Osa 17. Hevosvarkaita ja ADHD-lapsia

Pikapäivitys! Tässä seurataan Charloten yliopistoajan loppua. Jännittävää, tai no, edes vähän?

Apujoukkojen (eli ilmaisen lapsenlikan) löytäminen kävi melko vaivattomasti. Charlotte oli ystävystynyt erään toisen ruotsinkielisen kanssa, nimittäin Linda Castrénin. Tyylitietoinen neito suostui mielihyvin osakunnan jäseneksi, vaikka näkikin, että emännällä oli pikkuinen tuloillaan. A friend in need is a friend indeed, kuten sanotaan.

Onneksi Lindan muuttoa ei vitkasteltu, sillä Charloten synnytys käynnistyi jo seuraavana yönä!

Ja se on taas poika! Pikkuinen Odin taitaa valitettavasti olla isonveljensä kopio (että pitikin unohtaa!!!), mutta suloinen kuin mikä kuitenkin. Hurmuripoijaat luvassa :)

Linda hoiti Odinia melkein enemmän kuin Charlotte, sillä Charlotte oli päättänyt taistella opintonsa läpi mahdollisimman hyvin arvosanoin, vaikka mikä tulisi. Onneksi Linda oli suosiotavoitteestaan huolimatta lapsirakas, ja oli ehtimiseen hellittelemässä pikku Odinia äidin päntätessä taidehistoriaa.

Odinin synttäreitä vietettiin vain pienellä porukalla, sillä kas kummaa, unohdin järjestää bileet ;) (No oikeasti menin sekaisin päivissä.) Odin on kyllä aivan isonveljensä näköinen pikku naurusilmä, ja kas kummaa, luonnekin on pisteelleen sama. *kiroilee taivaallisin voimasanoin hajamielisyyttään*

Tuore kaksinkertainen isäkin oli mukana. Aatto on aivan hämmennyksissään vieläkin. "Että minulla on nyt jo kaksi poikaa! Uskomatonta." Hän ei ensin meinannut uskaltaa edes tehdä tuttavuutta poikansa kanssa - "Entä jos se menee rikki?" - mutta Odin kerjäsi niin hellyttävästi syliinpääsyä että Aatto rohkaistui.

Isä ja poika leikkivät ja hyppelehtivät koko loppuillan, senkin jälkeen kun äiti jo nukahti. Eiköhän siitä Aatosta ihan kelpo isä tule, vaikka häntä ei poikien lapsuusaikana ole paljon näkynytkään, ymmärrettävistä syistä.

Apua! Hevosvaras! Herätys, poliisi, palokunta, retuperän VPK... Eihän teillä ole varashälytintä!

Voi onnettomuutta! Varas veikin osakunnan molemmat stereot, ja hätiin hälytetty komea poliisimies jäi kakkoseksi Kivimiehen näköiselle varkaalle tappelussa. Sinne meni melkein 6000 simoleonin edestä viihde-elektroniikkaa, ääh!

Murtovarkaan ääniin herännyt Linda halusi lohduttaa komeaa poliisimiestä. "Etkös ottaisi vähän mehua, ei sitä rosmoa varmaan enää saa kiinni." Nolo poliisi ei kuitenkaan lämmennyt Lindan lepertelylle. "Että osaakin hävettää, tämä ei kyllä jää tähän! Otan sen roiston kiinni vaikka se olisi viimeinen tekoni!"


Poliisipilleihein herännyt Charlottekin saapui sadattelemaan menetettyjä luksusstereoita. "Varashälytin täytyy kyllä ostaa heti huomenna, että osaakin ottaa päähän." "No, no, Lotten, eihän se ole kuin rahaa." (Paraskin puhumaan tuo Linda, joka toi osakunnan varoihin huimat 500$) "Sitäpaitsi se poliisimies oli unelmaisen komea..."

Ja sitten silmäys Iki-Tammelan elämään.

Viljam palasi siis yliopistosta kotiinsa, ja hetken vitkuttelun jälkeen tarttui härkää sarvista ja kutsui kylänoidan käymään. "Meni syteen tai saveen... *glunk!*"

Mutta voi kehveli sentään. Antivampiriini toimi ainoastaan puoliksi :o Viljam näyttää edelleen täysin vampyyrilta, mutta vampyyrin ominaisuudet katosivat. Käyhän se tietysti näinkin. "Hei, hei, pikkuinen, ei sinnepäin! Sinun piti opetella kävelemään!"

Figaron ilme on näkemisen arvoinen, kun Tor antaa vähän kyytiä. "Armoaaaa! Minä olen sentään kansainvälinen filmitähti!!" (Figaro on siis tätänykyä viihdeuran huipulla.)

Viljamin olemattomat lastenhoitotaidot näkyvät pian arjessa. Poika juoksentelee villinä pakoon kun pitäisi opetella kävelemään, ja nyt mokoma taapero nukahti keskele eteisen lattiaa. "Toivottavasti en sentään tapa tuota pikkuista... En halua nähdä Charlottea vihaisena", Viljam mutisi väännellen ahdistuneena käsiään.

Jiiiihaaa! Pihalle rakennettiin simien jatkuvasta nalkutuksesta johtuen lopultakin uima-allas. Pöh, mitä pröystäilyä sanon minä, mutta ainakin Viljamilla oli hauskaa. Heti kun uskalsi hypätä altaaseen siis, ja mahalleenhan se meni.

Parannuttuaan osittain vampyyriudestaan Viljam alkoi taas täysin rinnoin toteuttaa tietotavoitettaan. Hän juoksenteli ulkona bongaamassa vanhempiensa aaveita, siskojaan hän ei ole vielä nähnyt. Säikähdyksistä huolimatta mies oli aivan innoissaan joka kerta nähtyään aaveen, mutta odottakaapas mistä hän seuraavaksi innostui...

Jepjep. Viljam "Leikkii Susien Kanssa" Tavast vauhdissaan. Hän haaveilee jo täyttä häkää ihmissudeksi muuttumisesta. Kaikkea sitä kuulee. Ei sitten ainakaan ennenkuin Tor on kasvanut!

Mirva toi seksikkään väärentäjäkaverinsa kotiin. Vanhuusikää kolkutteleva Mirva alastomana porealtaassa maustettuna pottajutuilla on sen verran raju yhdistelmä, että Eila joutuu sulkemaan silmänsä. Tästä on ehkä parempi olla puhumatta Don Corniponille.

Mirva ja Charlotte paikkailivat välejään Torin syntymäpäivänä. Charlotte tunnusti olevansa jälleen tekemisissä Aaton kanssa, mutta Mirva ei yllättäen räjähtänytkään. "Sitten olet tehnyt oikean valinnan, jos mies kaiken tämän jälkeenkin haluaa olla kanssasi. Olen onnellinen puolestasi, tyttöseni!"

Tor rupesi itkemään kun Charlotte yritti nostaa hänet syliinsä, ja Charlotteakin rupesi itkettämään. "Eikö poikani tunne minua enää? Minä olen hänen äitinsä, minä! Ei tämä ole reilua!" Onnettomalta vaikuttaa. Ei kai se muu auta kuin yrittää paikkailla välejä parhaan mukaan sitten kun Tor on tarpeeksi iso ymmärtääkseen, mistä on kyse.

Hiljattain harmaantunut Mirva kantoi Torin kakulle, koska pojanriiviö ei suostunut tulemaan äitinsä syliin. Tor suostui sentään puhaltamaan kynttilät sammuksiin.

Tervetuloa lapsuuteen, Tor Tavast! Toivotaan, että ADHD-diagnoosi on väärä. Pojasta kasvoi ihan suloinen tapaus, tosin noille hiuksille täytyy tehdä jotakin.

Myöhemmin yliopistolla:

Linda näytteli koko ajan suurta rooli Odinin kasvatuksessa, häneltä Odin oppi ensimmäiset sanansakin. Olisi perusteltua myöntää Lindalle kummitädin arvonimi :)

Niin Odinkin sitten kasvaa humpsahti lapseksi. Kamalaa, miten nopeasti aika kuluu! Juhlat kyllä järjestettiin, mutta pikku vesseli juoksenteli ympäriinsä niin vikkelästi, ettei häntä saatu kakun ääreen ennenkuin oli liian myöhäistä. Onkohan Odinillakin veljensä lailla taipumusta ADHD:hen...

Tor suostui ihme kyllä saapumaan veljensä syntymäpäiville, ja jutteli iloisesti äitinsäkin kanssa. Se on hyvä se, sillä Charlotte oli jo ehtinyt pelätä kovasti vieraantumista vanhimmasta pojastaan.

