sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Osa 40b. Hallitsemattomia voimia

No niin, "kohta" hiukan venähti, mutta tässä piti mm. valmistua kandiksi välissä, joten pidän venähdystä ihan oikeutettuna. Sitäpaitsi kuten näette pian, tämä photoshoppaamisen määrä on ollut jotain ihan uskomatonta... Huoh. Noh, yrittäkää nauttia :) Linkitystä kysyneille, palaan asiaan kun olen ensin nukkunut vähän. Kello lähentelee siis aamuviittä, ja oon kirjottanu tätä jaksoa noin 16 tuntia putkeen... Tuli vaan sellainen kirjoitusfiilis. :)



Kuninkaan loukkaantuminen kuolettavasti olisi voinut lamaannuttaa minkä tahansa armeijan, mutta ei Avalonian armeijaa. Helegalanin joukot oli lyöty tehokkaalla vastaiskulla, jota kylläkin edesauttoi se, että Helegalania itseään ei näkynyt missään. Armeija oli marssinut voitokkaana kotiin, ja tunnelma pääkaupungissa oli niin riehakas, kuin juuri kuninkaansa menettäneessä valtakunnassa suinkin vain voi olla. Menetys oli raskas, mutta toisaalta näytti siltä, että pahin uhka oli nyt torjuttu. Kansa valmistautui jännittyneessä tunnelmassa uuden hallitsijan kruunaukseen.

Prinsessa Aroderil oli selvästi isänsä tytär, mutta hänen äitinsä oli suuri salaisuus. Pahat kielet kertoivat, ettei tytön äiti olisi ollenkaan avalonialainen! Epäluuloisimmat jo mutisivat, että jos tyttö ei ollut kunnon avalonialainen, kruunaus saattaisi epäonnistua...



Terhen seisoi kauhusta jäykkänä kivisen tornin parvekkeella. Kansalaiset näyttivät aivan pieniltä muurahaisilta, ja hänestä tuntui, ettei kansa nähnyt häntä itseään yhtään sen paremmin. Silti hänestä selittämättömästi tuntui, että hänen jokaista liikettään tarkkailtiin. Hymy oli jähmettynyt hänen kasvoilleen, poskilihakset kramppasivat. Kuningataräiti Belegiril oli selittänyt matkalla, miten kruunaus tapahtuisi; Terhenistä tuntui, että siinä oli aivan liian monta osaa, joka voisi mennä pieleen.

Sitäpaitsi Terhen oli aivan varma siitä, ettei Helegalanista oltu kuultu vielä viimeistä sanaa. Hänen katoamisensa oli pakko olla jokin juoni. Ne, jotka tiesivät mitä metsästysmajalla oli tapahtunut – Lenwë, Daelagos, Belegiril ja Laërwen – eivät elätelleet mitään harhakuvia siitä, että rakastajan kuolema olisi ajanut Helegalanin järjiltään. Hän yrittäisi aivan varmasti jotakin epätoivoista, ja Terhen hätkähti jokaista rasahdusta.
Belegiril oli kuitenkin aloittanut seremonian niinkuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Helegalanin toiminta merkitsi sitä, että hän mitä suurimmalla todennäköisyydellä ei yrittäisi vahingoittaa kaupunkilaisia, vaan siirtyisi suoraan Terhenin kimppuun. Paniikinlietsontaan ei siksi ollut aihetta, mutta Daelagos ja Lenwë olivat silti pukeutuneet taisteluvarusteisiinsa juhlavaatteiden sijaan. Ihan varmuuden vuoksi.



"...Pojantyttäreni, kuningas Branonin ainoa lapsi, prinsessa Aroderil... Avalonian ainoa laillinen hallitsija... Kuninkaallinen veri..." Terhen ei pystynyt rekisteröimään kuin satunnaisia pätkiä Belegirilin sinänsä ansiokkaasta puheesta. Kuningataräiti painotti erityisesti sanaa 'laillinen': jotta Helegalan ei saisi taivuteltua kansaa puolelleen, Terhen ajatteli, ja olisi halunnut puristaa kivistä kaidetta edessään.
Häntä huimasi paitsi korkean paikan kammon vuoksi, myös siksi, että väsymys, järkytys ja tilanteen valtava merkitys alkoivat kaatua hänen päälleen. Hammasta purren hän pysytteli pystyssä: mitä kansa olisi ajatellut tulevasta kuningattaresta, joka pyörtyi kesken kruunajaistensa?



Suurtorin takaosassa, jännittyneen ja innostuneen kansan seassa, seisoi jäykkänä mustaan viittaan verhoutunut hahmo, joka ei nostanut ääntään, ei kättään, kannustaakseen kruununperillistä. Kaikkien katse oli kiinnittynyt korkealle torin yläpuolelle, eikä kukaan siksi kiinnittänyt tähän kummalliseen hahmoon mitään huomiota.



"Riemuitkaa nyt vain, hölmöt ja juntit! Todellako muka tahdotte hallitsijaksenne typerän puoliverisen, keskenkasvuisen tytönheitukan? Kun voisitte saada parasta mitä on: aidon Vanhan Kansan edustajan, jonka vereen ei ole sekoittunut mitään vierasta mutaa, jonka voimille ei tässä maailmassa ole vastusta!" nainen mutisi. Hänen resuiset, värjäämättömät vaatteensa olivat omiaan olemaan herättämättä huomiota, eikä huumaavassa metelissä hänen sanojaan kuullut kukaan.



"Voisitte saada minut, Helegalan Dínechurinin! Ja vannon sen, että tänä iltana se vielä tapahtuu! Tuo naurettava huijari kammetaan pois valtaistuimelta, ja minä yksin hallitsen Avaloniaa! Minä!"



Tästä tietämättömänä kuningataräiti jatkoi puhettaan, joka oli nyt tullut seremonian huippukohtaan. "Katsokaa Avalonian kuninkaallisen veren ihmettä!" Hän julisti yhtäkkiä entistä korkeammalla äänellä, ja huusi perään jotakin käsittämättömiä sanoja, joita Terhen ei ollut koskaan kuullut. Oliko se lainkaan Avalonian kieltä...? Yhtäkkiä hänen päänsä takana välähti jokin. Tahtomattaankin Terhen hätkähti niin voimakkaasti, että puraisi poskeensa. Kyynelet nousivat hänen silmiinsä, mutta hän sai onneksi tukahdutettua lähestyvän voimasanan. Olihan hän odottanut tätä, mutta se oli silti pelottavaa.



Yhtäkkiä kaikkialla Terhenin ympärillä välähteli. Se oli onnistunut! Avalonian hallitsijan merkki, räiskyvät, aineettomat valokipunat vilkkuivat Terhenin kasvojen ympärillä kirkkaina kuin pienet tähdet, valaisten koko parvekkeen. Kansa puhkesi hurraamaan, ja jopa vastahakoisimmatkin joutuivat myöntämään, että useimmiten edes kuningas Branonin kipunat eivät olleet välkkyneet noin kirkkaina.
Belegiril katseli tyytyväisenä työnsä jälkeä. Nyt kenelläkään ei pitäisi olla pienintäkään epäilystä siitä, kuka valtakunnan laillinen hallitsija oli! Terhen sen sijaan oli vain iloinen, että seremonia oli ohi. Hänestä tuntui, että seuraava säikähdys varmastikin pysäyttäisi hänen sydämensä.



Iltapäivä kului vastaanotolla, jossa kaikki valtakunnan silmäätekevät kävivät vannomassa uskollisuutta uudelle valtiattarelleen. Päivä oli kovia kokeneelle Terhenille loputtoman pitkä ja raskas, hän ei saanut edes syötyä välissä, kun tervehtijöitä lappasi sisään tauotta. Kipunatkin haalistuivat hiukan, mutta Belegiril sanoi sen olevan normaalia: ne hehkuivat kirkkaina yleensä ainoastaan tärkeimmissä tilaisuuksissa.
Lopulta illan jo pimettyä oli aika lähteä takaisin palatsiin. Ovella kuitenkin heidät yllätti köyryinen kerjäläisnainen, joka heittäytyi polvilleen Terhenin jalkojen juureen.
Belegiril astui ylväästi askelen eteenpäin. "Hyvä rouva, vastaanotto on jo päättynyt. Kuningatar Aroderilin täytyy päästä lepäämään", hän lausui arvokkaasti. Terhen viittasi kuitenkin kädellään väsyneesti. "Sanokoon mitä hänellä on asiaa, kun on kerran odottanut pitkään." Belegiril väänsi suuta, mutta vetäytyi taaemmas.



Tuntematon nainen piti kasvonsa hupun alla piilossa. "Mää anosin teitin majesteetillisuutelta korvausta," nainen kärisi leveällä maalaismurteella. Terhen joutui pinnistelemään ymmärtääkseen naisen puhetta. Kirottua, että hän ei edes ymmärtänyt alamaisiaan kunnolla! Terhen kuitenkin nyökkäsi, ja nainen jatkoi samalla äänellä.
"Mun mies on nähkäätten kuallu, ja nyttei oo mittään millä mää elättäsin itteni ja eläimeni. Kotikin multa on männy alta ja palavelijat kuali kaik ruttoon!" Nainen heilutteli itseään edestakaisin, kasvot yhä kätkettynä. Terhen pohti kuumeisesti, mitä hänen pitikään tällaisessa tilanteessa sanoa. Miksi nainen oli pyytänyt korvausta? Eikä apua?

"Kuinka voimme auttaa teitä, hyvä rouva? Mitä tarkoitatte korvauksilla? Onko kenties armeijamme vastuussa jostakin onnettomuudestanne?" Terhen kysyi hämmentyneenä. Daelagos tuhahti äänekkäästi, muttei sentään kehdannut korjata kuningattaren puheita rahvaan edessä. Terhenin korvia alkoi kuumottaa: tästä seuraisi varmasti taas jokin luento. Mistä hemmetistä hänen olisi pitänyt muistaa, miten minkäkin arvoisia ihmisiä puhuteltiin!



Yhtäkkiä nainen käänsi kasvonsa valoon. "Kaikista suurimmassa vastuussa olet sinä, senkin letukka! Olet varastanut minun valtakuntani!" Helegalan huusi nyt normaalilla äänellään. Hovin jäsenet huudahtivat ja kavahtivat kauhuissaan taaemmas, mutta Terhen tunsi juurtuvansa lattiaan. Hän oli täysin suojaton tuota kamalaa velhonaista vastaan! Miksei hän itse voinut osata taikoa?!



