Osa 13. Elämää, ei sen enempää (nyt loppui otsikkoinspiraatiot)

Nyt on asia niin, että Tavastitkin jäävät joulutauolle. Olen lähdössä kotipaikkakunnalle joulunajaksi, enkä pysty ottamaan konetta mukaan... Koettakkee kestää ;) Palataan asiaan tammikuussa. Tässä vielä kuitenkin kuulumisia Mirvan ja Vilhelminan liitosta.

Seuraavana aamuna Mirva ensi töikseen soitti managerilleen ja ilmoitti viihdeuransa olevan päätöksessä. Huonolla omallatunnolla lienee ollut tekemistä asian kanssa, mutta oikeastikin Mirvaa alkoi tympiä iänikuinen kokkareilla hengaileminen, varsinkin kun tuloksena oli aina vain karmea krapula ja noloja muistoja. Hänen finanssinenänsä oli sitäpaitsi haistanut Tavastien pikkupuodissa lupaavan bisneksen. Mirva päätti siis heittäytyä kodinhoitajaksi sekä yrittäjäksi.

Tosin päätöksen kunniaksi ihan vain yksi paukku... Tai ehkä toinenkin... Mirva, Mirva! Ei keskellä päivää! "Hipsh... tämähän on vain mahu, eikun mehua... hipsh!"

Filipillä oli kyllä terveellisemmät harrastukset: hän oli vakuuttunut siitä, että ufoja täytyi olla olemassa. Niinpä poika viettikin monta iltaa kaukoputken äärellä... ja päiviäkin. Silloin ei ehkä tosin välttämättä näe kuin pilviä. No, hupinsa kullakin.

Kun Vilhelmina heräsi, Mirva kutsui hänet pelipöytään. "Otetaanpas erä Hold 'emiä, ihan uuden elämän kunniaksi!" "Mitä oikein tarkoitat?" "No, hmm, taisimme tuossa eilen mennä naimisiin... Ja minulla on uutinen. Aion omistautua vain sinulle ja perheyritykselle! Erosin aamulla työstäni." Vilhelmina olisi halunnut iloita, mutta siltikin... Tuntui hurjalta ajatukselta, että ennen niin pinnallinen Mirva olisi yhtäkkiä muuttunut vastuulliseksi ihmiseksi. Ja perheyritys nyt oli kuitenkin perheyritys... Mutta Vilhelminan oli pakko myöntää, että hänellä itsellään ei varmasti olisi aikaa pyörittää firmaa kaiken armeijauran ja lapsenhoidon keskellä. Omistuskirja pysyisi silti Vilhelminan hallussa.

Hoitotaakka tosin helpottui, kun Filip kasvoi teiniksi! Hänestä tulikin lopulta aivan komea poika, tosin ilmeisesti juhlavieraat pitävät häntä vielä ihan lapsena... Filip sai, hieman yllättäen, romantiikkatavoitteen. Hän pitää löyhkäävistä blondeista (ooh yeah, urheilullinen sen olla pitää) ja inhoaa hattuja. Aikuisena hän haluaisi julkkiskokiksi.

Myös Charlotte kasvoi taaperoksi! Hänestä tulikin mitä suloisin pikku pellavapää, mutta luonteessa olisi vähän parantamisen varaa: Lotten on Oinas pistein 5-9-5-5-0. APUA! Täytyykö tässä nyt kuunnella jotain kauheaa manguntaa ja vollotusta koko seuraava sukupolvi?

Filip oli herttaisen innostunut pikkusiskostaan, ja opetti tätä jopa potalle. Pojasta polvi paranee, kerrankin :)

Filip tosin yritti soveltaa hurmurinlahjojaan myös puutarhuriin. Tämä ei oikein lämmennyt maailmanympärimatkaehdotuksille...

Lottenista tulee ilmeisesti todella musikaalinen lapsi, hänhän tanssii jo ennenkuin osaa kävellä!

Mitä? Vilhelmina pyörtyilee lautaselle? Mutta... No ei, ei hän ole raskaana. Onpahan vain väsynyt rankan työpäivän jälkeen. Tai mistä sitä tietää mitä siellä työpaikalla oikein touhutaan...

