olla rauhassa, mutta ovi olikin lipsahtanut takalukkoon, eikä Vendela paniikissa saa ovea auki.

Vendela yritti sammuttaa tulipaloa, muttei tietenkään onnistunut, vaan hänen tekokuituinen pyjamansa roihahti kuin tervattu soihtu. Yyyyh, tämä on ihan kamalaa. En kestä katsoa :( "Äitii! Mikset auta minua?! Sattuuuuuu!!!" *Katsoo surullisena poispäin*

Viikatemiehen synkkä hahmo materialisoitui liekkien keskelle päästämään Vendelan kärsimyksistään. Palaminen on aivan kamala tapa kuolla, en olisi halunnut suoda sitä kenellekään :(

Talon muut asukkaat kuulivat kyllä kauheaa huutoa keittiöstä, mutta ovi oli lukossa ja aivan tulikuuma, eivätkä he saaneet sitä auki millään (eikä perheessä tietenkään kenelläkään ole kirvestä). Pasi meni myös täyteen paniikkiin, eikä kyennyt kuin kyyristelemään nurkassa kädet korvillaan.

Palon sammuttua ovi saatiin lopulta murrettua auki, ja karrelle palaneiden keittiökalusteiden joukosta löytyi Vendelan pahoin palanut ruumis. Pasi oli tulla hulluksi surusta. Ja minulla on tosi huono omatunto. :( Olen niin kauhean pahoillani, Pasi. Edes kaikkivaltias ei pysty uhmaamaan kuolemaa, jos se on tullakseen. Sinun täytyy vain jaksaa eteenpäin, lastesi takia.

Perheenjäsenet eivät kyenneet surultaan ja järkytykseltään juuri mihinkään, saati sitten siivoamaan keittiön jäänteitä. Onneksi Remukka pelasti tilanteen, ja keittiö saatiin palautettua ennalleen. Uusi väliseinä purettiin pois ja tilalle hankittiin mahdollisimman samanlaiset kalusteet, ihan vain itsepäisyydestä.

Yläkertaan katettiin hautajaispöytä, mutta Tavastit eivät kyenneetkään järjestämään hautajaisia. Vieraiden kutsuminen tässä tilanteessa tuntui aivan mahdottomalta. Ruoat eivät kylläkään menneet hukkaan, sillä Pasi ja Vilhelmina olivat niin masentuneita ja järkyttyneitä, etteivät uskaltaneet kokata itse mitään uuden tulipalon pelossa.

Carl Magnus halusi mennä kouluun kaikesta huolimatta, saadakseen ajatuksensa hetkeksi pois surustaan. Hän oli vain niin väsynyt, että nukahti jalkakäytävälle suoraan koulubussista, eikä häntä saanut siitä liikkumaan kukaan.

Vilhelminaan onnettomuus vaikutti ainakin yhtä kauhealla tavalla kuin Pasiin, ellei enemmänkin. Hän alkoi laiminlyödä itseään, ei syönyt, ei nukkunut, ei jaksanut huvittaa itseään. Vähältä piti, ettei hän itsekin kuollut nälkään! Pystyisikö hän olemaan äitinä Vendelan lapsille? Ajatus tuntui mahdottomalta. Vilhelmina ei olisi halunnut edes ajatella sisartaan, mutta miten hän voisi olla ajattelematta, kun sisaren lapset vaativat jatkuvaa huolenpitoa, katsoivat häntä pyytävästi silmiin, kuin kysyen: missä äiti on? Eikä Vilhelmina olisi osannutkaan vastata.

"Tämä on minun syytäni! Kuin olisin tappanut hänet omilla käsilläni! Miksen hankkinut yksinkertaisempaa lukkoa? Tai tarkistanut palovaroittimen patteria?! Ja minä aioin ajaa heidät kotoani... TÄMÄ ON MINUN SYYTÄNI! Minä en ansaitse elää," Vilhelmina nyyhkytti. Voi Vilhelmina pieni. Ei se ole sinun syysi. Vendela kuoli omaa huolimattomuuttaan, vaikka se onkin julmasti sanottu. Kaikilla on oma aikansa lähteä, ja nyt oli Vendelan aika. Kyllä te selviätte. Sitäpaitsi sinun täytyy ruveta pitämään itsestäsi huolta. "Miksi muka...?" Usko pois. Kadut sitä, jos et tee sitä. Huomaat pian itsekin, miksi.

"Pasi... Olen niin pahoillani kaikesta tapahtuneesta. Te saatte tietenkin jäädä tänne asumaan, minä pidän teistä huolta, jos sinä et vielä jaksa." "Kiitos, Vilhelmina, mutta ei kiitos. Olen ajatellut asiaa... Minä ja pojat muutamme pois. En kestä ajatusta täällä asumisesta enää, kun kaikki muistuttaa minua Vendelasta. Tiedän, ettette tulleet hyvin toimeen, mutta minä rakastin vaimoani aivan valtavasti. Ymmärräthän sinä?" "Kyllä minä ymmärrän. Mutta jos jotain tapahtuu, olette aina tervetulleita tänne. Olette minulle niin rakkaita!"

Ja niin Pasi ja pojat lähtivät pois. Pasi oli löytänyt heille sopivan talon Iki-Tammelan toiselta reunalta. Ehkä me vielä näemme heitä, kuitenkin.

Samana iltana Vilhelmina tajusi, miksi hänen olisi alettava pitämään parempaa huolta itsestään. Hän oli lopultakin raskaana! Voi kun se nyt olisi tyttö! Tyttären synnyttäminen helpottaisi ehkä jollain tavalla sisaren menetyksen tuskaa. Vaikka Vilhelminan ja Vendelan välit kiristyivätkin vanhemmiten, Vendela oli kuitenkin sisko.
Vilhelminaa vähän hirvitti jäädä suureen taloon yksin pienen poikansa kanssa, mutta eihän hän voisi poiskaan muuttaa. Ehkä pian täytyisi saada taloon toinenkin aikuinen...

Osa 10. Tyyntä myrskyn edellä

Hei taas. "Pitkän" tauon jälkeen seuraa taas tuplapostaus. Tässä seurataan kolmannen sukupolven kasvua, ja vähän aikaa kaikki on vielä melko hyvin...

Vendelan raskaus etenee uhkaavaa vauhtia. "Hui kamala! Kylläpä tämä on jo iso tämä maha!" Niinpä, ja onneksi mekko venyy tehokkaasti.

No, lapsi on aina söpö, oli se miten hassunnäköinen hyvänsä. Filipille tulee vain suloiset pullaposket :)

Mats on taas vauhdissa. "Isä... ole kiltti... etkö voisi vähän rauhoittua? Kyllä minä tiedän, että se olet sinä, mutta on tuo silti aika pelottavaa." "No höh, mutta tämähän on kaikkein hauskinta kuolleena olemisessa! Et uskokaan miten tylsää Manalassa on."

Vilhelmina, joka ei sitten vieläkään ole luopunut raskausajan vaatteistaan, opettaa yhä mielellään lastaan potalle, mutta kyllä tästä touhusta alkaa jo mennä vähän maku. Onneksi Filip on niin suloinen, että kyllä tätä sen vähän aikaa kestää. Mutta kohtahan se sama ruljanssi alkaa, kun Vendela pullauttaa uuden lapsen ilmoille...

Vendela luikahti syömään synttärikakun jäännöksiä yösydännä. Onhan se syötävä kahden edestä... vai kolmen? Ulp.

Eeeeeiiii, Carl Magnus, missä on itsesuojeluvaistosi? Ei saa syödä pilaantunutta ruokaa!! "Mikä se oli? Täti? Sanoitko sinä jotain?" "Minä? Eeen... mitenniin?" Voi noita lapsia. Ne niin hämmentyvät kun ruumiiton ääni puhuu. Sehän olen vain minä...

"Kun sinulla on siellä koulussa niin ikävää, niin katsos mitä ostin sinulle!" "Vautsi vau, kiitti äiti! Makeeta! Vaikka... Ei siellä koulussa nyt niin kamalaa ole..." Oikeasti Carl Magnukselle pelikonsolin osti Vilhelmina, mutta tämän poissaollessa Vendela voi tietenkin höpistä ihan mitä sattuu. Mokomakin.

Kun Vilhelmina palasi töistä, Carl Magnus juoksi innoissaan häntä vastaan: "Katso Vilhelmina-täti, katso, äiti osti mulle pelikonsolin!!" Hämmästyneenä Vilhelmina ei ensin saa sanaa suustaan, koska paketissa luki selkeästi "Vilhelmina-tädiltä", mutta yksi katse Vendelan kasvoihin kertoo, että kortti on lentänyt roskakoriin alta aikayksikön. Vilhelmina päättää kuitenkin olla sanomatta mitään, ja liittyy Carl Magnuksen seuraan pelaamaan. Vendela, tuo käärme, on vain tyytyväinen itseensä.

"Ihana nähdä sinua, kultaseni! Niin pitkästä aikaa!" Vilhelminalla on jo selitys valmiina, johon sisältyy mm. raskasta raadantaa armeijan leivissä Timbuktussa. Ja Filip? Keinohedelmöityksen tulos. Vilhelmina haluaa Mirvan tietävän, että Filip on hänen lapsensa, sillä muuten tulisi hankalia kysymyksiä kun Vendela ja Pasi häädettäisiin talosta...

"Niin, jos totta puhutaan, niin en minä nyt niin upporikas ole. En ole mikään rikas perijätär niinkuin sinä..." Äh. Ja minä kun luulin että Mirva on Diiva. No mutta, se ratkaisee ainakin rangaistuspisteongelman... Eläköön. :)

"Oma poikani pitää Vilhelminasta enemmän kuin minusta. Tämä ei käy laatuun." Kostoksi Vendela hellii Filipiä kun Vilhelminan silmä välttää. Ikkunasta hän huomaa rakastavaiset takapihalla, ja pohtii, miten voisi käyttää tätä havaintoa Vilhelminaa vastaan. Vendela on varma, että Vilhelmina aikoo yrittää tyttären hankkimista vielä hyvissä ajoin, mutta Mirvan kanssahan se ei onnistuisi. Hmmm...

"Ihanat helmet, oi kiitos Mirva!! Eikun... mmph... ai se oli unta... HUI!" Carl Magnus on kömpinyt tätinsä viereen nukkumaan. Nyt tämä menee kyllä liian pitkälle.

"Ei, Carl Magnus, olen pahoillani. Sinun täytyy mennä omaan sänkyysi nukkumaan! Olet jo iso poika!" Onneksi Carl Magnus ei pahemmin suutu tädilleen, mutta Vilhelminaa ahdistaa. Carl Magnus on mitä mukavin lapsi, ja Pasikin on ihan hauskaa seuraa, mutta Vendelan kanssa hän ei voisi enää asua kauan saman katon alla. Perheen on kertakaikkisesti muutettava pois ennenkuin Vilhelminan pää räjähtää!

"Eläköön! Synnytys alkoi! Aauuuhhh..." Kumpi tulee? "Tyttö, tyttö, toivottavasti se on tyttö..." Ole hiljaa, typerä nainen ja synnytä äläkä siinä elvistele. Mur. Sen pitäisi tehdä kipeää, pois tuo virne naamalta!

Poika! Ja toinenkin poika!!! Eläköön! Vendela sai poikakaksoset :D Voisiko huonommin kerskailu päättyä. Tämä pikkuinen sai nimekseen Conrad, ja on isoveljensä lailla perinyt Matsin geenit.

Tämä toinen pikkupalleroinen taas saa nimen Anton, ja hän on perinyt isänsä ihonvärin ja hiukset, mutta isoisänsä silmät kuitenkin! Oikea suklaasilmien katras tämä Vendelan ja Pasin jälkikasvu :)

Pasi innostui kaksosten saamisesta niin hirveästi, että nyt hän haluaa saada kokonaista kymmenen lasta! Apua! Ja kukahan ne sitten hoitaa?

Melkoinen kehtoarmada kodinhoitohuoneessa. Huhhuijaa - pitäisiköhän Pasin ja Vendelan muuttaa pois ihan vain siksi, että tila loppuu kohta kesken?

Pasi on niin ylettömän lapsirakas, että opettaa mielellään Filipiä kävelemään aamun varhaisina tunteinakin, ja Filip ottaa ensiaskelensa tuotapikaa.

Vilhelmina heräsi opettamaan pojalleen retoriikan jaloa taitoa, ja Filipin ensimmäinen sana on - oih - Äiti! Suloista :)

Tänään on hyvä päivä. Pasi sai ylennyksen, ja Carl Magnus parempia arvosanoja. Poika ei kuitenkaan ole aivan tyytyväinen vielä, ja se on hyvä: kyllä kunnianhimoa pitää olla. :)

Carl Magnus. Ylös ja heti. Sinä ET saa nukkua tätisi sängyssä. Eikö tästä ole jo puhuttu?! "Hmmmh...? Mikä se oli...? Kai tästä voisi mennä omaan sänkyyn... Näinköhän minä taas unta ... tai sitten näkymätön täti puhuu minulle... krrrh..."

Ilmeisesti Vilhelminan supermukavassa luksusvuoteessa nukkuminen kuitenkin oli spoivaa lepoa pikku päälle, sillä Carl Magnus sai sitten sen kympin todistuksensa, ja ylpeä isä ei voi muuta kuin halata poikaansa. :)

Vilhelmina toi töistä kotiin erittäin hyvin säilyneen Flora Rissasen, joka oli jo Matsin työtovereita. Florahan on oikeastaan aika kaunis... :)

Flora tuntuu ajattelevan samoin Vilhelminasta. Vilhelmina on otettu imartelusta, mutta hänen päänsä ei taida nyt kestää uutta ihastusta.

Vilhelmina kävi ottamassa pehmennyksen tukkaansa. Mutta mistä moinen autuaallinen ilme? Antoniahan siinä vain syötetään. :) Pidätkö sinä ihan oikeasti noista lapsista? Vaikka ne haisevat ja huutavat? "No jos et kerro kenellekään... Kyllä minä pidän! Minusta ne ovat vain suloisia. Mutta olisi ehkä silti mukavampaa, jos niitä voisi käydä vain katsomassa, eikä tarvitsisi, tiedätkö, koko ajan hoitaa."

Vilhelmina soitti Viljamille, kun oli varma siitä, että veli uskaltaisi vastata puhelimeen kärventymättä. "Siis aivan uskomaton haloo koko ajan, lapset huutavat kuin palosireenit ja talo on aivan yhdessä kaaoksessa koko ajan! Mitä minä oikein teen, Viljam? Älä vain sinä koskaan hanki lapsia. Äläkä varsinkaan ota sisaresi perhettä saman katon alle. Siitä ei seuraa kuin kaaosta."

Vilhelmina otti vapaapäivän vaippa- ja tuttipullokaaoksen keskeltä ja lähti kaupungille vaateostoksille: koko perheen vaatevarasto laitettiin nyt uuteen kuosiin, ja mukana on myös vaatteita tuleville lapsille, eli siis tytölle. Alusvaatteisiin, arkivaatteisiin ja juhlapukuihin upposi keveästi 10 000 Simoleonia. Nice.

Tyylikäs valkoinen neule, uudet farkut ja kokonaisuuteen sopiva muodikas vyö. Oikein hyvä, ja Remukkakin taitaa olla samaa mieltä, sen verran lähellä Vilhelminan takamusta kädet vilahtavat. Vilhelmina ei ole huomaavinaankaan: Remukkahan on vain pelkkä siivooja, ja sitäpaitsi mies. Olkoonkin hyvännäköinen, mutta geenipankit on jo valittu.
Vendela maalaa omakuvaa. Taitavaa jälkeä, täytyy sanoa. Luulenpa, että Vendela saa maalata kuvan Vilhelminastakin ennen kuin saa lähteä...

Tuli kolmoissyntymäpäivä, kun kaikki pikkulapset kasvoivat samana iltana! Ensin oli Antonin vuoro. Hän sai huolestuttavan lyhyen nenän. :p Näyttää siis kovasti äidiltään tuossa iässä.

Sitten Filip vietiin puhaltamaan kynttilöitä. Ainoa vieras, joka suostui tulemaan, eli Hannes Töllönen, johtaa huutokuoroa.
Aika lailla lehtorin näköä on pojassa. Posket eivät ole aivan mahdottomat edestäpäin, mutta sivusta näyttävät melko oudoilta.