Helegalan nousi seisomaan, ja kirkas valopallo syttyi hänen käsiensä väliin. Se kasvoi nopeasti, sykähteli, näytti siltä, että se purkautuisi hetkenä minä hyvänsä. "Miten saatoit kuvitella, että voisit pärjätä minun mahdilleni? Nyt maksat typeryytesi hinnan, "kuningatar" Aroderil!" Helegalan huusi onnistuen kuulostamaan sekä ironiselta että mielipuoliselta yhtä aikaa. Helegalan sylkäisi suustaan kummallisen sanan, ja valopallo räjähti kuumaksi säteeksi.



Terhen ei osannut hievahtaakaan: hän ymmärsi loppunsa tulleen. Sitten hän kuuli kovaäänisen huudon, ja jokin suuri syöksyi hänen ja velhonaisen väliin.
Caranor oli paitsi Terhenin hovinainen, myös hänen ensimmäinen henkivartijansa ja ystävänsä. Energianpurkaus osui Caranoriin täydellä voimallaan, kun hän oli loikannut sen eteen. Caranor lensi ilmaan kuin räsynukke, ja huuto katkesi kamalaan korahdukseen.



Kirkas valonsäde leikkasi ilmaa aivan Terhenin vierestä jättäen varjoonsa kaikki mahdolliset kipunat, joita hänen kasvojensa ympärillä saattoi välähdellä. Caranor roikkui ilmassa hetken kuin köysien varassa, kasvot kauhistuneessa irvistyksessä. Kuului useita muitakin huutoja, joista yksi saattoi olla Helegalanin: hän ei ilmeisesti pystynyt muuttamaan säteen suuntaa sen jälkeen, kun se oli lähtenyt matkaan. Sitten säde katkesi jättäen jälkeensä sokaisevan pimeyden, ja kuului inhottava tömähdys ja rusahdus, kun Caranor putosi kivilattialle.



Seurasi hetken kaaos, kun kukaan ei nähnyt mitään. Lenwë kompuroi sisarensa ruumiin ääreen ja asetteli hänet normaalimpaan asentoon, mutta turhaan: Caranor oli kuollut kuin kivi, ja hänen punertavat silmänsä katsoivat tyhjinä kaukaisuuteen. Kasvoilla oli kuitenkin seesteinen hymy. Lenwë huusi kuin haavoitettu eläin, muut itkivät, ja Helegalan huohotti raskaasti. Terhen huomasi hämmästyksekseen ilahtuvansa tästä: ilmeisesti Helegalanin ei ollutkaan aivan niin helppo käyttää voimiaan kuin mitä hän oli antanut ymmärtää.

"Noin käy... Sinullekin... Ellet luovu kruunusta", Helegalan puuskutti ankarien hengenvetojen lomassa. Terhen siristi silmiään. Luovu kruunusta? Miksei velhonainen ollut jo ladannut uutta energiapurkausta ja tappanut häntä sillä? Terhen päätti pelata vähän aikaa. Ilmeisesti Helegalan ei ollutkaan kaikkivoipa.
"Noinkohan käy? Mikset vain tapa minua saman tien, niin saadaan asia hoidettua pois alta?" Terhen tivasi, yrittäen pitää äänensä mahdollisimman vakaana. Samalla hän vilkuili sivuilleen: Daelagos oli kadonnut johonkin.



Sitten Terhen huomasi Daelagosin. Mies viittilöi kuumeisesti Terheniä kiinnittämään Helegalanin huomion johonkin muualle, samalla kun hän hiipi tuskallisen hitaasti lähemmäs velhonaista kirkkaasti hohtava miekka kädessään. Tuo ei kyllä ole tavallista terästä, Terhen ajatteli, ja astahti sitten askelen toiseen suuntaan. Helegalanin sormet nytkähtivät kun hän kääntyi kärppänä Terheniä kohti, mutta mistään valopalloista ei ollut tietoakaan.
"Mitä, etkös pystykään enää taikatemppuihisi," Terhen jatkoi epätoivoista ilkkumistaan. "Olet tainnut väsyttää itsesi rakastajasi kanssa! Vai... Rakastitko sinä häntä ihan? Voiko olla mahdollista, että tuo sinun kivisydämesi sotkee taikavoimasi? Oletko sittenkin... heikko?" hän haastoi. Joka sanalla hän tunsi voimiensa kasvavan.

Helegalan näytti paisuvan kuin äkäinen sammakko. "Vai... Taikatemppuihin! Näithän sinä, mihin minä kykenen! Odotahan vain... Mutta jos julistat minut kuningattareksi, saatan ehkä säästää säälittävän henkesi", Helegalan jatkoi kuin mitään ongelmaa ei olisi. Hänen nyrkkinsä kuitenkin tärisivät, niin voimakkaasti hän puristi kynsiään kämmeniinsä.

"En koskaan!" Terhen huusi. "Sinunlaisesi tyranni ansaitsee korkeintaan tulla seivästetyksi ja poltetuksi! Mieluummin minä annan tappaa itseni kuin annan vapaaehtoisesti sinulle vallan tämän kansan yli!" Tunteet kuohahtivat Terhenin sisällä, ja hänen äänensä särkyi. "Anna tulla! Näytä nyt voimasi, mokoma noita-akka! Näytä mistä puusta sinut on veistetty!" Terhen jatkoi ja levitti kätensä. Helegalanin otsalla kimmelsivät hikipisarat, kun hän ponnisteli synnyttääkseen uuden energialatauksen. Sitten hänen takaansa kuuluva rengashaarniskan sihahdus sai velhonaisen käännähtämään.



Liian myöhään: Daelagos oli iskenyt hohtavan aseensa tarkasti suoraan Helegalanin sydämen läpi. Laërwen kirkaisi hämmästyneenä, kun Helegalan ei reagoinut mitenkään. Oli kuin hän ei olisi tuntenut koko asetta. Pikemminkin hän näytti vain äkäiseltä. "Hölmöt!" hän rääkäisi. "Luuletteko todellakin, että tavalliset aseet pystyvät minuun?!" Veri valui kirkkaanpunaisena pitkin aseen kummallisesti hehkuvaa terää, mutta hetken näytti siltä, että Helegalan ei sittenkään olisi vahingoittunut iskusta.



Sitten Daelagos veti miekan ulos. Helegalan huokaisi syvään kuin köysistä vapautettuna, ja oli juuri sanomaisillaan jotakin, kun hänen kasvonsa valahtivat entistäkin valkoisemmiksi. Haava hänen rinnassaan ei parantunut, niinkuin hän ilmeisesti odotti, vaan alkoi savuta. Helegalanin silmät kääntyivät ympäri, ja hän alkoi kirkua.
Terhen ei ollut aivan varma, näkikö hän oikein: oli kuin Helegalan olisi sulanut haavasta lähtien, ja yököttävänhajuinen savu täytti koko huoneen. Kaikki seisoivat jähmettyneenä aloillaan, kykenemättä kääntämään katsettaan pois hirvittävästä näystä.



Kun savu hälveni hieman, nähtiin, että Helegalanista ei ollut jäljellä enää muuta kuin kasa tuhkaa. Laërwen nyrpisti nenäänsä oksettavalle hajulle, ja Belegiril sylkäisi kasaan. "Se oli sinulle oikein, mokoma äpärähuora!" hän huudahti raivokkaasti. Terhen hiukan hätkähti kuullessaan moista kieltä isoäitinsä suusta, mutta nyt hän ei enää jaksanut varsinaisesti järkyttyä mistään. Lenwë tuuditti siskonsa päätä sylissään mitään näkemättä tai kuulematta, ja Daelagos oli vajonnut istumaan seinää vasten.
"Melkonen isku siitä tuli," hän murahti. "Vaan en mä nyt niin tyhmä ole, että tavallisella miekalla tuollasen kimppuun kävisin. Taotin varta vasten hopeamiekan, kun tuo mun ihana naiseni sitä ehdotti", hän jatkoi. Järkytys oli ilmeisesti ollut kova hänellekin: Daelagos ja Belegiril käyttäytyivät useimmiten julkisesti niinkuin heidän välillään ei olisi ollut muuta kuin virallinen suhde. Belegirilin kasvot sulivat hymyyn, ja hän astui miehen luokse nostaen tämän pystyyn.

Terhen karaisi kurkkuaan.
"Belegiril... Isoäiti. Minulla on sinulle pyyntö. Ja tämä koskee sinuakin, Laërwen." Naiset, kumpikin vuorollaan Avalonian kuningattarena ollut, kääntyivät katsomaan uutta kuningatarta. Terhen henkäisi syvään, ja yskäisi sitten: Helegalanin jäännöksistä pyörteilevä tomu oli todellakin hirvittävän hajuista.
"Minä... minä en ole vielä valmis kuningattareksi." Terhen vaiensi protestoivat huudahdukset nostaen kätensä. "Minusta kuningattaren ei pidä olla sellainen, joka ei ole nähnyt elämää palatsin ulkopuolella. Olette tietenkin opettaneet minua hyvin, mutta tämä päivä on viimeistään näyttänyt sen, että olen aivan liian pieni ja kokematon tällaiseen tehtävään." Terheniä suorastaan hiukan nauratti: vielä muutama vuosi sitten hän ei olisi suurin surminkaan suostunut ilmoittamaan olevansa 'pieni ja kokematon'.

"Minä lähden yliopistoon. Sisarpuoleni ovat nyt kanssani suunnilleen samanikäisiä... Lenwë, sinun tyttäresi," hän lisäsi lempeästi. "Minäkin haluan oppia tuntemaan heidät. Oppia elämään niinkuin äitini maailmassa eletään. Ei kai se niin paljon voi tästä erota?"
Belegiril ja Laërwen nielaisivat protestinsa. Vaikka Terhen oli kasvanut äitinsä kodissa, oli selvä, että lapsen kokemus elämästä ei ollut mikään sellainen, jolle voisi perustaa hallitsemisensa. Ja Avalonian kruununperillisethän olivat perinteisesti oleskelleet muutaman vuoden jossakin toisen puolen yliopistossa tietääkseen, mistä oli kyse. Tämä oli vain ensimmäinen kerta, kun lähtijä oli jo kruunattu... Mutta kuningatar Aroderil oli muutenkin vähän poikkeuksellinen.
"Hyvä on, jos niin tahdot," Belegiril sanoi. "Kenen tahdot hallitsevan puolestasi sillä välin, kun olet poissa?"
Terhen kääntyi äitipuoltaan kohti. "Laërwen, minä haluan, että sinä olet minun sanani ja käteni täällä niin kauan kuin on tarvis." Valtakunta olisi hyvissä käsissä Laërwenin hallussa, etenkin kun hänellä olisi Belegiril tukenaan.
"Mutta nyt minä haluan nukkumaan."