Voi ei! Taas hajamielisyydellä on surkea loppu. Ulosottomies saapui ilkeästi virnistäen ja sädetti itselleen robotinrakennuspöydän. Kuin pisteenä i:n päälle hän vielä, ihan silkkaa ilkeyttään, nappasi mukaansa yhden Charloten leluista! Törkimys :(

Mirvan hyvät aikeet kodinhoidosta eivät tosin aina ihan toteutuneet... Itseään ihaillessaan Mirva unohti laittaa Lottenin päiväunille, ja pikkuinen nukahti lattialle suostumatta nousemaan ylös.

Filip toi kotiin kaverinsa, joka oli ilmeisen lahjakas kitaristi. Pojat soittivat rockia ihan innoissaan: voisivatkohan he perustaa bändin?

Mirva päätti kunnostautua, ja onnistuikin: hän sai opetettua Charloten puhumaan! Loistavaa :)

Filip innostui bändi-ideasta niin, että sai äitinsäkin innostettua uuteen ideaan. Kun Tawastin Sisustuspuoti oli saatu siirrettyä viereiselle tontille, entisestä kaupparakennuksesta sisustettiin Filipille oma pikku yksiö täydellisine bändikamoineen! Nyt eikun soittamaan vain.

Vilhelmina sai lopultakin, hirvittävän rehkinnän päätteeksi, maksimoitua kuntopisteensä, ja ylennys oli jälleen askelta lähempänä :)

Mirvalla sen sijaan oli kotona välillä todella tylsää, kun Lottenin vuoksi hän ei voinut lähteä kaupungillekaan, ja kaikki ystävät olivat töissä. Hän turvautui lopulta epätoivoisiin keinoihin ja alkoi soitella pilapuheluita puolitutuille. Viljam suuttui puhelusta niin, että uskaltautui käymään kotonaan keskellä päivää :o Onneksi hän ei kuitenkaan haihtunut savuna ilmaan.

Sitten oli Charloten aika kasvaa lapseksi. Hän ei halunnut järjestää juhlia, koska häntä tympäisi ajatus siitä että aikuiset tädit ja sedät tulisivat taputtelemaan häntä päähän ja heiluttelemaan nallea hänen nenänsä edessä... outo lapsi. Melko kaunis kuitenkin, vaikka nenä onkin erikoisen mallinen ja suupielet kroonisesti alaspäin. Jälkimmäinen tosin taitaa johtua hänen marinaan taipuvaisesta luonteestaan...

Pikku prinsessa päätti juhlia syntymäpäiväänsä vaahtokylvyllä. Sen lisäksi hän halusi ehdottomasti päästä yksityiskouluun. Vilhelmina pyöritteli silmiään, mutta suostui tyttärensä vaatimuksiin, ja miksei olisi suostunut: hänhän oli luvannut antaa lapsilleen kaiken, mitä he ikinä vain voisivat haluta.

Charlotte sai syntymäpäivälahjaksi uusia leluja ja Filipin vanhan huoneen. Hän pomppasi ylös jo kolmelta paistamaan muffinseja, mutta meni kesken kokkauksen katselemaan telkkaria. Kärähtämäänhän se leivos pääsi... Ilmeestä päätellen makukaan ei ole paras mahdollinen.

Ai niin, ja lisäksi isoveli oli rakentanut Lottenille pihalle pienen mehutiskin, joka oli kyllä Mirvan (finanssinainen mikä finanssinainen) idea :) Sitäkin piti päästä heti kokeilemaan, vaikka koko naapurusto olikin vielä nukkumassa.

Lottenin kailotus pihalta kyllä herätti kaikki muut. "Meeehuuuuaaaa! Kylmää, hyväää sitruunameeehuuuuaaaa!" Filip saapui maistamaan, ja ylpeä äiti seurasi vierestä. Filip oli tosin sitä mieltä, että mehussa oli liikaa sokeria: "Katso nyt mikä kauhea finni!" Mutta Lotten vaati silti saada rahansa.