Vilhelmina innostui kakuttelusta niin, että vei Conradinkin puhaltamaan kynttilöitä. Pikkuinen ei vain osannut itse puhaltaa, eikä suostunut kasvamaankaan ihan heti. Hidas hämäläinen, selvästi. :)
Kasvoihan se Conradkin sitten lopulta, pienen vitkuttelun jälkeen. Hänestä tuli suorastaan hassunnäköinen lapsi, Pasin kulmakarvat näyttävät tosi julmilta lapsen kasvoissa.

Seuraavana: Kaaos paisuu täysiin mittoihinsa ja itseriittoisuudelle koittaa karmaiseva loppu. Iik.

Osa 9. Elämää juoksuhaudoissa

No lopultakin. Tämä on siis viimeinkin seinävammauksen viimeinen jakso, ja sen kunniaksi seinät ovatkin oikein erityisen raivostuttavasti alhaalla ihan koko ajan. Sori. Jännittäviä käänteitä kuitenkin luvassa nyt ja myöhemminkin, stay tuned.

Eräänä päivänä Vendela sitten heräsi kauheaan kipuun kesken päiväuniensa. "Aaaaaaaargh!!! Miksei äiti sanonut, miten paljon tämä sattuu?!?!!! Pasiiiiiii!!!! Autaaaa!!!"

Mutta Pasi meni miehille tyypilliseen tapaan paniikkiin ja rupesi - levitoimaan. Justiinsa.

"Yeah, olen äijä!!!" Pasikin on perhetavoitteinen. Ihan kuin isäksi tuleminen olisi jotenkin erityisen vaarallista ja vaivalloista.

Se on poika! Ja miten suloinen, hellanlettas sentään! Mustat hiukset? Taitavat tulla isoisä Matsilta ne. Ja silmät taitavat olla ruskeat! Mistähän ne tulevat? Olikos Matsilla ruskeat silmätkin... Vähän hassua tosin jos kaikki periytyy isoisältä. Ovathan ne molemmat tietysti dominoivia alleeleja... Ja minä kyllä tiedän, ettei makuuhuoneen ovi ole narahtanut hiljaa... "Eikä narahdakaan, ettäs kehtaat!" En kehtaakaan. Mutta punainen tukka olisi ollut kiva :(

"Katso nyt miten täydellinen lapsi! Seuraavaksi hankitaan sitten tytär!" "Mutta nautitaan nyt tästäkin, hupsu vaimo, guguu, pikkuinen!" Vauva saa nimekseen, enteellisesti, Carl Magnus.

Ja jälleen Lehtori on ollut iltavisiitillä, mutta nousee äkkiä sängystä kuultuaan omituista meteliä pihalta. Mitä kehveliä...?

"Sua tarvitseeeen, sydänystäväksi AAAAIKUISEN NAISEEEN", Vendela hoilottaa ihan ilkeyttään. Rankasta työpäivästä väsynyt Vilhelmina ei onneksi kuule mitään.

Apua! Remontti-reiska kävi valtavine työkaluineen pianon kimppuun! Katastrof! En olisi välttämättä antanut lupaa tuohon, mutta kaiketi Reiskalla on sitten jokin ihmeellinen piilevä nuottikorva, koska piano tuli kyllä ihan vireeseen.

"Voi pikkuista, oliko sinulla nälkä? Onneksi olet poika etkä voi periä... Olet sinä kyllä hirmuisen söpö, ei sille mitään voi." Täytyykö tämä nyt tulkita niin, että lapsenhoito kiinnostaa sinua ihan oikeasti? "Äääk! Ei saa säikytellä... Tuota... Epäreilu kysymys! Öö..." Okei. Ymmärretään. Hihii :)

"Hui!!! Ei sen noin korkealle pitänyt lentää!" Onneksi Vilhelmina sai Carl Magnuksen kuitenkin kiinni, ja vaippakin tuli vaihdettua. Tässä on nyt jotain omituista: mikähän Vilhelminaa vaivaa? Hirmuinen hoitovietti, aivan yht'äkkiä. Onkohan se tarttuvaa?

Eräänä päivänä kesken treenien Vilhelmina säntäsi vessanpöntölle, mutta yökötys menikin ohi ennenkuin aamiainen tuli ylös. "Ehkä vain treenasin liian rankasti. Huh." Mutta silti Vilhelminaa huolestuttaa vähän. Miksei hän tule raskaaksi? Olisi sietämätöntä, jos Vendelan lapset perisivät sittenkin. Vielä olisi aikaa hankkia tytär.

Sillä aikaa yrityksessä puhalsivat muutoksen tuulet: Vendelan ensimmäinen suunnitelma liikkeen uudistamiseksi liittyi työntekijöiden ulkomuotoon. Tähän asti kauhtuneessa pyjamassa käyskennellyt myyjätär sai ylleen mielikuvituksellisen teko-renessanssiluomuksen, ja myös miespuolisille työntekijöille kaivettiin pönkkähousut ja sukkikset. Seuraavaksi Vendela kävi myyntivalikoiman kimppuun: pyyhetankoja ja sähkökitaroita samassa liikkeessä? Ei, ei...

Isabellakin heräsi kummittelemaan. Ilmeisesti haamu oli mielissään siitä, ettei isovanhempien vanhasta sängystä ja Marimekon lakanoista oltu luovuttu.

"Kamalaa!! Minä olen lihonut!! Vaikka treenaan niin kauheasti!! Mitä ihmettä tämä nyt on?!" Vilhelmina rakas, tuota kutsutaan raskaudeksi. Onneksi olkoon :) Jesjesjes.

Pönkittääkseen asemaansa perijättärenä ja muistuttaakseen Vendelalle hienovaraisesti, kuka tässä oikeasti oli vain jalomielinen ja antoi sisarensa perheen asua kotonaan, Vilhelmina kaivoi äitinsä mukavat raskausvaatteet kaapista. Paidassa lukee muuten "Heiress to the Throne" - hienovaraista, jep.

Vilhelminakin omaksui puutarhassa mietiskelyn raskautensa edetessä. Näinä hämärän tunteina hänen päässään risteilivät kaikenlaiset ajatukset: hänen tuskansa siitä, ettei ollut uskaltanut tavata Mirvaa pitkään aikaan, pelkonsa isosiskoaan kohtaan, huoli kaksoisveljestä, joka vampyyriksitulonsa jälkeen oli oikeastaan täysin eristäytynyt perheestä... ja entä jos lapsi olisi poika? Sitten koko ruljanssi alkaisi alusta, ja Vendelan piikittely pahenisi... Toisaalta Carl Magnuksella olisi leikkiseuraa... hetkinen? Mitäs väliä sillä on? Niin, ovatpa ne ajatukset kurittomia, vai mitä, Vilhelmina?

HEI! HULLU NAINEN! Heti pois sielt... No, ei näköjään tarvinnut kahdesti käskeä. Tuota temppua et kyllä enää tee toiste, kun olet raskaana! "Mutta minä olen treenannut... auh... miten tässä nyt näin kävi?" Et tarpeeksi, näköjään. Et taida yhtään ajatella, vai mitä? Entä jos olisit saanut keskenmenon? Vilhelmina ei tosiaankaan ollut edes tullut ajatelleeksi koko asiaa. Nyt hävettää, ja ihan aiheesta. Mur.

Kaikilla on tosiaankin kauhea yritys päällä saada aiheutettua Vilhelminalle keskenmeno. Isabella tuli tosin vain onnittelemaan tytärtään raskaudesta. "Toivottavasti se on tyttö! Kyllä kaikki sujuu vielä hyvin, rakas tyttäreni!" Tämän sanottuaan Isabella haihtui pois.

Tadaa! Liikkeen uudistuksen seuraava vaihe on valmis! Nyt Tavastin Interiööri Oy myy kaikille vanhanaikaiseen sisustustyyliin ihastuneille sopivia sisustusesineitä ja huonekaluja, kohteliaaseen ja kunnioittavaan Wanhan Ajan henkeen tietenkin. Ainoa ongelma on se, että liike on nyt niin suosittu, että tontti rupeaa hidastumaan huolestuttavalla tavalla aina kun liike on auki. Vendela alkaa harkita muuttoa Siniperään, suurempiin tiloihin. Eipähän tarvitsisi enää hätistellä eksyneitä asiakkaita kotitalon nurkista, jos ovet ovat unohtuneet auki...

Carl Magnus kasvaa taaperoksi, ja Tavastit kerääntyvät kerrankin saman pöydän ääreen aterialle. Vilhelmina on yleensä mitä mestarillisin kokki, mutta tällä kertaa kalkkuna kyllä pääsi kärähtämään. Se ei paljon tahtia haittaa... Jostain syystä Vendela suunnittelee innoissaan Carl Magnuksen laittamista jalkapallon junioritiimiin. Ehkä sitä kautta on hankittavissa jotain mystistä vaikutusvaltaa Iki-Tammelan hienostopiireissä.

Ylpeä isä opettaa poikaansa puhumaan, ja kohtahan se mahtimaito tuottaakin tuloksia: Carl Magnuksen ensimmäinen sana on "syöttötuoli", eikä suinkaan "tä-tä" tai "i-ti" tai "ut-ti", tai jotain muuta vastaavaa yksinkertaista ja kaksitavuista niinkuin normaaleilla lapsilla yleensä. Tosin, Tavastin lapset tulevat varmaan luojaansa, jonka ensimmäinen ymmärrettävä lausahdus oli "antess kausti" (=anteeks kauheesti!).

"On se kyllä niin hienoa, että sinulla on tuo yliopiston päättötodistus kädessä. Jouduit varmaan näkemään hirveästi vaivaa sen eteen, varsinkin kun vaihdoit pääainetta kesken kaiken!" Vilhelmina pohtii, tietääkö Vendela, miten loppuarvosana tuli oikeasti varmistettua. Jokin Vendelan äänensävyssä ja silmien siristyksessä antaisi ymmätää...

Pasi opettaa Carl Magnuksen myös kävelemään, Vendelan keskittyessä liikkeenhoitoon ja suhdetoimintaan. Voi kun ne ovat suloisia yhdessä! Carl Magnus on todella paljon isänsä näköinen, ja aivan hillittömän söpö lapsi.

Heeetkinen, mitäs täällä tapahtuu? Vilhelminan hormonit jylläävät, mutta hän ei halua paljastaa Lehtorille olevansa raskaana, eikä mielellään vielä Mirvallekaan. Hän kutsuu Toivon kylään ja sepittää tarinan sijaissynnytyksestä, koska sisaren sisiskalut ovat mukamas menneet hajalle edellisen raskauden aikana. Iso maha ei menoa haittaa, ja miksipä haittaisikaan.

Rankan liikunnan jälkeen on hyvä mennä rentouttavaan kylpyyn, jonne Toivo kiipeää myöskin pylly paljaana! Onkohan tämä joku ammattimaisten juhlavieraiden oma juttu?

"IIIIÄÄÄÄÄÄGH! Mikä tuska!!! Mikset sanonut tästä mitään!!" *viheltelee viattomana* Vilhelminan synnytys alkaa juuri, kun hän on menossa laittamaan ruokaa. Onneksi ei ehtinyt vielä uunille asti.

"Hmmm, näyttäisi olevan ihan asiallisen näköinen lapsi." Mutta voi, mikä pettymys! Se on poika! Vendela tosin huokaa helpotuksesta taka-alalla: vielä ei toivo ole menetetty! Eikä Toivokaan, ja Vilhelmina alkaa jo hajamielisesti pohtia, voisiko Toivo siittää hänelle tyttären. Jälleen mustatukkainen ja ruskeasilmäinen poika! Lapsi saa nimekseen Filip.

"Noo, mutta onhan se silti kauhean suloinen! Ja hassu tunne... En haluaisi päästää tätä pikkuista sylistäni! Ja rinnassakin tuntuu oudolta... Mitähän tämä oikein on?" Rakkautta, Vilhelmina ystäväiseni :) Äidinrakkautta.

"No niin, hyvä juttu, nyt meillä molemmilla on melkein samanikäiset pojat! Heistä tulee varmasti hyviä leikkitovereita, vai mitä, sisko rakas? Mutta mitenköhän on tytärten laita... Voisikin tässä ruveta taas suunnittelemaan perheenlisäystä Pasin kanssa. Niin kuumottelisi..." Vilhelmina ei sano mitään, mutta ilme kertoo kaiken. On Vendelalla otsaa.

Hei! Kuka ihme tuo on? :o Se on Remukka, uusi siivooja. Mikä tyyli, hyvänen aika. Ja tuo kaula-aukko :o Mutta paidasta huolimatta herra on melkoisen komea! Täytyy kyllä sanoa että tässä naapurustossa NPC:t ovat paljon komeampia kuin kaupunkilaiset. No, mikäs siinä. Pisteitä, pisteitä. :)

Vendelalla ei tunnu riittävän aikaa lapselleen, mikä on todella omituista, kun ottaa huomioon, että kuka tässä se perhetavoitteinen oli. Toisaalta, Vendelan elämäntoive on kultavuosipäivä, eikä suinkaan suuri määrä kakaroita helmoissa: enemmän häntä kiinnostaa tyttären saaminen ja perimysjärjestyksen sorkkiminen, eikä Pasilla ole ainakaan ensimmäistä vastaan yhtään mitään.


Sen sijaan Carl Magnus on kauhean kiintynyt tätiinsä, ja Vilhelminan täytyy usein korjata pikkuista: "Ei, hassu lapsi, minä olen sinun tätisi, enkä äitisi! Mutta rak... öö... *krhm*. Tulehan syliin!" Vilhelminasta tuntuu, että oman lapsen saaminen on tehnyt hänelle jotain omituista. Ihan kuin maailma olisi kuitenkin vähän parempi paikka. Joskus häneen iskee vastustamaton halu tuudittaa Carl Magnustakin sylissään ja haistella tämän pörröistä taaperontukkaa. Joskus nuorena Vilhelmina haaveilikin tästä: että olisi paljon lapsia, jotka nykisivät helmoista ja pyytäisivät päästä syliin... Mutta sellaiset haaveethan on haudattu jo aikoja sitten. Eikö niin?

Vilhelmina kuulee yökkäilyn ääniä vessasta, ja menee kurkistamaan. "Painu hiiteen! En minä tarvitse seuraa... yöks!" Vendela nikottelee ja oksentaa vahingossa lattialle. "Ajattelin vain tulla pitämään hiuksistasi kiinni, siskokulta, mutta sitten muistin, että eihän minun tarvitse. Tuo kypärä taitaa pysyä kiinni ihan lakalla", Vilhelmina vinoilee ja lähtee viemään raskauspyjamansa pyykkiin.

Mutta sitten siivousfirman auto kurvaa taas pihaan, ja Vilhelmina säntää pihalle jammailemaan vanhan MP3-soittimensa tahtiin. Komeahan se Remukka on, mutta ilmeisen immuuni Vilhelminan viehätysvoimalle. Jos se on homo...?

Remukan välinpitämättömyydestä loukkaantuneena Vilhelmina ottaa asiakseen tarkistaa Pasin sormenjälkitutkalla, että kaikki paikat on todella tullut siivottua kunnolla. Ja ettei mitään arvokasta ole kadonnut.

Vendela on jälleen raskaana, ja kuluttaa yllättävässä laiskuuspuuskassa kaikki päivänsä telkkarin ääressä, välillä hampurilaisia popsien. Aijai, näyttää pahasti siltä, että kuntomittari lipsahtaa kohta lihavuuden puolelle...

Sitten on Filipin syntymäpäivä! Mutta voi ei: Filip on perinyt äitinsä poskipäät! Se, mikä tekee Vilhelminasta etäisesti Penelope Cruzin näköisen (okei, kun ette kerran suostu arvaamaan ;>), ei kyllä yhtään pue pientä poikaa. No, katsotaan mitä tapahtuu kun Filip tuosta kasvaa.

Myös Carl Magnuksen synttärit ovat pian, ja tällä kertaa luvassa on ihan kakkua ja vieraita! Paperitorvet soivat, kun pikkuinen puhaltaa kynttilät sammuksiin isänsä sylistä.

Mats herää möykkään haudassaan ja saapuu torumaan vävyään liiasta metelöinnistä. Pasi säikähtää pahanpäiväisesti, mutta kukaan muu ei näytä huomaavan mitään.
Tulipas Carl Magnuksesta tuikeannäköinen poika! Mutta hänestä saattaa tulla aikuisena melkoisen komea, hän on jo nyt aika tavalla isänsä näköinen.