Linda nörttiytyi kovaa vauhtia, koska ei yleensä jaksanut lähteä luennoille vaan opiskeli kotona sen mitä vaadittiin kurssien läpipääsyyn. Yliopiston liikunnanopettaja tuli oikein henkilökohtaisesti kiskomaan Lindaa pois tietokoneen äärestä! Jännittävintä oli tosin Lindaan tarttunut ikuinen paha haju, joka ei lähtenyt millään suihkuttamisella pois. Ehkä kyseessä oli Katy-kummituksen metkut, sillä hän oli aktivoitunut uudelleen ja säikytti jokaisen perheenjäsenen monta kertaa yössä.

Odin sai syntymäpäivälahjaksi oman papukaijan, joka nimettiin Kari Kriikuksi. Se on muuten aika nätti. Saisi kyllä mennä nokkaisemaan tuota hemmetin lehmämaskottia!

Ai miksi? No siksi, että nyt katkesi kamelin selkä. Lehmämaskotti nimittäin rupesi ehdottelemaan hävyttömyyksiä ODINILLE (kaikista mahdollisista!), ja siitä kuulessaan Linda vetäisi raivarin. Seuraavan kerran kun tuo sietämätön pervo yrittää tunkeutua osakunnalle, se saa kyllä turpaansa.

Charlotte Oksentaa Taas, säv. san. Aatto? No ei. Charlotte söi epähuomiossa pahentunutta ruokaa ja sai ruokamyrkytyksen. Ihan kuin siinä ei olisi vielä ollut tarpeeksi, joku sotki pihan ja torakat infestoivat paikan niin tehokkaasti, että koko kommuuni sairastui flunssaan. Huoh.

"Byäääääh! Miksei minulle kukaan koskaan tuo ruusuja? Minäkin haluan rakkaan jonka kanssa mennä treffeille!! Epäreiluaaaaa..." Ainoa treffiseura, joka täältä kotoa löytyy, on kuules Lehmämaskotti. Olisiko aika pistäytyä kaupungilla? Tai soittaa 'vahingossa' poliisille, eikös Esaias ollut niin komea? Mutta Linda vain punastui ja alkoi soperrella. Voi toista.

Ööh, mitähän nyt? Mirva pistäytyi käymään ilmoittamatta ja valloitti vessan, vaikka Charlotten piti päästä oksentamaan. Ilmeisesti piti nieleskellä takaisin sitten, hyhhyh. Onkohan Mirva tulossa vanhuudenhöperöksi?

"Ja yks-kaks-kol, kaks-kaks-kol..." Odin sai opetella tanssin alkeita takapihalla kummitätinsä kanssa. On se söpöä :)

Charlotte paiski töitä hiki hatussa valmistuakseen mahdollisimman nopeasti. Kampuksen läheisyydessä ei nimittäin ollut peruskoulua, ja muun opiskelun ohessa hän joutui vielä kotiopettamaan Odinia! Onneksi poika oli yllättävän lukuhaluinen yleisestä vilkkaudestaan huolimatta.
Linda nosti maljan parhaalle ystävälleen, ja vain lähin perhe ehti osallistua (muut pelasivat niin innoissaan Maishunoa :p). Aatto ei valitettavasti päässyt ollenkaan paikalle, sillä hänellä oli liian kiire hoitaa Charloten perintöyritystä :) Kohta saattaisi kuitenkin olla ajankohtaista palkata yritykseen joku muu esimies...

Aikamoiset lastenbileet näistä kuitenkin tuli. Pojilla on pöljästi samanlaiset vaatteet, onneksi hiuksista sentään erottaa :D Tor suhtautui edelleen varauksella äitiinsä, eikä innostunut leikkimään lainkaan.

Kun bileet olivat ohi, Charlotte vaihtoi ylleen rennompaa vaatetta. On se niin kivaa olla noin hehkeä ja kaunis, vaikka on jo kaksi lasta synnyttänyt... Epistä. "Milloinkas sinä sitten olet synnyttänyt?" Ei se ole se pointti... Äh, unohda.

Charlotte ja Odin astelivat taksiin ajaakseen takaisin Iki-Tammelaan. Charlotte oli kuitenkin omaisuuden pääperijä, joten hänelle jäi talo ja yritys. Iän myötä Charlotte oli jo tottunut ajatukseen siitä, että hänen tehtävänsä olisi kantaa Tavastin suvun menestystä harteillaan. Mutta sitä tehtävää hän ei tekisi yksin, ei jos vain Aatto suostuisi erääseen kysymykseen...

Osa 16. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.

Heipparallaa. Pitkä päivitystauko johtuu siitä, että olin kipeänä kotikotona enkä päässyt siksi pelaamaan, voi hölmöys. Tästä nyt sitten varmaan tulee vähän enemmän päivitystä nopeaan tahtiin, kun olen vieläkin kipeä enkä pääse vielä kaikille tunneille ;) Asiaan siis.

Charlotte pääsi osakunnan jäseneksi alta aikayksikön, vaikka hän ei ollutkaan koskaan tavannut vampyyrienoaan Viljamia. Heppu vaikutti melko pelottavalta, mutta, kuten Charlotte järkeili, sehän oli vain eno. Täytyisi vain varoa tutustumasta liian hyvin, ettei eno innostuisi puremaan. :p

Charlotte päätti myös pienen empimisen jälkeen tarttua härkää sarvista ja soittaa Aatolle. Ensimmäiselllä yrityksellä mies paiskasi luurin Charlotte-paran korvaan, mutta yritettyään sitkeästi uudelleen Charlotte sai selitettyä Aatolle, että tämän pitäisi tulla käymään, ja että hänellä oli tärkeää asiaa.

"Voi Aatto-rakas, minulla on ollut sinua aivan valtava ikävä! Ethän koskaan enää lähde luotani?" "Sinähän se minun luotani lähdit, eivätkä vanhempasi antaneet minun edes tavata sinua! Luulin että olit kyllästynyt minuun kun et enää vastannut puhelimeen. Mikä sinulle oikein tuli?" Charlotte hämmästyi. Varovaisesti hän kysyi: "Etkö siis oikeasti tiedä, mitä tapahtui? Miksi katosin sillä lailla?" "No en todellakaan. Juurihan sanoin että luulin että olit säikähtänyt tai jotakin... Mietin yhä vieläkin sitä, miten onnellisia meistä olisi voinut tulla yhdessä", Aatto sanoi, ruskeissa silmissään tuskainen ilme.

Charlotte meni ensin aivan hiljaiseksi. Sitten hänen silmänsä välähtivät. "Tulehan peiton alle, rakas. Selitän siellä, miten väärässä olet!" hän hihkaisi kujeillen, eikä Aatto jaksanut vastustaa. Nythän tämä oli laillistakin!

Aatto oli melko tyrmistynyt näistä uutisista, mutta hänen oli lähdettävä töihin, oli pää miten sekaisin hyvänsä. Charlotte pohti, oliko ollut paras mahdollinen idea pamauttaa tieto pojasta Aatolle niin yllättäen, mutta olihan hänkin ollut melko yllättynyt siitä, ettei Aatto tiennyt koko asiasta mitään.
Lotten ei tuonut mukanaan paljoakaan tavaraa muuttaessaan yliopistolle, mutta valokuvat siltä kohtalokkaalta illalta, jona Tor sai alkunsa, pääsivät lopultakin seinälle. Täällä äiti ei voisi takavarikoida niitä...

Ensimmäiseltä luennolta Charloten mukaan tarttui joku cheerleader, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Melko pelottava tuo Charloten ilme: hän aivan selvästi nauttii siitä, kun toinen säikähtää ja saa sähköiskun :o No, mitäs seurasi kotiin. Täytyy muistaa, että Charlotte on pohjimmiiltaan hyvin ilkeä luonne. ;)

Cheerleadertyttö antoi tosin pian anteeksi, ja tytöt kävivät opiskelemaan sohvalle, Charlotte tosin vähän mukavammissa vaatteissa (on se kivaa että saa tavoitepisteitä noin helpolla :D). Charlotte muuten valitsi pääaineekseen taiteen, sillä siitä on hyötyä hänen haaveissaan siintävällä kokinuralla. "Perhana, minun ruokani iskevät sitten kyllä SimCityn asukkaiden tajuntaan kuin ydinpommi", hän totesi. Mitäpä sitä turhaan olemaan vaatimaton.

Vilhelmina soitti ensimmäisenä iltana tarkistaakseen, onko kaikki sujunut niinkuin pitää. "Niin, no, en minä tiedä onko täällä käynyt mitään sellaista heppua, kyllä sinä tiedät, sisko hyvä, että minä pysyttelen päiväsaikaan visusti arkussani! - No sennäköisen tyypin kuvia on kyllä Lottenin seinällä. Sellaisia pusukuvia... Ai jaa." Senkin lörppäsuu vampyyri :(

Sillä aikaa Iki-Tammelassa:

"Hopoti hoi, hopoti hoi..." Tor on kyllä hypersuloinen vauva, mutta Vilhelmina ei jotenkin jaksa innostua. Häntä alkaa väsyttää ja kyllästyttää ihan kaikki, enää kirjoittaminen kiinnostaa. Romaani onkin jo onneksi loppusuoralla.

