Tsädäm, pikapäivitys. Nyt miun täytyy varoittaa sitten taas herkkähermoisempia jakson lopusta. Itsellenikin tuli kamala olo, vaikkei pelin luonteen vuoksi mitään kauheita kuvia tietenkään ole nähtävissä. Mutta silti. Be warned. Vai olenkohan vain liian herkkänahkainen? Tuomitkaa itse. Ja 11. jakson kunniaksi, koska niitä kehtaa jo näyttää, kuvat suurenivat vähäsen.
Isabella tuli kylään. Vilhelmina huomaa äitinsä haamun, mutta on jo tottunut vanhempiensa spektraaliseen läsnäoloon, eikä jaksa hätkähtää. Mitenköhän vanhempien haamut reagoivat, jos Vilhelmina ajaa sisarensa perheen ulos talosta? Mutta perintö on hänen, eikä kenenkään muun! Ja sisaren lapsikatras alkaa kerta kaikkiaan jo haitata Vilhelminan elämää: koska Vendela ei ole kiinnostunut pojistaan, Pasi ja Vilhelmina joutuvat tekemään kaikki likaiset työt, eikä kummallakaan ole välillä edes aikaa käydä töissä! Vilhelmina ei kuitenkaan uskalla lähestyä kysymyksineen itse aaveita.
Voilà, Taiteilijan omakuva by Vendela Tavast. Huomatkaa taustalla moderniutta tuova seinäpuhelin... Tällaista se Vendela siis tekee mieluummin kuin hoitaisi pieniä lapsiaan. Hohhoijaa. On siinä meillä perhetavoitteinen...
Eijei! Anton! Seis! Ei pilaantunutta maitoa! Missä ovat aikuiset, kun pitäisi siivota?! Pojan pään vieressä lentää omituinen, julmannäköinen pöpö. Vendela, voi Vendela, ei se että on komea miessiivooja tarkoita sitä, että kaiken sotkun voi jättää lattialle lojumaan lasten ulottuville. Vaikka olisi miten aatelinen.
Onneksi Anton vain pulautti maidon lattialle, eikä vakavampaa sattunut. Huhhuh.
Koska Vendelalla on edelleenkin parempaa tekemistä, Vilhelmina kylvettää Antonin. Onhan se nyt kerta kaikkiaan kumma, että lapset huutavat kuin syötävä ja Vendela vaan nukkuu ja kehittää itseään. Liikkeenhoidonkin hän on täysin unohtanut, koska hän "keskittyy perheen hyvinvointiin." Joo just. Ei se, että kerran päivässä vie tuttipullon, ole vielä kovin paljon tehty, Vilhelmina jupisee, ja Anton ei onneksi ymmärrä.
"We all live in a yellow submarine, yellow..." Kröhöm. On siinä aikuisella miehellä huvit. *Blub, pärskis, öblöb, pul* "HUI! Öhöm... minä tässä vain eläydyin lasteni sielunmaailmaan... köh." Kai sitä stressiä täytyy johonkin purkaa.
Vilhelmina oli poseerannut koko iltapäivän Vendelan mallina muotokuvaa varten, ja päätti ottaa vaahtokylvyn rentouttaakseen jäykettyneitä lihaksiaan. Nyt oli hetki aikaa hengähtää ja pohtia tulevaisuutta. Keski-ikä lähestyi kovaa vauhtia, ja kohta olisi pakko alkaa yrittää tosissaan hankkia perijätär, tytär. Vaikka hektinen kotielämä ja Vilhelminan panos lastenhoidossa olivat leikanneet Vendelan piikittelystä pahimman terän pois, Vilhelmina oli saanut taas kuunnella koko iltapäivän Vendelan loputonta lörpöttelyä siitä, miten heidän tulevista kymmenestä lapsestaan varmasti joku olisi tyttö, ja huonosti peitettyä vahingoniloa Vilhelminan yhdestä lapsesta, joka oli vielä poika. "Nyt riittää. Kunhan muotokuva on valmis, he saavat lähteä. En kestä enää tätä sotkua, meteliä, ilkeilyä ja siivelläni elämistä."