Mats liihottelee ympäriinsä ilkeämielisesti käkätellen, ilmeisesti ihan silkasta kummittelun ilosta. Vilhelminaa itkettää: Vendela on jälleen raskaana, ja mitä jos nyt tulee tytär? Pitäisikö hänenkin hankkiutua jälleen raskaaksi? Toisaalta tekisi mieli edetä uralla, kenraalin asemaan on vielä aikaa. Toisaalta pitäisi hankkia perillinen, ja kenties puoliso taloon... (tässä kohtaa Mirvan kasvot häivähtävät Vilhelminan sielun silmien edessä). Sitten voisi häätää Vendelan perheineen pois, vaikka Carl Magnusta tulisikin ikävä. Mutta hankkiutuithan sinä Katystakin melko kätevästi eroon... "Älä LUULEKAAN! Minä en halua puhua siitä! Minäkö muka vahingoittaisin omaa sisartani!! SENKIN **** ***** ******** ******!!!!!!!!" Hui. Tulee ihan Vilhelminan lapsuusajat mieleen. No, ehkei se ollut hyvä idea.

Seuraavaksi: Ei mitään havaintoa. Edes luoja ei yksin tiedä, koska luoja ei tiedä. Sen näkee sitten. :)

Osa 8. Raskauskilpajuoksu

Tänään luvassa sittenkin kaksi jatko-osaa putkeen. Tässä siis niistä ensimmäinen...

Vuodet vierähtivät kuin siivillä, ja nyt molemmat tyttäret ovat palanneet taloon! Vilhelmina on siis kaikesta huolimatta nimitetty perilliseksi, vaikka Vendelalla olisi jo kihlattukin... No, niin on kuin on, eikä siitä sen enempää. Tytöt vertailevat suudelmia ennemmin kuin tappelevat perimysjärjestyksestä :) Vaan kuinka kauan tällainen sopusointu voi jatkua?

Sitten oli jo aika romanttisten häiden! Vihkiminen tapahtui kuunvalossa, jotta vampyyriksi muuttunut Viljamkin pääsisi mukaan.

Häävieraita taisi kiinnostaa enemmän mystinen blondi kuin itse pääpari...

Kun virallinen seremonia oli ohi, morsiuspari pisti tyynysodaksi! Tämäpä jännittävää. Muut vieraat tosin pitivät tätä touhua liian lapsellisena ja vetäytyivät lemmenlilluttimen ja kuplapuhaltimen pariin.

Mutta mitä IHMETTÄ oikein tapahtui? Lehtori Valkonen säntäsi yhtäkkiä paikalle ja alkoi mäiskimään Vendelaa pitkin poskia. Aijaijai... Mutta miten ihmeessä Pasi tähän liittyy? Häh? En tajua enää mitään. "Oletko pettänyt minua, Vendela? Ja vielä naisen kanssa! Uskomatonta!" "En ole, vannon sen!!" Ei tässä minustakaan mitään pitäisi olla takana... Mikähän ihmeen sekopää tämä on.

Tädää, kerkesin vielä takaisin! Isabella livahti vahingossa töihin kesken juhlien, se työnarkomaani, mutta onneksi työpäivä on sitää luokkaa lyhyt että bileet jatkuivat yhä :) Isabella on näköjään unohtanut jäädä eläkkeelle.

Näinkin voi käydä: kaksi pitkää limoa peräkkäin pihatiellä!

Vendela ja Pasi palasivat häämatkalta edelleen tuikein ilmein. Voi kehveli. Miksei minulle kerrota mitään? Häh? Mitä tässä nyt oikein on meneillään? "Ei kaikki kuulu sulle. Grr." HÖH.

Mutta sitten Vendela-parka sortui kyyneliin. Kaatuuko tämä liitto jo alkutekijöihinsä? JA MIKSEI MULLE KERROTA MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!?!

Pasi pyyteli kovasti anteeksi jotakin, ehkä suuttumistaan. Mutta hetkonen... Lehtori Valkonen näyttää tutulta. VENDELA. Ei kai Lehtori Valkonen ole teatteritieteen professori? "Ehkä... Mitenniin?" Voi tyttöparka. Ei tämä sitten ole millään tavalla sinun syysi. Yrittäkää vaan unohtaa koko juttu. Voi elämän kevät...

Sillä aikaa Violakin kävi potkiskelemassa Tavastien roskapönttöä. Mitä ihmettä kaikilla on Vendelaa vastaan?

Vilhelmina purki turhautumistaan isänsä maastorataan. "Puh... Vai vielä naimisiin... En ikinä!... Lääh..." No, kunhan nyt lapsen hankit.

Ei kuntoilu silti oikein ottanut onnistuakseen vaikka isi tulikin vähän neuvomaan. Mahaplätsy taisi tehdä kipeää :p

Nuoripari alkoi tehdä inventaariota vanhempiensa kaupassa, ja päätti muuttaa toiminnan laatua hieman. Lelukauppa nyt on niin so last season.

"Aak! Kuka ihme huppumies... Ja havaijilaisia hula-tyttöjä... Mitä täällä oikein tapahtuu? Seis tai ammun!" Mats hämmentyy pahanpäiväisesti, kun eräänä päivänä taloon ilmestyy kutsumattomia vieraita. NYT ON SINUN AIKASI LÄHTEÄ, MATS. "Mutta, mutta, minullahan on kaikki kesken, enhän minä voi vielä kuolla, ja entäs Isabella, ja lapset, ja..." EI VOI MITÄÄN. ISABELLA SEURAA SINUA KYLLÄ AIKANAAN. OTAHAN DRINKKI. NYT MENNÄÄN. Ja eihän se auta kuin totella. Hyvästi kavala maailma!

Ilmeisesti Kuoleman kaikuva ääni kuuluu vain Matsin korviin, sillä kukaan ei huomaa yhtikäs mitään. Hyvä perhe.

"Mitä! Missä isä on! Ei tämä ole hauskaa pilaa!" "Vendela kulta... Isäsi taitaa olla lähtenyt lopullisesti hula-tyttöjen matkaan." Mats jätti jälkeensä melko muhevan perinnön, kaikkien lohduksi.

Matsin hautapaikka somistettiin asiaankuuluvaan tyyliin. Romantiikan platinahautaa ei tosin tullut, joten sitä saadaan vielä odotella... Tilaa on Isabellallekin kohta käydä rakkaansa viereen.

Vilhelmina purki tuskaansa musiikkiin. Hänen luovuuspisteensä ovatkin kohta täysissä, kun hän oli nuorena saanut jo stipendinkin aiheesta.

Isabella kävi öisin itkemässä miehensä haudalla, lapsilta salaa. Ehkä hän sisimmässään toivoi näkevänsä miehensä vielä kerran, edes läpikuultavana, voidakseen sanoa kunnolla hyvästit.

Hmm. Melko ravinteikasta maata, kun kukat rikkaruohottuivat heti paikalla istutuksen jälkeen, kuului vain plop, plop, plop. Kyllähän me tosin tiedämme mistä se johtuu. Mats is pushing up the daisies... ;)

Koska Lehtori Valkonen ja hänen kätyrinsä käyvät jatkuvasti potkimassa roskapönttöä, pihalla kuhisee torakoita. Pasi käy taistoon.

Vilhelmina on edelleen pakkomielteisen kiinnostunut perheensä vaiheista, ja pyytää äitiään opettamaan lääkkeenvalmistusta. Samalla Isabella valistaa tytärtään suvun pitkästä historiasta. Vilhelminaa alkaa vastuu painaa: pitäisi saada lapsi ja perillinen, mutta miten sekin nyt käy kun ei halua mennä naimisiin? Täytynee turvautua uudenaikaisiin keinoihin...

Pasi sai trauman kohtaamisestaan torakoiden kanssa. Mitenköhän lainvalvontauran ja Kapteeni Sankari-haaveiden käy, jos hermot ovat noin heikot? Voi Pasi-parka. Ei ole elämä helppoa kenelläkään.

Vendelaa alkoi vauvakuume polttaa, ja vaikka hän oli vieläkin melko tuohtunut Pasin aiheettomista epäilyksistä, biologinen kello on voimakkaampi.

Ja peiton alla kuhisee... Kuinkahan käy? :)

"...ja se oli ainakin NÄIN iso!" "VENDELA, mitä sinä nyt tuollaisia puhut, huh sentään!" Isabellaa nolottaa, mutta ehkäpä tämä häveliäisyyden puute on ensimmäinen oire raskaudesta. Onneksi Vendela ei kuitenkaan vielä syö seiniä...

Ylennyksiä satelee molemmille perheen työssäkäyville, Vilhelmina on jo salaisen palvelun agentti ja Pasinkin ura on hyvässä nousukiidossa, torakkatraumasta huolimatta.

Ylennysten sijaan kotiäidiksi jäänyt Vendela keskittyy ylenantamiseen. Ja siinä riittääkin tekemistä... Miksi jotkut naiset oksentavat raskaana olleessaan IHAN koko ajan, mutta muut eivät kuin kerran? Kummaa.

Vendelan raskaus etenee, ja kuumat kesäpäivät kuluvat heittäen tikkaa terassilla. Pasi ihailee seksikästä vaimoaan vilpittömästi :)

Aina välillä Vendelaan iskee kuitenkin outo surumielisyys. Tontin takareunaan on rakennettu vehreä, rauhallinen mietiskelylehto lampineen päivineen, ja sinne Vendela vetäytyy synkkine mietteineen. "Mikähän tämänkin suvun tulevaisuus on? Vilhelmina on perillinen, mutta hän ei hoida liikettä, hän ei yritäkään etsiä aviomiestä, ja tiedän kyllä että häntä eivät miehet kiinnosta muussa kuin hyödyntavoittelumielessä. Ja Viljamkin on ihan kajahtanut. Vampyyrius ei oikein sovi hänelle... Miksen minä ole perillinen? Minähän olen vanhinkin. Ja minä odotan lasta." Vendela ei kuitenkaan uskalla jupista ääneen äidilleen, jonka lempilapsi Vilhelmina on.

Vilhelminaa on kuitenkin alkanut ahdistaa se, että Vendela käyttäytyy kuin olisi talon omistaja, perheyritystäkin hän hoitaa vaikka liike on yhä äidin nimissä. Puhumattakaan siitä, että sisko odottaa jo lasta. Vilhelmina päättää, että on aika toimia, ja kutsuu kolikkoa heitettyään Lehtori Heltan käymään. Se, mitä Lehtori ei tiedä, on että Vilhelmina on lakannut käyttämästä ehkäisypillereitä! Eikä Lehtorin tarvitsekaan tietää.

Hmm. Pasin työparihan on mitä hemaisevin... pistetään mieleen tulevaisuutta varten.

Plumps! Ja massu senkuin kasvaa. Taitaa ilmeestä päätellen vähän potkiakin.

Vendela vaihtoi taas tyyliä, ja palasi omaan väriinsä. Ilmiselvä Leena Harkimo... Vendela alkoi, alitajuisesti tai ei, tuoda esiin sitä mahdollisuutta, että hänestä voitaisiin sittenkin tehdä perijä. Hän muutti siis tyyliään hienostuneemmaksi, panosti kaiken aikansa - mikä oksentelulta jäi - liikkeen hoitoon ja somistamiseen, mutta ei vieläkään uskaltanut sanoa äidilleen mitään. Hän vain toivoi, että Isabella huomaisi itse, kumpi on arvollisempi perijätär. Ensimmäistä kertaa Vendela on kyllä muuten oikeasti todella tyylikkään ja jopa kauniin näköinen! Raskaus selvästi pukee häntä. Itse Vendela kyllä vain hihitteli uudelle kampaukselle...

...Mutta ainakin Pasi kävi aivan kuumana nähtyään vaimonsa uuden lookin.

Mutta sitten olikin jo liian myöhäistä! Noutaja nimittäin saapui. Isabella suhtautui aluksi hiukan epäillen hurjannäköiseen tulokkaaseen ja epäilyttävän vähäpukeisiin saattajiin,
mutta otti silti ilomielin vastaan tarjotun juoman ja lähti riemumielin matkalle kohti tuonpuoleista ja rakastaan Matsia. Nuo Hulazombiet on muuten törkeen kauniita. :(

Vilhelmina oli murtua surusta kun hänen äitinsä haihtui pois. "Sinäkin, äiti! Kuka meistä nyt pitää huolta!?" "Älä huolehdi, kultaseni. Teidän on jo aika nousta omille siivillenne ," Isabellan ääni kuului kaukaisena. "Me kyllä katselemme teitä tuolta pihan nurkasta!" Surullista vain, ettei perhetavoitteinen Isabella ehtinyt nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää :(

Tässä lepäävät Isabella ja Mats Tavast - ensimmäisen sukupolven tavoite, siis suvunjatkaminen, onneksi täytettynä! Eiköhän kolme lasta pidä siitä huolen, että suku tulee elämään tästäkin eteenpäin.

Vilhelmina ei tunnu millään pääsevän yli äitinsä menetyksestä, joten hän turvautuu taas vanhaan lohdutuskeinoonsa. "Pidä minua hyvänä, rakas! En kestä tätä tuskaa muuten!" Vilhelmina ei muuten ole kuitenkaan tullut vielä raskaaksi, joten täytyy yrittää uudelleen.

Ja kuinkas sitä muuten Vilhelminaa lohdutettaisiin kuin vällyjen välissä. Lapsi täytyy nimittäin hankkia, hinnalla millä hyvänsä. Täytyy saada perillinen! Vilhelmina epäilee että Vendelalla on omia suunnitelmia siitä, kuka perii Vilhelminan jälkeen. Kunhan nyt saisi tyttären, Vendela saa vaikka sitten hoitaa molemmat!

Lehtori on työnsä tehnyt, Lehtori saa mennä. Jostain mystisestä syystä mies ei koskaan suostu jäämään yöksi. Ihme siveyden sipuli, vaikka niin innokkaana on aina hyppäämässä sänkyyn... Kehtolaulu ei vain tälläkään kertaa soinut. Miksiköhän Vilhelmina ei tule raskaaksi? Onkohan jotain vialla? Kääk.

Mammarockia! Jeejee :) Vendela ei tahdo olla pekkaa pahempi, kun Vilhelmina tiluttaa menemään saluunapianolla kuin paraskin konserttipianisti.

Seuraavaksi: Esikoiset syntyvät, ja äidit kaivavat juoksuhautoja. Ulp.

Osa 7. Lakanat lepattavat ja lepakot lak... eikun.

Tällä kertaa taas tuplapäivitys. Jaksosta on sitten tulossa melkoisen älyvapaa... Ja samat varoitukset liberaalista pelehdinnästä jälleen voimassa. Myös vampyyrikauhuiset voivat saada reaktioita.

Sähköiskusta selvittiin onneksi säikähdyksellä! Viljamin naama tosin mustui pahanpäiväisesti.

Suorastaan niin pahasti, ettei väri lähtenyt pesussakaan pois! Voi ei! Epätoivoa! Tuskaa! Angstia! Ovatko Viljamin kasvot palaneet lopullisesti karrelle?

Tilanteesta masentuneena Viljam eristäytyi kotiin, meikkasi värin piiloon ja alkoi kasvattaa goottitukkaa.

Yliopiston liikunnanohjaajakin piipahti talolla ja marmatti Viljamille, että kaikki aika ei saisi kulua tietokoneen ääressä! Ylös, ulos ja lenkille siitä! Täti puhuu kyllä asiaa, Viljam... Tätä menoa lihot vielä. "Haista kukkanen, senkin kiusankappale. Minähän olen elämäni kunnossa." "ANTEEKSI MITÄ, NUORI MIES?!" "Krhm, anteeksi, en puhunut teille... öh..."

Liikunnanohjaaja sydämistyi Viljamin puheista niin kovasti, että alkoi henkilökohtaisesti käskyttää häntä! Viljamin ei auta kuin totella, vaikka kasvoilla onkin voiko vitutukseen kuolla -ilme.

Sillä aikaa Vilhelminan suunnitelmat helppojen kouluarvosanojen saamiseksi edistyvät. Lopulta vastahakoisen Lehtorin vakaumus haihtuu, kun filmitähden näköinen tähtioppilas jatkuvasti kutsuu häntä kotiinsa ja odottaa ulkona läpikuultavassa pitsiunelmayöpaidassa... Ja opintopalkki senkuin täyttyy.

'Tämähän on käytännöllistä', Vilhelmina ajattelee. Senkun viihdyttää lehtoria, niin johan kohoavat arvosanat, eikä tarvitse ollenkaan opiskella! Mokomakin laiskamato. "Pyh, moral moral. Ei kai tällä nyt mitään oikeaa väliä ole, minähän olen aatelinen ja isänikin on menestynyt armeijassa. Mihin siellä mitään opintoja tarvitsee..." Luet kuitenkin loppuun, mokoma hepsankeikka. Muuten aletaan miettiä uudelleen, kuka tässä on perijätär...