***



Iki-Tammelassa kaksostytöt olivat jo lukiossa. Taajaman laitamille, vanhaan puutaloon, oli perustettu nuorisotalo, jossa oli kaikenlaista jännää toimintaa. Adaa kiinnosti eniten tietenkin bändiharjoitukset.
Vuosi takaperin Djupsjöbackat olivat muuttaneet Iki-Tammelaan: Arkkitehti-isän ja korrepetiittori-äidin jälkikasvu, Adan ja Emilien ikäinen Viveca ja heitä vuotta nuorempi Fabian olivat tulleet Julius Valonpään yhteiskouluun hämmästyttämään sekä opettajat että oppilaat. Molemmat olivat huippulahjakkaita koulussa, mutta kuitenkin tietyllä tapaa anarkistisia, niin että kyllä heitä jälki-istunnossakin aika usein näki. Mutta se, mikä Adaa eniten kiinnosti, oli heidän bändinsä, Salmiak.
Viveca oli nopeasti ystävystynyt Adan kanssa, josta hän oli löytänyt heti sopivaa seuraa musiikkikeskusteluilleen. Emilie oli lopultakin onnistunut kasaamaan itselleen klikin, jossa kuunneltiin teinipoppia ja poltettiin tupakkaa salaa nurkan takana välitunnilla, ja naureskeltiin Adan ja Vivecan rockahtavalle tyylille. Klikin ulkopuolella Ada ja Viveca olivat kuitenkin cooliuden huipentuma.

Salmiak soitti raskasta rokkia laidasta laitaan ja myös omia biisejään, mutta tällä hetkellä heillä ei ollut laulajaa. Edellinen laulaja, eräs Hanna, joka oli myös ollut kosketinsoittaja, oli häippäissyt bändistä suututtuaan siitä, ettei Fabian ollut kiinnostunut hänestä. Ilmeisesti Fabianilla oli joku salainen tyttöystävä edellisestä koulustaan, sillä hän oli torjunut kaikkien tyttöjen lähentelyt päättäväisesti. Ja niitä ei ollut ihan vähän: Fabian oli aivan syötävän suloinen, jopa siinä määrin että vanhemmatkin tytöt olivat aivan lääpällään tuohon komeaan kitaristiin.



Ada ei harmikseen ollut poikkeus massasta tässä asiassa: vaikka hän kuinka pyristeli, hänen sydämensä alkoi hakata tuhatta ja sataa, kun Fabian piipahti Vivecan huoneessa heidän kuunnellessaan vanhoja Deep Purplen levyjä, tai kun poika jammaili iPodinsa tahdissa käytävällä. Ja sitäpaitsi Fabian soitti Alexi Laiho ESP:tä melkein yhtä hyvin kuin Laiho itse... Sietämätöntä, että Fabianin piti olla varattu! Ja vielä parhaan kaverin pikkuveli... Viveca oli kertonut, että Fabian ja Heidi olivat seurustelleet melkein koko yläasteen ajan, ja jatkoivat ainakin mesessä joka päivä. Se siitä sitten, Ada oli huokaissut teini-ikäisen kohtalokkaalla varmuudella.



Vivecalla oli kuitenkin omat suunnitelmansa. Hän ei ollut koskaan pitänyt Heidistä, joka oli kummallisen pinnallinen ollakseen Fabianin tyttöystävä. Hänellä oli vähän sellainen olo, että Fabian jatkoi seurustelua tytön kanssa lähinnä velvollisuudesta. Heillä ei ollut oikein mitään yhteistä, eikä Heidi koskaan käynyt Salmiakin keikoillakaan! Joten Hannan lähdettyä Viveca oli pistänyt harmaat aivosolunsa rullaamaan ja kehittänyt nokkelan juonen.

Viveca ei suinkaan ollut aivan tietämätön siitä, miten hänen veljensä läsnäolo vaikutti Adaan, mutta se olisi lähinnä hyvä, jos Ada vain osaisi ottaa rauhallisesti. Ja sitäpaitsi Ada osasi oikeasti laulaa ja soittaa, toisin kuin Hanna...
"Hyvä, sä otit nyt kitaras mukaan. Kuule, mulla on yks idea. Mä haluaisin, että sä tulet meidän bändiin laulamaan", Viveca töksäytti.



Ada alkoi nauraa. "Joo, ja kakkoskitaristiksi ja roudariksi ja maitokuskiksi, vai mitä? Tosi hauska vitsi", Ada pilaili, vaikka hänen sydämensä oli alkanut hakata yhtä kovaa kuin Cheng, Salmiakin rumpali, paukutti bassorumpuaan.



Fabian harjoitteli sooloa korokkeella. Hän tilutti niin nopeasti ja monimutkaisesti kuin ikinä vaan osasi, vaikkei olisi halunnutkaan tunnustaa itselleen, miksi. Hän tiesi, että Adalla oli hyvä musiikkimaku, ja että tyttö osasi itsekin kai jonkun verran soittaa, mutta hän ei koskaan vilkaissutkaan Fabianiin päin. Naureskeli vain Vivecan kanssa, mokoma. Eipä sillä, Fabian puraisi itseään jälleen kivuliaasti poskeen, hänhän seurusteli Heidin kanssa! Jokin Fabianin itsetunnossa kuitenkin sai kolauksen, kun se ainoa vähänkään jännittävä tyttö tässä uudessa kaupungissa ei osoittanut mitään mielenkiinnon merkkejä häntä kohtaan. Jospa hän ei vaan soittanut riittävän hyvin? Tai jos Adaa ei vaan kiinnostanut itseään nuoremmat pojat?
Jossittelu sai Fabianin sekoamaan soitossaan niin, että Cheng repesi nauramaan. "Haetaanko sakset, niin saadaan nuo sormet solmusta?" hän hekotteli.



"Sä et VOI olla tosissasi!" Ada suhahti kiihkeästi. "En kai mä nyt voi tässä ruveta jammailemaan kaiken kansan kuullen, Emilie syö mut elävältä! Ja muutenkin... Miksei tätä vois hoitaa... öö... pelkän bändin kanssa? Ja ootko nyt ihan varma että tää on ylipäätään hyvä idea?" Ada väänteli käsiään hermostuneena. Ei muista niin väliä, mutta... Entä jos Fabian vaan nauraisi hänelle?
Viveca läimäytti Adaa sisarellisesti hartialle. "No höpö höpö, annat mennä vaan! Yllätät ne ja näytät niille mistä kana pissii!" hän hihkaisi. "Mä olen tässä sun henkisenä tukena, ajattele että soitat mulle. No, nyt skeba handuun ja höpinää tötteröön!"



Ada ei viitsinyt ruveta kiistelemään ystävänsä kanssa – sitäpaitsi itsehän hän oli raahannut Jeune Fillensä mukaan. Hän ei vain ollut ajatellut, että talolla olisi ollut tänään ihan näin paljon porukkaa, ja normaalisti Mäkin kulmalla hengaava Emiliekin oli jostain syystä paikalla. Syteen tai saveen, hän ajatteli, ja rämäytti ensimmäisen soinnun kitarastaan juuri, kun Fabian oli laskenut oman Alexi Laihonsa telineeseen.
"Eeiii, voi v***, se oikeasti aikoo ruveta järjestään jotain showta," Emilie tuskaili. "Mä en kestä, mä teen kohta itsarin jos toi ei lopeta tota pelleilyä! Mä en tunne tota!"



"Busted flat in Baton Rouge, headin' for the trains
Feelin' nearly as faded as my jeans.
Bobby thumbed a diesel down just before it rained,
Took us all the way to New Orleans...
Took my harpoon out of my dirty red bandana
And was blowin' sad while Bobby sang the blues,
With them windshield wipers slappin' time and
Bobby clappin' hands we finally sang up every song
That the driver knew..."

Ada soitti ensimmäisen biisin, mikä sattui hänen mieleensä: Janis Joplinia. Tämähän alkaa ihan hyvin, ota nyt ihan rauhassa vaan, Ada rauhoitteli itseään samalla, kun tapaili Janisin letkeää laulutapaa.



Fabian pudottautui korokkeelta ja jäi katsomaan Adaa kuin transsissa. Tyttöhän soitti ja lauloi kuin jumalatar! Miksei kukaan ollut sanonut tästä mitään? Hänen ajatuksensa lähtivät kiitolaukkaan. Jospa Ada saataisiin suostuteltua laulajaksi Salmiakiin...? Ja sitten... Fabian puraisi taas kivuliaasti itseään poskeen. Sekään ei voinut estää Adan ääntä soljumasta hänen korviinsa.



"Freedom is just another word
for nothing left to lose
And nothing, nothing was all he left me..."

Ada soitti silmät ummessa, niinkuin nykyhetki olisi kadonnut. Kappaleen tempo nopeutui, lauseet seurasivat toisiaan yhä nopeammassa tahdissa niin, ettei niistä enää aivan saanut selvää. Fabian huomasi hakkaavansa jalallaan ja käsillään tahtia, ja sitten sen, ettei ollut edes ainoa: Emilien happamat tuhahdukset jäivät innostuneen metelin jalkoihin viimeistään siinä vaiheessa, kun Viveca ja Cheng liittyivät mukaan soittoon, Viveca arvoituksellisesti hymyillen, Cheng hiukan hämmästyneenä.

Biisi loppui raivokkaaseen jammailusessioon, jossa Ada sekä soitti energisen, juurevan soolorevityksen, että improvisoi kertosäkeistön sanoilla kuin Remu konsanaan. Ada näytti ikäänkuin heräävän takaisin todellisuuteen vasta kun Cheng iski lopullisenkuuloisen rumpufillin, ja punastui ankarasti. Hän kiskaisi piuhan irti kitarastaan niin, että vahvistimesta alkoi kuulua äänekästä surinaa, ja pakeni Vivecan kylkeen.