Vilhelmina sai kuin saikin romaaninsa valmiiksi. Siitä tuli välittömästi megahitti, mutta sekään ei saanut houkuteltua hymyä rouvan naamalle. "Millään ei ole enää mitään väliä... En minä jaksa enää tätä hommaa. Olen nähnyt jo kaiken elämässä, eikö kohta voisi olla nuorempien vuoro kantaa vastuuta?"

Torin syntymäpäivän aamuna Charlotte yllättäen soitti kotiin. Vilhelminan suhtautuminen oli yhtä kylmää kuin ennenkin. "Ei tässä nyt mitään juhlia ruveta järjestämään. En minä jaksa enää kestittää puolituttuja. Eikä sinun kannata sieltä ruveta ajelemaan, ei se Tor kuitenkaan siskoaan tänne kaipaa! --- Oletpas. Isosisko. Muistakin se, senkin kiittämätön heitukka!" Kuuntelematta enempää Vilhelmina paiskasi luurin pidikkeeseen ja meni suihkuun kihisemään.

Torin syntymäpäiviä vietettiin siis ihan kotiympyröissä. Mutta Mirvan leperrellessä pikkuiselle synttärikakun äärellä, tapahtui jotakin yllättävää.

Viikatemies saapui lopultakin viemään väsyneen Vilhelminan vanhempiensa ja sisartensa luokse. "Cheerio, lapset! Minä lähden nyt Manalalandiaan. Hyvästi, Mirva!"

Mirva järkyttyi täysin Vilhelminan äkillisestä poismenosta, ja Torin syntymäpäivän juhlinta loppui siihen paikkaan. Mirvallakin oli vielä monia vuosia virkeää elämää jäljellä, mitä tästä elämästä nyt tulisi ilman Vilhelminaa?

Torista kuitenkin kasvoi päällisin puolin iloinen ja suloinen pieni veitikka. Ja kyllähän se isoäiti ihan vähän muisti häntäkin testamentissaan. Tor on kuitenkin pohjimmiltaan oikea ADHD-tapaus maustettuna ilkeällä luonteella ja melkoisella vakavuudella. Mitähän tästäkin vielä tulee...


Jonkun ajan kuluttua Aatto saapui jälleen kyläilemään osakuntatalolla. Charlotte ilmoitti, että hänen piti 'käydä vähän tuolla' ja katosi hetkeksi. Aatto sai jäädä biljardihuoneeseen ihan yksin. "Mitenköhän tässä käy? Charlotte on nyt kauniimpi kuin koskaan ja olen varma, että hän on elämäni nainen! Mutta entä jos häntä ei oikeasti kiinnostakaan yhteinen elämä? Jos hän on katkera siitä, että on saanut lapsen niin nuorena... Enkä ole edes vielä nähnyt poikaani!"

Vaan Lottenillapa olikin yllätys. "Ostin tämän perintörahoillani, niin että äiti saa nyt sitten kuitenkin vaikka haudan takaa hyväksyä sinut!" "Lotten, minä... oletko tosissasi?" "Enemmän tosissani kuin koskaan! Aatto, kunhan minä olen valmistunut, mennään naimisiin. Talokin on nyt minun, sitten voimme asua siellä kaikki kolme, tai neljä, tai monta meitä sitten onkaan..."

Viljamilla oli vähän toisenlainen idea siitä, mihin Vilhelminan perintörahoja kannattaisi käyttää. Osakuntataloa laajennettiin yläkerralla, ja olisihan se pitänyt arvata, mitä siitä seuraa kun päästää vampyyrin suunnittelemaan kattoja. Alakerrassa ei ole ikkunoita, myöskin Viljamin toiveesta. Eihän se oikeasti mitään auta, mutta tulee ainakin vampyyrienolle parempi mieli.

Charlotte lähti testaamaan uutta baaripöytää heti aamusta. Boheemi taiteilijaluonne selkeästi. Lotten harrastaa aamuryypiskelyn lisäksi myös luennoillakäyntiä pyjamassa. "Muttakun se on niin mukava..."

"Pitäisi soittaa Torille, tai ainakin kotiin, ja kysyä mitä Torille kuuluu. Jokohan hän osaa puhua?" Mirva ei suostu tuomaan pikkuista yliopistolle, koska matka on niin pitkä. Voi miten tylsää. :( Nyt muuten ajatukset loppukokeeseen, kuules. "Niin joo, just niin. Aivan." Onneksi taidetta voi nyhtää mistä vain, vaikka sitten lapsen ikävöinnistä, ja Charlotte sai loppukokeesta kerrassaan täydet pisteet. Huippuoppilaslista, täältä tullaan!

Charlotte ja Viljam tulivat muuten erittäin hyvin toimeen keskenään, vaikka Charlotte usein tekikin ilkeää pilaa enonsa vampyyriudesta, varsinkin jos siitä sattui olemaan hyötyä pelissä... "Katso, pihalle on sammunut hekumallinen blondi! Etkös kävisi vähän puraisemassa?" "Ai häh, missä..."

Viljam onnistui kuin onnistuikin lopulta valmistumaan yliopistosta, ja vielä yli neljän keskiarvolla. Kuitenkin elämä tuntui hänestä ihan turhalta ja merkityksettömältä. Mitä vampyyri yliopistotutkinnolla tekee? Vampyyriuskin oli lähinnä tylsää, ei yhtään niin jännittävää ja romanttista kuin Viljam nuorena luuli. Ehkä olisi aika muuttaa takaisin kotiin, jossa asuivat tällä hetkellä ainoastaan Mirva ja pieni Tor. Jospa Viljamista olisi edes kotona jotain apua...

Valmistujaisbileiden edettyä pikkutunneille ja Charloten hyödynnettyä jo monta kertaa baarin antimia tapahtui seuraavaa. "No muddha kreivitär, mitäsh the nydh... Hupshish, thundhuu hasshultha..." "Ei! Charlotte!!! Rakas Henriette, mitä te oikein touhuatte?!?!" Hemmetin kreivitär.

Tunne siitä, että iho palaa sisältäpäin, saa kenet tahansa selviämään pahastakin tuiterista, ja se tepsi myös Charlotteen. "Senkin turveaivo! Minulla on huomenna loppukoe! Minulla on rakastava mies ja pieni poika! Ettäs kehtaat tehdä minusta vampyyrin! Jos kokeeni menee pilalle huomenna, takaan, että saat katua, olit miten ylhäisaatelinen hyvänsä. Olemme mekin vanhaa aatelissukua, senkin nousukas!" Niin sitä pitää, sukuylpeyttä peliin! Lyö sitä! *pälyilee ympärilleen, etteivät muut jumalat vain huomanneet moista väkivaltaan yllyttämistä*

Viljam vaihtoi rennommat releet päälleen ja jätti osakuntalinnan taakseen. Ehkä vetäytyminen Iki-Tammelan syrjäkylille tekisi tässä vaiheessa hyvää Viljamin masentuneelle mielelle. Hänhän on juuri menettänyt kaksoissisarensakin vanhentumatta itse päivääkään, vähemmästäkin mies sairastuu depikseen.

Onneksi ennustajaeukkoja liikkuu yliopistoalueellakin, ja Lotten saa antivampiriinin ennen päivänkoittoa. "Kylläpäs maistuu hassulta, ja tuntuu, aaagh, polttaa..." Mutta neito palautuu kuitenkin entiselleen. Huh helpotusta.

Viljamin lähdettyä Aatto alkoi olla vakiovieras talossa, vaikkei voinutkaan muuttaa osakunnalle valmistuttuaan jo aikapäiviä sitten. Ja kyllähän sen tietää, mihin kaksi umpirakastunutta nuorta aikansa käyttää. Ai shakinpeluuseen? Arvaapa uudestaan.

Eräänä yönä Charlotte heräsi koviin vatsakipuihin. Mutta eihän nyt ole vielä kuukautisten aika... Mitä kummaa? Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, edelliset eivät ole vielä tulleetkaan, ja päivällä tuli syötyä vähän huonosti... Ehkä se on vain sitä. Ihan tavallista.

Voisko ihanammin päivä enää alkaa... Torakoita pihalla, ja Charlotte huomasi myös lihoneensa huolestuttavasti. Totuus on, että taitaa olla jo toinen lapsi tuloillaan! Mutta yliopisto on kyllä taisteltava läpi. Se vaatii vain vähän apujoukkoja.

Jatkuu, ja pian. Tuli pelattua jotain 7 tuntia putkeen viikon tauon jälkeen :D

Osa 15. Jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat, että Musta Aurinko nousee.