Jopas nyt jotakin! Tämähän menee jo aivan siveellisyyden rajojen yli ;) Lehtorikin ihmetteli jälkeenpäin käytöstään, ehkäpä lemmenlilluttimella oli jotakin tekemistä asian kanssa.

Mutta ei aikaakaan kun myös lakanat hulmuavat... Ja valtiotieteen liput.

Sillä välin Viljam on kehittänyt masennuksensa myötä uuden mieltymyksen. Hänestä on tullut nautintotavoitteisen sijaan tietotavoitteinen (kaikenlaista ne sähköiskut saavat aikaan!), ja goottivillitys on mennyt niin pahaksi, että häntä alkaa houkutella vampyyrinelämä - vaikka hän nuorempana kammosikin vampyyreita. Hurja valkoinen uusi väri tukassa ja makeat mustat renessanssivaatteet kertovat kantajansa mielenliikkeistä ulospäin, mutta enää pitäisi löytää jostain vampyyri, joka suostuisi puremaan Viljamia ja tekemään hänestä - kuolemattoman!

Joten illan tullen Viljam ratsastaa kaupunkiin Bileys Pureus -kerholle. Jos ei siellä ole vampyyreja, niin missä sitten?

No olihan siellä. Kuolettavan kaunis Kreivitär Saarnio. Olisi muuten arvollinen aviopuoliso, hmm hm hm.

Kreivittären mielestä Viljam on vähän omituinen. Yrittää nyt esittää vampyyriä, heh heh... On siinä pojalla omituiset leikit.

Viljam pysyi yllättävän kauan magnetohytkyttimessä. Lupaavaa :)

Uusi lukukausi, vanhat kujeet. Onko Lehtori yhä yhtä vietävissä? Typerä mies, ajattele joskus muullakin kuin jalkov... no huoh.

Vilhelmina ei tosin voi oikeasti sietää koko tyyppiä, mutta mitäpä sitä ei hyvän keskiarvon eteen tekisi.

Apua! Palanut Zombie keittiössä! Run for your lives... eikun hetkinen. Sehän on korjausmies. Ilmeisesti tuota roskamyllyä vaan ei kertakaikkiaan voi korjata, pitänee ostaa uusi.

Vilhelminan ja Lehtorin suhde ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusulaaksoa. Lehtorin mielestä Vilhelminan olisi pitänyt käydä enemmän luennoilla ja opiskella tosissaan, kun Vilhelmina taas oli sitä mieltä, että opinnot olivat niin helppoja, että asialla ei oikeasti olisi mitään väliä. Puhumattakaan siitä, että hänen mielestään suhteilla pääsee ainakin yhtä pitkälle kuin aivoilla. Niinhän sitä luulisi... Heidän huutonsa kaikui varmaan naapurikaupunkiin asti, mutta onneksi Mirva ja Toivo olivat varmaan taas jossain ammattilaisjuhlissaan, joten he eivät eksyneet paikalle. Uskomaton tuuri tuolla Vilhelminalla.

Pian Vilhelmina sai kuitenkin lepyteltyä Lehtorin, eikä aikaakaan kun Tavastin osakunnan olohuoneessa tanssitaan hitaita niin lemmekkäästi että. Vilhelmina on ilmeestä päätellen aikeissa puristaa Lehtorin takamusta.

Viljam on pitkällisen vaivannäön jälkeen saanut vakuutettua kreivittären siitä, että hän on tosissaan vampyyrihaaveidensa kanssa. Puhumattakaan siitä, että Kreivitär on Viljamista hurmaavan kaunis. Pariskunnan ensisuudelma on mitä suloisin.

Mikäs kreikkalainen patsas täällä lentelee? (Pun intended: Greek house, tiedättehän) Joku opiskelijaherra on näköjään iskenyt silmänsä Vilhelminaan.

Sillä aikaa Viljam ja Kreivitär olivat siirtyneet suutelusta astetta vakavammalle asteelle. Voi kun Viljam on onnellisen näköinen, hellanlettas... "Älä lässytä siinä, senkin vanha harakka! Minä olen jo aikuinen! --- eh, ei, kultaseni, en minä puhunut sinulle, olet maailman kaunein pikku vampyyrini..." (Ja KUKAHAN se täällä lässyttää, senkin pikku...)

"Voi kyllä, rakkaani! Pure minua! Pure minua oikein kovaa! Tee minustakin kuolematon!" "Kuolematon? Kaikkea kanssa", Kreivitär ajattelee, mutta iskee silti hyvällä halulla hampaansa suloisen pikku Viljamin kaulaan. Äläs yhtään siellä esitä närkästynyttä, Vilhelmina. Itse olet ihan yhtä kauhea ällösöpöilijä.

"Psähh! Olen vampyyri! Kiähhähähäää! Olenko pelottavannäköinen, rakas?" "Ihana, kultaseni! Aito vampyyrikreivi! Ihan pyörryttää!" JESTAS SENTÄÄN, LOPPUU NYT JO SE LÄSSYTYS!!!

Viljamin arkulle piti kaivaa kellarihuone, ja mikäpä olisi parempi sisustusmateriaali kuin valkoinen marmori.

Häh? Lepakoita kirkkaassa päivänvalossa? No ei, Viljamhan se siinä. Tämähän on kätevää, lentäen pääsee aikamoista vauhtia pakoon polttavia auringonsäteitä. vampyyrius kyllä häiritsee jossain määrin opiskelua. Mikseivät Viljamin luennot voi olla öisin, niinkuin sisarensa? Epäreilua. :(

Viljamille oli pakko asettaa pieni jääkaappi kellariin, koska raukkaparka olisi muuten nääntynyt nälkään. Edes kellarin suojaisa viileys ei tunnu suojaavan häntä auringon vaikutukselta, vaikka koko talon ikkunat on poistettu. Mikähän on vikana? Onkohan kellari sittenkään riittävän syvä? Mutta kaikki rahat ovat nyt loppu, joten tähän on tyydyttävä.

TAAS! Miten se on päässyt sisälle?! Hui! Hullu paljastelija!

Vilhelmina valmistui kuitenkin yliopistosta, ja vielä erinomaisin arvosanoin. Kyllä se suhde lehtoriin on näköjään kannattava asia ;) Viljamilla on näköjään erikoinen taito tanssia pöydän läpi.

Sitten järkytys hyökkää nurkan takaa: Viljam on reputtanut toiseksi viimeisen lukukautensa ja on nyt koeajalla! Eipä ollut tämä vampyyrius sittenkään niin kovin hyvä juttu... Mutta ainakin Viljam voi odotella rauhassa, vanhenematta, osakuntatalossa kunnes hänen sisartensa lapset saapuvat opintielle.

Vilhelmina on vaivihkaa tutustunut Katyn kaukaiseen pikkuserkkuun, Hannes Töllöseen. On se jotenkin mukavaa olla ihan vaan ystäviäkin, ilman että kaikkia tarvitsee pokata. Voi miten olet suloisen nuorennäköinen tuossa hatussasi! Hellanduudeli! "Mikä ihme sinua oikein vaivaa, oletko jotenkin tulossa hellämieliseksi?" Eeenhän minä... Kröhöm. Mutta haluan nähdä vauvoja!!

"Yeah! Lopultakin aikuinen! Lopultakin täysivaltainen! Hahaa! Täältä tullaan, maailma! I'm gonna rock yer arse!!!" GLP.

Hou hou. Enää yksi jakso jäljellä seinävammausta! Eläköön!

Osa 6. Donna Giovanna paljastaa todelliset värinsä

Toisen sukupolven yliopistoaika on niin hektistä, että siitä riittää näköjään juttua kolmen jakson ajan. Tässä siis toinen. Eksessiivinen pelehdintä -varoitus. Ja moraalitonta käytöstäkin on luvassa. Woe is me.

No joo, mitäpä sitä pitkittämään. Totta kai täytyy takoa kun rauta on kuuma, ja kosia kun mies on... joo. Ilmeisesti sitten osakuntaa hoitamaan jääkin Vilhelm, ja Vendela saa ottaa perheyrityksen hoitoonsa Pasin kanssa.

Villiä menoa osakunnan lakanoilla, uuh. Täytyyhän se mies koeajaa... ;)

Nyt kun rahaa oli taas vähän enemmän, sisarukset päättivät hankkia jonkinlaisen kulkuvälineen, ettei tarvitsisi koko ajan taksilla kulkea. Vilhelminakin kävi koeajolla, ja päätyi... öh... hevoseen. Mustaan. Se tosin hirnuu mitä automaisimmin. Jostain syystä pollen nimi on Ferrari.

"Hei, komea mies! Geenipankki... eikun... Tules tänne, komistus." Jes, jes, eläköön, hyvägeeninen mies joka sopii yhteen Vilhelminan kanssa. Kaikkea toivoa siis jälkikasvusta ei ole vielä heitetty.

Vendela päätti jättää opintonsa kesken ja lähteä perustamaan kotia Pasinsa kanssa. Kamalat alusvaatteet, ägh. Ellen vallan erehdy, näyttävät Isabellan vanhoilta. Hyh, Vendela, mitä päässäsi oikein liikkuu?! "Nokun ei oo rahaa..." ONPAS. Jestas sentään. Minä järjestän. Hey Zeus...

Vilhelmina on tutustunut tyylikkääseen ja ilmeisen varakkaaseen Mirva Pulkkiseen kaupungilla ja kutsunut tämän vierailulle. Vilhelmina huomasi valitettavasti liian myöhään joutuvansa lähtemään luennolle saman tien :( Mutta mikäs tämä Mirva oikein on naisiaan... lemmenlilluttimessa ilman vaatteita! Tukkakin muuttuu oudosti, kastuuko se vai mitä kummaa.

Mahtaa olla elämä jännittävää kun hyvännäköiset ja viehättävät kaksoset liehittelevät aamusta iltaan... Viljam ihastui päätä pahkaa hurmaavaan, kokeneeseen ja vanhempaan Mirvaan. Kiäh kiäh >:) Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta.

Ja sitten tapahtui se mitä pel... eikun toivottiin. Katy palasi kummittelemaan! "Pöö!" Viljam heräsi Katyn mekastukseen, muttei ole onneksi helposti säikkyvää lajia.

Mutta kun Vilhelmina palasi luennolta, Mirvalta ei riittänyt silmiä eikä korvia enää kenellekään muulle. "Mikä hehkeä nuori nainen, ja vielä aatelinen! Häneltä saisi varmaan lypsettyä vielä lisää omaisuutta... Puhumattakaan nimestä, arvovallasta, seurapiirien suosiosta...!" Melkoista kunnianhimoa, mutta eihän se Pulkkinen ole mikään erityinen suihkuseurapiirinimi (anteeksi vain, kaikki Pulkkiset ;>)

Ja niin Vilhelmina sai Mirvalta ensisuudelmansa, tai siis, aikuisiän ensisuudelmansa (koulun vessassa tapahtuneita ei lasketa...). Tämän jälkeen naiset olivatkin kuin liimalla yhdessä, kunnes Mirvan piti lähteä "töihin" eli siis ammattimaiseksi juhlavieraaksi johonkin kekkereihin.

Pahaksi onneksi Viljam palasi kotiin seuraavan kerran juuri kesken kiihkeän muhinointituokion, ja otti asiakseen suuttua verisesti Mirvalle. Voi toista.

Mirva sydämistyi, ja antoi jolpille ympäri korvia. Viljam-parka, ei ymmärtänyt flirtin ja todellisen intohimon eroa. "Minä luulin että Mirva oli aidosti kiinnostunut minusta! Ja minun oma sisareni, suutelemassa naista! Sietämätöntä!! Miten minä selviän tästä häpeästä?!" Häpeäisit itse, Viljam. Sekö sinun suurin ongelmasi on, että siskosi on kiinnostunut naisista? Mene keittämään pääsi, suvaitsematon pölhö.

Viljamia alkoi hävettää, ja hänen halunsa miellyttää Mirvaa oli suurempi kuin hänen kauhunsa tapahtunutta kohtaan. "Annathan anteeksi, Mirva rakkaani, minä olin niin järkyttynyt! Voitko antaa anteeksi, voimmeko aloittaa tyhjältä pöydältä?" Mutta Mirva ei ollut noin helpolla lepytettävissä.

Nyt oli Viljamin vuoro kuljeskella ympäriinsä itkeskelemässä. Hänen itsetuntonsa oli saanut kovan kolauksen, puhumattakaan siitä, että hänen oli vaikea hyväksyä sisarensa valintaa. Vilhelmina mökötti ja lakkasi laittamasta veljelleen ruokaa.

Yhä äkäisinä Viljamin reaktiosta, naiset lähtivät ihan kiusallaan unelmatreffeille, jotka alkoivat romanttisella ratsastuksella iltahämärässä kohti kaupunkia. Mirvan istunta näyttää melko hasardilta, mutta ilmeisesti hän ei kuitenkaan päässyt putoamaan. "Hopotihoi, Ferrari!"

Kaupungin hienoimmassa ravintolassa olikin hurjan kallista, joten Vilhelmina päätyi tilaamaan itselleen jotakuinkin halvinta ruokaa, mitä paikasta sai. Mirvan ihmetellessä hän väitti olevansa laihdutuskuurilla ja syövänsä siksi kevyesti. "Voi kultaseni, sinähän olet hoikka kuin pajunvitsa ja kaunis kuin Venus, ei sinun tarvitse laihduttaa," Mirva kujersi ja kävi hyvällä halulla tähtitieteellisen hintaisen hummerinsa kimppuun.

Aterian jälkeen Vilhelmina ja Mirva hiipivät ravintolan taakse kuhertelemaan, mutta ennenkuin he pääsivät edes kunnolla alkuun, rouva Kurjenkaula säntäsi paikalle ja alkoi mätkiä Vilhelminaa laukulla päähän. "Senkin irstas paholaisen tytär! Palat helvetin tulessa ajasta ikuisuuteen, sinä syntinen pakana!" rouva kirkui niin että ohikulkijoitakin hirvitti. Tekisi mieleni pistää koko rouva kokon koristeeksi... Puh.

Koska kumpikaan sisaruksista ei enää suostu kokkaamaan toisilleen, he ovat kehittäneet uuden harrastuksen, nimittäin pitsojen hakemisen kampukselta aina kun silmä välttää! Pitsalaatikoita alkaa olla talossa jo vähän liiankin kanssa, ihan alkaa hermo mennä. Onneksi ne ovat sentään ilmaisia.

Lopulta Vilhelminaa alkaa kuitenkin tympiä se iänikuinen Capricciosa ja Viljamin mökötys. "Olen todella pahoillani, rakas veli, mutta en minä voi tälle mitään! Tällainen minä olen, minä nyt vain satun rakastamaan Mirvaa!" "Hrmph. Että oikein rakastamaan." "Niin, ihan totta. Tämä kaupunkihan on täynnä kauniita naisia, mikset sinä voisi etsiä itsellesi jotakuta sellaista?"

Lopulta Viljam heltyy ja alkaa pikkuhiljaa myöntää itselleen, että ehkäpä se Mirvakaan ei ollut niin kiinnostunut hänestä... "Ethän sitten kerro isälle ja äidille, Viljam, ethän? En halua järkyttää heitä, ja minun pitää sitäpaitsi synnyttää perillinenkin. Sen minä teenkin vielä tavalla tai toisella!" Vastahakoisesti Viljam suostuu, koska ei myöskään halua järkyttää vanhempiaan, mutta hän vannottaa Vilhelminaa pitämään näppinsä kurissa julkisesti. Vilhelmina suhtautuu asiaan melko skeptisesti, mutta ei sano asiaa ääneen, kun kerran on jo sovinto saatu aikaiseksi.

Seuraava projekti on muutenkin sopivan isän löytäminen perilliselle. Vilhelmina on jo tutustunut rikkaanoloiseen Toivoon kaupungilla, ja Toivo suostuikin saapumaan osakuntatalolle (mitä siitäkin nyt tulisi, jos Mirva näkisi heidät kaupungilla?). Hän suhtautui Vilhelminaan ensin vähän varauksella...

...mutta Vilhelminalla oli kikka kolmonen taskussaan: lemmenjuoma! Hän tarvitsi sitä tosin itsekin, sillä vaikka Toivo olikin melko komea ja vetävä, hän oli kuitenkin mies. Uh.

Ja tepsihän se. Toivo oli äkkiä kuin sulaa vahaa Vilhelminan käsissä, ja pienet vaaleanpunaiset sydämet leijailivat hänen päänsä päällä alta aikayksikön.