Viveca vain läiskäisi ystäväänsä selkään. "Vau mikä esitys! Mä meen puhumaan Fabille, oota tässä..." Ada vilkaisi poikaa alta kulmain ja hätkähti: hänen silmänsä loistivat villeinä ja hän selitti jotakin Chengille kädet innokkaasti huitoen.
"...siis kuulitko mikä näkemys, ja mikä ääni, ja mikä soittotaito, meillähän vois olla nyt komppikitaristi kun ei oo enää kiipparistia..." Viveca virnisti tyytyväisenä. Suunnitelma oli toiminut juuri niinkuin hän oli arvellutkin sen toimivan: Ada aliarvioi omia kykyjään jatkuvasti, ja ainoa tapa saada hänet näyttämään taitonsa oli ollut laittaa hänet selkä seinää vasten. Veljensä taas Viveca tunsi niin hyvin, että oli arvannut hänen innostuvan siitä, että joku oikeasti osasi soittaa ja laulaa.



Ada hivuttautui varovasti lähemmäs. Hänen uteliaisuutensa ei antanut periksi odotella hiljaa nurkassa tuomiota, ja sitäpaitsi Emilie oli lähestynyt häntä korvat sauhuten. Bändin kuullen sisko ei ehkä kehtaisi järjestää mitään kohtausta...
Cheng oli jo yliopisto-opiskelija, ja muutaman vuoden muita vanhempi. Hän kuunteli huvittuneena Fabianin innostunutta touhotusta, mutta oli kuitenkin samaa mieltä. Ada oli selvästi luotu bändimuusikoksi, tyttöhän ei ollut edes hätkähtänyt siitä, että hänen soittoonsa oli yhtäkkiä tullut mukaan pari muuta instrumenttia. Nuorempien suhdekuviot vaan hiukan huolestuttivat häntä; hiukan vanhemman miehen silmällä hän näki kyllä, kuinka Fabian tahtomattaankin kerjäsi katseellaan Adan huomiota, ja Ada taas päättäväisesti katsoi kaikkialle muualle paitsi Fabianiin. Noh, ehkä nämä asiat vielä selviäisivät jotenkin, hän ajatteli. Kunnollinen laulaja olisi kuitenkin tarpeen lähitulevaisuudessa, kun keikkoja ja bändikisoja olisi edessä.

Kun Fabian pysähtyi vetämään henkeä, Cheng keskeytti hänet. "Ptruu! Uskotaan kyllä, ja onhan mulla korvat päässä! Mun puolesta sopii, kunhan ei tuu sitten vaan mitään samanlaisia ongelmia kuin Hannan kanssa." Fabianin sydän heitti epämiellyttävän voltin, samoin taustalla kuuntelevan Adan, mutta kumpikaan ei näyttänyt sitä päällepäin.
"Mahtavaa! Vivi, mitä sä sanot?" Fabian läiskäisi kätensä yhteen ja katsoi siskoaan suorastaan kerjäävästi.



"No mitäs luulisit? Mutta mä sanon itse asiassa myös tän: meidän pitäis soittaa joku biisi yhdessä. Kokonaan, ja silleen että säkin oot mukana etkä vaan kuolaa taustalla."
Fabian henkäisi terävästi ja suhahti. "Sshh! Älä sano tolleen!" Viveca nauroi veljensä hätäännykselle.
"No kamaan, älä nyt noin vähästä hermostu. Mut sä saat sit sanoa Adalle mitä tehdään," Viveca virnuili, ja Fabian kalpeni silmissä. "Älä yhtään yritä, sähän olet soolokitaristi ja bändin pomo! Noh, alas nyt laputtaa siitä."
"Niin just, mä meen jo paikalleni, sanot sit vaan mitä veetään", Cheng huikkasi ja oli jo matkalla rumpusettinsä luo.



Fabian hämmästyi löytäessään Adan niinkin läheltä. "Tuota... Me tässä puhuttiin... Haluisitko, tai siis, kiinnostaisko sua tulla laulamaan meidän bändiin? Tai kun, kun, sä oot vaan aika hyvä", hän mutisi ja tunsi poskiensa kuumottavan. Ei näin, hän ajatteli ja yritti taas puraista poskeaan.
Ada oli jo saanut koottua itsensä, ja onnistui mielestään käyttäytymään tyynesti. "Joo, se vois olla tosi hauskaa. Tai siis... Ihan tosissaan, mä oon aina halunnu bändiin, ja teidän bändi on kans tosi... ee... hyvä..." Äh! Eihän tämä mennyt ollenkaan niin tyynen hallitusti kuin mitä piti.



Fabian jatkoi rohkeasti. Pieni tykytys poskessa auttoi huomattavasti pitämään ajatuksia kasassa. "Ja sit jos haluut, tai kun sulla on tosi makee toi kitarakin ja kaikkea, ja osaat soittaa ja tälleen, niin haluisitko olla kans kakkoskitaristi, kun sähän pystyt vissiin soittamaan ja laulamaan yhtä aikaa, eikö niin?" Äääh, miksi tämän piti mennä tällaiseksi jaaritteluksi! Fabian olisi halunnut olla selkeäsanainen ja rauhallinen, eikä änkyttävä teinipoika. Vaikka sitähän hän, parka, oli.
Ada innostui vähän liikaa, jotta reaktio olisi ollut aivan aito yllätys. "Ai mutta joo, sehän ois kans tosi hauskaa! Tulis paremmat saundit kun on kaks kitaraa, vaikka kyllä Zeppelinillä ei ollu ja nekin kuulosti tosi hyvältä, mut joo, jos haluut niin mikäs siinä..." Ada olisi halunnut iskeä itseään nyrkillä. Hän oli saanut jostain päähänsä, että Fabian ei pitänyt vanhoista kunnon heavy rock-bändeistä, vaan diggaili enemmänkin Children of Bodomin, Opethin ja Haaveteatterin tyyppisiä bändejä. Eipä siinä mitään, Haaveteatteri oli Adankin suosikki, mutta pitikö sitä ruveta heti jauhamaan Zeppelinistä kun vaan tuli tilaisuus?

"Okei, no, me haluttais kokeilla vähän että miten yhteensoittaminen sujuu. Sun ei tartte soittaa nyt ite jos et haluu, mut et jos voisit laulaa... Tota, osaatko sä mitään Nightwishiä? Tai kun me ollaan soitettu aika paljon niitten biisejä viime aikoina, ja ethän sä varmaan meidän omien sanoja osaa..." Fabian pohti ankarasti. Olihan se hankala biisi, mutta siltikin... Häntä kiinnosti iskeä Adalle kunnon haaste, ja katsoa, olisiko tytöstä siihen. "Miten ois Wishmaster?"



Adan suu loksahti auki. Kyllähän hän biisin tunsi, mutta hän ei laiskuuttaan ollut koskaan opetellut sen oikeita sanoja, vaan laulanut vaan mukana jotakin sinnepäin. Adan englanninkielen taito oli kyllä ihan hyvä, mutta ei niin hyvä, että hän olisi saanut Tarja Turusen epämääräisestä ulinasta jotakin selvää.
"Mä tiedän että se on vähän korkee, mutta jos se Anettekin pystyy sen laulaa, sehän laulaa vissiin vähän alempaakin..." Fabian kiirehti suostuttelemaan, kun Ada näytti epäröivän.
"Joo, ei se korkeus oo ongelma... Mut mä en oo ihan varma niistä sanoista," Ada takelteli ja punastui. "Mut joo, veetään vaan se," hän jatkoi, kun Fabianin ilme synkistyi vähän. "Kai mä sen nyt sen verran osaan." Hitto, kerrankos tässä eletään, ja jos tämä tilaisuus liukuisi näpeistä, Ada oli ihan varma, että hänen olisi ihan turha haaveilla paremmasta tilaisuudesta saada viettää aikaa ihastuksensa kanssa. Ja kerrankos sitä Ada oli tehnyt jotakin hullua ja varomatonta.



"Jes! Mä roudaan ton sun marsun tohon ylös, jos vaikka haluut kuitenkin soittaa jossain välissä... Käy sä laittaa mikin piuhat kiinni." Fabian oli jo menossa, ja Ada nousi korokkeelle pälyillen alta kulmain ympärilleen. Emilie oli ilmeisesti lähtenyt tupakalle, sillä häntä ei näkynyt. Ada rohkaistui tästä hiukan.



Cheng hakkasi satunnaisia fillejä, ja Fabian ja Viveca virittivät soittimensa yhteiseen vireeseen. Adan esiintymisvietti sai voiton, ja hän testaili mikkiä ihan onnessaan. "No niin mina damer och härrar, nyt seuraa erittäin mielikuvituksellinen versio Nightwishin Wishmasterista, ilman kiippareita ja kaikkea, mutta oletan että erinomainen soolokitaristimme aina yhden tuomasholopaisen korvaa..."
Fabian pärskähti nolostuneena, ja pyysi Chengiä iskemään tahdin. Ada meinasi unohtaa laulaa, mutta pääsi sentään kärryille pari sekunnin sadasosaa myöhässä.



Fabian ja Viveca iskivät pitkät soinnut soittimistaan, ja Cheng tykitti ihan itsekeksimiään fillejä alle. Adan ei auttanut kuin luottaa omaan mielikuvitukseensa, mutta toisaalta, jos Remu oli pärjännyt osaamatta englantia ollenkaan, niin miksei sitten Ada... Siispä hän kajautti melko itsevarmasti ilmoille alun:

"Hamster!
A dentist!
Hard porn, Steven Seagull!
Warrior!
This eyeball!
In me, the fishmaster!"

Kirottua, wishmaster eikä fish, kyllähän mun pitäisi se tietää, Ada kiroili mielessään sen parin sekunnin ajan ennenkuin laulu jatkui.
Fabian ja Viveca tuijottivat Adaa tietämättä, pitäisikö itkeä, nauraa vaiko vain soittaa. Noh, sehän sanoi ettei osaa sitä kunnolla, Fabian kohautti harteitaan, tukahdutti naurunpyrskähdyksen ja keskittyi soittamaan.