Voi miten fiksu lapsi! Ihan oma-aloitteisesti lukee lehteä! Kyllä tässä on ilmiselvää, kunniallista perijätärainesta. "Mutta en minä ole mikään aines! Ei kai minusta tehdä piirakkaa?" No ei, hassu lapsi. Lue sinä vain lehteäsi, kyllä sinä sitten aikuisena ymmärrät :)

Seuraavana päivänä hyperruma rehtori saapui sitten luvatusti tutkailemaan Tavastien perheoloja. Mirva hurmasi ukon jo ovella :)

Sillä aikaa kun Mirva esitteli rehtorille paikkoja, Vilhelmina valmisti aterian ja alkoi kattaa pöytää. Yhtäkkiä hän huomasi käsiensä muuttuneen jotenkin ryppyisemmiksi... ja hiuksetkin muuttuivat ihan valkoisiksi! Voi ei! Vanhuus pääsi yllättämään, eikä ikuisesta platinamielialasta ole vielä puhettakaan. Mutta ei se kaukanakaan ole. Enää muutama taitopiste niin jo on kumma elleivät kenraalinlaatat ala kilahtaa Vilhelminan kaulalle!

"Äitin tekemä ruoka on yleensä tosi kuumaa, mutta tää tais päästä jo vähän jäähtymään", Charlotte täräyttää suorasukaiseen tyyliinsä. Rehtoria onneksi lähinnä huvittaa, ja Vilhelminan loistavat kokkaustaidot ansaitsevat ruokahetkestä mojovat 47 pistettä, jotka heilauttavat rehtorin arviointilomakkeen jopa yli maksimipisteiden! Ja puolitoista tuntia ennen vierailun sovittua päättymisaikaa rehtori ilmoittaa nähneensä riittävästi ja toivottaa molemmat Vilhelminan lapset sydämellisesti tervetulleiksi kouluunsa. Jipii! Koulupukuja! Taitopisteitä! Täältä tullaan :)

Seuraavana päivänä Vilhelmina kävi vähän muuttamassa tyyliään vanhallerouvalle sopivammaksi. Silmälasit alkoivat myös olla tarpeen. Vilhelminan nenä muuten kasvoi hurjasti vanhenemisen myötä, siitä tuli ihan omituinen konkkanokka :o

Mirva oli laitattanut liikkeen ulkopuolelle valokuvausautomaatin, tosin ehkä jostain muusta syystä kuin siitä ensimmäiseksi mieleentulevasta... oli silti pakko kokeilla, minkälaisia kuvia automaatti sylkee. Melko hassuja :)

Filip meni töihin huoltsikalle ja toi kotiin komean työkaverinsa. Miksei Filip koskaan tapaa nättejä tyttöjä? Vai onkohan tässä jotain muutakin takana...

Koska seuraavaksi on siis luvassa pitkä tauko, on aika pienen kertauksen:

Charlotte, tuo Tavastin lapsista tähän mennessä ehkä kaunein, osoittaa erittäin lupaavia merkkejä siitä, että hänestä on tulossa kerrassaan loistava perijätär. Kaunis, älykäs, omanarvontuntoinen, plaa, plaa, plaa... Minkälaiseksi hänen tulevaisuutensa muotoutuukaan?

Mirva, tuo mystinen tumma nainen. Mitä ihmettä hän haluaa? Hän valehteli rahavaransa päästäkseen Vilhelminan puolisoksi, mutta on kuitenkin osoittautunut luotettavaksi ja yllättävän vastuuntuntoiseksi, satunnaista itsensä peilistä ihailemista lukuunottamatta. Ikinuori Mirva tulee luultavasti myös elämään huomattavasti pidempään kuin puolisonsa. Mitenköhän Charlotte ja Mirva tulevat toimeen, kun ensimmäinen kasvaa teini-ikään ja alkaa kapinoida?