Pian onkin Vilhelminan aika aloittaa kolmas opintovuosi, ja tähänastisen elämänkokemuksensa perusteella hänen tavoitteensakin muuttui. Kuka nyt suurperheen oikeasti haluaisi! Vilhelmina haluaa olla suosittu ja ihailtu. Uralla hän tahtoo seurata isänsä jalanjälkiä kenraaliksi. Nyt vain sitten kuntoa kohottamaan! Pääainettakin voisi ehkä vaihtaa... (Mikähän tuo sininen homma tuolla seinässä on? Mystistä. Ehkä se on Katyn ektoplasmaa.)

Lopulta Vilhelmina alkoi oikeastaan nauttia Toivon seurasta, ja vei hänet treffeille puistoon! Mirva kun ei ollut ulkoilevaa tai luonnonläheistä tyyppiä, vaara törmätä häneen oli melko pieni. Eikä häntä missään onneksi näkynytkään.

"Pidä vain lujasti vyötäröltäni kiinni, kulta! Saat vähän esimakua siitä, mitä kohta tapahtuu..." "Ai mitenniin?" Toivo hölmistyi. "No ratsastamisesta tietenkin..." Ferrari-parka, koko ajan kaksi ratsastajaa, joista toinen ei osaa edes istua kunnolla.

"Olet sinä kyllä yksi kertakaikkisen kuuma pakkaus!" Toivo murahtelee seksikkäästi, ja Vilhelmina esittää suloista ja viatonta. Noinkohan Toivo edes tajuaa, että tuloillaan on neidin ensipelehdintä. Ja hopoti hoi vain! Pelehdystuokio oli niin kuuma, että Vilhelminalta pääsi hyvin oopperasopraanomaisia ääniä :)

Ja eikös Toivo-parka mennyt rakastumaan. Hyvähyvähyvä ;) Geenejä luvassa, hyvä homma.

Oih, ja upea kukkapuskakin! Kuinka romanttista.

Mutta kun Toivo oli lähtenyt kotiin, Vilhelmina kutsui Mirvan käymään. Rajansa se nyt miestenkin kanssa puuhastelulla, ja pelehtiminen oli ollut niin hauskaa, että Vilhelmina halusi ehdottomasti soveltaa oppimaansa Mirvaan. Vilhelmina kävi tosin suihkussa ensin, ettei vain partavesi paljastaisi mitään...

Ja kyllä, jo toisen kerran tänä iltana, osakunnan parisängyn lakanat saavat kyytiä. Mirvaa ei yhtään ihmetytä ikkunalaudalla komeileva, tuoksuva ruusukimppu: kuvittelee kai, että kimppu on hankittu häntä varten ;) Kuitenkin, Mirva-parka ei aavistakaan, että Vilhelmina pelaa vain julmaa valtapeliä. Hauskaa täytyy olla, mieluummin naisten kanssa, mieluummin rikkaiden, mutta perijä täytyy varmistaa jotenkin. Siksi Toivokin on mukana kuviossa... Mirvan suhteilla olisi kuitenkin huikea merkitys tulevaisuuden kannalta.

Mirva ei kuitenkaan jäänyt yöksi. Ehkä oman luksusasunnon satiinilakanat olivat sittenkin houkuttelevammat kuin uupuneen Vilhelminan kainalo.

Seuraavassa jaksossa:

Vilhelmina on iskenyt geenimetsästäjän silmänsä komeaan valtiotieteen lehtoriin. Mies vakuuttaa, ettei häntä ainakaan saa suostuteltua antamaan parempia arvosanoja vaikka kuinka pyllyä pussailisi. "Hei, siinäpä vasta ajatus", Vilhelmina ajattelee, ja ottaa Lehtorin vikittelyn haasteena.

Räts! Viljam yritti korjata roskamyllyä, mutta huonostihan siinä kävi. Kuinka huonosti? Se selviää ensi jaksossa, siis melko pian. ;)

Osa 5. Julmuuksia ja juonittelua

VAROITUS: Jakso sisältää julmaa ja kylmähermoista juonittelua, alkoholin suurkulutusta, seksuaalista poikkeavuutta, raa'an ja pitkitetyn murhan, mustaa magiaa ja alastomuutta. Elekää lapset lukeko jos hirvittää.

Uusi päivä valkenee Stenvall-instituutin asuntolassa, johon Vendela Tavast on muuttanut parin välivuoden jälkeen. Nyt hän on lopultakin päässyt opiskelemaan filosofiaa, kerättyään ensin elämänkokemusta kiertelemällä maailmaa äidin ja isän rahoilla. Onhan se mukavaa aloittaa opinnot yhtä aikaa nuorempien sisarusten kanssa! Myöskin pahamaineinen tiimalasi on palannut, uhkaavasti punaisena hehkuen.

Vilhelmina senkun kaunistuu vuosi vuodelta. Mutta miksi ihmeessä hänellä on keilahallin paita? Onko tämä nyt joku vihje, että pitäisi päästä keilaamaan? "ON!" Pöh. Älä luulekaan. Keilaaminen on rahvaanomaista, ja sinä olet aatelinen. Rajansa kaikella. Vilhelmina aloittaa opintonsa teatteritieteellä.

Viljamilla on sitten poskipäitä sisarensakin edestä... aika erikoinen geneettinen sattuma. Nuoret muuttivat siis nyt aluksi Aava-Aukion asuntolaan, vastapäätä Mika Waltavan kirjastoa. Siis samaan höskään, josta heidän äitinsäkin aloitti yliopistouransa. Viljamin pääaine on historia.

Vilhelmina lähti ensi töikseen stadiin bilettämään. Yökerholla oli vinkeitä liekinheittimiä, joissa on kätevä grillata esimerkiksi vaahtokarkkia. Oikeasti Vilhelmina palloilee kaupungilla, ei pelkästään huvittelunhalusta, vaan yrittääkseen löytää Katy Töllösen. Isabella kuvaili häntä sanoin 'lättänokkainen ruma cheerleader, joka tuskin on vieläkään saanut opintojaan alkuun', ja Vilhelmina, joka on ujuttanut koko tarinan pikkuhiljaa ulos vanhemmistaan, on päättänyt kostaa. "En minä oikeasti pidä vaahtokarkeista. Kuvittelen, että tämä on Katyn pää." Sillä lailla, oikeaa esi-isäin henkeä. Suvun kunnia ennen kaikkea.

"Tuo oli oikeastaan minun drinkkini, mutta kun olet tuollainen kaunokainen, niin tarjoan sinulle oman", Vilhelmina sanoo ja iskee silmää nuorelle naiselle, joka röyhkeästi sieppaa Vilhelminan cocktailin. Palkinnoksi hän saa nipistyksen takapuolesta ja melko rohkeita kommentteja ulkonäöstään. Vilhelmina on suorastaan imarreltu, mutta jää silti pohdiskelemaan oman, uuden lasillisensa ääreen uusia tuntemuksiaan. "Mutta entä suku? Eikö minun pitänyt jatkaa tätä kunniakasta sukua? Nyt kun tarkemmin ajattelen, eivät ne miehet nyt niin ihania ole... Ja tuo nainen on todella kuuma! Mitä minä oikein teen?!"

Vilhelmina alkoi kiskoa drinkkejä aikamoista tahtia, ja mitä enemmän hän juopui, sitä enemmän hänen tunteensa alkoivat vaivata häntä. Hän alkoi muistella lapsuuttaan, salavihkaisia halailuja ja pussailuja tyttökavereidensa kanssa... Mutta eikö se ollut ihan tavallista? Oliko se? Lopulta sekavat tunteet saivat tyttöparan itkemään humalaisen surkeita kyyneliä, kun söpö, poikamainen baarimikkokaan ei lämmennyt Vilhelminan testilähentelyille.

Vilhelmina piristyi, kun Mats-isä saapui suoraan avaruuslentoharjoituksista yökerholle! Isä ja tytär juttelivat vakavia, tanssivat paljon ja lähtivät kotiin vasta auringon noustua hyvän aikaa sitten. Mutta Vilhelmina ei uskaltanut sanoa, että henkilö, joka aiheutti hänelle sydänsuruja, olikin nainen. Hän kun ei ollut varma, miten Mats suhtautuisi moiseen. Hyväksyisikö isä? Tarvitsisiko hänen tietää?

"Lättänokkainen ruma cheerleader", Vilhelmina muisti löydettyään lopulta kuvaukseen sopivan naikkosen yliopiston kampukselta. Melko noloa, että tuon ikäinen nainen kulkee yhä ympäriinsä noin paljastavissa vaatteissa... Täytyy kyllä sanoa, että hyvin on kuitenkin säilynyt. Vilhelmina meni esittäytymään. "Heippa! Minä olen... öö... Mirella Järnefelt, teatteritieteen fuksi, kuka sinä olet?" "Katy Töllönen. Cheerleaderien johtotähti jo 30 vuoden ajan! Mulla on myös oma osakunta tuolla Kinuskikujalla, ehkä olet kuullutkin?" ETTÄ OIKEIN OMA OSAKUNTA, MOKOMAKIN VALEHTELEVA ... "Shh!" "Ai mitä?" "...Niin siis joo, anteeksi, niin miten pääsee cheerleaderiksi?" *sensuroitu*

Valitettavasti Katya ei ollut kovin helppo miellyttää. Varsinkaan kun hän sanoi Vilhelminan olevan jotenkin tutunnäköinen. Ehkä sukua eräälle vanhalle tutulle...

Vilhelmina oli jotenkin surullinen koko ajan, ja purskahteli itkuun jatkuvasti ilman sen kummempaa syytä. Tyttöparka: identiteettikriisi, muutto vieraalle paikkakunnalle, vaikeat opinnot ja pelottavat professorit, ja kaiken kukkuraksi tällainen typerä kaksoiselämä inhottavaa, itsetyytyväistä cheerleadermummoa mielistellen. Ei ole helppoa.

"Katso, näin! Kädet korkeammalle! Gerbits! Gerbits! GOOoooooOOOOOOOO GERBITS!" Onhan se yritettävä. Ja Katy ilmeisesti alkoi kuitenkin luottaa Vilhelminan liukaskieliseen ja hehkeään olemukseen, ja kutsui tämän asumaan osakuntaan voidakseen kouluttaa Vilhelminasta uuden huutosakkilaisen. Lopultakin Vilhelmina saattoi toteuttaa suunnitelman seuraavan vaiheen!

Nimittäin tämän! Katyn ollessa harjoituksissa Vilhelmina vaihdatti lukot, sammutti valot sisältä ja esitti olevansa poissa kotoa. Katyn ei auttanut kuin jäädä pihalle nukkumaan, paljaan taivaan alle.

Sillä aikaa Vilhelmina treenaa uudella juoksumatollaan. Viljam on nyt koeajalla ja Vendela täytyy vielä kutsua jäseneksi, sillä hän saa luvan jäädä emännöimään osakuntataloa kunnes Vilhelminan ja ehkä Viljaminkin lapset saapuvat korkeakouluopintojen leppoisaan maailmaan.

Kamala miten noloa. Kun ei pääse sisälle, on pakko pissata nurmikolle.

Kun Katy ymmärtää, että Vilhelmina on kotona, muttei suostu päästämään häntä sisään, hän alkaa anoa apua korkeammilta voimilta. Asia on nyt kuitenkin niin, että Vilhelmina aikoo kostaa lopullisesti vanhempiensa puolesta, ja Katy saa jäädä kummittelemaan osakuntataloon! Onneksi simcityn oikeuslaitos ei pahemmin puutu muuhun kuin liiallisen äänekkäisiin juhliin.

Katy katselee kaipaavasti osakuntatalon ikkunoista sisään, muttei edelleenkään ymmärrä lähteä pois, tai huutaa apua. No, omapahan on vikansa :D

Avuton, aivoton Katy-Kananen ei ymmärrä lähteä ystäviensä luokse (eikun hetkinen! Minkä ystävien?), ei soittaa poliisille, ei hän osaa kuin itkeä tihrustaa surkeasti pihalla ja toivoa, että jos ei Vilhelmina, niin edes Viljam ("Eetu") heltyisi ja päästäisi hänet sisään. Kun saisi edes ruokaa jostain...

Mitä kummaa?! Isipapalla oli niin hauskaa eilisiltana baarissa, että siitä hyvästä Vilhelmina sai DJ-pöydän 'pienenä lahjana' :D Pöytä on kuitenkin siirrettävä tiukasti seinän viereen, sillä Katy yrittää jatkuvasti häiritä muita sämpläämällä niin kovaa, että koko naapurusto raikaa.

Katy yrittää esittää vielä kaverillista päästäkseen sisään. Ei onnistu. "Hei, menneet on menneitä, eiks ni? Eiks joo? Jos päästät mut sisään, teen susta huutosakin kapteenin! Mitäs siihen sanot? Eiks ois hyvä?" "Ei. Ei minua ole kiinnostanut koko huutosakki hetkeäkään, senkin aivoton lutka. Jos pyydät anteeksi, saatan harkita kuolemasi nopeuttamista. Ai mitäkö? Ymmärrätkö, jos kerron, että nimeni on oikeasti Vilhelmina Tavast?" Melkoisen julmaa, Vilhelmina! Nämä sanat saavat Katyn romahtamaan täysin.

Epätoivoissaan Katy suorittaa sekopäisen maagisen rituaalin, joka sisältää juoksentelua alasti kuun valossa talon ympäri vastapäivään ja hirmuisien kirouksien huutelua. "Tässä talossa ei kukaan tule koskaan viettämään onnellista opiskeluaikaa! Kostan tämän kymmenenteen polveen asti!" Katy kirkuu tuuleen, kunnes häntä alkaa paleltaa ja vaatteet on jälleen pakko vetää ylle. Katy käpertyy nurkkaan yrittäen lämmitellä, turhaan.

Viljamia alkoi hermostuttaa Katyn surkea valitus ja öinen häiriköinti, joten hän vei pilaantuneen tarjottimellisen kiinalaista ruokaa ulos, siinä toivossa että Katy saisi ruokamyrkytyksen. Ei saanut, voi kehveli.

Lopulta koko hässäkkä kärjistyi käsirysyksi, kun Katy viimeisenä keinonaan kokeili väkivalloin pakottaa Viljamin luovuttamaan hänelle avaimen. "Hyvä Viljam! Rökitä se!" Mutta jestas sentään, eihän naisia saa lyödä... Paitsi ehkä tässä tapauksessa.

Mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, että ei sitä kukaan loputtomiin nälkää kestä. Viikatemies saapui noutamaan Katya, ja oli jo aikakin.

Vilhelmina esitti kovasti surullista, etteivät ohikulkijat alkaisi epäillä mitään (eivät toki?).

Tässä lepää Katy Töllönen. Toivottavasti ei kuitenkaan rauhassa. Halvimmat (ja rumimmat) mahdolliset kukat kruunaavat kokonaisuuden.

Ensi jaksossa odotettavissa:

Vilhelmina osoittaa kyllä selkeitä taipumuksia tyttörakkauden suuntaan: lähes kaikki hänen viehättävänä pitävänsä henkilöt ovat naisia. Etenkin Mirva Pulkkinen saa hänen sydämensä pamppailemaan... Mutta se perillinen!! No, onhan naispareillakin keinonsa.

Viljamia ei ainakaan yhtään harmita Katyn poismeno. "Ihan oikein sille hutsulle!"

Vendelakin pääsee liittymään osakuntaan! Nyt kaikki toisen sukupolven lapset ovat osakunnassa.

Vendela kutsuu jo kauan tuntemansa ihanan ruokalähetti Pasin jälleen käymään, ja hetkessä Pasin ystävälliset tunteet aikuistunutta Vendelaa kohtaan lämpenevätkin. "Olen ollut sinuun ihastunut jo teinitytöstä lähtien! Olet niin ihana ja komea!" Vendela paukauttaa, ja Pasi on aivan myyty. Onko luvassa oikein kihlat? Entä se paljon puhuttu NPC-piste? Se selviää ensi jaksossa.

Osa 4. Kauhukakaroiden ensimmäinen esiintyminen

Huom! Huom! Tämä on jo osa NELJÄ! Kolme löytyy tuolta sivusta. Olin vähän nopea. ;)

Erikoispikalähetys. Mutta edellinen oli jo eilen melkein valmis ja tässä on vaan 23 kuvaa! Tai jotain... :) Omistettu pikkusisarilleni, joista löytyy ehkä tiettyjä yhtymäkohtia tässä mainittuihin kaksosiin (no okei, niillä on kyllä 6 vuotta ikäeroa keskenään...) ;)

Koko perheen suosituin ajanviete on jostain mystisestä syystä tikanheitto. Matsin kierros ei mennyt oikein hyvin. "Hihii, iskä ei osaa heittää yhtään tikkaa, lälläslää!" "Iskä on ihan p*ska! Njnjänjä!" Kaksoset hihkuivat, ja Mats järkyttyi tyttärensä kielenkäytöstä. Toivottavasti Vilhelmina ei oikein ymmärtänyt, mitä sanoi.