"Totta kai minä vaihdan sinulta vaipat, pikkuinen. Voi teitä, kohta en näe teitä kuin vain silloin tällöin..." Mutta ei auta. Seitsemän henkeä, joista neljä pieniä lapsia, on liikaa saman katon alla. Varsinkin jos suunnitelmissa on vielä tyttären hankkiminen ja mahdollinen puoliso...
Hei?! Torakoita! Vendela ei muistanut viedä roskia ulos asti, ja nyt terassilla parveili ällöttäviä kuoriaisia. Filip yritti turhaan talloa niitä hengiltä. Kraak. Mikä tuota Vendelaa oikein vaivaa? Aateluus on selkeästi kihahtanut hänelle päähän. Toivottavasti Pasi ei näe tuholaisia, hänellä torakat kummittelevat jatkuvasti pahimpien pelkojen joukossa.
Vilhelmina päätti pistää toimeksi tyttären hankkimisen kanssa. Eihän hän tästä ainakaan yhtään nuorenisi... "Voi rakas, I-HA-NA nähdä sinua pitkästä aikaa! On ollut kauhea ikävä!!" Vilhelmina kutsui taas Toivon käymään. Tulisikohan heidän tyttärestään yhtään kaunis?
Huoh. Eikö Vendela ole vieläkään opettanut teille, että pilaantunutta ruokaa ei saa syödä? Nyt Carl Magnuksella on ruokamyrkytys.
Muutenkin kaikki ongelmat tuntuvat äkkiä kasaantuvan. Carl Magnus yökkäilee, Pasi on jotenkin onnistunut likaamaan itsensä niin että heittää kaiken itsehillinnän nurkkaan vaatteidensa seuraksi ja alkaa peseytyä keittiön altaassa. Mats paheksuu vävynsä toimia. Eikä siinä vielä kaikki...
Vendela sai Pasin taivuteltua järkiinsä ja menemään suihkuun, mutta seuraava onnettomuus odottaa jo: hana alkoi vuotaa räjähdysmäisesti, eikä kukaan paitsi Vilhelmina osaa korjata sitä. Ja Vilhelminahan on yläkerrassa Toivon kanssa... Lisäksi kaksoset huutavat väsymystään ja likaisia vaippojaan. raah. Carl Magnuksella ja kaikilla muilla taas on nälkä... APUA! Toimikaa nopeammin, senkin hirveät hitaat hämäläiset!
VIlhelmina ehti torkahtaa, kun Toivo eksyi soittelemaan rockia pianolla, mutta virkistyi kun mies saapui hänen viereensä. Eikä Toivollekaan kerrota ehkäisypillereiden käytön lopettamisesta... Autuaan tietämättöminä alakerrassa muhivasta superkaaoksesta Vilhelmina keskittyy vain ja ainoastaan lapsentekoon.
Koska kukaan ei ehdi korjata hanaa, perheen pojat moppaavat ahkerasti keittiössä, ettei tulisi vesivahinkoa. Miten herttaista :) "Me leikitään merirosvoja! Nuoret merirosvopojat aloittaa aina kannen kuuraamisesta!" Ohhoh, uskomaton asenne. No, siivouspisteitä ropisee. Ihania poikia!
Carl Magnus -parka juoksenteli aina välillä vessaan oksentelemaan. Pilaantunut Chili con carne aiheutti kamalan vatsataudin, ja poikaparka on ihan voipunut. Onneksi on viikonloppu, ettei tarvitse mennä sairaana kouluun.
Niin voipunut kerrassaan, että Carl Magnus nukahti olohuoneen goottilaistyyliselle puusohvalle. Hän näki levottomia unia vampyyrienostaan, josta hän oli kuullut vain tarinoita. Jos eno tulisi ja lentäisi lepakkona ikkunasta sisään... Hui.
Pasi sai koottua itsensä, löysi jakoavaimen ja kävi suihkuavan hanan kimppuun. Onneksi se korjaantui, vaikka Pasin puku kastuikin pahanpäiväisesti.
Filip innostui äitinsä ja isoisänsä rakentamasta kuntoradasta, ja rupesi harrastamaan kiipeilyä. Sinne pääsi hyvin myös pakoon vuotavaa hanaa, oksentelevaa serkkua ja kirkuvia pikkulapsia. Eihän se kovin helppoa ollut, mutta poika sai purettua kuntoiluun ylimääräistä energiaansa.
