tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Osa 17. Hevosvarkaita ja ADHD-lapsia


Pikapäivitys! Tässä seurataan Charloten yliopistoajan loppua. Jännittävää, tai no, edes vähän?

Apujoukkojen (eli ilmaisen lapsenlikan) löytäminen kävi melko vaivattomasti. Charlotte oli ystävystynyt erään toisen ruotsinkielisen kanssa, nimittäin Linda Castrénin. Tyylitietoinen neito suostui mielihyvin osakunnan jäseneksi, vaikka näkikin, että emännällä oli pikkuinen tuloillaan. A friend in need is a friend indeed, kuten sanotaan.

Onneksi Lindan muuttoa ei vitkasteltu, sillä Charloten synnytys käynnistyi jo seuraavana yönä!

Ja se on taas poika! Pikkuinen Odin taitaa valitettavasti olla isonveljensä kopio (että pitikin unohtaa!!!), mutta suloinen kuin mikä kuitenkin. Hurmuripoijaat luvassa :)

Linda hoiti Odinia melkein enemmän kuin Charlotte, sillä Charlotte oli päättänyt taistella opintonsa läpi mahdollisimman hyvin arvosanoin, vaikka mikä tulisi. Onneksi Linda oli suosiotavoitteestaan huolimatta lapsirakas, ja oli ehtimiseen hellittelemässä pikku Odinia äidin päntätessä taidehistoriaa.

Odinin synttäreitä vietettiin vain pienellä porukalla, sillä kas kummaa, unohdin järjestää bileet ;) (No oikeasti menin sekaisin päivissä.) Odin on kyllä aivan isonveljensä näköinen pikku naurusilmä, ja kas kummaa, luonnekin on pisteelleen sama. *kiroilee taivaallisin voimasanoin hajamielisyyttään*

Tuore kaksinkertainen isäkin oli mukana. Aatto on aivan hämmennyksissään vieläkin. "Että minulla on nyt jo kaksi poikaa! Uskomatonta." Hän ei ensin meinannut uskaltaa edes tehdä tuttavuutta poikansa kanssa - "Entä jos se menee rikki?" - mutta Odin kerjäsi niin hellyttävästi syliinpääsyä että Aatto rohkaistui.

Isä ja poika leikkivät ja hyppelehtivät koko loppuillan, senkin jälkeen kun äiti jo nukahti. Eiköhän siitä Aatosta ihan kelpo isä tule, vaikka häntä ei poikien lapsuusaikana ole paljon näkynytkään, ymmärrettävistä syistä.

Apua! Hevosvaras! Herätys, poliisi, palokunta, retuperän VPK... Eihän teillä ole varashälytintä!

Voi onnettomuutta! Varas veikin osakunnan molemmat stereot, ja hätiin hälytetty komea poliisimies jäi kakkoseksi Kivimiehen näköiselle varkaalle tappelussa. Sinne meni melkein 6000 simoleonin edestä viihde-elektroniikkaa, ääh!

Murtovarkaan ääniin herännyt Linda halusi lohduttaa komeaa poliisimiestä. "Etkös ottaisi vähän mehua, ei sitä rosmoa varmaan enää saa kiinni." Nolo poliisi ei kuitenkaan lämmennyt Lindan lepertelylle. "Että osaakin hävettää, tämä ei kyllä jää tähän! Otan sen roiston kiinni vaikka se olisi viimeinen tekoni!"


Poliisipilleihein herännyt Charlottekin saapui sadattelemaan menetettyjä luksusstereoita. "Varashälytin täytyy kyllä ostaa heti huomenna, että osaakin ottaa päähän." "No, no, Lotten, eihän se ole kuin rahaa." (Paraskin puhumaan tuo Linda, joka toi osakunnan varoihin huimat 500$) "Sitäpaitsi se poliisimies oli unelmaisen komea..."

Ja sitten silmäys Iki-Tammelan elämään.