Vilhelminan epäilyttävät puheet kuitenkin unohtuivat, kun pikkuneiti toi kotiin kympin todistuksen! Viljamilla ei mennyt ihan yhtä hyvin, vaan kymppiä saatiin vielä odottaa.

Nyt kun Isabella ja Mats olivat molemmat vanhenneet arvokkaasti, oli aika toteuttaa Isabellan elämäntoive, eli kultavuosipäivä! Vieraita tuli suorastaan kunnioitettava määrä (jopa neljä, kuvasta laskien. Saattoi tosin olla enemmänkin :D muistaakseni silti enemmän kuin mihinkään bileisiin, mitä olen tässä järjestänyt.) ja ihme kyllä, (lähes?) kaikki jopa suostuivat kilistelemään yhtä aikaa!

Myös Isabellan vanha biologian lehtori oli kutsuttu juhliin. Rouvat olivat olleet ystäviä Isabellan fuksivuodesta lähtien, mutta lehtori ei ollut vanhentunut päivääkään! "Kerrohan, ystäväni, miten minä pysyisin yhtä virkeänä kuin sinä? Sinun täytyy olla jo ainakin satavuotias!" Isabella ihmetteli. "Voi kuules, olen kehittänyt sellaisen erityisen juoman, joka pitää minut nuorena! Minä en kuole koskaan! Hahaa! Mutta en paljasta reseptiä, turha edes kysyä. Siihen tosin liittyy eräs harvinainen kasvi..." Lehtori on itse asiassa jo 194-vuotias. Mikäpäs siinä ikääntyessä.

Mats, the vauhtipappa, hankki pihalle Magnetohytkyttimen treenausta varten. "Jiiihaaa! Tämä päihittää kyllä kaiken maailman penkkipunnerrukset ja soutulaitteet kuustoista-nolla!"

Vendela ei pysynyt kyydissä, kuinka noloa. Olisikohan aika ruveta treenaamaan? Tuo näytti ainakin kivuliaalta. "Älä sure, tyttöseni, en minäkään ole koskaan tuossa härvelissä pysynyt paria sekuntia kauempaa", Isabella lohdutti. Senhän me muistamme...

Mats oli innoissaan, kun Viljam näytti minkälaisia temppuja oli oppinut koulun voimistelutunnilla. Vilhelmina joutui nurkkaan häpeämään väitettyään liikunnan olevan "perseestä". Hyi, hyi. Kumpikohan Matsia järkytti enemmän, kunnonkohotuksen halveksunta vai rumat sanat?

Hiljalleen myös kaksoset tulivat teini-ikään. Vilhelmina sai hiukan yllättäen myös perhetavoitteen (voi ei, taas). Häntä kuitenkin kiehtoo vampirismi ja punatukkaisuus, mutta isän saarnat ovat näköjään menneet perille: liikakilot ällöttävät neitokaista nykyään.
Vilhelmina oli jostain syystä sitä mieltä, että oli kokenut huonon lapsuuden. Kaikenlaista... Ja kaikki vain siksi että vähän ojennetaan kiroilusta! Ovat ne nykyajan lapset kyllä uskomattomia kermaper... öö... pyllyjä.

Viljam sai Nautintotavoitteen (big surprise). Hän on melkolailla sisarensa vastakohta, vaikka he ovatkin kaksosia. Vilhelmina on siro ja perhetavoitteestaan huolimatta kiinnostunut kaikesta erikoisesta, kun taas kolhonaamainen Viljam (siinä se nyt on se Matsin nenä) on melkoisen mukavuudenhaluinen ja pelkää vampyyreja. Häntä kiinnostavat blondit (yllätys) ja erikoiset hatut (hmm?). "Tänne sieltä, sinä hirmuinen kaksipäinen lasinuija, ja tappele kuin mies!" Joo joo, hehheh. Se on oikeasti pelkkä tiimalasi, Viljam.

Vendelalla alkoi olla tuota teini-ikää kertynyt sen verran, että kotona asuminen alkoi tympiä. Neito muutti siis yliopistolle elämänkokemusta kartuttamaan. Tavastit ovat tilaisuuden kunniaksi repineet alas kaikki alakerran seinät.

Vilhelmina juoksi vielä taksin ovelle asti vilkuttamaan isosiskolleen. "Odotathan sitten meitä siellä yliopistolla, haluan että esittelet minut kaikille komeille miehille jotka vaan tunnet!" Vilhelmina muuten kyllästyi lapsellisiin blondiletteihinsä, leikkasi tukkansa ja värjäsi sen - mustaksi. Kappas vain...

On se niin söpöä että toiset ovat niin rakastuneita vielä vanhuksinakin :) Tai jos ihan totta puhutaan, Isabellalla ja Matsilla ei ole koskaan ollut muuta kuin vaaleanpunainen sydän, ei koskaan tummanpunaista vaikka suhdepalkit ovat täysissä. Ilmeisesti on siis mahdollista saavuttaa ihan hyvä avioliitto, vaikka intohimo ei roihuaisikaan aivan kuumimmalla liekillä.

"Tänkkädä tänkkädä tänttänttää, Hooooly Diver!" Vilhelmina purkaa teiniangstisia aggressioitaan kasarimetalliin.

Ai mikä angsti? Minulla vai? Minähän olen cooliuden ilmentymä. Yeah right. Mikä tuo vaaleanpunainen puudeli oikein on?! "Noku ÄITI OSTI! **** ****** ******!!" *kohottaa majesteettisesti kulmakarvaa* "No joo joo, sähän olet kaikkivaltias, ei sun tarviikaan kiroilla." Mitäpä tuohon muuta voi enää sanoa. :D

Isabellalla alkoi olla niin vähän tekemistä töissä, että aika kävi pitkäksi kotona. Siispä hän päätti perustaa pienen lelukaupan - pihalleen. No, onpahan lähellä. Ja työntekijöiden palkkaaminen olisi niin kallista, että parempi säästää ja hoitaa liikettä itse kotoa käsin. Kauppa kävi jopa melko hyvin, mutta Isabellalla oli vaikeuksia löytää oikeita nappuloita antiikkisesta kassakoneestaan.

Asiakkaatkin taisivat huomata, että liikkeen omistajalla ei ole mihinkään kiire. :) Tai sitten Isabella tekee sen tahallaan: Tämä 'hehkeä' 'nuori' nainen on nimittäin Se Gunnel, jota Mats yritti taannoin liehitellä.

Kauneinkin naama kaipaa välillä finnivoidetta. ;) Joko alkaa raksuttaa, keneltä Vilhelmina näyttää? En suostu paljastamaan vielä omaa näkemystäni. Paitsi että Satu tietää sen jo :) Voi tosin olla, että asia selkiää parhaiten yliopistossa.

Isabellasta kuoriutui yllättäen konserttipianisti rouvan haaveiltua omasta pianosta jo vuosien ajan. Matsin ylennys avaruuslentäjäksi mahdollisti tämänkin hankinnan :) Supervaikeat Bachin das Wohltemperierte Klavier -tilutukset virtasivat koskettimilta sen enemmittä vaikeuksitta, vaikka Isabella ei muistaakseni koskaan aiemmin ole soittanut... Luonnonlahjakkuus, selkeästi.

Räts! Tulikohan Viljamille yhtään mieleen, että sähköisku voi aiheuttaa sydänkohtauksen, ja vielä Isabellan iässä (68!)? No, onneksi ei käynyt kuinkaan, vaan Isabellakin nauroi katketakseen jäynälle.

Viljamilla alkoi olla sen verran stipendejä ja taitopisteitä, että oli aika lähettää hänet yliopistoon. Vilhelmina jäi vielä hetkeksi parantelemaan kouluarvosanojaan, mutta kihisi jo innosta päästä sisarustensa mukaan Stenvall-instituuttiin. Viljam oli opiskellut viimeiset viikot niin ahkerasti, että Sosiaalipupu oli tullut tutuksi. Pupu tuli jopa sanomaan hei hei suojatilleen :)

Eräänä päivänä Mats tuli kotiin loistotuulella ja kaappasi vaimonsa vauhdikkaasti syliinsä. "Tulehan tänne, beibe! Kaikki rahahuolemme ovat ohi! Nyt meillä on varaa tehdä piharemontti, laajentaa yritystä, ihan mitä tahansa!" Mats oli saanut töissä neronleimauksen ja siirtänyt Venus-retkikunnan tutkimaan merenpohjaa, mistä hyvästä hänet palkittiin 50000 simoleonin bonuksella! Ihan ensimmäinen hankita tosin taitaa olla uudet stereot. :)

Tadaa! Isabella on lopultakin hullu tiedemies! Nuoruuden tavoite tuli siten täytettyä, vaikka hän onkin ollut ikuisella platinamielialalla lähes koko vanhuutensa. Huraa! Eläköön! Nyt vain sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Vilhelminakin päätti lopulta lähteä yliopistoon, taisteltuaan ensin arvosanansa tyydyttävälle tasolle (eli siis 10-:een ;>). Äiti antaa vinkkejä tyttärelleen, ja toteaa myös ettei tiedeura ole ainoa vaihtoehto, ja että työn ja uran pystyy aivan hyvin sovittamaan yhteen. Vilhelminaa tuskin tiedeopinnot kovinkaan paljon kiinnostavat, tärkeämpää olisi löytää joku söpö mies kainaloon!

Löytyykö sellainen? Se selviää joskus ensi viikolla.

Osa 3. Lapset venyy ja paukkuu, ja kaikilla on niin muukaavaa.

Tervetulloo, bienvenue, willkommen jne jälleen. Tässä jaksossa seurataan Tavastin lasten toilailuja ja kasvamisia. Vähän lyhyempi annos teille kärsimättömille, toinen vielä lyhyempi seuraa vielä kaksosten teini-iästä. Sitten palataan luultavasti taas piiitkiin. Yeah yeah täältä me tulemme.

"Awww, mikä söpö pikku massu! Mitäs isin pikkuinen tietää!" *potku* "AU!"<- Isabella
Tätä nykyä alkaa jäädä sitä aikaa romantiikallekin, uudessa oranssissa pikkuautossa :) Mats muuten sai ylennyksen lentäjäksi, joten Tavastin perheessä riittää pitkästä aikaa ilouutisia vaikka muille jakaa!

Keittiössä sattui jälleen tulipalo, jonka kuitenkin paikallinen esimerkillisen ripeäotteinen palokunta kävi sammuttamassa. Umpiväsyneenä ja kykenemättä kunnon lepoon Isabella otti rankat keinot käyttöön raskausmasennuksensa hoidossa. Ja kyllä kannatti, heti tuli parempi olo.

Matsistahan alkaa kuoriutua ihan kelvollinen isäpappa :) Ainakin Vendelalla oli tosi hauskaa kun sai vähän jorata isin kanssa.

Ruokatavarat pääsivät yhtäkkiä loppumaan, mutta onneksi jääkaapin pohjalta löytyi yksi valmisateria Vendelan iltapalaksi. Taisi tytöllä olla melkoinen nälkä! Mutta missäs ne pöytätavat ovat, neitiseni? "Ai mitkä tavat...?"

Ja sitten koitti suuri hetki! Kylläpä taas Isabellan vatsaa kouristaa, mutta Mats vain juo espressoa, cool as ever. "Mitä sitä turhaan hötkyilemään, hyvinhän se meni viimeksikin." Mokoma tunteeton mies. :D

Glp! Eikö se loppunutkaan vielä? Johan se lapsi syntyi! Ei kai vain... voisiko se olla...

No joo. Kaksoset, tyttö ja poika, saivat nimekseen Viljam ja Vilhelmina. Viljam peri isänsä mustan tukan, mutta Vilhelmina on blondi kuten äitinsä (siis oikeasti ;>) Molemmilla on tosin Isabellan kauniit kirkkaanvihreät silmät. Ja juustokakkuun ei kyllä ole koskettu, jälkiruokien laittaminen on niin vaivalloista ;)

Sehän on napakymppi! Näkee kyllä mihin Vendelan aika kuluu, kympin todistusta odotellessa... Vendelan lupaavasti alkanut koulu menee vähän vuoristorataa. Ryhdistäydytäänpäs nyt siellä alhaalla, hei!

Onneksi kaksosilla on mahtavat unenlahjat. Isabellakin pääsi käymään töissä ja sai heti ylennyksen keksijäksi! Kohta on varaa laajentaa yläkertakin täyteen mittaansa. Vendela kävelee ilmassa = Seinämoka. Huoh. Milloin nää loppuu... *nolo*

Yöörgh! Mats unohti ettei vastasyötettyä lasta kannata leikittää... Ja eikun suihkuun.

Jes! Lopultakin Vendela taisteli itselleen kympin todistuksen!

Heeiheiheihei, mitä ihmettä? Kreivi Capula kävi pöllimässä sanomalehden. Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää. Onko muillakin aatelisilla varat vähissä täälläpäin?

Ja sitten oli Vendelan syntymäpäivien aika! Teiniys kaunisti Vendelaa hieman :) Hän sai perhetavoitteen äitinsä lailla, pitää juhla- ja uima-asuista, eikä voi sietää ylitreenattuja miehiä.

Kaksosilla on sama syntymäpäivä kin Vendelalla, joten hekin pölähtivät yhtäkkiä taaperoikään, Viljam tosin ensin, Vilhelminan ikääntymistä saatiin odottaa vielä muutama tunti. Viljamin luonnepisteet ovat 5-6-1-8-5. Laiska ja leikkisä, voi ei. Odotettavissa nautinnonhaluinen nuori mies...

Hmmh. Eipäs yskitä lasten päälle, Mats. "Sorisori. Öh-kröh-kräh-krööh. Flunssa taisi yllättää." Silti. Saisit hävetä. Mene muualle siitä kröhimään. "Huoh. Kyllä, äiti..."

Vendelan kypsään teini-ikään saapumiselle nosteltiin maljoja naisporukalla. Chin-chin!

Vanhenihan se Vilhelminakin. Hänestä tuli kerrassaan kaunis lapsi, vaikka Isabellalla näyttääkin olevan joku ongelma. "Miksi ihmeessä pistit minut värjäämään tukkani nuorena! Nyt kaikki tyttäreni saavat saman puoliharmaan harakanpesätukan!" Äläs mesoa siinä. Korjataan asia. *heilauttaa taikasauvaa*
Vilhelminan luonnepisteet ovat muuten 5-5-5-8-5. Melkoisen tasainen luonne, mitä nyt tavanomaista leikkisämpi.

Viljam pääsi kylpyyn isosiskonsa avustamana, hehkeä kotiapulainen kuuraa suihkua. Jatkuvien ylennysten ansiosta tähänkin luksukseen on nyt varaa :)

Vendelalla on uusi tyyli: vähän väriä tukkaan, uusi kampaus ja rutosti meikkiä. Valitettavasti hän näyttää nyt ihan Laura Voutilaiselta, voi ei :D Onhan tämä parempi kuin aiemmin, mutta taitaa olla niin ettei Vendelasta tule perijää. Surku!

Perijättären tittelistä kilvoittelee siis nyt Vilhelmina, koska Isabella halusi antaa perinnön eteenpäin nimenomaan tyttärelleen. Kun nyt oppisi ensin potalle eikä sätkyttelisi niin kauheasti! Paikka, lapsi! "ÄÄÄÄÄÄÄÄÄWÄÄÄÄÄÄÄ!"

Vendela jaksoi antaa kyytiä pikkuisille! Perhetavoitteisena hän vain nautti pikkuisten hoidosta ja opettamisesta. Jopa siinä määrin, että kouluarvosanat alkoivat taas kärsiä. Neiti karkaisi varmaan heti vihille, jos vaan pystyisi - niin, ja olisi joku sopiva mies. Voi mihin jäi se lapsuuden seikkailuhenki ja haaveet rikollisurasta? Mikä pettymys.