Ada alkoi nauttia tilanteesta siitä huolimatta, että tiesi laulavansa ihan puuta heinää. Hänellä oli luonnostaan laaja-alainen ääni, eikä oopperatyyliselle äänelle sävellettyjen korkeuksien laulaminen tuottanut hänelle suuriakaan vaikeuksia, etenkin kun kappale oli yksi bändin matalammista. Sitäpaitsi hän olisi voinut kuunnella Fabianin soittoa vaikka koko loppupäivän, heittäytyä sen virtaan ja kellua nautinnollisesti mukana minne ikinä virta sitten veikään. Soolon aikana Ada rämäytti kitarastaan komppisoinnut, ettei soolo olisi mennyt pelkän basson päälle.



"Maiden elf calling with her cunning soap
Lead me away from the sun
Hard porn... Will find a whip!"


Ada riemuitsi sisäisesti siitä, että sai laulaa lopultakin oikean, elävän bändin kanssa. Mitä siitä, että hän keksi sanoja sitä mukaa kuin niitä lauloi? Ilmeistä päätellen bändisalissa hengailijat eivät ymmärtäneet kuitenkaan mitään, paitsi Emilie, jonka ainoa taito koulussa oli erittäin tarkka kielikorva. Sisko oli rynnännyt takaisin yläkertaan kuultuaan Adan vahvistetun äänen. Joka kerta kun Ada lauloi korkealle, Emilie irvisti ja hänen seurueensa mielistellen mukana: muut hihkuivat ja vihelsivät.



"The fishmaster grows a pile of pills
The child will fire the apprentice for farming..."

Ada maalaili C-osan ennen isoja sooloja dramaattisella äänellä. Kirottu aksentti vain, wishmaster meinasi koko ajan kääntyä fishmasteriksi. Tätä pitäisi harjoitella, hänen huulensa olivat selvästi liian tiukalla. Kukahan niiden rentouttamisessa voisi auttaa...? Ada huomasi punastuvansa ankarasti päästettyään ajatuksensa vaeltamaan.



Vivecakin soitti vielä raivokkaan soolon. Tyttö oli todellakin lahjakas basisti, ei mikään yhden kielen rämpyttäjä niinkuin usein näki. Ada ei voinut uskoa että sai soittaa Salmiakin kanssa... Vaikka vain tämän yhden kerran, jos Fabian ei pitäisi siitä, että hän mieluummin keksi sanat kuin tunnusti, ettei osannut.



Kun bändi soitti viimeiset soinnut, Emilietä puistatti häpeästä. Miksi ihmeessä hänen siskonsa piti ruveta tuollaiseksi, nolata itsensä kaiken kansan edessä? KAIKKIHAN kuulivat, että Ada lauloi ihan epäloogisia sanoja! Ei tuo ollut mitään englantia! Ja pakkoko sitä oli kirkua niin korkealta, hyi hemmetti... Tämä ei voisi jatkua, tai kohta Emilielle nauraisivat kaikki, joilla oli jotain väliä.



Fabian meni Adan luokse biisin loputtua. "Musta tää on nyt tällä selvä, jos sä haluat vielä olla bändissä," hän ilmoitti. "Ihan mieletöntä laulamista!"
Ada naurahti ironisesti. "Ja sua ei haittaa se, että mä vedin remuenglannilla?" Fabian katseli nolona jalkoihinsa.
"No jos sä sit vastaisuudessa oikeesti sanot jos et osaa, tai opettelet sanat etukäteen, niin eiköhän me selvitä," hän mutisi ja kääntyi pakkaamaan kitaraansa kasaan. Ada katsoi hänen peräänsä hetken kaipaavasti: hän olisi halunnut vielä jutella, puhua jostakin muusta kuin bändistä, mutta pudisti sitten päätään. Ei hänellä ollut oikeutta... Fabian oli toisen oma. Tämäkin oli jo vähän veitsenterällä taiteilua.



Kun kaikki olivat pakanneet kamansa kasaan, bändi jäi vielä juttelemaan. Cheng ei ollut ehtinyt vielä puhua Adan kanssa, joten hän otti nyt innokkaasti selvää tytön vaikutteista ja suosikkibändeistä. Kesken keskustelun hän hipaisi hienovaraisesti Adan rannetta. Ada hätkähti, muttei vetänyt kättään pois.
Viveca ennemminkin aisti kuin näki veljensä lihasten kiristyvän ja hampaiden puristuvan yhteen, kunnes hän taas tyypilliseen tapaansa puraisi itseään poskeen. Veljellä varmasti oli kauheat arvet poskensa sisäpuolella, Viveca huokaisi sisäisesti. Miksi asioiden piti olla aina niin hankalia?



"Oo varovainen, Ada," Viveca kumartui kuiskaamaan ystävälleen, kun pojat lähtivät alakertaan kahville. "Sulla taitaa olla aika paljon vientiä tänään... Mä en haluu, että bändi hajoaa minkään kuvioiden takia, kun se oli jo niin lähellä." Ada punastui helakasti ja vannoi, ettei koskisi kumpaankaan poikaan pitkällä tikullakaan.
"Fabianhan on hei sun veli, ja sitäpaitsi nuorempikin ja vielä seurustelee, ja Chenghän on niin vanha, se nyt on vaan varmaan ystävällinen..." hän selitteli. Viveca pudisti hymyillen päätään. "Kyllä mä tiedän että suhun voi luottaa. Toivoisin vaan ettet ite kärsis tän takia. Mutta se menee ohi, tavalla tai toisella, eikö niin?"
Ada huokasi raskaasti. Miksi teini-iän piti olla niin vaikeaa? Milloin tämä kuohuilu oikein loppuisi?
"Niin, niin kai se menee..."



Pojat palasivatkin yläkertaan kahvikupit mukanaan parahiksi, kun Emilie kyllästyi odottamaan vuoroaan. Hän sieppasi Adan takaapäin tukevaan kaulaotteeseen ja myllytti nyrkillä siskonsa päänahkaa.
"Auu! Lopeta, v***, tuo sattuu!" Ada huusi ja häpesi, sillä tiesi Fabianin katselevan. Emilie nauroi niinkuin ei olisi tehnyt mitään ihmeellistä. "Eiköhän lähetä jo menee täältä. Kai sä nyt oot saanu jo tarpeeks olla esillä tänään," Emilie irvaili.
"Äläs nyt, kai tolla äänellä saakin vähän esiintyä", Fabian ei voinut olla huudahtamatta. Emilie loi poikaan niin murhaavan katseen, että hän hätkähti taaksepäin. Tuolla tytöllä ei kyllä ole kaikki ihan kohdallaan, hän ehti ajatella.



Ada nousi hitaasti ylös hieroen päänahkaansa ja kiroillen hiljaa.
"No älä ny viiti pienestä leikistä suuttua", Emilie hihkui. "Lähetää nyt, sä saat tehä mun matikanläksyt, mä en tajuu niistä hölkäsen pöläystä."



Adan silmät leimahtivat. "Sä saat tehdä kyllä omat läksys ihan ite! Tai sit pyydät äitiltä apua niinku normaalit ihmiset tekee! Mä en tee enää yhtään tehtävää sun puolesta, etkä sä kopioi multa yhtään mitään, tai mä kerron äitille että sä poltat ja käyt dokaamassa." Ada hämmästyi itseään: yleensä hän vain jätti siskonsa touhut omaan arvoonsa, mutta kipu ja nöyryytys olivat tuoneet kyynelet hänen silmiinsä. Jokin lanka oli katkennut. Emilien silmät siristyivät.
"Haista paska sä mitään kerrot! Sitäpaitsi mutsi ei kuitenkaan oo ees kotona vaihteeks, missä sekin sit taas juoksee huoraamassa. Ei sitä kiinnosta," Emilie tiuskahti ja lähti raahaamaan Adaa käsivarresta. Ada vilkutti nolona uusille bändikavereilleen, ja kiskaisi itsensä sitten irti siskon otteesta.



Riita jatkui kotona, jossa Sophieta ei todellakaan taaskaan näkynyt. Mummokaan ei ollut enää käynyt laittamassa ruokaa jääkaappiin: Madeleine oli joutunut viikko sitten sairaalaan keuhkokuumeisena. Ada pelkäsi mummon kuolemaa, Emilie ei taas oikein tuntunut tajuavan, että Madeleinelle voisi joskus tapahtua jotakin.
"Mitä sä oikeen sanot äidistä tollasta julkisella paikalla, sä tiedät ihan hyvin että se on sen työ, että se on paljon poissa!" Ada rähisi. Vielä enemmän häntä hävetti se, että hän pelkäsi pilanneensa hyvän vaikutelman, jonka toivoi Fabianin ja Chenginkin hänestä saaneen. Mutta sitähän hän ei voinut siskolle sanoa.

"Mua ei kiinnosta vaikka kaikki sais tietää millanen paskamutsi meillä on! Nytkään ei oo mitään ruokaa kaapissa vaikka me tullaan pitkän päivän jälkeen kotiin, mehän v*** kuollaan nälkään täällä! Mä haluun muuttaa pois Pasin luo, emmä jaksa enää asua tässä paskaloukossa sun ja olemattoman mutsin kanssa. Säkin oot kyllä just tollanen enkeli, et muka ikinä tee mitään paheellista," Emilie vaahtosi.



Ada irvisti. Pasi oli Emilien uusin poikaystävä, rasvanhajuinen ja lihaksikas autonasentajaopiskelija; puhdasverinen amis viiksiä ja lippistä myöten.
"No ainakaan mä en livistä minkään luontoretkien varjolla joka viikonloppu kännäämään kaupungille ja jakamaan amiksille! Sä saisit kolme vuotta kotiarestia jos äiti tietäis, mutta mä en oo kertonu, kun oon aatellu että sulle merkkaa jotain se, että me ollaan kaksosia. Mulle ainakin merkkaa!"
Emilie tuhahti äänekkäästi. "Niin mä unohdinkin jo, miss hippi jakaa vaan kitaristipojuille ja runoilijoille! Tai tuskin te ees niin pitkälle pääsette, hyvä kun uskallatte kädestä pitää! Juottekin varmaan vaan jotain v***un vihreetä teetä. Kaikkea sitä joutuu ihminen kestään ku on tollanen v***un nynnysisko!"
Adan pinna katkesi, eikä hän enää suuttumukseltaan keksinyt mitään järkevää vastalausetta.
"No haista nyt jo v***un paska!" Hän rääkäisi, juoksi yläkertaan ja paiskasi huoneensa oven mennessään kiinni niin kovaa kuin ikinä jaksoi.