Täytyy nyt tässäkin hehkuttaa, miten ihanaa on elämä kun on koneessa lisää vääntöä :D Ostin hieman lisää muistia, ja pelin latausajat nopeutuivat huomattavasti. Eli taitaa tullla pelattua vieläkin enemmän kuin ennen, ja ehkä jaksan jopa nyt sitten ravata eri naapurustojen väliä kun yhteisötontti ei enää lataa kymmentä minuuttia... ;)

Pientä disclaimeria vielä alkuun. Osa 1: Tämä jakso tulee olemaan tosi pitkä (yli 60 kuvaa). En halua pistää sitä pätkiin, koska se keskittyy niin vahvasti erään asian ympärille... Kestäkää :) Osa 2: Tässä jaksossa rikotaan legacyn sääntöjä 'hieman'. Minusta ei kovinkaan ratkaisevasti, koska homma ei vaikuta pistelaskuun eikä perimykseen. Olette silti varoitetut, että pliis ei sitten mitään "hei huomasitko että legacyssa ei saa tehdä noin daa"-viestejä. Tiedän kyllä, tämä on siis tahallista. ;)

Tämä jakso alkaa kaikkien osalta hyvin. :) Filip kutsui Marikan jälleen käymään. Pottajutuista huolimatta heillä synkkasi hyvin, erittäin hyvinkin itse asiassa...

...Sillä tsädäm, Filip saikin Marikalta kauan haaveilemansa ensisuudelman! Voi tuota nuorta lempeä :)

Sillä aikaa Lotten keskittyi opettamaan Figarolle puhumisen jaloa taitoa. Figaro oli nimittäin pestattu viihdealalle, ja siellä ovat kaikenlaiset temput tarpeen...

Mirvallakin oli aihetta hymyyn, sillä hänet ylennettiin pankkirosvoksi, hurraa!

Lotten oli tavannut Aaton käydessään putiikilla, ja hän oli täysin myyty. Aatto oli komea, tumma, musikaalinen, ja yliopisto-opiskelijakin vielä! Se jos mikä sai Lottenin sydämen pamppailemaan, ja pian nuoret viettivätkin tuntikausia puhuen puhelimessa. Jopas jotakin. :)

"Hän taitaa oikeasti pitää minusta", Lotten ajatteli, kun Aatto sitten saapui piipahtamaan tauolla naapurissa. Aatto oli niin välitön, että halasi heti Lottenia vaikka he olivat tunteneet vasta vähän aikaa.

Mutta Aaton oli palattava töihin melkein saman tien, ja Lotten menetti siitä hermonsa. "Miksi ihmeessä tyhmän kaupan pitää olla auki lauantaisinkin! Minä haluan jutella Aaton kanssa! Järjestä asia, senkin tyhmä kotitonttu!" "Auts! Tuo sattui!"

Filipillä kävi ilmiömäinen tuuri työnsä kanssa, sillä piristyttyään Marikan seurasta hän oli niin hyvällä tuulella töihin mennessään että sai kaksi ylennystä yhdellä kertaa! Kyllä nyt kelpasi.

Illalla töiden jälken Aatto kuitenkin saapui taas käymään, kun Lotten niin kauniisti pyysi. "Kuule, minusta sinä olet aivan hurjan söpö, Aatto..." tyttö kuiskaili ja punastui hieman. Aattoa vähän epäilytti, Lotten kun oli kuitenkin useamman vuoden häntä itseään nuorempi. Toisaalta, hän järkeili, onhan niitä isompiakin ikäeroja nähty. Ja Lotten nyt vaan on niin kaunis, huhhuh...

Aatto päätti vähän testata Lottenia, ja meni bändikämpälle soittamaan bassoa. Kun tyttö liittyi pianoineen biisiin ihan tuosta vaan ja erinomaisella taidolla, Aatto oli myyty. "Miten voit soittaa noin hyvin, kun olet noin nuori? Uskomatonta! Olet kyllä melkoinen pakkaus..." Lotten punastui jälleen, ja tunsi valtavan perhosparven lehahtavan lentoon vatsassaan. "Voisiko tuo upea mies olla oikeasti yhtä ihastunut minuun kuin... kuin minä häneen? Hurjaa..."

Kyllä voi! Lotten keräsi rohkeutensa ja pienen vitkuttelun jälkeen tarjosi suudelmaa... ja kyllähän se Aatto suuteli takaisin, voi sentään. Jännittävää!

Lotten lukitsi oven äkkiä ja heittäytyi sängylle vetäen Aaton mukanaan. Pientä kuhertelua pidemmälle ei kuitenkaan asiassa edetty, sen verran molempia vielä jännitti, että mitä tästä tuleekaan... Aatto lähti kuitenkin kotiin vasta reilusti puolenyön jälkeen, ja Lotten kieriskeli sängyssä vielä pitkään ennenkuin sai jännitykseltään unta. Koko juttu tuntui itsessään ihan unelta, komea opiskelijapoika, ensimmäinen suudelma... Nyt piti vain olla varovainen etteivät äidit huomaisi mitään. Lottenilla oli sellainen tunne, että he pitäisivät Aattoa vielä vähän turhan vanhana hänelle.

Vilhelmina ei kyllä huomannut mitään, vaan keskittyi täydellä innolla romaaninkirjoitukseen. Eläkkeelläolon tylsät päivät saivat Vilhelminan innostumaan luovasta työstä, ja kun inspiraatio armeijamaailmaan sijoittuvasta romanttisesta dekkarista iski, hän valtasi itselleen perheen toisen tietokoneen ja näpytteli sitä aamusta iltaan.

Seuraavana päivänä Aatto saapui jälleen, ja nyt Lottenilla oli hänelle yllätys: "Pidetään oikeat treffit! Tehdään kaikkea hauskaa, tanssitaan ja pelataan ja vaikka mitä!" Teinitytön innostus huvitti Aattoa, mutta treffit pidettiin silti, tosin ihan kotipiirissä.

"Tanssitaanko vähän hitaita?" Lotten ehdotti. Aatto ajatteli ensin lievää keinuntaa, mutta ei vastustanut, kun Lottenin kädet eksyivät hieman alemmaksi kuin olisi pitänyt. Mitäs tämä tällainen nyt on, hei kuulkaas. "Hiljaa, minä teen mitä haluan!" "Ai mitä, Lotten?" "Ei mitään... paitsi että sinulla on seksikäs perse", tyttö kuiskasi ja iski silmää. Aatto ei oikein tiennyt mitä ajatella, Lotten käyttäytyi kuin kuka tahansa vanhempi nainen, mutta hän oli kuitenkin vasta teini. Ei nyt ihan lapsikaan enää, mutta Aatto ei ollut varma, oliko Lotten edes kuuttatoista. Hän ei kuitenkaan kehdannut kysyä, varmuuden vuoksi. Eihän hän itsekään ollut vasta kuin parikymppinen, ei se nyt niin paljon ole... eihän?

Vanha korttihai Mirva päätti liittyä nuorten seuraan. "NIin, Aatto, minkäs ikäinen sinä nyt olitkaan?" "Yliopistossahan minä opiskelen, olin siellä ennen urheilujoukkueen valmentajana," nuori mies selitti innostuneena. "Äsh, älä viitsi äiti, me ollaan vaan kavereita!" Lotten puuskahti ja jakoi kortit. Mirva ei sanonut mitään, katsoi vaan merkitsevästi Lottenia. Mirva oli kyllä kaavaillut Aatosta puolisoehdokasta Lottenille, mutta asiat tuntuivat etenevän liian nopeasti. Ensinhän pitäisi mennä yliopistoonkin, sitten voisi harkita seurustelua. Todisteiden puutteessa Mirva ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, eikä varsinkaan Vilhelminalle, joka oli erityisen kärttyisä kirjoittaessaan.

Kun Mirvasta oli päästy eroon, tunnelma tiivistyi jälleen takakuistilla...Aatto vaimensi omantuntonsa äänen ja antautui Lottenin innokkaisiin syleilyihin. Tänäkin iltana hän tosin lähti pienen kuhertelun jälkeen kotiinsa kokoamaan ajatuksiaan. Lotten, mitä sinä oikein touhuat? Sinähän olet vasta pieni tyttö. "No en kyllä tasan tarkkaan ole, minähän täytän kohta kuusitoista. Ja Aatto nyt vaan on niin herkku!" Voi sinun kanssasi... Ethän tee mitään harkitsematonta kuitenkaan?

Filipin syntymäpäivä koitti: bilevaatteet niskaan ja tervetuloa, kaikki aikuisen vapaudet! Poikarukka on perinyt molempien vanhempiensa karseimmat piirteet, eikä luonnekaan lupaa hyvää. Ilmeisesti on Filipin aika siis muuttaa kotoa (pois silmistä :P) ja ryhtyä toteuttamaan omia kulinaarisia ambitioitaan.

"Mutta rakas, oletpas sinä nyt aikuisen näköinen!" "Odotahan vain, Marika, ensi vuonna sinäkin valmistut lukiosta, eikös niin? Sitten voimme bailata niin paljon kuin ikinä haluamme!" Marikaa oli kuitenkin ruvennut epäilyttämään, eikä hän suostunut heti kun Filip pyysi häntä seurustelemaan vakituisesti kanssaan, vaan hän pyysi hieman miettimisaikaa. No, se ei paljon Filipiä hetkauttanut: maailmahan oli täynnä kauniita naisia, kun vaan vähän sormeaan ojensi! Nyt oli aika etsiä oma kämppä ja pistää hösseliksi!