Viljam palasi siis yliopistosta kotiinsa, ja hetken vitkuttelun jälkeen tarttui härkää sarvista ja kutsui kylänoidan käymään. "Meni syteen tai saveen... *glunk!*"

Mutta voi kehveli sentään. Antivampiriini toimi ainoastaan puoliksi :o Viljam näyttää edelleen täysin vampyyrilta, mutta vampyyrin ominaisuudet katosivat. Käyhän se tietysti näinkin. "Hei, hei, pikkuinen, ei sinnepäin! Sinun piti opetella kävelemään!"

Figaron ilme on näkemisen arvoinen, kun Tor antaa vähän kyytiä. "Armoaaaa! Minä olen sentään kansainvälinen filmitähti!!" (Figaro on siis tätänykyä viihdeuran huipulla.)

Viljamin olemattomat lastenhoitotaidot näkyvät pian arjessa. Poika juoksentelee villinä pakoon kun pitäisi opetella kävelemään, ja nyt mokoma taapero nukahti keskele eteisen lattiaa. "Toivottavasti en sentään tapa tuota pikkuista... En halua nähdä Charlottea vihaisena", Viljam mutisi väännellen ahdistuneena käsiään.

Jiiiihaaa! Pihalle rakennettiin simien jatkuvasta nalkutuksesta johtuen lopultakin uima-allas. Pöh, mitä pröystäilyä sanon minä, mutta ainakin Viljamilla oli hauskaa. Heti kun uskalsi hypätä altaaseen siis, ja mahalleenhan se meni.

Parannuttuaan osittain vampyyriudestaan Viljam alkoi taas täysin rinnoin toteuttaa tietotavoitettaan. Hän juoksenteli ulkona bongaamassa vanhempiensa aaveita, siskojaan hän ei ole vielä nähnyt. Säikähdyksistä huolimatta mies oli aivan innoissaan joka kerta nähtyään aaveen, mutta odottakaapas mistä hän seuraavaksi innostui...

Jepjep. Viljam "Leikkii Susien Kanssa" Tavast vauhdissaan. Hän haaveilee jo täyttä häkää ihmissudeksi muuttumisesta. Kaikkea sitä kuulee. Ei sitten ainakaan ennenkuin Tor on kasvanut!

Mirva toi seksikkään väärentäjäkaverinsa kotiin. Vanhuusikää kolkutteleva Mirva alastomana porealtaassa maustettuna pottajutuilla on sen verran raju yhdistelmä, että Eila joutuu sulkemaan silmänsä. Tästä on ehkä parempi olla puhumatta Don Corniponille.

Mirva ja Charlotte paikkailivat välejään Torin syntymäpäivänä. Charlotte tunnusti olevansa jälleen tekemisissä Aaton kanssa, mutta Mirva ei yllättäen räjähtänytkään. "Sitten olet tehnyt oikean valinnan, jos mies kaiken tämän jälkeenkin haluaa olla kanssasi. Olen onnellinen puolestasi, tyttöseni!"

Tor rupesi itkemään kun Charlotte yritti nostaa hänet syliinsä, ja Charlotteakin rupesi itkettämään. "Eikö poikani tunne minua enää? Minä olen hänen äitinsä, minä! Ei tämä ole reilua!" Onnettomalta vaikuttaa. Ei kai se muu auta kuin yrittää paikkailla välejä parhaan mukaan sitten kun Tor on tarpeeksi iso ymmärtääkseen, mistä on kyse.

Hiljattain harmaantunut Mirva kantoi Torin kakulle, koska pojanriiviö ei suostunut tulemaan äitinsä syliin. Tor suostui sentään puhaltamaan kynttilät sammuksiin.

Tervetuloa lapsuuteen, Tor Tavast! Toivotaan, että ADHD-diagnoosi on väärä. Pojasta kasvoi ihan suloinen tapaus, tosin noille hiuksille täytyy tehdä jotakin.

Myöhemmin yliopistolla:

Linda näytteli koko ajan suurta rooli Odinin kasvatuksessa, häneltä Odin oppi ensimmäiset sanansakin. Olisi perusteltua myöntää Lindalle kummitädin arvonimi :)

Niin Odinkin sitten kasvaa humpsahti lapseksi. Kamalaa, miten nopeasti aika kuluu! Juhlat kyllä järjestettiin, mutta pikku vesseli juoksenteli ympäriinsä niin vikkelästi, ettei häntä saatu kakun ääreen ennenkuin oli liian myöhäistä. Onkohan Odinillakin veljensä lailla taipumusta ADHD:hen...