Äiti-tytär-välienselvittelyssä oli joskus käytettävä kättä pitempää :)

Viljam oppi nopeasti potalle, ja sitten myös puhumaan, vaikka molempien vanhempien tavoitteet olivat uupumuksesta niin alhaalla, että mahtimaidon tekemisestä ei tullut mitään. Ja ensimmäisellä yrityksellä vielä! Viljaminkin ensimmäinen sana oli Nalle. Kulkeekohan tämä jotenkin perheessä?
Vilhelmina ei ollut pekkaa pahempi vaan oppi hänkin alta aikayksikön, isin opastuksella. "Tuttipullo" oli ensimmäinen sana pikkuneidin suusta. Melko edistynyttä, mutta ehkä simiksi kyseisen esineen nimi ilmaistaan jotenkin yksinkertaisemmin.

Vilhelmina oppi myös kävelemään hirmuista vauhtia, ja vielä ilman mahtimaitoa hänkin! Fiksu likka :) Selvää perijätärainesta, n'est-ce pas? Isabellakin taitaa ajatella jo siihen suuntaan...

Sitten oli syntymäpäivien aika! Mutta... Varo Vilhelmina! Valtava tiimalasi putoaa päähäsi! "Eikä putoa, pöljä, se vain tarkoittaa sitä että kasvoin, daa!" Hoh, hävytön lapsi. Eikä mitään huumorintajua. Vilhelmina on vähintäänkin erikoisen näköinen, mutta hyvällä tavalla. Jos hänellä olisi musta tukka, hän muistuttaisi aika lailla erästä tiettyä näyttelijätärtä... Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille joka keksii jo nyt, ketä. Tai sitten vain kuvittelen, mutta odottakaapa vain kun tästä vielä vanhennutaan. (okei, okei, kuva on pieni ja huono. Mutta se kai suurenee jos klikkaa... jos olen ymmärtänyt oikein)

Lähikuva Viljamista. Poika on aika kirveellä veistetyn näköinen, mutta eipähän ole vaaraa että hänestä tulisi perijä. Mitähän tuolle keksisi.

Mitä ihmettä? Poliisi kaartoi paikalle sireenit ulvoen! Ilmeisesti juhlat olivat liian äänekkäät, vaikka vieraathan vain istuskelivat lemmenlilluttimessa Matsin kanssa. Kaikenlaista... Vai olisikohan joku sittenkin vain pitänyt moista toimintaa epäsiveellisenä? Olihan kyseessä kuitenkin lasten syntymäpäivät.

Kaksoset viihtyvät hyvin keskenään mitä älyllisimmissä harrastuksissa. Läksyjä, shakkia, oppikirjoja... Isabella kasvattaa näköjään lapsensa samaan tapaan kuin hänet itsensäkin on kasvatettu. Ei kai taas yhtä sukupolvellista nörttejä...

"Täytyy... paistaa... lisää... muffineja..." Viljam herää joka aamu noin neljältä paistamaan aamiaismuffineja omalla pikkuhellallaan. Muffinit palavat järjestään pohjaan, joten miksi ihmeessä kypsentää niitä vielä lisää? Jospa poika kävelee unissaan. Vendela panikoi; eihän se olisi kivaa jos aamu alkaisi pikkuveljen kärähtämisellä. Ei alkanut, palokunta oli taas nopea kuin öljytty hilleri.

Seuraavana iltana havaittiin taas jääkaapin tyhjentyneen. Vendela meni ottamaan ruokalähetyksen vastaan ja lähes pyörtyi: ettäpä osaa olla komea lähetti! Pasi oli yllättävänkin ystävällinen nuorelle ihailijalleen. Lupaavalta näyttää... mutta hetkinen; jos Vendela nai ruokalähetin, kuinka käy aiotun NPC-pisteen? Siinäpä pähkinä purtavaksi. ;)

Kas vain, sanoi kasvain ja kasvoi vain - ja Mats myös. Hänestähän tuli aivan komea vanhus, valkoinen poninhäntä pukee Matsia! Matsin tavoitemittarissa lukee useimmiten 'seksikäs seniori', eikä ihan syyttä suotta. ;)

Isabellakin vanheni yhtä aikaa miehensä kanssa. Mustat kiharat vaihtuivat eleganttiin harmaaseen nutturaan, ja vanharouva on lopultakin ymmärtänyt olla näyttämättä tekareitaan koko kansalle, kaiken aikaa, kaikkialla... Anteeksi taas nuo kauheat seinät (tai siis niiden puute)! Leikitään että Vanajanlinnassa on seinäremontti. Joo. Homeongelma...

Seuraavassa jaksossa seurataan, kuinka lapset kasvat ja lähtevät maailmalle. Luvassa toinen vähän lyhyempi jakso, sori, mutta yliopisto kestääkin sitten taas - krhm.

Osa 2. Perheidylliä Vanajanlinnassa

Hei taas! Täältä tulee ensimmäinen pikapäivitys. Näitä tulee siis luultavasti aika tiuhaan tahtiin aina toisen sukupolven aikuisikään saakka, sillä olen pelannut sinne asti ennenkuin aloin julkaisemaan. Siitä syystä myöskään häpeäkseni en pysty toteuttamaan mitään parannusehdotuksia kuvanlaadun ja seinien suhteen siihen asti. Anteeksi! *kumartaa mekkaan* Tästä eteenpäin kyllä lupaan pelatessa pyhästi parantaa tapani. Tämä jakso on muuten sitten omistettu Marjuskalle, joka innosti/painosti/kiristi miut julkaisemaan ;)



Uusi koti! Mats jätti yliopiston kesken, koska ei jaksanut jäädä taistelemaan koeaikansa kanssa ja aateliselämä tuntui houkuttelevammalta. Nuorten yhteisillä säästöillä saatiin lähes hulppeat puitteet aikuiselämän aloittamiseksi. Tilaa, tilaa... Eihän sitä nyt mihin tahansa läävään voi siniverisiä sijoittaa. Pohjapiirustus on törkeästi pöllitty Kannustalon Ainola-mallistosta. Isin luvalla, tietenkin. ;) Talo sai nimekseen Vanajanlinna, suvun kotipaikan mukaan.



Tilaa ehkä vähän liiankin kanssa. Rahat loppuivat tietenkin kesken eikä varaa ollut kuin välttämättömimpiin huonekaluihin ja laitteisiin. No, äkkiäkös sitä älykkäät ja taitavat simit saavat lahjojaan vastaavaa työtä! ...Saavathan?



Ensimmäinen päivä yhteisessä kodissa sujui lähinnä hempeillen, sillä talonrakennus oli tyhjentänyt molempien tilit niin tehokkaasti, että muuhun huvitukseen ei ollut vielä varaa. Mutta mitkä ihmeen lakanat nuo ovat?! Eihän tämä ole mikään hermoparantola. Jestas sentään... No, MTS2 pelasti sitten myöhemmin. Toivottavasti se ei ollut kovin paljon myöhemmin...



Mats lähti sitten sotamieheksi, erittäin kunniakas ja perinteinen valinta siis. Palkka on hyvä, mutta mitähän kapiaiset sanovat tuosta letistä... Ulp. (Vessan seinät menee aina alas! Sorisorisori)



Jatkuvasti kaatuilevan roskiksen arvoitus ratkesi kertaheitolla kun pihalta kuului ilkeämielistä kätkätystä. Kukas se siinä, ellei ystävämme Katy. Vähissä on neidillä keinot, jos kuvittelee että roskien levittäminen pihatielle olisi miehistä jotenkin houkuttelevaa...



Isabellaa vaivaa melkoinen kotirouva-kuume. Siivoaa koko ajan ja ajattelee lapsia... mutta miksi ihmeessä pitäisi adoptoida, kun omankin suvun jatkuvuus pitäisi turvata? Huomatkaa myös kauheat mummoalusvaatteet. Ostosreissu on kyllä edessä kunhan tili karttuu riittävästi. "Ai mitenniin? Minusta nämä ovat mukavat!" Hiljaa, Sim. Sinulla ei ole omaa tahtoa. Jos minä sanon että ostat pitsialusvaatteet, sinä ostat ne. Mur.



Kiitos Katyn reilujen toimien (pun intended, oletteko lukeneet Susan Cooligen kirjoja?), pihalle ilmestyi torakoita. Kuolivathan ne, mutta Isabella sai ulkona puolialasti hyppiessään flunssan! Niin sitä pitää.



Töihin on mentävä, vaikka sitten flunssaisena. Jos köyhyys lentää sisään yhdestä ikkunasta, rakkaus lentää ulos toisesta... Ja siinä ei sitten auta Maamme-laulukaan. (Suositeltu päivän kliseeannos ylitetty, hakeutukaa välittömästi aivohuuhteluun) Isabella on hankkinut koulutustaan vastaavaa työtä tiedeuralta.



Häitäkään ei ole vielä pidetty, mutta jo nyt Mats ehdottelee muhinointia toisille naisille! Mokomakin elostelija. Eikä Gunnel ole edes kaunis. Mihinkäs se lupaus olla vikittelemättä toisia naisia oikein unohtui?



Ei taas! Isabellalla on jo yliopistosta lähtien ollut ilmiömäinen kyky polttaa ruoka pohjaan ja aina silloin tällöin myös sytytellä uhkaavia tulipaloja. Tällä kertaa palo oli tosin Matsin vika.



Häät järjestettiin lopulta erittäin yksinkertaisissa puitteissa rahanpuutteen vuoksi. Vieraitakin saapui vain muutama, mutta kaikilla oli yllättäen mukavaa ja juhlat onnistuivat erittäin hyvin! Matsilla taitaa tosin olla kiire pois alttarilta. "Mitä, naimisissa, minäkö, missä, milloin... En toki..." Ihme Don Juan.



Ja hop! Aika yrittää jälkikasvua, vaikka Matsia vähän hirvittääkin. Isabellaa ei kiinnosta, sillä oma lapsi on ollut hänen haaveissaan jo aivan tarpeeksi kauan! Mitäpä siitä, että vieraat ovat vielä paikalla... muttakun niillä näkyy olevan parempaa tekemistä!



Häävalssi, tai enemmänkin joraus, tapahtui sekin kahden kesken, kun muilla vierailla oli edelleen liian kivaa kuplapuhaltimen kanssa. Olisi kai sittenkin pitänyt jättää se yliopistolle...



Illan tullen morsiusparia tultiin hakemaan häämatkalle tällä hulppealla ajoneuvolla. Miten tuollaisella oikein käännytään mutkissa?



Häämatkalla oli kerrassaan ihanaa, mutta Matsin lähdettyä töihin koitti arki. Isabellalle arki ei tosin koittanut harmaana vaan kirkkaansinisenä: hän oksensi kokonaista neljä kertaa peräkkäin! Ei ihme että pönttö näyttää melko ällöltä. (seinäanteeksianteeksi)



Töihin on silti mentävä, koska rahat ovat tiukalla. Mistään lomasta on turha haaveilla, koska raskaus ei vielä näy missään (paitsi vessanpöntön koristeissa).



Eläköön! Isabella sai jälleen ylennyksen löydettyään - uskomatonta kyllä - todisteet avaruudesta saapuneesta sivilisaatiosta. Myös Mats tahkoaa ylennyksiä aikamoista vauhtia, urakysymyksiä kun tulee melkein joka päivä ja mulla on *köh, köh* *itsekehuvaroitus* ilmiömäinen kyky valita aina oikea vastaus. ;)



Mutta eiköhän se äitiysloma ole tuloillaan, Isabella nimittäin pyörtyy koko ajan joka paikkaan. Kunhan ei löisi päätään, parka :( Näkyy vielä tainnoksissaan haaveilevan indie-unelma Moritzista kuitenkin :)



Plop, sanoi massu. Sitten vaan jännityksellä odotetaan, kumpi tulee,toivottavasti ei molempia kuitenkaan ihan vielä. Ei olisi kivaa jos lasten täytyisi olla nälissään rahanpuutteen vuoksi... Tyypillistä aateliselämää. Lääniä on ja hienoja taloja ja tavaroita, mutta käteistä ei sitten millään... Onneksi nykyajan aatelisten ei tarvitse enää vieroksua työntekoa. (Tästä eteenpäin kuvitelkaa päässänne anteeksipyyntö aina kun seinät ovat alhaalla.)



Ja mikä komea univormumies! Ei ihme että muutkin kuin Mats itse ovat tietoisia hänen viehätysvoimastaan. Kaiken huipuksi Mats on osoittanut työssään sellaista aloitekykyä ja terveen järjen käyttöä, että esikunta on antanut häelle anteeksi poninhännäkin. Ylennyksistä ansaituilla rahoilla on vähän sisustettu olohuonettakin :)



Ja sitten yöllä kesken unien koitti totuuden hetki! Kumpi, kumpi? Mats sen sijaan vain vetelee hirsiä eikä yhtään huomaa vaimonsa kärsimyksiä. "Aaaaaaargh! Sattuu ihan kamalasti! Epäreilua, senkin inhottava mies, miksei sinun tarvitse kärsiä näin?!" Isabella kirkui, ja heräsihän se Matskin sitten lopulta siihen metakkaan.



Se on tyttö! Saataisiinko siis perijätär jo ensiyrittämällä? Vendela taisi periä äitinsä (oikeat) värit, nimittäin vaalean tukan ja vihreät silmät. Onpa suloinen vauva! "Guguu", jokeltaa Mats pikkuiselle, ja Isabellaa naurattaa.



Jopas on naapurustossa komea ruokalähetti! Pistetään mieleen tulevia perijättäriä varten! Isabella on näet päättänyt, että jos se vain hänestä riippuu, suvun perijät ovat tästä eteenpäin aina naisia, ihan vain tasapuolisuuden vuoksi. Ihan tarpeeksi monen sadan vuoden ajan ovat miehet aina perineet ainakin melkein kaiken, mutta Isabella on vakuuttunut siitä, että perintö pysyy vastuullisemmissa käsissä jos perijä on naispuolinen. Ainakin tämä tytär kasvatetaan ajattelemaan niin!



Ylpeä isä kylvettää tytärtään - tiskialtaassa. Käy se niinkin, jos ei ole kylpyammetta niin eihän se muukaan auta.




Mutta aina välillä iskee masennus. "Tässäkö tämä elämä on? Olisin halunnut tavata ja rakastaa niin montaa naista... Vai ehtisiköhän tuota vielä..." Ei ehtisi. "No miksi ei? Täytyyhän sinunkin saada romantiikka-platinahauta!" Mats protestoi. Niin täytyy, mutta ei vielä tässä sukupolvessa. Isabellalle täytyy olla kiltti, satun nimittäin pitämään hänestä. "No pöh. Hyvä on sitten, äiti."



Sitten Vendela kasvoi taaperoksi! Vaatteista päätellen neidossa on kapellimestariainesta. Vendela on Härkä pistein 5-9-3-8-5. Ainakin luonne on mitä taiteilijamaisin, laiska mutta menevä. Ihan kuin minä ;)



Vendela oppi puhumaan todella nopeasti, ja hänen ensimmäinen sanansa oli - ei äiti eikä varsinkaan isi, vaan - nalle.



Mutta Isabellan biologinen kello tikittää yhä ankarasti, suvun jatkuminen on varmistettava! Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja kuka osoittautuu arvollisimmaksi perijäksi.



Ja suoraan sängystä oksentamaan! Sehän kävi äkkiä. Ettei kuitenkin olisi vain ruokamyrkytys nahistuneesta salaatista? Isabella ei uskalla vielä olla toiveikas.



Tehokkuutta hehkuva Vendela oppi pian myös potalle, tällä kertaa isipapan johdolla. Osaahan sekin jotain ;)



Voi ei! Hajamielisyydellä on ikävä loppu. Tavastit säikähtivät jo, että Vendelan upouusi syöttötuoli lähtee ulosottomiehen matkaan, mutta kohteena olikin antiikkinen seinälampetti. *kärvistelee seinätuskassa*



Vendela joutui kerran olemaan päivän yksin kotona, joten lastenvahti piti palkata. Lastenvahti oli kuitenkin kerrassaan onneton, eikä millään meinannut syöttää Vendela-parkaa, eikä tehdä mitään muutakaan hyödyllistä. Kunhan kuljeskeli ympäri taloa tyhjän panttina.



Mokoma ei suostunut edes pesemään pientä avutonta taaperoa! Ilmeisesti tuli palkattua todellinen ammattitaidoton toope, mummeli kun ei näytä kauheasti pitävän parkuvasta, haisevasta mutta ah niin suloisesta pikku Vendelasta. Sääli!