Niinpä Filip pakkasi kamansa saman tien ja astui taksiin. Heippa! Toivottavasti en enää näe noita kauheita valkoisia farkkuja ikinä, yhh. Onnea amiskokin uralle.

Naiset juhlivat Filipin lähtöä soittamalla innokkaasti erittäin epätahtista jatsia.

Figaro oli saanut siis töitä viihdealalta, ja jo ensimmäisenä työpäivänä kissaherra haettiin töihin näin hulppealla menopelillä. Kaiken huipuksi jo ensimmäisen päivän jälkeen koitti ylennys sijaisnäyttelijäksi. Figaro on selkeästi lahjakas kissa!

Folke Dahlman, tuo karmaiseva lättänaama, seurasi Charlottea kotiin koulusta. Lotten ei vaivautunut sanomaan häirikölle mitään, vaan paineli suoraan yläkertaan suihkuun. Mirvan tehtäväksi jäi hätistää poika tiehensä. "Kuules, Lotten kaipaa nyt rauhaa, hänen täytyy lukea läksynsä! Ei hänellä ole nyt aikaa katsella tuollaisia lituskaneniä." "Aijaa, no, jaa, no minä sitten tästä lähdenkin, hyvää illanjatkoa, rouva Tavast!" (Ei se taida olla ihan fiksukaan.)

Onneksi Lottenin lapsuusaikainen kiukuttelu osoittautui vain uhmaiäksi, ja teinimme suorastaan hymyilee läksyjä tehdessään! Kyllähän se käy kuin vettä vaan, kun läksypino ei ole tuhannen metrin korkuinen.

"No mitäs nyt sanot? Vieläkö sinulla on jotain Aattoa vastaan?" Aatto nimittäin soitti heti töistä päästyään ja pyysi Lottenin treffeille. Ei minulla ole mitään Aattoa vastaan, muttakun olet vielä niin nuori! Käyttäydytte sitten kunnolla, käsken rouva Kurjenkaulan pitää teitä silmällä. "No et VARMANA käske, tai oot ihan tyhmä! Minä menen nyt!" No, kai se sitten menee jos on mennäkseen. vähän vaan hirvittää että mitä tästä tulee...

"Pliiiis, äiti, saanko pliis mennä ulos? Aatto pyysi mua karaokebaariin, haluun niin päästä laulamaan!" Vilhelmina pohti hetken: olihan hän luvannut antaa lapsilleen kaiken, mitä he vain halusivat, mutta siltikin... "Hmph, no mene nyt sitten, mutta tulet sitten ajoissa kotiin, ei mitään pikkutunneille hillumista! Huomenna on koulupäiväkin!" "Jesjesjes, äiti, oot ihan paras! Maailman paras! Kiitos! Heippaaaa!" *pureskelee immateriaalisia kynsiään*

Söpöilyduetto vauhdissaan. "And IIIII... Will always love youuuuuuuuuuuu!!!" No niin, tähän laulamiseen se voisikin sitten jäädä, eikös joo, kellokin on jo kymmenen...!

No niin, ottakaa vaan sitten ne kuvat niin voitte sitten tulla ulos sieltä että näen, mitä täällä touhutaan...
Hei! En tiedä kyllä, kestääkö se tuollaista heiluttelua... Lotten! HEI!! APUA!!!! Rouva Kurjenkaula, missä olet kun sinua tarvitaan?

"Kamaan, toiset haluu siis oikeesti ottaa kuvia, lopettakaa jo, toi on jo vaikka kuinka mones kerta!" Sitä mieltä minäkin olen. Tänne kaikkivaltiaan korviin nimittäin kantautui sellainen pieni tilulei. Lotten, kultapieni, kai te nyt muistitte ehkäisyn :( "Ai minkä? Ai niin, joo... hups." Olisihan se pitänyt arvata.

Mutta Aatolle ei sitten tarvitse sanoa vielä mitään, niin. "Tämä on ihan uskomatonta... En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan! Lotten, heti kun olet täysi-ikäinen, vien sinut kotoasi ja sitten menemme naimisiin! Lupaathan minulle?" Ja Lotten, pieni ja kokematon kun oli, punastui ja nyökkäsi myöntäen. Voi hyvänen aika. Ei Lottenia voi viedä kotoaan, hänhän on perijätär, hupsu mies.

Ehkä Charlottea täytyy silti edes vähän ymmärtää: harva simneito pystyisi vastustamaan noita silmiä... "Kultaseni, nukahdan kohta seisaalleni... minun on lähdettävä kotiin! Mutta soitellaan!" "Charlotte... Rakastan sinua." Lotten luuli pyörtyvänsä siihen paikkaan. "Minäkin... minäkin rakastan sinua, Aatto... Mutta nyt on mentävä! Hei hei!" Lotten sopersi ja juoksi posket hehkuen autolle.

Vilhelmina odotteli tytärtään kuistilla, tehden samalla tuttavuutta epäilyttävän ison, mustan koiran kanssa. "Missähän se tytönheitukka viipyy... Kello on kohta jo kolme! Lähtisitkös hänen peräänsä, jos pyytäisin?"

Lotten meni saavuttuaan mitään sanomatta nukkumaan, mutta aamiaispöydässä oli pakko keskustella jostakin. "Noh, mitenkäs ne treffit menivät? Taisi olla hauskaa?" "Äh, äiti, minähän sanoin etteivät ne mitkään treffit olleet... Osaatko sinä muuten ratkaista toisen asteen yhtälön? Meillä kysytään niitä varmaan kokeessa..."

Charlotelle ei oikein ruoka maistunut, ja hän heitti vaivihkaa osan aamiaisestaan Figarolle. Mysteeriksi jää, miksi lettu muuttui matkalla ihan kakkakikkareen näköiseksi, ja miksi Figaro on tästä kikkareesta niin ilahtunut :p

Mutta noustuaan seisomaan Charlotte tunsi omituista kuvotusta. "Mitä nyt, olenkohan minä ollenkaan terve? Onpas tosiaan huono olo..."

Vessareissuhan siitä tuli. Lotten-parka oksensi kaksi kertaa peräkkäin. Enkös minä sanonut siitä ehkäisystä! Hupsu tyttö, taidat olla raskaana. "Enkä ole! Ehkä se on vain... jotain... ruokamyrkytys ehkä?" Ainahan sitä voi toivoa.

Jonkun muunkin maha näköjään pullistuu. Mirva on päässyt kuntoilun puutteessa vähän rupsahtamaan :o

"Voi Figaro, sinulle ainakin voin avautua huolistani, kun et voi kertoa äidille!" "Miau, osaanhan minä puhua, miau, mutta en silti kerro. Odotatko sinä pentuja? Kurnau!" "En! En minä mitään odota... unohda koko juttu. - Äitiii! Menen tänään autolla kouluun, jooko?" "No, mikäs siinä... jos kerran haluat. Hyvää koulupäivää!"

Mutta ei Charlotte kouluun mennyt, vaan kaupungille. Kaikesta vastaanväittämisestä huolimatta tuntui hyvältä ajatukselta käydä ostamassa vähän peittävämpiä vaatteita, kaiken varalta. "Vaikka ei se kuvotus varmaan mitään ollut..." Kauppareissun jälkeen Lottenilla oli kuitenkin niin huono olo, että oli pakko tulla takaisin kotiin.

Sillä välin Mirva oli käynyt kohentamassa kuntoaan esteradalla. "Katsohan nyt näitä muskeleita? Vieläkö on jotain valittamista?" No eii... Mutta ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisit ollut vähän pyöreä. "Mutta minulla on! Hyvänen aika, eihän kukaan ota tosissaan lihavaa roistoa!"

Vilhelmina häiriintyi kesken inspiraatiopuuskan kuullessaan seinän takaa telkkarin ääniä. "Kuules neitiseni, mikset ole koulussa? Nythän on arkipäivä." "Tuota, öö... Koulussa oli käynyt varkaita ja kaikki pulpetit oli varastettu! Ei meillä ollutkaan sitten koulua." "Vai sillä lailla... No jos minä sitten palaan romaanini pariin." Voi hyväuskoista Vilhelmina-parkaa...

"Jos... puh... kuntoilen... huh... vähän... lääh... niin ehkä sitten... puh... kukaan ei huomaa mitään..."

Turha toivo. Hyvin pian Charlotte huomasi vatsansa kasvaneen melko lailla, ja äiti vielä sattui viereen todistamaan tapahtumaa! Tästä ei hyvää seuraa...