"Sinähän olet oikein mukavanoloinen poika. Olen nähnyt joistakin vanhoista kuvista, että isälläni oli samanlainen kampaus yliopistoaikoina!" Vilhelmina, luuletko että teinit arvostavat moisia kohteliaisuuksia? Ainakaan tämä ei, vaan vaihtoi puheenaiheen mitä pikimmin säähän.

Sillä aikaa Filip harjoitteli pianonsoittoa. Hänellä ei ollut vielä rohkeutta kasata bändiä, kaikista hienoista kamoista huolimatta. Jospa yksityiskoulusta löytyisi tarpeeksi innokkaita ja lahjakkaita muusikonalkuja?

Ja nyt on siis aika toivottaa kaikille oikein mukavaa joululomaa, Tavastit palaavat ruutuun jälleen tammikuuss... hetkinen?

"Ja kenellekään ei taatusti tule mukavaa joulua tässä perheessä, jos se vaan minusta on kiinni! BWAHHHAHHHAAA!!!!!" *kriik, kraak* Voih. Mutta olet silti ihan joulunpunainen, Vendela.

Eli:

HYVÄÄ JOULUA! Ja Talvennapaa, niille jotka tietävät mikä se on. :)

Osa 12. Helpotuksen (ja vähän surunkin) huokauksia

Heippatirallaa ja hyvää eilistä itsenäisyyspäivää! Päivitystahti vähän hidastuu tässä kun on ollut tuolla siviilielämässä vähän kiireitä... köh. Jospa tämä tästä taas myöhemmin. :)

Vaikka suru sisaren menettämisestä oli kauhea, Vilhelmina ei silti voinut täysin peittää pientä helpotuksen tunnetta. Pöytä oli useimmiten siisti, lattialla ei lojunut haisevia, vanhoja tuttipulloja, ja ah, mikä hiljaisuus ja rauha! Ainakin toistaiseksi. Pikkuinen Vilhelminan vatsassa alkoi jo osoittaa melkoista temperamenttia potkiskelemalla jatkuvasti.

Vähitellen shokki alkoi helpottaa, ja Vilhelmina salli itselleen hemmotteluhetken vaahtokylvyssä. Hän pohti päänsä puhki, mikä voisi olla seuraava siirto. Jos lapsi, joka hänen sisällään kasvoi olisi tytär, kaikki huolet olisivat ohi. Perimys olisi turvattu, ja hän voisi lopultakin uskaltaa kosia Mirvaa, ainoaa aikuista ihmistä jota kohtaan hän oli koskaan tuntenut jotakin aidon rakkauden tapaista. Jos taas lapsi olisi poika... No, sitä Vilhelmina ei halunnut ajatella. Hän kun ei ollut enää mitenkään nuori.

Filipin leikit olivat välillä vähän rajuja. Nallelta meinasi lähteä pää kovassa käsittelyssä, mutta ilmeisen kestävää tekoa tuo karhu on, kun on jo neljäkymmentä vuotta jaksanut viihdyttää Tavastin lapsia ja aikuisia.

"Äitiäiti arvaa mitä!!" "No mitä, Filip?" "Sain kokeesta kympin!! Jeee!!!" Vilhelmina riemastui poikansa menestyksestä ja antoi pojan siitä hyvästä pelata koko illan lumilautapeliä :)

Vilhelmina kaiveli vähän meikkipussiaan ja kokeili uutta, vähän hillitympää tyyliä. "Hyi yäk että olen ruma. Vatsakin turpea kuin sieni, ja ryppyjä tulee koko ajan lisää!" Kamaan, ethän sinä enää mikään nuori ole. Tosin, sitäkin paremmin säilynyt. Usko pois, olet vielä kaunis :)

Ja sitten koitti synnytyksen aika. Vilhelmina lähes itki jännityksestä ja tuskasta. "Ole kiltti ja anna sen olla tyttö! En halua kokea tätä enää kertaakaan!" No, pidetään sormet ristissä...

Ja se ON tyttö! Hurraa!! Suloinen pieni vaaleatukkainen ja sinisilmäinen tyttölapsi, joka sai nimekseen Charlotte. "Tämä lapsi saa kyllä kaiken mitä ikinä vain ymmärtää pyytää, en halua että omien lasteni lapsuus on yhtä onneton kuin minun."