Ada yritti uppoutua kirjaan, mutta hänen mielessään kuohui vähän liikaa. Hän olisi halunnut heittäytyä ihanaan rakastumisen pyörteeseen, mutta vaikka miten moni piikkilanka-aita tuntui sulkevan tien sinne. Fabianin tyttöystävä, se että hän oli Vivecan veli, se että hän oli kuitenkin nuorempi, ja sitäpaitsi vaikka Fabian olisikin ollut vaihtamassa tyttöystävää, hän olisi voinut valita kenet tahansa kaupungin tytöistä, niistä nätimmistä, nuoremmista ja vähemmän... eriskummallisista.
Emilie oli muuttunut hirvittävästi sen jälkeen, kun äiti oli esitellyt Lenwën heidän isänään kolme vuotta sitten. Adan mielestä oli tavallaan jännittävää, että hänellä oli suonissaan jonkin mystisen haltiakansan verta: Emilie taas ei halunnut puhua asiasta ollenkaan, ja tuntui väistelevän asiaa viettämällä villiä elämää aina, kun äidin silmä vältti. Adaa harmitti, koska hän olisi halunnut jonkun, jonka kanssa puhua asiasta. Äiti ei usein ollut paikalla, mummi ei tuntunut tietävän Lenwëstä sen enempää kuin Ada itsekään, Emilie vaikeni kuin muuri, ja kenellekään muulle ei voinut kertoa. Se, että ihmistä kiusataan koulussa, ei unohdu ihan äkkiä, ja Adaa ei yhtään huvittanut kokea samaa uudelleen yrittämällä näyttää kavereilleen niitä satunnaisia vaahteranlehtiä, jotka yrittivät pukata tietään hänen käsivarsiensa ihon läpi.



Lopulta Ada laski kirjan kädestään ja kaivoi lipastonsa laatikosta tyhjän vihkon. Jos hän ei voisi puhua kenellekään isästään eikä Fabianista, ehkä hän voisi kuitenkin kirjoittaa itselleen molemmista? Sydän pamppaillen Ada nosti kynän, muutti viime hetkessä mieltään, ja aloitti.
"Rakas Fabian..."

76 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava osa taas.

Anonyymi kirjoitti...

Oih, todellakin. Rakastan tapaa jolla kuvailet kaksosten teini-ikää, jotenkin se tuntuu niin aidolta. :) Ei pelkkää pintaraapaisua, vaan tekstiin voi oikeastaan samaistua. Ada on kerrassaan ihana.

Plus että osassa oli aika paljon poskeen puraisua. Hmm..?
(JA TERHEN TULEE YLIOPISTOON!)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä sä vaan olet niin hyvä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Ei tällasta tarinaa voi olla, ja kehvana jätit taas niin jännään paikkaan ja sitten pitääpi koko kesäkuu oottaa ejnnenkuin tulee jatkoo :'D Okei, vitsi vitsi.

Mutta siis, koettasiksää tehä sitä jatkoo suhtnopeesti? :) Pliide? :D

Tui kirjoitti...

Tää oli ihanan hauskaa, yksi hauskimmista Tavast-jaksoista. Ainakin loppuosa. Sitä paitsi Janis Joplinin Me And Bobby McGee nyt vaan ON niin hyvä *wink* =).

Annikainen kirjoitti...

Ohoh, oottepas te varhain liikkeellä :D Kiitos kehuista!

Tompalle ja muillekin tiedoksi, että mulla loppu koulu (enemmän ja vähemmän), enkä oo menossa kesällä töihin. Sen lisäksi en nukkunut kuin kuutisen tuntia, koska juonikuviot pyörii päässä.

Jaa mitä se tarkoittaa? Sitä, että mikäli peli vaan ei kaatuile entiseen tahtiin, jatkoa saattaa tulla pikkuisen nopeammin kuin kuukauden päästä... Ehkä. Kesäkuulle se varmasti menee, eihän tässä ole kuin muutama päivä enää :D

Anonyymi kirjoitti...

IHANA osa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Sä osaat kirjottaa ihan mahtavasti!!! Hyvä että Helegalan kuoli, oli jo aikakin. Odotan jatkoa innolla!

Anonyymi kirjoitti...

Millä sä sait kolmannen kuvan tollaseksi? :O Ihana osa.

Annikainen kirjoitti...

Ottamalla? Se on niitä harvoja kuvia mitä en juurikaan ole käsitellyt :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos. Taas siis kerran, miten joku jaksaa tehdä noin hyvää työtä vuositolkulla? Seuraavaa odotellaan...

Anonyymi kirjoitti...

Wow! Kivaa että saatiin uus osa :) No oo onnellinen että sulla ei oo kesälomakiireitä mulla niitä vasta piisaa ollaan lähössä nimittäin yhteen paikkaan kaheks viikoks ja mummolaan viikoks ja aika moneen paikkaankin.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana osa jälleen! Tämä taitaa olla ainoita seuraamiani tarinoita, joissa joskus edes päivitetään. Tuntuu, että kaikki muut ovat piiiitkällä tauolla... Mutta kiitos osatsa ja tuleehan sitä jatkoa taas pian?

Anonyymi kirjoitti...

Sä kirjotat niin ihanalla tavalla! Kiitos ja kumarrus tästäkin upeasta osasta! <3

Palikka1 kirjoitti...

Voi pojat! *Hih* Olipas mukava osa. Tytöillä näyttää olevan vientiä ja odotan jo mielenkiinnolla kolmikon seikkailuja yliopiston pyörteissä.Fabian on syötävän suloinen teininä. :) Kolmiodraamoja tiedossa?!

Anonyymi kirjoitti...

Missä lisäosassa muuten tulee toi juttu mis Emilie "hieroo" tota Adan päätä ? :D mitä sä yleensä teet kuville kun "muokaat" niit ?? Ja miten ?

Annikainen kirjoitti...

Mä en ole yhtään varma että missä se tulee! Varmaan jossain näissä uusimmissa, se on muistaakseni 'ärsytä - moukuta' tai jotain täntyyppistä.

Yleensä käytän photoshopia kuvien muokkaamiseen. Saatan lisäillä sinne jotain efektejä, tai jos kuva on pimeä tai muuten epäterävä, muuttaa valaistusta tai kontrastia. Tässä on aika turha ruveta selittämään kaikkea mitä teen, mutta yksi hyvä lähdesivusto on www.polykarbon.com. Se kyllä vaatii aika hyvää englanninkielen taitoa ja jonkinlaista käsitystä siitä, miten photoshop toimii, jotta siitä saisi mitään irti. :)

En mä ihan kaikkia kuvia muokkaa, mutta noissa Avalonia-jaksoissa on joutunut käyttämään vähän enemmänkin kaikenlaista... Mutta kyllä tässäkin kehittyy, jos katsoo viime vuonna tehtyjä muokkauksia, niin on ne aika hirveännäköisiä :D

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana Legacy! Päätin että kahlaan kaikki nämä läpi kun nyt löysin tällaisen aarteen :)
Olisiko linkitys kenties mahdollista, vaikka omani onkin ihan vaiheessa?

Annikainen kirjoitti...

Etkös lähettänyt tuon ihan saman kommentin edelliseen osaan? Huomasin sen kyllä :D Oon saanu useammankin linkityspyynnön viime aikoina, selvittelen ne tässä kohtapuoleen ja pistän tuonne.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä osa :) vähän häiritsi tuo sanojen kopiointi juutuupista, mutta kai mielikuvituksellakin on rajansa... :D

Annikainen kirjoitti...

Ai se Fishmaster-juttu? Se oli ihan tarkoituksellista, oonkin tässä odotellut että kuka tunnistaa :D Oon aikonu käyttää tuota jo vaikka kuinka kauan, mutta jos se häiritsee, niin eipä ole mun ongelma. :P

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana osa, taas kerran! Innolla odotan jatkoa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Jippijahuu, sain legacyni nettiin, linkitätkö sä mut?

Anonyymi kirjoitti...

Nyt vasta huomasin, että oot linkittäny tonne Kannustalon sivun ;) En ite olis hoksannu käyttää Kannustalojen piirrustuksia Sims 2:ssa ;) Ihanaa, heti rakennan jonku Auroran :D

Niin ja aivan mahtava jakso taas!

Anonyymi kirjoitti...

Mä en tykkäää tosta kun toss on joskus noita metsäpeikkoja.. Siis tollasii olemattomiiasioita.. Esim jotkut taikavoimat.. Mutt silti mä tätä luen :/

<2:LLÄ PINJA OJA

Anonyymi kirjoitti...

Niin taas lisää linkityspyyntöjä:) Vaikka osia on vasta kaks, se muuttuu kyllä paremmaks'! Siispä linkkaa Cocoan suku, osoite www.toyan.vuodatus.net ja lukaisepa se itsekin!

Annikainen kirjoitti...

Huh, tässähän ihan hukkuu linkityspyyntöihin. Paneudun asiaan lähiaikoina...

Hei Pinja, olen pahoillani jos pahat metsänpeikot pelottavat sinua. (missähän niitä näit? itse en ole mitään röllejä nähnyt, ellet sitten tarkoita Adaa, mutta hänellä nyt vain sattuu olemaan kihara tukka) Itse kuitenkin olen fantasiafani, ja tykkään maustaa tarinoita yliluonnollisilla aineksilla. Ei elämän aina tarvitse olla niin kuivaa ja mundaania.

Anonyymi kirjoitti...

Huhhuh. Nyt en ookkaan jaksanu kommata pitkiin aikoihin mutta nyt jaksoin :) Onneks on enää 2 päivää koulua ja sit tulee lukio!:D

Mä nyt vähän kummastelen että jatkuuko tää tarina Avaloniassa vai Suur-tammelassa?

No hyvää kesää.

Annikainen kirjoitti...

Iki-Tammelan puolella jatketaan tietenkin. Avalonia oli vaan sellainen syrjähyppy :)

Anonyymi kirjoitti...

Tiiän et suutut ja syöt mut, koska jatkoo? Kauheet vieroitusoireet!

-Jaffa

Annikainen kirjoitti...