Vilhelmina räjähti aivan totaalisesti. "Vai tällaista peliä siellä sinun "ei-millään-treffeilläsi" ollaan pelattu! Mitä ihmettä oikein ajattelit, tyttö?!" "Mutta äiti kiltti, en minä tahallani... En minä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä!" Charlotte melkein itki. "Ja minä kun luulin sitä Aattoa kunnon pojaksi... Tämä on aivan ennenkuulumatonta!" "Mutta Aatto on... kunnon mies... Ja sitäpaitsi hän rakastaa minua!!"
"Joo niin varmasti. Niinhän ne miehet sanovat... Asia on nyt sillä lailla, että sinä et enää tätä Aattoa tapaa." "ÄITI! EI!" "Hiljaa, tytär. Kun minä sanon, että sinä et saa enää tavata Aattoa, asia on myös niin. Me teemme nyt niin, että ilmoitamme kouluun sinun sairastuneen vakavasti. Et saa lähteä täältä kotoa mihinkään, synnytät lapsen täällä, ja kun olet toipunut synnytyksestä, lähdet heti yliopistoon. Lapsi kasvatetaan sinun siskonasi tai veljenäsi, sanomme Mirvan kanssa adoptoineemme sen." "Mutta äiti..." "EI mitään vastaväitteitä. Sinä tottelet. Olen todella pettynyt sinuun..." Charlotte ei kestänyt kuunnella enempää vaan juoksi vessaan itkemään, ja Vilhelmina lysähti voimattomana sohvalle.

Kun Mirva palasi töistä, hän tapasi olohuoneen sohvalta täysin järkyttyneen, viskiä siemailevan Vilhelminansa, ja sai kuulla, mitä oli tapahtunut. "Olinkohan liian ankara hänelle, Mirva? En minäkään ole nuorena mikään siveyden sipuli ollut..." "Sinä tarvitset vain aikaa tottua ajatukseen. Minä menen katsomaan, miten Lotten voi." Charlotte oli jo hieman rauhoittunut, ja ilahtui kun Mirva ei alkanutkaan huutaa hänelle. "Äitisi tarvitsee vain hieman aikaa ajatella. Ota nyt rauhallisesti ja hoida itseäsi, että vauvalla on hyvä kasvaa. Me pidämme kyllä huolta sinusta ja pikkuisesta sitten, kun se aika tulee."

Charlotte jäi vielä hetkeksi miettimään. "Muttakun en minä halua lasta! Minähän sanoin etten halua synnyttää lasta!! Tämä on epäreilua!!!" Se voi tuntua siltä nyt, kultapieni. Asia on nyt kuitenkin niin, että tekojensa seuraukset on kannettava. Et varmaan usko minua vielä, mutta opit vielä varmasti rakastamaan tätä pikku tulokasta. (JA sitäpaitsi sinun pitää synnyttää perillinen...)

Badgerbadgerbadgerbadger mushroommushroommushroom... Mokomakin pikku tihulainen! Tiehesi siitä, täällä menee ihan tarpeeksi huonosti muutenkin!

Charlotte säikäytti kaikki (ja etenkin minut!) saamalla ennenaikaisia supistuksia! Onneksi ei käynyt hassummin, mutta pienet nokoset lepotuolissa ennenkuin äiti on saanut letut paistettua taitavat tehdä ihan hyvää.

Pakollinen naama letuissa -kuva. "Hemmetin stereot, eikö täällä saa edes nukkua omalla lautasellaan!"

Figaro oli siis ylennetty sijaisnäyttelijäksi, ja tällä kertaa sitä tultiin hakemaan näin komealla menopelillä! Eläimillä on aivan selkeästi hienommat työsuhdeautot kuin ihmisillä, mitä ihmettä :o

Mirva meni käymään kaupalla tarkistaakseen, miksei kauppa tuottanut yhtään voittoa. Selvisi, että Aatto oli hommistaan pihalla kuin lumiukko, ja Karola myi niin tehokkaasti, että jotkut asiakkaat hermostuivat pahanpäiväisesti hänen aggressiivisuuteensa. Aatto tosin sai kuulla kunniansa myös Charloten viettelemisestä: "Ettet yhtään häpeä, tuollainen melkein aikuinen jolppi juoksentelee teinitytön perässä! En voi erottaa sinua nyt, mutta Charlottea et enää tapaa! Onko selvä?!" Ei auttaneet Aaton selittelyt siitä, miten hän ihan tosissaan rakasti "suloista pientä Lotteniaan". Mirva uhkasi antaa hänelle potkut kaikesta huolimatta, jos hän vielä lähestyisi Charlottea. Mirvaa suututti vietävästi: hän oli kyllä palkannut miehen siinä toivossa, että tämä olisi vanhemmiten voinutkin kosiskella Lottenia. Raskaudesta hän ei sanonut mitään: siitä olisi varmasti seurannut vain vielä pahempaa vastaanväittämistä.

Lottenia vaivasi hirmuinen halipula, kun Vilhelmina käyttäytyi yhä melko kylmäkiskoisesti tytärtään kohtaan ja kaikki muutkin sosiaaliset kontaktit olivat täysin kiellettyjä. Vatsakin oli jo niin iso, ettei talon ulkopuolella näyttäytymistä juorujen pelossa voinut harkitakaan. Onneksi sentään oli Figaro, jota voi paijata niin paljon kuin sielu sietää.

Aikansa kuluksi Lotten harjoitteli tanssimista ja biljardilyöntejä saadakseen edes jostakin stipendin. Nenä kirjassa pänttääminen ei oikein houkutellut...

Figaron autot senkuin komistuvat päivä päivältä! Tällaisessa megamakeessa Lamborghinissa Figaro tuotiin kotiin menestyksekkään sijaisnäyttelijäpäivän jälkeen: Figaro nimittäin pelasti elokuvan päätähden sabotaasilta (kissanmintulla terästetyltä kukkakimpulta) ja sai siitä hyvästä George Kollilan ikuisen kiitollisuuden ja stunt-kissan pestin seuraavaan elokuvaan!

"Ja sinä hymyilet, ja katsot noin, viet minut aamuun uuteen, kuin kevään ensimmäiseen sateeseen..." Juice Leskinen sai Lottenin muutenkin kuohuvat tunteet jälleen pintaan. "Miksi, voi miksi Aatto ei tee mitään? Hän on sentään tulevan lapseni isä! Eikö hän voisi vaikka hiipiä ikkunani alle yöllä ja heittää siihen pikkukiviä... ja viedä minut pois valkealla Audilla..." Lotten ei itse uskaltanut, parka, yrittää mitään, sillä Vilhelmina piti jatkuvasti silmällä hänen toimiaan, kännykkä oli takavarikossa ja tietokoneella uudet salasanat. Sietämätöntä!

"Kieri! Hyvä poika!" Eipä pitäisi mennä sitten kauan seuraavaankaan ylennykseen. Figaro on kyllä superkissa :)

Sitten, juuri kun kello oli lyönyt kaksitoista torstain ja perjantain välisenä yönä, Charloten lapsi päätti tulla maailmaan! "Tämä sattuu!! Äitiiiiiiiii!!!" Lotten kirkui, mutta Vilhelmina vain nukkui päärakennuksen yläkerrassa kuulematta mitään.

Se on poika! Ei siis sentään perijää vielä tässä vaiheessa. Yhdyn täysin Mirvan ilmeeseen, ei edes isänsä silmiä! No jaa, kun se ei ole perijä, ehkä sillä ei ole niin väliäkään. :( Mutta suloinen vauveli tämä kuitenkin on, ja sai nimekseen Tor, onnea tuomaan.

Lotten vaipui synnytyksestä uupuneena sängynpohjalle, ja Mirva meni syöttämään pikkuista. "Voi pikku Tor-pojuseni, miten oletkin suloinen! Tällä lailla minä syöttelin kuule sinun äitiäsikin, kun hän oli noin pieni!" Taustalla soi enteellisesti Bo Kaspers Orkester: "Vi kommer alltid att leva, vi kommer aldrig att dö..."

Charlotte meni heti toivuttuaan lastenhuoneeksi sisustettuun pikkukomeroon päästäkseen hellimään lastaan. "Voi pikkuinen poikani... Vaikken saakaan vielä tavata isääsi, aion kyllä varmistaa, ettet sinä tule elämään ilman isää, niinkuin minä! Äiti saa sanoa asiasta mitä hyvänsä, mutta kunhan pääsen pakoon hänen valvovan silmänsä alta, niin odotahan vain!" "WÄÄÄÄ!"

Vai että tällaisen pojan se minun tyttäreni maailmaan pullautti, Vilhelmina pohti katsoen lasta epäröiden. Vilhelmina. En tiedä ymmärrätkö, mutta sinä olet nyt isoäiti. Mietihän vähän. Sinun tehtäväsi on rakastaa tätä lasta, mitä sitten ikinä oletkaan mieltä hänen vanhemmistaan. Prkl. "Hetkinen... totta puhut. Mitä kummaa... minä olen mummi! Niinhän se tietenkin on. No ohhoh... Kaikenlaista... Äitikään ei ehtinyt nähdä minun lapsiani... Eikä isä... No jopas nyt jotakin..."