Tor suostui ihme kyllä saapumaan veljensä syntymäpäiville, ja jutteli iloisesti äitinsäkin kanssa. Se on hyvä se, sillä Charlotte oli jo ehtinyt pelätä kovasti vieraantumista vanhimmasta pojastaan.

Linda nörttiytyi kovaa vauhtia, koska ei yleensä jaksanut lähteä luennoille vaan opiskeli kotona sen mitä vaadittiin kurssien läpipääsyyn. Yliopiston liikunnanopettaja tuli oikein henkilökohtaisesti kiskomaan Lindaa pois tietokoneen äärestä! Jännittävintä oli tosin Lindaan tarttunut ikuinen paha haju, joka ei lähtenyt millään suihkuttamisella pois. Ehkä kyseessä oli Katy-kummituksen metkut, sillä hän oli aktivoitunut uudelleen ja säikytti jokaisen perheenjäsenen monta kertaa yössä.

Odin sai syntymäpäivälahjaksi oman papukaijan, joka nimettiin Kari Kriikuksi. Se on muuten aika nätti. Saisi kyllä mennä nokkaisemaan tuota hemmetin lehmämaskottia!

Ai miksi? No siksi, että nyt katkesi kamelin selkä. Lehmämaskotti nimittäin rupesi ehdottelemaan hävyttömyyksiä ODINILLE (kaikista mahdollisista!), ja siitä kuulessaan Linda vetäisi raivarin. Seuraavan kerran kun tuo sietämätön pervo yrittää tunkeutua osakunnalle, se saa kyllä turpaansa.

Charlotte Oksentaa Taas, säv. san. Aatto? No ei. Charlotte söi epähuomiossa pahentunutta ruokaa ja sai ruokamyrkytyksen. Ihan kuin siinä ei olisi vielä ollut tarpeeksi, joku sotki pihan ja torakat infestoivat paikan niin tehokkaasti, että koko kommuuni sairastui flunssaan. Huoh.

"Byäääääh! Miksei minulle kukaan koskaan tuo ruusuja? Minäkin haluan rakkaan jonka kanssa mennä treffeille!! Epäreiluaaaaa..." Ainoa treffiseura, joka täältä kotoa löytyy, on kuules Lehmämaskotti. Olisiko aika pistäytyä kaupungilla? Tai soittaa 'vahingossa' poliisille, eikös Esaias ollut niin komea? Mutta Linda vain punastui ja alkoi soperrella. Voi toista.

Ööh, mitähän nyt? Mirva pistäytyi käymään ilmoittamatta ja valloitti vessan, vaikka Charlotten piti päästä oksentamaan. Ilmeisesti piti nieleskellä takaisin sitten, hyhhyh. Onkohan Mirva tulossa vanhuudenhöperöksi?

"Ja yks-kaks-kol, kaks-kaks-kol..." Odin sai opetella tanssin alkeita takapihalla kummitätinsä kanssa. On se söpöä :)

Charlotte paiski töitä hiki hatussa valmistuakseen mahdollisimman nopeasti. Kampuksen läheisyydessä ei nimittäin ollut peruskoulua, ja muun opiskelun ohessa hän joutui vielä kotiopettamaan Odinia! Onneksi poika oli yllättävän lukuhaluinen yleisestä vilkkaudestaan huolimatta.
Linda nosti maljan parhaalle ystävälleen, ja vain lähin perhe ehti osallistua (muut pelasivat niin innoissaan Maishunoa :p). Aatto ei valitettavasti päässyt ollenkaan paikalle, sillä hänellä oli liian kiire hoitaa Charloten perintöyritystä :) Kohta saattaisi kuitenkin olla ajankohtaista palkata yritykseen joku muu esimies...

Aikamoiset lastenbileet näistä kuitenkin tuli. Pojilla on pöljästi samanlaiset vaatteet, onneksi hiuksista sentään erottaa :D Tor suhtautui edelleen varauksella äitiinsä, eikä innostunut leikkimään lainkaan.