:P *rouskis* Kattotaan nyt. Mun peli ei oikein tykkää pysyä pystyssä, niin mun tarvii suunnitella aika paljon etukäteen ennenkuin alan kuvata. Aika paljon onkin jo pohdittuna, mutta juu, ehkä tässä lähiaikoina. Nyt mulla ei pitäis olla edes juurikaan muuta tekemistä :D Mutta kiltisti saa kysellä, kunhan vaan ei aleta mihinkään uhkaus-kiristyslinjalle ;)

Anonyymi kirjoitti...

No hyvä että jatkoa on tulossa :) Ja mulla loppu tänään koulu!!!!! JESJES! mutta kyllä mulla on lukio vielä.... Ainiin ja jo tahot sanoo niin kumman kävit? Lukion vai ammattikoulun?

Annikainen kirjoitti...

No mitäs luulisit? Mulla on kaks yliopistopaikkaa ja kirjoitan selkeää suomea... :D

Anonyymi kirjoitti...

Lukiossa!...? :D

Anonyymi kirjoitti...

Loistava osa! Kiinnostavia ja persoonallisia henkilöitä.

Mua kiinnostaisi kuulla vähän Emilien näkemystä asioista, kun nyt ollaan kateltu asioita enimmäkseen Adan kantilta. Vai onko se vaan tosiaan niin pinnallinen ja kamala kun miltä vaikuttaa..

(ja aika hienosta tossa kuvassa Cheng "hipaisee hienovaraisesti" Adan kättä xD)

Anonyymi kirjoitti...

Mahtava tarina sulla! Löysin tään vähän aikaa sitten ja rakastuin. :) Kirjoitat hyvin. Jos ehdit, kurkkaisitko tarinaani? Ja kommetoi samalla? :D

Annikainen kirjoitti...

Viimeisin anonyymi, Emiliestä kerrotaankin itse asiassa seuraavassa jaksossa vähän enemmän, joten toiveesi toteutuu pikemmin kuin uskotkaan ;) Päähenkilöt on kuitenkin päähenkilöitä, ja toistaiseksi Terhenin ja Adan elämä on ollut jossain määrin kiinnostavampaa (tai miten sen nyt kukakin määrittelee :D).

Ja omppa, en mä nyt ENÄÄ ole lukiossa, enkös juuri sanonut valmistuneeni kandiksi? :) Nyt alkaa maisteriopinnot sitten. Ja ennenkuin kysyt, niin joo, kirjoitin ällän paperit. :P

Anonyymi kirjoitti...

Älä hemmetissä lopeta tätä Avalonia-käännettä kun olet aloittanut! Se juuri tekee tästä tarinasta parhaan, ja lopetan varmaan lukemisen jos Avalonia heitetään unholaan. (Uhkaus;) Minulla itselläkin muhii päässä fantasia-aiheinen, ei käänne vaan tarinani kääntyy fantasiaksi, nämä ensimmäiset 3-5 jaksoa ovat vain alkunäytös tarinalleni, oikeastaan. Saako tähän mitenkään suoraa linkkiä, muuten?

Odottaen uutta osaa,
Toyan

Anonyymi kirjoitti...

Oih, ihana osa! Olen koulussa tähän tarinaan. Tämä ei ole mikään tylsä tavallinen LC, vaan paaaljon parempi! Tarinasi on aivan ihana!

Annikainen kirjoitti...

Hei Toyan,

siis ei se nyt kokonaan unholaan painu, mutta tarinan painopiste siirtyy ainakin muutamaksi jaksoksi takaisin 'normaalimaailmaan' ihan jo siksikin, että Terhen yliopistoituu ;) Oikeasti en kyllä osaa luvata mitään suuria käänteitä siellä päässä, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä mun aivot tuottaa.

Niin mitä tarkoitat suoralla linkillä? Yksittäiseen jaksoon vai? Ne löytyy kun selaa sivusta tuolta hakemistosta yksittäiseen jaksoon ja klikkaa sitä. :)

Anonyymi kirjoitti...

onko seuraava osa tulossa pian..? *pakenee veitset ja haarukat kädessä perässä juoksevaa vihaista Annikaista*

Annikainen kirjoitti...

*Tirskahtelee ääneen* OH, the mental images! :D

Otin tässä päivänä muutamana pari kuvaa, ja juoni on jokseenkin paketissa. Muutama päivä saattaa kuitenkin mennä vielä, mun pitäisi viimeistellä eräs kisa jonka järjestin palikan kanssa, ja peli niskoittelee kuin paraskin aasi. Mutta aikanaan tulee, ei nyt ehkä ihan kuukautta tarvitse odottaa ;)

Anonyymi kirjoitti...

Eipä oo tullu moneen päivään kommia! Aika outoo ku viimeks oli 150 kommenttii...

Annikainen kirjoitti...

No eihän se aina voi iskeytyä täyteen, ja viimeks jakso oli esillä paaaljon kauemmin.

Kuvaan muuten jo uutta jaksoa, ja kuvaisin ahkeramminkin ellei peli kaatuis koko ajan... o_O No, tänään ehkä lisää.

Anonyymi kirjoitti...

Kun juuri nyt katselin sitä sukupuuta niin (todennäköisesti) olet ihan lähiaikoina ladannut korvaavat ihot ja silmät, musta ne on ihanat, en siis kysy mistä ne on, ilmotin vaan :)

Ja noi MacGregoryt loppu ja alotan huomenna uuden samalle sivulle että jos muuttasit sen linkin "Ylämäen suku". niin oisin ilonen :)

Annikainen kirjoitti...

Huomasin joo, ja järkytyin kovasti. MacGregory oli niin hieno nimi!

En muuten ole ladannut korvaavia ihoja, Ada ja Emilie ovat tuonnäköisiä isänsä takia.
Ja Fabian ja Vivecakin ovat itsetekemiäni simejä. Oon kyllä, myönnettäköön, niissä langennut käyttämään customihoja. :) En vain ole löytänyt riittävän fiksunnäköisiä korvaavia, useimmat kiiltelevät tyhmästi tai näyttävät oudoilta kaukaa. Jos katsot esim. Chengiä tai muita taustalla hengailevia tyyppejä, huomaat kyllä, että siellä on vielä ihan perus-maxis-ihot naamassa :)

Korvaavat silmät mulla on ollu jo vaikka kuinka kauan, muistaakseni ne vaihtuivat joskus isoisoäiti Charlotten teiniytymisen aikoihin...

Hei linkitystä pyytäneet, voitteko antaa osoitteen johon linkitetään? Ainakin nimim. Laurasta en löytänyt mitään informaatiota, että mikähän hänen tarinansa voisi olla :)

Anonyymi kirjoitti...

Mistä lehti-ihot on ladattu? Tiedätkö hyviä sivuja mistä voi ladata miesten vaatteita? Muuten, mikä on se koodi, jolla voi vaihtaa raskaana olevan simin vaatteita? Ja pitääkö ne vaatteet ladata jostain?

Annikainen kirjoitti...

Melkoisesti kyllä jaksatkin kysyä :D Suurimpaan osaan kysymyksistäsi löytyy vastaus täältä: www.radosims.com, suosittelen selaamaan ja käymään myös foorumilla.

Miesten vaatteita ei löydy oikein mistään, koska valtaosa vaatteentekijöistä on kummallisen laiskoja ja tekee vain naisten vaatteita. Säkällä saattaa joskus jossain tulla vastaan, mä käytän melko usein sen takia maxisin omia miestenvaatteita.

Lehti-ihot on mod the simsistä, Enaylan pixie-ihoja. Hae sieltä vaikka pixie, pitäisi löytyä. :)

Raskausvaatteita ei muuteta koodilla vaan hackilla, joita on sitten useammanlaisia. Tähän kehotan hakemaan apua radosimsin foorumista eli radolasta, prosessi on vähän monimutkainen... ja joo, kaikki vaatteet pitää ladata erikseen. Muistaakseni foorumilla on linkkitopic, mistä löytyy raskausvaatteita.

Anonyymi kirjoitti...

ohhoh.... :O miten oot voinu valmistaa 11 ekaa jaksoa niin yhessä kuukaudessa? mulla valmistu eilen vasta 9 jakso ja näitten kaikkien 9 jaksojen tekemiseen on menny melkein 4 kuukautta.

Annikainen kirjoitti...

omppa, se johtuu siitä, että en meinannut eka julkaista tarinaa ollenkaan, ja kerkesin kuvata aika kauan ennenkuin mut puoliks pakotettiin julkaisemaan :D Siksi ekat kymmenkunta jaksoa tuli tosi nopeassa tahdissa, kun kaikki oli jo tekstejä vajaa valmista.

Nykyään vaan on oma rima niin korkealla, että vaadin itseltäni HIUKAN parempaa laatua :D Siksi kestää. Ja myös siksi, että peli avautuu melkein tunnin, ja yleensä kaatuu sen jälkeen kun saan tontin auki. Tosin nyt ehkä sain kaatumisongelman ratkaistua... Katsotaan. Seuraavan jakson kuvat on muuten melkein kaikki otettu :)

Anonyymi kirjoitti...

Kysyin jo kerran mutta kysyn nyt uudestaan, että tuleeko uusi osa pian? *koiranpentuilme*

Annikainen kirjoitti...

Mä en tiedä... Yritän saada ennen juhannusta tehtyä. Luultavasti myös onnistuu. Eli kai ensi viikolla. :)

Anonyymi kirjoitti...

Enpä tarkoittanut sillä suoralla linkillä juuri mitään, se suora on siellä ihan liikaa:) Mutta sana "linkki" kyllä tuo mieleen jonkin... Minulla kas kun ei linkit toimi! Pitääkö siihen kenttään syöttää osoite http vai www- alkuisena? Kumpikaan tapa ei tosin tepsi... Taas minua ei varmastikaan ymmärrä:P

Anonyymi kirjoitti...

Mistä saa mikrofonin? Mulla on yliopisto lisäri ja rummut, kiara, piano(ja), basso jne jne,. Mut mistä tulee mikrofoni?

Anonyymi kirjoitti...

Osa 35b Ruusut tulessa kuva kaks. Onko kyseinen talo (Vähä-Tammela?) ladattu jostain vai ootko ite rakentanu? Ootko ladannu vai rakentanu Avalonian talot ite?

Anonyymi kirjoitti...

Osa 33 Ei-kenenkään morsian kuva 35 (?) siinä on seinään upotetut kyntteliköt. Mistä ne on ladattu? Entä kuvassa 39 (?) oleva takka. Mistä se on? Osa 31 Good Riddance kuva 6 Mistä pöytä on peräisin?