Vendelan kaksoset ovat oikeastaan aika rumia. Ovat tulleet äitiinsä, voi surkeus... "Milloin tämä loppuu...! Tässä minä taas opetan tuota pikku räkänokkaa potalle, ja Vendela huitelee missä lie, eikä koskaan tee mitään hyödyllistä!" Entäs sinun muotokuvasi? "No joo, se, mutta rajansa kaikella. Ihan kohta minulta katkeaa kyllä hermo."
Vilhelmina oli lopulta aivan rättiväsynyt kaikesta kodinhoidosta, ja Vendelaa nukutti muuten vaan niin kauheasti, että hän rojahti sisarensa viereen nukkumaan. Siinä ne nyt uinuvat kuin kissanpojat, mutta kun aamu koittaa, on täysi kissatappelu taas käynnissä. Huoh.
Niin etkös sinä olekin se Lehtori Vilhelminan yliopistoajoilta? Olenkin kuullut sinusta niin palj... AUTS!" "Voi anteeksi, sisko, en yhtään huomannut että jalkasi on siinä!" "Niin, tuota, taidatte nyt erehtyä, minä en ole kyllä yhtään akateeminen, minä olen Toivo, ammatiltani juhlavieras: elämäni on silkkaa juhlaa, ja miksei olisikaan kun minua ympäröi tällainen siniverinen arvokkuus!" No huhhuh, mitä mielistelyä :D Kyllä näkee miten löysäilyuralla edetään :D
"Anna olla viimeinen kerta kun puutut minun ihmissuhteisiini! Kyllä sinä tiesit ettei Toivo ole Lehtori, olethan sinä nähnyt molemmat!" Vilhelmina kihisee kiukusta. "Voi voi sentään, kun he ovat niin samannäköisiä! Anteeksi kauheasti!" "Seli seli. Jos vielä puhut sanankin Toivolle, kadut syntymääsi."
Muotokuva on nyt valmis! Vilhelmina halusi ehdottomasti poseerata uudessa empire-tyylisessä juhlamekossaan, ja melkoisen arvokas muotokuva hänestä tulikin. Saahan se Vendela jotakin hyvääkin aikaiseksi :) (voih, onpa tumma kuva)
Jokohan nyt tärppäisi? Vilhelminalla on vähän sellainen olo, kun hän nukahtaa illalla Toivon viereen. Aivan kuin korvissa olisi soinut kehtolaulu...
Bachin D-molli -inventio, ihanaa! Ihana ja lahjakas lapsi, pus. Rakastan Bachia :)
Keittiössä tehtiin pientä remonttia: Keittiön ja olohuoneen väliin rakennettiin väliseinä, jotta ruuanlaittaminen onnistuisi paremmassa rauhassa. Vendela meni laittamaan itselleen iltapalaa, ja ruuan ollessa uunissa ryhtyi syynäilemään kasvojaan. "Ettei tuossa vain olisi ryppy, voi kauhea. Mutta olen silti aikamoisen hyvin säilynyt tämänikäiseksi, ja olenhan vielä kolmen lapsen äiti!" Uuni vaan savuaa uhkaavasti...
"Apua!!!! Tulipalo!! Miksei kukaan auta?!" Kas kehveliä, palovaroittimesta on loppunut patteri. Vendela oli kaiken kukkuraksi lukinnut oven saadakseen olla rauhassa, mutta ovi olikin lipsahtanut takalukkoon, eikä Vendela paniikissa saa ovea auki.
Vendela yritti sammuttaa tulipaloa, muttei tietenkään onnistunut, vaan hänen tekokuituinen pyjamansa roihahti kuin tervattu soihtu. Yyyyh, tämä on ihan kamalaa. En kestä katsoa :( "Äitii! Mikset auta minua?! Sattuuuuuu!!!" *Katsoo surullisena poispäin*
Viikatemiehen synkkä hahmo materialisoitui liekkien keskelle päästämään Vendelan kärsimyksistään. Palaminen on aivan kamala tapa kuolla, en olisi halunnut suoda sitä kenellekään :(
Talon muut asukkaat kuulivat kyllä kauheaa huutoa keittiöstä, mutta ovi oli lukossa ja aivan tulikuuma, eivätkä he saaneet sitä auki millään (eikä perheessä tietenkään kenelläkään ole kirvestä). Pasi meni myös täyteen paniikkiin, eikä kyennyt kuin kyyristelemään nurkassa kädet korvillaan.