Charloten edessä Vilhelmina jatkoi kuitenkin militääristä kuria. Oli selvästi ollut virhe suhtautua lapsiin niin sallivasti, ja vahinko oli nyt otettava takaisin. "Kai sinä nyt muistat, mitä sovimme. Kunhan aamu tulee, soitamme yliopistolle ja ilmoitamme sinut opiskelijaksi." "Äiti kiltti, saisinko käydä vielä kerran koulussa? Haluaisin niin kovasti yrittää saada edes vähän paremmat arvosanat." "Missäs välissä sinä olet lukenut?" Vilhelmina ihmetteli, ja niin ihmettelen minäkin. Mutta Lotten vaati ja vaati, kunnes Vilhelmina suostui - sillä ehdolla että hän ei hiiskuisi sanaakaan siitä, miksi oli ollut poissa koulusta lähes vuoden.

"Huomaakohan kukaan mitään... Tai onkohan joku arvannut... Näkyyköhän se päällepäin, että on saanut lapsen?" No, kunhan varot maitoläiskiä paidassa...

Postilaatikosta löytyi laskujen seasta yllättäen tuoksuva, nimetön kirje! Mirva kuvitteli sen olevan salaiselta ihailijaltaan, vaikka minä olen kyllä melkoisen vakuuttunut siitä, että se oli Aatolta Lottenille, semminkin kun siinä puhuttiin siitä, miten ihanaa treffeillä oli ollut. :p

Mutta eihän se auttanut. Kaikesta pakertamisesta huolimatta Lotten sai arvosanakseen vain 8,5, ja se sai jäädä viimeiseksi. Vilhelmina ei sallinut tytön enää käydä ylimääräistä vuotta koulua, sillä se olisi edellyttänyt kotiin jäämistä, ja tarkoittanut myös sitä, että hän olisi saanut viettää enemmän aikaa pienen poikansa kanssa. Ero olisi näin helpompi...

"Hyvästi siis, poikani. Sinä olet aina minun poikani, muista se! Vaikka äiti sanoisi mitä, sinä olet minun poikani etkä mikään pikkuvelipuoli... Rakastan sinua, pikku Tor. Hyvästi..." :'(

Niin Charlotte lähti yliopistoon, taskussaan sentään stipendit luovuudesta ja tanssitaidosta. Hän marssi ovesta ulos sanomatta sanaakaan äidilleen, vaikka tämä yritti kovasti vilkuttaa hyvästiksi. Ennustan vain, että Lotten ei tule enää äitiään näkemään, Vilhelminalla kun alkaa tuo ikä jo painaa.

Kuinkahan Lottenin käy yliopistossa? Uskaltaako hän näin pitkän ajan jälkeen enää tavata Aattoa? Tyttöparka ei edes tiedä, että Aatolle ei ole kerrottu lapsesta, ja hän kuvittelee loukkaantuneena, ettei miestä kiinnosta. Se jää nähtäväksi.

Osa 14. Annie, are you ok? So, Annie, are you ok?

Tervetuloa vihdoinkin takaisin Tavastien pikku maailmaan, Iki-Tammelan esikaupunkialueelle. Tässä jaksossa tapahtuu joitakin suuria muutoksia, mutta pelitavassa saattaa tapahtua hyvin radikaalikin muutos. Harkitsen asiaa. ;)

Joululoman aikana Tavastin huushollissa on koettu melkoisia muutoksia, eikä pienimmästä päästä ole se, että vanha, epäkäytännöllisen suuri ja tylsäksi käynyt ladonnäköinen höskä purettiin uuden, uljaan (Kannus)talon tieltä. Eli olen siis jälleen törkeästi hyödyntänyt kyseisen talotehtaan piirustuksia, tämä perustuu malliin Long Island 180. Kattolyhdyt ovat kyllä makeat, mutta yläkerran ja katon rakentaminen osoittautui niin työlääksi ja kalliiksi, että talon ja sisustuksen valmistuttua Tavastien käteisvarat olivat kuluneet olemattomiin. Onneksi Vilhelminan palkka on kuitenkin erinomainen, ja ainahan voi myydä jotakin jos hätä iskee. :)

Tässä vielä talo pihan puolelta. Huomatkaa lasikuisti parvekkeen alla, pokeripöytä on sijoitettu nyt sinne.

Hellanlettas! Kukas se sieltä tirkistää? "Pssähhh kurNAU?" (Kissojen kieltä, tarkoittaa suunnilleen "mitäs siinä tölläät?")

Toivotamme tervetulleeksi Tavastin perheen uusimman jäsenen, oman arvonsa tuntevan ja kaikin tavoin erittäin kissamaisen herraskissan nimeltään Figaro di Siviglia. Ystävien kesken Figaro. Ei missään tapauksessa Fiksu, tai tulee käpälästä. Herrasmies syntyykin frakki päällä.

"Miauuuu! Kohta teen sinusta hakkelusta, tyhmä hiiri!"

Vilhelminaa mietitytti, olisiko Figaro pitänyt ajaa pois keittiön pöydiltä, mutta Figaro oli niin ylevän ja rauhallisen näköinen, että toistaiseksi tämä tapa tullaan ainakin sallimaan pikku hurmurille :)

Ensimmäinen illallinen uudessa talossa vietettiin koko perheen voimin. "Ja MINÄ aion ryhtyä avaruusmatkailijaksi ja lentää Saturnukseen asti!" Charlotte viihdytti kaikkia jälleen kunnianhimoisilla suunnitelmillaan, eikä kenelläkään ollut sydäntä kertoa tytölle, että Saturnus koostuu lähinnä myrkkykaasuista.

Mirva ja Charlotte ovat alkaneet vastoin kaikkia odotuksia tulla hyvin toimeen keskenään: he ovat jo parhaita ystäviä, ja Mirva kävi oikein peittelemässä tytärpuolensa tämän lopulta nukahdettua aamun tullen... onneksi oli sunnuntai. :)

Voi miten herttaista! Eihän noin suloista kissaa _voi_ pakottaa nukkumaan korissa piilossa :)

"Malja uudelle talolle!" Olisi kyllä hyvätapaista katsoa kameraan kun kuvataan, prkl. Ei väkisin.

Filipin kaveri huoltsikalta tuli taas käymään. Erehdyksekseen Filip yritti halata poikaa... "Hyii!! Luuleksä että mä oon joku vitsin homppeli vai?! Ois pitäny tajuta, kun äitiskin on tommonen lepakko!" MITKÄ KÄYTÖSTAVAT, POIS SILMISTÄNI JA ALTA AIKAYKSIKÖN, SENKIN SIETÄMÄTÖN JOLPPI! Sinne meni sekin kaveri naama säikähdyksestä valkoisena ja letit pystyssä, Filip parka! No, tuskin se oli edes musikaalinen.

Mirvan pakaroita taisi vähän paleltaa. Yksi syy tosin tälle kuvalle on se, että halusin näyttää, miten makea takkajärjestely mulla on ;) Huomatkaa messinkilista lattiassa! Supersiistiä. :)

"Hahaa, senkin kissa! Nyt olet mennyttä!!" Jotenkin tuolla lelulla leikkiminen näyttää aina siltä, että kissaparka aiotaan seivästää :p

Mitä? MITÄ?! Ei kai perijättäremme ole heittämässä lusikkaa nurkkaan?!?

No ei, kunhan pelleili. Charlotte nautti hassujen temppujen opettamisesta Figarolle, ja vähän itselleenkin. Melkoista akrobatiaa... (Huomatkaa hieno pylväsjärjestely kahden oviaukon välissä, oon oppinu käyttämään boolPropia XD)

Sitten, lopultakin, koitti odotettu koulupäivä! Katsokaa nyt noita pukuja, voi miten ihkua :)

"Annie are you ok? Will you tell us that you're ok? There's a sign in the window, that he struck you - a crescendo Annie... Wooooooo!!!" Talossa oli lopulta vähän hiljaisempaa ja rauhallisempaa, kun lapset lähtivät kouluun ja Vilhelmina töihin. Mirva otti tilaisuudesta vaarin ja huudatti Michael Jacksonia niin että ikkunat helisivät. Yeah, ja sitten moonwalkia... Auuu! You've been hit by a smooth criminal!!

Eikä se vieläkään osaa kokata. Figaro, Figaro, Figaro!!! (Son quà?) Pois sieltä tulesta!!! Hetken jo pelkäsin, että kattiparka leimahtaa liekkeihin. Onneksi muistin ostaa palovaroittimen!