Vendela kasvoi lapseksi aivan yllättäen. (Eli siis en jaksannut seurata ikääntymispalkkia ;>) Ei häntä nyt rumaksi voi haukkua, mutta... no. Katsokaa itse. Koskaan ei tosin tiedä mitä teiniys ja aikuisuus tekevät vielä ulkonäölle :)



On sillä lapsella halvat huvit, mutta parempi on ollakin kun lelut ovat kalliita. "Minä haluan isona merirosvoksi!" Ei sellaista ammattia ole olemassakaan tässä pelissä. Rikollisura kylläkin. "Äitiiiiii! Äiitiiiiiiiiii!!! Joku outo ääni puhuu miulle kylpyhuoneessaaaaaaa!!! ÄÄÄÄ!!!!" Hups.



Tai ehkä sittenkin pankkirosvoksi? Se olisi ihan mahdollistakin. Päätän tosin olla säikyttelemättä tyttöä enempää.



Kilttinä tyttönä Vendela juoksee joka päivä halaamaan äitiään tämän tullessa töistä kotiin. Mikä mallilapsi! Koulustakin tulee hyviä arvosanoja :)



Liinu on selvästi Vendelalle hyvää ja kehittävää seuraa, mutta shakinpeluu taisi kuitenkin mennä enemmän kummitusjuttujen kertomiseksi. "Meillä kulkee talossa vaikka minkä värisiä haamuja! Harmaita ja punaisia ja sinisiä ja vaikka mitä! Ja yöllä ne tulevat ja säikäyttävät niin että pikkuveli pissii housuunsa!" "Aika hurjaa. Mä en oo nähny vielä yhtään kummitusta mutta joku omituinen kaikuva ääni puhu mulle yhtenä päivänä kylppärissä. Olikohan se joku arkkihaamu?"



Haa! Lopultakin, pitkällisen yrittämisen jälkeen, Isabella on jälleen raskaana! Niin monta kertaa pitikin yrittää että Isabella aivan hämmästyi kun huomasi vatsansa kasvaneen. Oli jälleen aika kaivaa esiin musta äitiyspyjama ja jäädä kotiin valmistautumaan synnytykseen. Mitenköhän tällä kertaa käy? Se selviää ensi numerossa. Kiäh kiäh.

Osa 1. Orpo perijätär ja aviomiehen löytämisen vaikeus

Heippa. Ensimmäisen jakson kuvanlaatu on vähän huono, koska en vielä tiennyt että kuvakokoa voi muuttaa ja en meinannut alunperin julkaista tätä missään. Ja tajusin vasta jakson loppupuolen kuvissa että kuvat kannattaa ottaa pause-tilassa... *urpo* Vapaastiliikkuvan kameran ilot olen havainnut vasta nyt, kun toinen sukupolvi on täydessä vauhdissaan. No, myöhemmissä jaksoissa tulee sitten parempia kuvia... Toivottavasti :) Enjoy, jos vaan pystytte. Ja disclaimer: sisältää kuvan, jossa on sims-alastomuutta. En tykkää niistä sensuurijutuista... jos hermonne eivät kestä tätä, kehotan jättämään jakson väliin :)



Tässä on Isabella Tavast, ikivanhan aatelissuvun viimeinen jälkeläinen. Hänen vanhempansa lähettivät hänet viimeisillä rahoillaan yliopistoon, mutta kuolivat melko pian sen jälkeen auto-onnettomuudessa. Nyt Isabellalla on jäljellä enää muutama hassu simoleoni hautajaiskulujen jälkeen, perintö ei todellakaan ollut kovin suuri! Jäljelle jäi myös suvun viimeinen maapala Iki-Tammelan kaupungin laitamilla, jota Isabellalla ei ollut sydäntä myydä. Hän on päättänyt käydä yliopiston kunnialla loppuun, sen jälkeen muuttaa perintötontilleen ja jatkaa Tavastin sukua, vaikka se olisi hänen viimeinen tekonsa! Monisatavuotinen, arvokas sukuhan ei näin vähästä katkea.

Isabella astuu ensimmäistä kertaa asuntolansa ovesta sisään. "Mitähän tästä tulee? Kukaan ei ole neuvomassa, ja pitäisi päättää pääainekin..." Isabella on värjännyt tukkansa, kuten ehkä jotkut epärealistisen tarkkanäköiset huomaavat. Isabella haluaa ehdottomasti olla uskottava ja on siinä käsityksessä, että blondeja pidetään vähän urpoina... Isabella on muuten tietotavoitteinen Oinas pistein 5-6-6-3-5, elämäntavoitteenaan Hullun Tiedemiehen ammatti. Hän pitää punaisista hiuksista ja juhla-asuista, ja inhoaa yli kaiken hattuja.

Ahkerana tyttönä Isabella aloitti ensimmäisenä tekonaan logiikkapisteiden keräyksen...ja tietysti esseenkirjoituksen. Taustalla juoksenteleva alaston mies ei saanut Isabellalta silmäystäkään, mutta asuntolatoverin kantama pannukakkuannos sen sijaan herätti näin kaihoisan ilmeen. Mitähän siitä suvunjatkamisesta tällä menolla vielä tulee... Pääaineekseen Isabella valitsi muuten biologian.





Isabella suostui tanssimaan vasta kun radiossa soi klassinen. Tyylissä on tosin vielä vähän hiomista...



Täysin epäsosiaalisena eläimenä Isabella aloittaa aamunsa ... lopputyön kirjoittamisella. Yöt kyllä uneksitaan kuumista suudelmista ja rohkaistutaan hurjasti kirjastoon tien toiselle puolelle, mutta kun pitäisi ottaa kontaktia muihin opiskelijoihin, pokka taitaa pettää. Voi pientä nörtti-Isabellaa :(



Hmm. Näköpiiriin osui nuoriherra Mats Huttunen. Etunimensä puolesta hän olisi mitä sopivin puolisoehdokas... ja ei hullumman näköinenkään. Tuo nenä vaan vähän arveluttaa... Aijai.

Ja eipä aikaakaan kun Mats jo tuli juttelemaan ujolle kaunottarelle! Hän kertoi muun muassa pitävänsä matkustelusta.



Seuraavaksi Isabellaa lähestyi Raafael Luode. Mies muistuttaa lähinnä Rautatientorin kivimiehiä, joten se hänestä... Ja huh, mikä kampaus.

Aah, miten opiskelu onkin mukavaa! Isabella jänisti kaupunkitreffeiltä ja jäi sittenkin kotiin pänttäämään mekaniikkaa. Mikä tylsimys.



Isabella rohkaisi mielensä juuri hieman ennen loppukoetta ja soitti Matsille. Ensimmäinen yhteinen puheenaihe lupasi hyvää!



Eläköön! Loppukoe meni mitä parhaiten, keskiarvoksi tuli tasan viisi ja Isabella pääsi huippuoppilaaksikin. Jokohan olisi aika löysätä krakaa? Neiti oli kokeen jälkeen niin väsynyt ettei jaksanut edes ajatella bailaamaan lähtöä, vaan taapersi suoraan sänkyyn.



Näköjään on. Mihinkähän sitä vaan oikein tuli eksyttyä... Isabella myrtsähti saatuaan pakit Mats Huttuselta, ja päätti lähteä hummaamaan. Stadia sen pahemmin tuntematta hän valitsi umpimähkään yökerhon, ja päätyi Arkkuun.

Eih! Nollakuntoinen nörtti Magnetohytkyttimessä! Tämä ei voi...



...päättyä..



...hyvin. Auts.



Yritettyään tuloksetta puhua molemmille niistä kahdesta suhteellisen siedettävistä miehistä, jotka ravintolasta löytyivät, Isabellaan iski hajamielisyyspuuska ja hän unohti ettei ole kotona. Ei yökerhoissa tarvitse itse siivota, Isabella hyvä! Olisikohan se magnetohytkytin pistänyt jotenkin neidin pään sekaisin...



Mikä sykähdyttävä näky! Neonvihreä liivi ja.. öh... joo. Ensimmäinen mies joka suostui kuuntelemaan Isabellan kökköjä vitsejä. (Mitä nolla sanoi kahdeksikolle? - Kiva vyö! Isabella oli juuri lukenut Zadie Smithin Valkoiset hampaat)



Mutta sitten Isabella tietenkin innostui liikaa, ja kävi liian tuttavalliseksi. Seppo hämmentyi, vaan ei jäänyt sanattomaksi Isabellan ilmaistessa suoran mielipiteensä hänestä. Huoh, se siitäkin sitten. Onko Isabella tuomittu ikuiseksi vanhaksipiiaksi?



Onnettomasta yökerhoreissusta viisastuneena Isabella lähti kahvilaan ja tapasi siellä hurmaavan Moritzin! Mutta voi kehveli, viime suihkusta oli jo aikaa ja rexona alkoi pettää. Yllättävässä rohkeudenpuuskassa Isabella kuitenkin heivasi vaatteet pois ja peseytyi lavuaarissa! Hätä keinot keksii.



Mikä nörtti-unelma! Aivan kuin jonkin indie-bändin laulaja. Mutta sitten iskee kauhea oivallus: Moritz onkin kerta kaikkisen kelvoton puolisoehdokas, nimittäin valmissim. Miten tässä nyt näin kävi? Uusiksi vain. Missähän se Mats nyt luurasikaan...



Puolentoista vuoden opiskelun jälkeen Isabella oli raapinut sen veran rahoja kokoon, että hänellä oli varaa vuokrata tämä pieni koppero. Ja eikun osakuntaa perustamaan!



Pian olikin Mats jälleen kuvioissa. Heillä jopa alkoi synkata aika hyvin, etenkin kun Isabella kertoi että hänestä potentiaalisen kilpakosijan sininen tukka on kerta kaikkiaan naurettava! Mats kun ei voinut sietää koko heppua. Salamoita heillä ei tosin tainnut olla kuin yksi, mutta mitäs siitä. Mats vaikutti turvalliselta ja suhteellisen komealta ratkaisulta, eikä hän mikään ihan tyhmäkään ollut.



Isabella perusti osakunnan, ja Mats oli tietenkin etusijalla kun uusia jäseniä haetaan. Osakunnan johtajaan hänellä onkin melko tuttavalliset välit :D Ensisuudelma tapahtui ovella ihan tuosta vaan, ilman varoitusta, enkä ehtinyt ottaa siitä kuvaa! Ryökäleet.



Ja mitäpäs sitä turhaan vitkastelemaan. Mats johdatteli kokenein ottein hämmentyneen Isabellan lemmenlilluttimeen. ”Sehän oli oikein hauskaa,” Isabella kihersi, ”mutta mitä ihmettä oikein tapahtui?” Mats on nimittäin – voi onnetonta – romantiikkatavoitteinen. No, eihän sille minkään voi, mutta mitähän tästä vielä tulee…



Mitä, Isabella oksentaa!? Miten opintojen nyt käy? Isabella säikähtää jo olevansa raskaana, mutta ruokamyrkytyshän se vain oli.



Voilà: Maailmankaikkeuden kuivimmat toogabileet. Vain yksi vieras saapui paikalle, jonka jälkeen kaikki kolme lähinnä lukivat ja joivat välillä mehua. Ei auttanut mikään, ei kerrassaan mikään parantamaan juhlien tunnelmaa! Isabella ei ujouttaan uskaltanut ehdottaa mitään hassua, ja kaiken huipuksi Mats paineli nukkumaan ennen kuin bileet edes loppuivat. Joskus tekisi mieli kuristaa nuo pölvästit.



Isabella katselee vessanpönttöä kaihoisasti ja hieman pettyneenä... Oma lapsi olisi kuitenkin ollut niin ihana! Isabellan tavoite kun vaihtui perhetavoitteeksi toisen vuoden jälkeen. Pitäisi nyt silti edes hetki malttaa, että valmistuu ja pääsee omaan kotiin.



Ja sitten paikalle pölähtäneestä cheerleaderista, Katy Töllösestä tuli osakunnan jäsen! Hän jäänee pitämään huolta talosta kunnes Isabellan ja Matsin jälkikasvu kirmaa yliopiston opintielle. Mats ei tietenkään osaa pitää näppejään kurissa, vaikka pitääkin sisimmässään Katya vastenmielisenä tyhjäpäänä. Mutta jotenkin tuo huippuunsa trimmattu vartalo ja täydet karismapisteet sykähdyttävät jotakin kolkkaa Matsin romantiikannälkäisessä sydämessä…



Tytöt lukivat yhdessä loppukokeeseen, mutta ilmeisesti biologian kurssin aihe oli ollut melko maanläheinen. Harmi, että Katy on tuollainen tylsännäköinen lättänaama! Muutenhan hänet olisi voinut naittaa jollekulle… no, aina ei voi voittaa.



Mutta sotkuhan siitä sitten tuli. Mats oli uskotellut Katylle olevansa Isabellan kaukainen sukulainen, eikä suinkaan kihlattu, ja eräänä iltana Katy sitten kuuli lemmenlilluttimen vienon loiskeen huoneeseensa. Isabella ei tajua mitään, mutta katsoo epäluuloisesti kun mustasukkaisenoloinen uusi osakuntalainen antaa Matsille ympäri korvia.



Hupsistakeikkaa. Kaiken lemmentouhuilun lomassa Mats unohti opiskella ja joutui koeajalle! Matsin hermoromahdus houkutteli psykiatrin paikalle, joka saikin järjestettyä miesparan pollan jälleen kuntoon.



Katy yritti paikata välejä esittämällä kuumaa putkinaista bikineissä, mutta ilmeisesti seksikkäät putkimiehet ovat vain naisten oma juttu. Matsin tunteet kävivät tosin vielä melkoisen kuumina – vihasta roihuten, nimittäin. "Ikinä en enää petä Isabellaa, vaikka miten tekisi mieli! Toista kertaa en kyllä halua kokea moista nöyryytystä!" Mats vannoo itselleen. Ehkei se romantiikkatavoite nyt niin vallitseva kuitenkaan ole...



Katyä ei lakkaa vaivaamasta Isabellan ja Matsin kihlaus. Hän on päättänyt tuhota heidän onnensa keinolla millä hyvänsä, mutta riittääkö aika? Isabella valmistuu ihan tuota pikaa, ja sitten on kyllä aika muuttaa omaan taloon Iki-Tammelaan, kun taas Katyn opinnot eivät ole kunnolla edes alkaneet.



"Senkin nököhampainen nörtti! Miten Mats voisi muka tuollaista rakastaa? Eihän sinulla ole mitään tyyliä!"
"Itse olet aivoton bimbo! Mats haluaa naiselta muutakin kuin vain sirpakat sääret ja ylitäytetyt huulet!"



Mutta Katyn judotaidot taisivat viedä voiton. Tämä ei kuitenkaan jäisi tähän, jos Isabella pystyisi asiaan vain vaikuttamaan.



Mutta itkuhan siitä tuli. "Eikö Mats rakastakaan minua enää? Meistähän piti tulla onnellisia yhdessä!!" Vasta nyt Isabella ymmärtää Matsin flirttailleen salaa tuon hirvittävän cheerleader-hutsun kanssa. Että pitikin ottaa juuri hänet osakunnan jäseneksi!

Isabella toivoi salaa, että hänen lapsensa kostaisivat Katylle: vaikka hän kuinka yritti keksiä jotain hirvittävää Katyn pään menoksi, ajatus sen toteuttamisesta tuntui liian kauhealta. Isabella-parka on niin hellämielinen :(



Isabellan ja Matsin väleihin välikohtauksella ei kuitenkaan ollut onneksi mitään vaikutusta. Päinvastoin, Isabellan helpotukseksi lempi roihusi edelleen täydellä liekillä. Sen todistaakseen Mats lauloi rättiväsyneelle ja surulliselle Isabellalleen ihanan serenadin!



Loppukokeen aamuna Isabella heräsi painajaiseen. Hän oli nähnyt unta että oli myöhästynyt loppukokeestaan pelehdittyään lemmenlilluttimessa lehtorinsa kanssa ja reputtanut koko yliopiston! Onneksi se oli vain unta ja aikaa loppukokeen alkuun on vielä tuntikaupalla. Isabellaa nolotti vietävästi: mitä hän nyt tuollaisia unia näki! Hänhän halusi vain muuttaa perintötontilleen ja perustaa ison perheen. Ja viettää kultavuosipäivää Matsinsa kanssa.



Yliopistolta herui vielä valmistumisen kunniaksi senkokoinen stipendi, että näihin kekkereihin oli varaa. Mysteeri on, miksi kaikilla on taas todella tylsää :( Isabellan arvosana ei ollut aivan paras mahdollinen, mutta paljon ei jäänyt puuttumaan, ja pisteet yli neljän keskiarvosta kilahtivat kepeästi tilille! Tästä on hyvä jatkaa. :)



Katse rohkeasti kohti tulevaisuutta! (Cheeeeeeezy. Ei se mitään. ;>)