Palon sammuttua ovi saatiin lopulta murrettua auki, ja karrelle palaneiden keittiökalusteiden joukosta löytyi Vendelan pahoin palanut ruumis. Pasi oli tulla hulluksi surusta. Ja minulla on tosi huono omatunto. :( Olen niin kauhean pahoillani, Pasi. Edes kaikkivaltias ei pysty uhmaamaan kuolemaa, jos se on tullakseen. Sinun täytyy vain jaksaa eteenpäin, lastesi takia.
Perheenjäsenet eivät kyenneet surultaan ja järkytykseltään juuri mihinkään, saati sitten siivoamaan keittiön jäänteitä. Onneksi Remukka pelasti tilanteen, ja keittiö saatiin palautettua ennalleen. Uusi väliseinä purettiin pois ja tilalle hankittiin mahdollisimman samanlaiset kalusteet, ihan vain itsepäisyydestä.
Yläkertaan katettiin hautajaispöytä, mutta Tavastit eivät kyenneetkään järjestämään hautajaisia. Vieraiden kutsuminen tässä tilanteessa tuntui aivan mahdottomalta. Ruoat eivät kylläkään menneet hukkaan, sillä Pasi ja Vilhelmina olivat niin masentuneita ja järkyttyneitä, etteivät uskaltaneet kokata itse mitään uuden tulipalon pelossa.
Carl Magnus halusi mennä kouluun kaikesta huolimatta, saadakseen ajatuksensa hetkeksi pois surustaan. Hän oli vain niin väsynyt, että nukahti jalkakäytävälle suoraan koulubussista, eikä häntä saanut siitä liikkumaan kukaan.
Vilhelminaan onnettomuus vaikutti ainakin yhtä kauhealla tavalla kuin Pasiin, ellei enemmänkin. Hän alkoi laiminlyödä itseään, ei syönyt, ei nukkunut, ei jaksanut huvittaa itseään. Vähältä piti, ettei hän itsekin kuollut nälkään! Pystyisikö hän olemaan äitinä Vendelan lapsille? Ajatus tuntui mahdottomalta. Vilhelmina ei olisi halunnut edes ajatella sisartaan, mutta miten hän voisi olla ajattelematta, kun sisaren lapset vaativat jatkuvaa huolenpitoa, katsoivat häntä pyytävästi silmiin, kuin kysyen: missä äiti on? Eikä Vilhelmina olisi osannutkaan vastata.
"Tämä on minun syytäni! Kuin olisin tappanut hänet omilla käsilläni! Miksen hankkinut yksinkertaisempaa lukkoa? Tai tarkistanut palovaroittimen patteria?! Ja minä aioin ajaa heidät kotoani... TÄMÄ ON MINUN SYYTÄNI! Minä en ansaitse elää," Vilhelmina nyyhkytti. Voi Vilhelmina pieni. Ei se ole sinun syysi. Vendela kuoli omaa huolimattomuuttaan, vaikka se onkin julmasti sanottu. Kaikilla on oma aikansa lähteä, ja nyt oli Vendelan aika. Kyllä te selviätte. Sitäpaitsi sinun täytyy ruveta pitämään itsestäsi huolta. "Miksi muka...?" Usko pois. Kadut sitä, jos et tee sitä. Huomaat pian itsekin, miksi.
"Pasi... Olen niin pahoillani kaikesta tapahtuneesta. Te saatte tietenkin jäädä tänne asumaan, minä pidän teistä huolta, jos sinä et vielä jaksa." "Kiitos, Vilhelmina, mutta ei kiitos. Olen ajatellut asiaa... Minä ja pojat muutamme pois. En kestä ajatusta täällä asumisesta enää, kun kaikki muistuttaa minua Vendelasta. Tiedän, ettette tulleet hyvin toimeen, mutta minä rakastin vaimoani aivan valtavasti. Ymmärräthän sinä?" "Kyllä minä ymmärrän. Mutta jos jotain tapahtuu, olette aina tervetulleita tänne. Olette minulle niin rakkaita!"