Vilhelminan palattua töistä naiset lähtivät yhdessä käymään kaupalla, joka oli ollut joulukiireistä ja rakennusprojektista johtuen kiinni vähän pidempään. Tämä upea viktoriaaninen palvelusneitoilmestys oli Figarolle vähän liikaa, ja kissaparka pissasi alleen suoraan pihaan. Ehkä Figaro luuli tavanneensa vähän itseään suuremman kissatytön, väritkin ovat samat ;)

Kerrankin kävi tuuri! Palkattavien simien luettelosta löytyi tämä superihana nuorimies liikkeen esimieheksi. "Mitenkäs olisi, haluaisitko ruveta mieheksi tytärpuo... eikun esimieheksi tähän liikkeeseen, hehheh, sehän on ikäänkuin tyttäreni, hehheh..." Onneksi Aatto suostui. Once in a lifetime :)

Katsokaa nyt sitä. Mitkä puhtaat, jalot piirteet! Ja nuo silmät... Aah. Mirva oli kovin otettu, mutta Aatto tuntui pitävän Vilhelminaa kovinkin kuumana pakkauksena ikäisekseen. Eipäs nyt mummoja tiirailla, minulla on sinulle vaimoehdokas kasvamassa...

Sitten päästiin itse asiaan, eli valokuvausautomaatin testaukseen. Onneksi rouva Kurjenkaula ei taida liikkua esikaupunkialueen liikkeissä. Rouvat astelivat kopista ulos kovin horjuvin jaloin...

Ensimmäinen koulupäivä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta Tavastin perheen nuorille toivoille. Charlotte sai kyllä 8,5 kokeestaan, muttei ollut kovin tyytyväinen. Filipillä taas menee ekstra-huonosti: arvosanat putosivat ensin 5,5:een, ja sitten kerrassaan neloseen! Poikarukka on niin masentunut, ettei halua lukea läksyjäkään. Olisiko niin, että Filipin kannattaisi keskittyä johonkin sellaiseen alaan, jossa yliopistotutkinto ei olisi niin kauhean välttämätön? Surullista sinänsä, kun poika on kuitenkin älykäs ja lahjakas. Luovuus- ja logiikkapisteet ovat lähes täysissä, mutta jos läksyjenteko ei maita, niin eihän siinä mikään auta! Asia jäänee nähtäväksi.

Figarolla on omituinen tapa jumittua ruokakuppinsa taakse, ja näköjään myös nukkua siinä. Lopulta kuppi oli pakko siirtää... ihmeellinen bugi.

Vilhelmina oli päässyt huomaamattaan hiukan rupsahtamaan, joten pieni kuntotreeni ei ollut pahitteeksi. Lihasten uudelleenkasvua todistamaan saapui Haisuli Haisunäätä, joka ei onneksi kuitenkaan hajustanut Vilhelminaa. Ei sillä että olisi ollut tarvis, haisee se hiki vanhallakin :p

Lopultakin! Kauan odotettu ylennys kenraaliksi, ikuinen platinamieliala, ja vielä kaupan päälle 50 000 simukkaa bonusta oikeinvastatusta urakysymyksestä :D Eivät kyllä olleet edenneet asiassa mihinkään, kun samaa Venus-luotaimen syvänmerentutkimusalukseksimuutosta puuhattiin vieläkin. Asiaahan ehdotti jo Mats aikoinaan... Vilhelmina vaan oli niin väsynyt rankasta työpäivästä, ettei jaksanut riemuita saavutuksestaan, vaan nuokkui toinen silmä kiinni odottaen sänkyynlysähtämistä.

Charlotten marisijanluonne alkaa uhkaavasti nousta pintaan teini-iän lähestyessä. Tytöllä on hupipalkki koko ajan nollassa, eikä mikään oikein tunnu ilahduttavan häntä. Ei edes uusi taulutelkkari, jonka hän sai omaan huoneeseensa! Kiittämätön kakara :p

"Kuulkaas nyt herrat sotaherrat, tämä sota on nyt minun osaltani ohitse. Alkakaapa maksaa sitä eläkettä..." Ja niin Vilhelmina sai heittäytyä täydellisesti liikkeenomistajan ja vanhanrouvan rooleihinsa. On se elämä mukavaa!

"Krööööh, kröh, ysk, krrrrh, ärgh, köh!" Sillä välin Mirva oli päättänyt sivistää itseään uusin tavoin. Hänen looginen päättelykykynsä ei ollut niitä parhaita, joten hän hiipi kokeilemaan Vilhelminan äidin vanhaa lääketyöpöytää. Farmakologiset kokeilut loppuivat tosin lyhyeen, kun Mirva onnistui jotenkin tunaroimaan ja pölläyttämään tuntematonta virusta naamalleen! Onneksi pöpö ei ollut letaali, vaan lähinnä epämiellyttävä. Onneksi se ei myöskään osoittautunut tarttuvaksi, lapsilla meni jo ihan riittävän huonosti koulussa muutenkin...

"You've been hit by, you've been struck by a smooth criminal... humdidum..." Mirva alkoi siis sivistää itseään tämän takia. Hänellä oli sittenkin salattu rikollinen mielenlaatu, ja hän oli jo nuoresta lähtien halunnut tulla kaikkien ihailemaksi ja pelkäämäksi rikollisneroksi, jota kukaan poliisi ei koskaan saisi kiinni! Toistaiseksi hän kuitenkin joutui tyytymään poliisin pakoiluun autonrämässä, oikeita rosvoja kyyditen. Siinä hommassa hän osoittautui kuitenkin pelottomaksi ja taitavaksi, ja oikein raisun kurvailureissun jälkeen Mirvalle napsahti viiden tonnin bonus!

Sillä välin Charlotte oli epätoivoissaan mennyt itkemään äidilleen huonoja arvosanojaan. Vilhelmina lupasi auttaa läksynteossa...

"Mutta ei tämä ole yhtään kivaa! Ääää, haluan katsoa telkkarista Tohtori Mökkiä!!!" "Kuules nyt tyttöseni, sinusta tulee joskus itsestäsi yhtä taitava lääkäri kuin Tohtori Mökistä, jos teet nyt läksysi kunnolla." "Mutta tää on TYLSÄÄÄ!!!!" Ja luultavasti vähintään yhtä äreä...

Heeetkinen...? Ei, Mirva ei ole ollut pahoilla teillä, vaan ilmeisesti mystinen pöpö aiheuttaa jatkuvaa oksentelua. Yh.

Tällä kertaa Filip toi kotiin hemaisevan blonditytön koulustaan. Ilmeisesti heppu on ihan suosittu, vaikka arvosanat ovat istuneet tiukasti nelosessa jo pitkään. "Ja sitku mä olin kaks ni mä opin puhumaan ja kolme ni mä opin kävelemään ja..." Noh, pottajutuilla ei kyllä vietellä tyttöjä, Filip! Suu suppuun, nyt!

Tällä välin läksyihin ja telkkarinkatsomiseen keskittynyt Charlotte kasvaa humpsahti teiniksi kenenkään huomaamatta (hups). Tulipas hänestä hemaiseva, hyvänen aika. Ja nenäkin onneksi pieneni! Pelkäsin että tulee sellainen tuhoton konkkanokka :) Kunnon pissiksen tavoin Lotten haluaa olla koulun suosituin tyttö ja tulla isona julkkiskokiksi. Häntä kiehtovat kasvomaalaukset ja vaaleat hiukset mutta hatut ovat hänestä typeriä.

Stereona: "Mitä, kukas se sinä oikein olet?" Marika ryypiskeli Tavastien keittiössä koko illan. :o

"Nyt tämä koulupelleily kyllä loppuu! Minä lähden amikseen ja opiskelen kokiksi! Sitten ei ainakaan ole ikinä nälkä!!" Tervemenoa vaan.

Kylläpäs ne tytöt nyt ovat drinksujen perään. Aijaijai... Mutta pissisulkomuodosta huolimatta Lotten ei kai ole ihan pahviaivo. "Ja minä kun en aio tähän maailmaan lasta synnyttää! Orpojakin on maailmassa ihan tarpeeksi, adoptoin vaikka!!" Mutta mutta mutta... kuka sitten jatkaa sukua? "Ei ole minun ongelmani. Onhan täällä Filip. Ja minä en halua pilata vartaloani synnytyksillä!" Ei, taitaa siellä sittenkin olla vähän paperia. Silkkistä.

Lotten potee pahaa maailmantuskaa, ja vähän teiniangstiakin. "Äääää, olen ihan paska, ihan huono! Miksi saan koko ajan vitosia?!?" Noooh, läksyjen tekeminen voisi auttaa asiaa. "Muttakun eikö se voisi riittää, että olen nätti ja suosittu ja hyvä tanssimaan?"*pyörittelee astraalisia silmiään* Kaipa noistakin asioista voi saada yliopistostipendin... Sinne sinä kyllä menet, prkl, vaikka se olisi viimeinen tekoni!!

Miten Lottenin stipendinkeräys sujuu? Ryhtyykö Filip kokiksi? Entä miten käy neljännen sukupolven? Saammeko Lottenin muuttamaan mieltään? Seuraamme jännityksellä, tai ainakin minä. :)