Vaipparuljanssi on tosin alkanut jälleen alusta... Hohhoijaa. No, onneksi tämä on viimeinen kerta taas vähään aikaan. Eikös niin?

Synnytyksestä toivuttuaan Vilhelmina ryhtyi tuumasta toimeen, kutsui Mirvan käymään ja enemmittä puheitta kosi tätä. Mirva, ilosta kirkaistuaan, suostui mitä suurimmalla innolla ja muutti saman tien Vanajanlinnaan. Mutta voi surkeus: Mirva on huijannut koko ajan! Hän on sittenkin Diiva (olisihan se toki pitänyt ymmärtää ulkonäöstä, mutta silti, se valehteli!). No, yksi miinuspiste on aika vähän verrattuna niihin etuihin, kuten rahavaroihin ja suhteisiin, joita Mirva tuo tullessaan.

"Duubiduubiduu! Kuka on äitin pikku suloinen pallero?" Charloten isästä ei toki mainita sanallakaan, ja Mirva saa elää siinä uskossa että Vilhelmina on käynyt hedelmöityshoidoissa yksityisklinikalla.

Diivanelkeistään huolimatta Mirva ryhtyy aivan vapaaehtoisesti hoitamaan pikku Charlottea, kun rättiväsynyt Vilhelmina kaipaa unta. Se on tosirakkautta se, vaikka pohdinkin että hakeeko Mirva Vilhelminasta vain kunniakasta nimeä :P

Liike avattiin pitkästä aikaa, ja Mirvan suureksi hämmästykseksi kovasti kehuttu Sepe Jantunen, jolla oli sentään myynnin kultainen ansiomerkki, onnistui tuhoamaan viisi uskollisuustähteä muutamassa tunnissa. Ei sellainen peli vetele, ja Sepe sai potkut. Mutta kuka nyt hoitaa myynnin? "Ai täällä on tällaisia mielenkiintoisia kollektiivisia psyykkisiä ilmiöitä... No, ajattelin että voisin itse myydä, kuka nyt minua voisi vastustaa?" Vai sillä tavalla. No onnea yritykseen vain :)

Mirva päätti laittaa sen ikuisen mustan juhlamekkonsa vähäksi aikaa tauolle, mutta kaapista löytyneet vaatteet eivät oikein tyydyttäneet hänen makuaan. "Siis apua, kato nyt tätä. Oonko mä joku hippi?" Kyllä se minulle kelpaa... Ja Vilhelminalle ainakin.

Vendela alkoi kummitella, ja rankasti sittenkin. Hän herätti sisarensa ja tämän kihlatun monta kertaa yössä, säikytteli Vilhelminaa joka käänteessä, ja yleisesti piti ikävää meteliä ja naksutteli sorminiveliään uhkaavasti.

"Ei, Vendela, tämä on viimeinen tikki. Lastani et säikyttele." "Kiääähhhähää! JA MIKSI SINÄ SAISIT NAUTTIA LAPSISTASI KUN MINÄKÄÄN EN SAANUT?!" "Yksinkertaista - minä olen elossa. Painu pois, Vendela. Minua saat vainota vaikka elämäni loppuun asti, mutta Charlotteen et koske."

Aamulla kello puoli viisi talon eteen saapui omituinen vieras. Vilhelmina kyllä kutsui Viljamin käymään kun ei saanut unta, ja kaksoisveli-parka ei voinut liikkua päiväsaikaan ulkona, mutta tässä sitä pieni Ann-Marie Rankenberger hyppelehtii vieraan talon pihalla, kun pitäisi olla kotona omassa sängyssä. Mitäs tämä tällainen on? Oletkos ihastunut Filipiin? "Minä en kerro mitään. Pidä huoli omista asioistasi!" Huh, lapsista tulee kurittomampia sukupolvi sukupolvelta.