Ja niin Pasi ja pojat lähtivät pois. Pasi oli löytänyt heille sopivan talon Iki-Tammelan toiselta reunalta. Ehkä me vielä näemme heitä, kuitenkin.
Samana iltana Vilhelmina tajusi, miksi hänen olisi alettava pitämään parempaa huolta itsestään. Hän oli lopultakin raskaana! Voi kun se nyt olisi tyttö! Tyttären synnyttäminen helpottaisi ehkä jollain tavalla sisaren menetyksen tuskaa. Vaikka Vilhelminan ja Vendelan välit kiristyivätkin vanhemmiten, Vendela oli kuitenkin sisko.
Vilhelminaa vähän hirvitti jäädä suureen taloon yksin pienen poikansa kanssa, mutta eihän hän voisi poiskaan muuttaa. Ehkä pian täytyisi saada taloon toinenkin aikuinen...
keskiviikkona, marraskuuta 22, 2006
Osa 11. Muistakaa huolehtia palovaroittimistanne. Tai käy hullusti.
Lähettänyt Annikainen kello 19.53 5 kommenttia
Osa 10. Tyyntä myrskyn edellä
Hei taas. "Pitkän" tauon jälkeen seuraa taas tuplapostaus. Tässä seurataan kolmannen sukupolven kasvua, ja vähän aikaa kaikki on vielä melko hyvin...
Vendelan raskaus etenee uhkaavaa vauhtia. "Hui kamala! Kylläpä tämä on jo iso tämä maha!" Niinpä, ja onneksi mekko venyy tehokkaasti.
No, lapsi on aina söpö, oli se miten hassunnäköinen hyvänsä. Filipille tulee vain suloiset pullaposket :)
Mats on taas vauhdissa. "Isä... ole kiltti... etkö voisi vähän rauhoittua? Kyllä minä tiedän, että se olet sinä, mutta on tuo silti aika pelottavaa." "No höh, mutta tämähän on kaikkein hauskinta kuolleena olemisessa! Et uskokaan miten tylsää Manalassa on."
Vilhelmina, joka ei sitten vieläkään ole luopunut raskausajan vaatteistaan, opettaa yhä mielellään lastaan potalle, mutta kyllä tästä touhusta alkaa jo mennä vähän maku. Onneksi Filip on niin suloinen, että kyllä tätä sen vähän aikaa kestää. Mutta kohtahan se sama ruljanssi alkaa, kun Vendela pullauttaa uuden lapsen ilmoille...
Vendela luikahti syömään synttärikakun jäännöksiä yösydännä. Onhan se syötävä kahden edestä... vai kolmen? Ulp.
Eeeeeiiii, Carl Magnus, missä on itsesuojeluvaistosi? Ei saa syödä pilaantunutta ruokaa!! "Mikä se oli? Täti? Sanoitko sinä jotain?" "Minä? Eeen... mitenniin?" Voi noita lapsia. Ne niin hämmentyvät kun ruumiiton ääni puhuu. Sehän olen vain minä...
"Kun sinulla on siellä koulussa niin ikävää, niin katsos mitä ostin sinulle!" "Vautsi vau, kiitti äiti! Makeeta! Vaikka... Ei siellä koulussa nyt niin kamalaa ole..." Oikeasti Carl Magnukselle pelikonsolin osti Vilhelmina, mutta tämän poissaollessa Vendela voi tietenkin höpistä ihan mitä sattuu. Mokomakin.
Kun Vilhelmina palasi töistä, Carl Magnus juoksi innoissaan häntä vastaan: "Katso Vilhelmina-täti, katso, äiti osti mulle pelikonsolin!!" Hämmästyneenä Vilhelmina ei ensin saa sanaa suustaan, koska paketissa luki selkeästi "Vilhelmina-tädiltä", mutta yksi katse Vendelan kasvoihin kertoo, että kortti on lentänyt roskakoriin alta aikayksikön. Vilhelmina päättää kuitenkin olla sanomatta mitään, ja liittyy Carl Magnuksen seuraan pelaamaan. Vendela, tuo käärme, on vain tyytyväinen itseensä.