Sit viel: Koodi/Hack millä voi vaihtaa raskaana olevan vaatteita? Sivusto mist niit vaatteit voi ladata?

Annikainen kirjoitti...

No huhhuh että näitä taas tulee :D

Kuten olen ennenkin sanonut, rakennan kaikki taloni aina itse. Eli myös Vähä-Tammelan ja Avalonian rakennukset. (Tosin jos katsotte tarkkaan, huomaatte, että torin ympärillä olevat talot ovat itse asiassa NAAPURUSTOKORISTEITA) :D

mikrofoni löytyi muistaakseni Mod the Sims 2:sta.

Seinään upotetut kyntteliköt, eli siis kaksi seinäelementtiä lokerolla ja erilliset kynttilät, kuuluvat Stefforin eteissettiin, kas täältä:
http://www.thesimsresource.com/artists/steffor/downloads/sims2/sets/571855/

Takasta en kyllä kuolemaksenikaan muista, mutta reflexsimsissä on yleensä ollut tuontyyppisiä. Varoitus kuitenkin, se on vähän hölmö: siinä palava tuli on kloonattu tulipalotulesta, joten liekit ja savu näkyvät myös ylemmissä kerroksissa. o_O

Jos tarkoitat viimeisellä kohdalla sitä taikapöytää, se on muistaakseni myöskin mod the simsistä. En nyt muista mikä sen nimi on, mutta ehkä esim. 'witch'-hakusana voisi tuottaa tulosta.

Ja kuten edellisellekin kysyjälle, suosittelen sinullekin raskausvaatekysymyksissä radosimsin foorumia. Se on niin monimutkainen operaatio, etten mitenkään kyllä jaksa selittää sitä tässä. Raskausvaatteita tosin on monilla sivuilla, esim. All About Stylessa. Sieltä saattaa jopa löytyä ohjeet raskausvaatteiden saamiseksi peliin :)

Anonyymi kirjoitti...

no tuota mikä siihen sanaks pitää laittaa jos haluaa sen mikrofoonin? kun mä en millään tahtonu löytää sitä? :O

Annikainen kirjoitti...

miten olis 'microphone'? :D Tai odotapas, se oli joku bändisetti. Kokeile kans 'band', 'stage', jotain sen tyyppistä... Se kuuluu siis sellaiseen settiin, missä on lavakrääsää muutakin, kuten nuottitelineitä ja isoja vahvareita. Jos ei vieläkään löydy, voin yrittää kaivaa sen linkin.

Anonyymi kirjoitti...

joo tota sillä 'microphone' niin sillä löyty joku bändi setti missä oli kaikkee soittimia ja myös joku mikrofooni.

Anonyymi kirjoitti...

Mistä pesukone on peräsin? Kun sulla on pesukone kylpyhuoneessa..

Anonyymi kirjoitti...

Mä alotan varmaa viel joskus uuden LC tarinan mut... Ilman ladattavia. Mun winZip ei oo toiminu pitkään aikaa vaik poistin sen ja latasin uudellee. Ja sit kaiken lisäksku asensin uusia lisäosia kaikki mun ladattavat poistu :'( OSaako Annikainen auttaa?

Annikainen kirjoitti...

Ei sun ladattavat ole poistunu, ne vaan ei ole käytössä. Siinä kun avaat pelin, tulee näkyviin sellainen 'muokatut osat'-ikkuna, jossa voit valita tuleeko ladatut käyttöön vai ei. Jos sitä ei avatessa tule näkyviin, löydät sen peliasetuksista oikealta ylhäältä, siitä missä on se ladattuja kuvaava tähti. Sieltä vaan klikkaat että 'ota käyttöön' ja käynnistä peli uudelleen, niin johan pitäis näkyä. Jotkut joutuu tekemään tuota parikin kertaa ennenkuin näkyy. :)

Jos winzip ei toimi, hanki winrar, tai vielä parempaa, powerarchiver, niin ei tarvitse enää kenkkuilla noiden kanssa. Monet tekijät käyttää raria, joka ei aukea winzipillä ollenkaan. PowerArchiver avaa molemmat (ja jälleen google on ystävämme).

Höö öö. Pesukone on muistaakseni jostakin pesulasetistä, ehkä tsr:stä. Hakekaa sieltä laundry niin pitäis löytyä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Osaako Annikainen neuvoa mulle mihin pitää tallentaa jos lataa sims 1 kamoja/vaatteita,. Mihin ne siis pitäis tallentaa?

Anonyymi kirjoitti...

No onko siin powerarchiverissa ihan normaalia, että kun lataa jotain, klikkaa ensin kohtaa tallenna ja sitte se tallentaa sen downloads kansioon, eikä tuu mitää erillisitä kohtaa niinku winzipissä ja rarissa mis se puretaan?? Mun mielest se ei oo normaalii koska kaikki noi kolme tekee sen että jättää sen purkukohan pois..

Annikainen kirjoitti...

Ei tietenkään ole normaalia. Älä avaa suoraan, vaan valitse extract to... ja sitten valitset sieltä, mihin purat.

Sims ykköstä oon pelannu viimeeks jotain tuhat vuotta sitten, eli en oikein tiedä. Vähän sellainen hytinä tosin on, että siellä oli kanssa jossain joku downloads-kansio.

Anonyymi kirjoitti...

Jos lataan esim. Paidan, kun painaa downloads/lataa linkkiä tulee se kohta ( no mul on enkun kielinen) mis on run, save ja canel. Siin painaa save (=tallenna)nii se tallentaa dowloadsii sit se lataa sen sinne ja se on valmis. Tollei se tapahtuu paitsi et ymmärrä mitää.. :D Mut joo.. Mulle tulee kans pian uus LC nettii. Capac

Anonyymi kirjoitti...

Ja täällä taas. :D Mistä mä tiedän mikä on simin elämäntoive? :O Kaikki puhuu siitä, mutta mä en tajua mistä sen äkee. Kun se ei voi olla mikää niistä toiveista mikä on siinä toiveet kohassa.. No oon tollo :D

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinkin sain ekan osan julkastua. Annikainen sä oon noin kaikkitietäväine xD nii kerro mule millä sä oot saanu noi linkitettyä tonne sivuun. Mä oo keksiny tota sydeemii mil saa linkitettyä.. Muut linkitäköö mut? :D

Annikainen kirjoitti...

Älä tallenna ladattuja netistä suoraan downloads-kansioon, vaan esim. tee Omat Tiedostot/simit-kansio, josta sitten purat downloadsiin sillä extract to...-toiminnolla. Muuten olet pulassa kun tulee aika siivota DL-kansiota, kun siellä on zipit ja rarit ja varsinaiset tiedostot iloisessa sekamelskassa.

Elämäntoive näkyy kun vedät hiiren siihen tavoitepalkin päälle. Pidä sitä siinä hetki niin ilmestyy sellainen ikkuna, jossa lukee mikä sen tavoite on, mikä sen tavoitepistetilanne on ja lopuksi vielä elämäntoive ja miten se täytetään.

Linkkilaatikko löytyy kun muokkaat sivupohjaa ja lisäät sinne linkkilaatikon. Sitten vaan alat lisätä linkkejä yksi kerrallaan... :) Tämähän on suomenkielinen, joten lue vain kärsivällisesti ohjeet.

Anonyymi kirjoitti...

Linkitätkö mut? :D Koska tulee uus jakso? Kenties Jussin jälkee? Mä en nyt pääsekkää lukee :(

Annikainen kirjoitti...

Linkitän ehkä kunhan kerkiän, ja jakso tulee kai juhannuksen aikana, kun olen täällä yksin kotona päivystämässä... *diu diu* Lankesin vaan yhteen Radolan kisaan taas, niin... Jonkun pitää oikeasti pistää mut kisakieltoon. :D

Anonyymi kirjoitti...

Mä kysyn taas samaa. Mistä voi ladata jonkun hyvän kuvanmuokkausohjelman (ei gimp) mikä sopii just tarna kuvien muokkaukseen. Ja mistä voi ladata teiniraskaushackin ku mä en saa sitä ladattua..

-RoSe- kirjoitti...

Voih! Tavastit on niiin ihania! Emilie on kyllä kunnon pilalle lellitty kakara :D. Linkitätkö Olseneita? Tavastit on linkitetty. Ennen oon vaan lukenu jakson sieltä, toisen täältä, mut nyt luin.. hmm.. 3 päivässä kaikki osat 8). Joka päivä about tunti-puoltoista tuntii, vähään aikaan en lue yhtään mitään nettitarinaa. Hyvää kesää Annikaiselle! <3

Annikainen kirjoitti...

Mie, jos gimp ei kelpaa, sun täytyy turvautua laittomiin kopioihin, ja niiden kanssa säätäminen on sitten aina oma juttunsa. Suosittelen pyytämään apua joltain torrentien kanssa toimeentulevalta kaverilta, näin kommenttilaatikossa selittäminen menee kerta kaikkiaan liian hankalaksi.

Keskustelua teiniraskaushackista on täällä, ja täältä saat vastaukset kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Jos et saa, rekisteröidy ja kysy itse. :)
http://www.createphpbb.com/radola/viewtopic.php?t=3739&mforum=radola

kiitos kommentista, rose :) Linkitän taas kun ehdin, yritän tässä paahtaa uutta jaksoa että saisin sen esiin ennen torstaita, kun tällä tädillä alkaa työt... :P Luvassa on nimittäin megapitkä tilitys, enkä tällä kertaa halua laittaa sitä keskeltä poikki. :D

Anonyymi kirjoitti...

Jes, megapitkä jakso tulossa! Kesälukemista onkin odotettu :)

Anonyymi kirjoitti...

Voihvoih, tiedän että supervanha teksti ja en tiedä ilmoittaako bloggeri kommenteista mutta eniwei, jos tämän ikinä näet nii jee :D tosiaan löysin tämän vasta äskettäin, ja on aaaaivan ihana tarina<3 olen koukussa ja sinnikkäästi kahlaan kohti uudempia osia :D yksi juttu on pakko kyllä sanoa... äää tykkään niin paljon enemmän Emiliestä ja oon surullinen kun teet siitä tuommoisen pahiksen ja ilkeen ja kateellisen :( mutta eipä voi mitään, kerrasaan hienoa työtä^^
t. uusi fani<3