Mirva innostui Vilhelminan sisustusliikkeestä niin kovasti, että hankki itselleen hurmaavan valkoisen samettileningin ja ryhtyi todellakin myyjäksi. Valitettavasti näköjään pelkällä karismalla ei pitkälle pötkitä, kun Mirvan myyntipuheet tuntuvat olevan aivan yhtä yliampuvia kuin edeltäjänsäkin. Mirvalla on tosin toinenkin suunnitelma: liike pitäisi siirtää omiin tiloihinsa johonkin lähemmäs kaupunkia, jotta asiakkaat eivät jatkuvasti laukkaisi itse talossa etsimässä sisustusvinkkejä. Ja olisi korkea aika palkata liikkeelle esimies, jotta Vilhelmina (ja Mirva) saisi keskittyä rattaiden pyörittelyyn!

Vilhelmina ja Mirva sanoivat tahdon tähtitaivaan alla, ystäväjoukon todistaessa. Ja mikä parasta, kaikki vieraat saapuivat juhliin! Huomatkaa Pasin villi ilme :D (näkyy kai isossa kuvassa paremmin)

Viljamin mielestä kainalossa mahdollisesti piilevä syyhypunkki taisi olla kiintoisampi kuin sisaren häät...

Kun häävieraat taputtivat suudelmalle, Mirva jo kaivoi peilin taskustaan, rupesi tutkimaan, löytyisikö hapaiden välistä roskia... ja karautti salavihkaa töihin!! Eih, mokomakin vapaa tahto. Miten saatoin unohtaa, että on perjantai? Kuinka noloa. Onneksi kukaan vieraista ei alkanut kyselemään Vilhelminalta mitään.

Vilhelmina, ole varovainen! Älä päästä... apua! "Voi rakas ystävä, anna kun onnittelen sinua! Saanhan halata?" "No, mikäs siinä..." VOI RÄKÄ.

"Hupsista, mitenkäs tuli näin hassu olo, ohhoh, minähän olen ihan sininen... HEI!!! Apua! Olen vampyyri!" Mitäs minä sanoin... No, onneksi antivampiriinia on saatavilla.

Vilhelmina siirtyi ennustajaeukkoa odotellessa hyytelökakkuineen sisälle syömään. Ei loppujen lopuksi välttämättä mitkään aivan parhaat häät: morsian karkasi toisiin juhliin viihdyttämään, ja sitäpaitsi toinen morsian muuttui vampyyriksi. No, Mirva saisi kuulla kunniansa aamun tullen.

Ei, Vilhelmina, älä tee sitä! "Pöljä, minä vain lähetän kuljettajan pois. Luuletko, että lähden häämatkalle yksinäni? Ja jättäisin lapset tänne vaille valvontaa?" Krhm. Tosiaan.

Onneksi Iki-Tammelan kurttuinen ennustajaeukko saapui viivyttelemättä, ja Vilhelmina sai napattua kulauksen antivampiriinia hyvissä ajoin ennen auringonnousua. Seikkailusta jäi tosin näköjään muistoksi vaaleat kulmakarvat...

"Heippa rakas, olen taas kotona! Mutta mitä sinä oikein touhuat... kellohan on puoli kolme yöllä," Mirva ihmetteli. "No, jos kerran et voi unohtaa työasioita yhdeksi ainoaksi illaksi, ei kai sitten minunkaan tarvitse. Pöydällä lienee vielä vähän hääkakkua jäljellä... jos kelpaa..." Vilhelmina puuskutti ja loikkasi melkoisella voimalla seinän yli. "Nyt et ole reilu! Olisin saanut potkut jos en olisi lähtenyt! Ja mitä sinun kulmakarvoillesi on tapahtunut?" "NO SITTEN SINUN OLISI PITÄNYT OTTAA NE HELVETIN POTKUT! JÄTÄ MINUT RAUHAAN!" Vilhelmina huusi kyynelten läpi, ja Mirvan ei auttanut kuin mennä nukkumaan.

Tavastin toisen sukupolven liittoja ei näköjään ole tarkoitettu alkamaan hyvin :( Muuttuuko tämä tästä vielä iloksi, vai onko Vilhelmina tuomittu olemaan loppuikänsä onneton?