"Ihana nähdä sinua, kultaseni! Niin pitkästä aikaa!" Vilhelminalla on jo selitys valmiina, johon sisältyy mm. raskasta raadantaa armeijan leivissä Timbuktussa. Ja Filip? Keinohedelmöityksen tulos. Vilhelmina haluaa Mirvan tietävän, että Filip on hänen lapsensa, sillä muuten tulisi hankalia kysymyksiä kun Vendela ja Pasi häädettäisiin talosta...
"Niin, jos totta puhutaan, niin en minä nyt niin upporikas ole. En ole mikään rikas perijätär niinkuin sinä..." Äh. Ja minä kun luulin että Mirva on Diiva. No mutta, se ratkaisee ainakin rangaistuspisteongelman... Eläköön. :)
"Oma poikani pitää Vilhelminasta enemmän kuin minusta. Tämä ei käy laatuun." Kostoksi Vendela hellii Filipiä kun Vilhelminan silmä välttää. Ikkunasta hän huomaa rakastavaiset takapihalla, ja pohtii, miten voisi käyttää tätä havaintoa Vilhelminaa vastaan. Vendela on varma, että Vilhelmina aikoo yrittää tyttären hankkimista vielä hyvissä ajoin, mutta Mirvan kanssahan se ei onnistuisi. Hmmm...
"Ihanat helmet, oi kiitos Mirva!! Eikun... mmph... ai se oli unta... HUI!" Carl Magnus on kömpinyt tätinsä viereen nukkumaan. Nyt tämä menee kyllä liian pitkälle.
"Ei, Carl Magnus, olen pahoillani. Sinun täytyy mennä omaan sänkyysi nukkumaan! Olet jo iso poika!" Onneksi Carl Magnus ei pahemmin suutu tädilleen, mutta Vilhelminaa ahdistaa. Carl Magnus on mitä mukavin lapsi, ja Pasikin on ihan hauskaa seuraa, mutta Vendelan kanssa hän ei voisi enää asua kauan saman katon alla. Perheen on kertakaikkisesti muutettava pois ennenkuin Vilhelminan pää räjähtää!
"Eläköön! Synnytys alkoi! Aauuuhhh..." Kumpi tulee? "Tyttö, tyttö, toivottavasti se on tyttö..." Ole hiljaa, typerä nainen ja synnytä äläkä siinä elvistele. Mur. Sen pitäisi tehdä kipeää, pois tuo virne naamalta!
Poika! Ja toinenkin poika!!! Eläköön! Vendela sai poikakaksoset :D Voisiko huonommin kerskailu päättyä. Tämä pikkuinen sai nimekseen Conrad, ja on isoveljensä lailla perinyt Matsin geenit.
Tämä toinen pikkupalleroinen taas saa nimen Anton, ja hän on perinyt isänsä ihonvärin ja hiukset, mutta isoisänsä silmät kuitenkin! Oikea suklaasilmien katras tämä Vendelan ja Pasin jälkikasvu :)
Pasi innostui kaksosten saamisesta niin hirveästi, että nyt hän haluaa saada kokonaista kymmenen lasta! Apua! Ja kukahan ne sitten hoitaa?
Melkoinen kehtoarmada kodinhoitohuoneessa. Huhhuijaa - pitäisiköhän Pasin ja Vendelan muuttaa pois ihan vain siksi, että tila loppuu kohta kesken?
Pasi on niin ylettömän lapsirakas, että opettaa mielellään Filipiä kävelemään aamun varhaisina tunteinakin, ja Filip ottaa ensiaskelensa tuotapikaa.
Vilhelmina heräsi opettamaan pojalleen retoriikan jaloa taitoa, ja Filipin ensimmäinen sana on - oih - Äiti! Suloista :)
Tänään on hyvä päivä. Pasi sai ylennyksen, ja Carl Magnus parempia arvosanoja. Poika ei kuitenkaan ole aivan tyytyväinen vielä, ja se on hyvä: kyllä kunnianhimoa pitää olla. :)
Carl Magnus. Ylös ja heti. Sinä ET saa nukkua tätisi sängyssä. Eikö tästä ole jo puhuttu?! "Hmmmh...? Mikä se oli...? Kai tästä voisi mennä omaan sänkyyn... Näinköhän minä taas unta ... tai sitten näkymätön täti puhuu minulle... krrrh..."
Ilmeisesti Vilhelminan supermukavassa luksusvuoteessa nukkuminen kuitenkin oli spoivaa lepoa pikku päälle, sillä Carl Magnus sai sitten sen kympin todistuksensa, ja ylpeä isä ei voi muuta kuin halata poikaansa. :)
Vilhelmina toi töistä kotiin erittäin hyvin säilyneen Flora Rissasen, joka oli jo Matsin työtovereita. Florahan on oikeastaan aika kaunis... :)
Flora tuntuu ajattelevan samoin Vilhelminasta. Vilhelmina on otettu imartelusta, mutta hänen päänsä ei taida nyt kestää uutta ihastusta.
Vilhelmina kävi ottamassa pehmennyksen tukkaansa. Mutta mistä moinen autuaallinen ilme? Antoniahan siinä vain syötetään. :) Pidätkö sinä ihan oikeasti noista lapsista? Vaikka ne haisevat ja huutavat? "No jos et kerro kenellekään... Kyllä minä pidän! Minusta ne ovat vain suloisia. Mutta olisi ehkä silti mukavampaa, jos niitä voisi käydä vain katsomassa, eikä tarvitsisi, tiedätkö, koko ajan hoitaa."
Vilhelmina soitti Viljamille, kun oli varma siitä, että veli uskaltaisi vastata puhelimeen kärventymättä. "Siis aivan uskomaton haloo koko ajan, lapset huutavat kuin palosireenit ja talo on aivan yhdessä kaaoksessa koko ajan! Mitä minä oikein teen, Viljam? Älä vain sinä koskaan hanki lapsia. Äläkä varsinkaan ota sisaresi perhettä saman katon alle. Siitä ei seuraa kuin kaaosta."
Vilhelmina otti vapaapäivän vaippa- ja tuttipullokaaoksen keskeltä ja lähti kaupungille vaateostoksille: koko perheen vaatevarasto laitettiin nyt uuteen kuosiin, ja mukana on myös vaatteita tuleville lapsille, eli siis tytölle. Alusvaatteisiin, arkivaatteisiin ja juhlapukuihin upposi keveästi 10 000 Simoleonia. Nice.
Tyylikäs valkoinen neule, uudet farkut ja kokonaisuuteen sopiva muodikas vyö. Oikein hyvä, ja Remukkakin taitaa olla samaa mieltä, sen verran lähellä Vilhelminan takamusta kädet vilahtavat. Vilhelmina ei ole huomaavinaankaan: Remukkahan on vain pelkkä siivooja, ja sitäpaitsi mies. Olkoonkin hyvännäköinen, mutta geenipankit on jo valittu.
Vendela maalaa omakuvaa. Taitavaa jälkeä, täytyy sanoa. Luulenpa, että Vendela saa maalata kuvan Vilhelminastakin ennen kuin saa lähteä...
Tuli kolmoissyntymäpäivä, kun kaikki pikkulapset kasvoivat samana iltana! Ensin oli Antonin vuoro. Hän sai huolestuttavan lyhyen nenän. :p Näyttää siis kovasti äidiltään tuossa iässä.
Sitten Filip vietiin puhaltamaan kynttilöitä. Ainoa vieras, joka suostui tulemaan, eli Hannes Töllönen, johtaa huutokuoroa.
Aika lailla lehtorin näköä on pojassa. Posket eivät ole aivan mahdottomat edestäpäin, mutta sivusta näyttävät melko oudoilta.
Vilhelmina innostui kakuttelusta niin, että vei Conradinkin puhaltamaan kynttilöitä. Pikkuinen ei vain osannut itse puhaltaa, eikä suostunut kasvamaankaan ihan heti. Hidas hämäläinen, selvästi. :)
Kasvoihan se Conradkin sitten lopulta, pienen vitkuttelun jälkeen. Hänestä tuli suorastaan hassunnäköinen lapsi, Pasin kulmakarvat näyttävät tosi julmilta lapsen kasvoissa.
Seuraavana: Kaaos paisuu täysiin mittoihinsa ja itseriittoisuudelle koittaa karmaiseva loppu. Iik.
Lähettänyt Annikainen kello 18.57 1 kommenttia