Kun bileet olivat ohi, Charlotte vaihtoi ylleen rennompaa vaatetta. On se niin kivaa olla noin hehkeä ja kaunis, vaikka on jo kaksi lasta synnyttänyt... Epistä. "Milloinkas sinä sitten olet synnyttänyt?" Ei se ole se pointti... Äh, unohda.

Charlotte ja Odin astelivat taksiin ajaakseen takaisin Iki-Tammelaan. Charlotte oli kuitenkin omaisuuden pääperijä, joten hänelle jäi talo ja yritys. Iän myötä Charlotte oli jo tottunut ajatukseen siitä, että hänen tehtävänsä olisi kantaa Tavastin suvun menestystä harteillaan. Mutta sitä tehtävää hän ei tekisi yksin, ei jos vain Aatto suostuisi erääseen kysymykseen...




Osa 16. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.

Heipparallaa. Pitkä päivitystauko johtuu siitä, että olin kipeänä kotikotona enkä päässyt siksi pelaamaan, voi hölmöys. Tästä nyt sitten varmaan tulee vähän enemmän päivitystä nopeaan tahtiin, kun olen vieläkin kipeä enkä pääse vielä kaikille tunneille ;) Asiaan siis.

Charlotte pääsi osakunnan jäseneksi alta aikayksikön, vaikka hän ei ollutkaan koskaan tavannut vampyyrienoaan Viljamia. Heppu vaikutti melko pelottavalta, mutta, kuten Charlotte järkeili, sehän oli vain eno. Täytyisi vain varoa tutustumasta liian hyvin, ettei eno innostuisi puremaan. :p

Charlotte päätti myös pienen empimisen jälkeen tarttua härkää sarvista ja soittaa Aatolle. Ensimmäiselllä yrityksellä mies paiskasi luurin Charlotte-paran korvaan, mutta yritettyään sitkeästi uudelleen Charlotte sai selitettyä Aatolle, että tämän pitäisi tulla käymään, ja että hänellä oli tärkeää asiaa.

"Voi Aatto-rakas, minulla on ollut sinua aivan valtava ikävä! Ethän koskaan enää lähde luotani?" "Sinähän se minun luotani lähdit, eivätkä vanhempasi antaneet minun edes tavata sinua! Luulin että olit kyllästynyt minuun kun et enää vastannut puhelimeen. Mikä sinulle oikein tuli?" Charlotte hämmästyi. Varovaisesti hän kysyi: "Etkö siis oikeasti tiedä, mitä tapahtui? Miksi katosin sillä lailla?" "No en todellakaan. Juurihan sanoin että luulin että olit säikähtänyt tai jotakin... Mietin yhä vieläkin sitä, miten onnellisia meistä olisi voinut tulla yhdessä", Aatto sanoi, ruskeissa silmissään tuskainen ilme.

Charlotte meni ensin aivan hiljaiseksi. Sitten hänen silmänsä välähtivät. "Tulehan peiton alle, rakas. Selitän siellä, miten väärässä olet!" hän hihkaisi kujeillen, eikä Aatto jaksanut vastustaa. Nythän tämä oli laillistakin!

Aatto oli melko tyrmistynyt näistä uutisista, mutta hänen oli lähdettävä töihin, oli pää miten sekaisin hyvänsä. Charlotte pohti, oliko ollut paras mahdollinen idea pamauttaa tieto pojasta Aatolle niin yllättäen, mutta olihan hänkin ollut melko yllättynyt siitä, ettei Aatto tiennyt koko asiasta mitään.
Lotten ei tuonut mukanaan paljoakaan tavaraa muuttaessaan yliopistolle, mutta valokuvat siltä kohtalokkaalta illalta, jona Tor sai alkunsa, pääsivät lopultakin seinälle. Täällä äiti ei voisi takavarikoida niitä...

Ensimmäiseltä luennolta Charloten mukaan tarttui joku cheerleader, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Melko pelottava tuo Charloten ilme: hän aivan selvästi nauttii siitä, kun toinen säikähtää ja saa sähköiskun :o No, mitäs seurasi kotiin. Täytyy muistaa, että Charlotte on pohjimmiiltaan hyvin ilkeä luonne. ;)

Cheerleadertyttö antoi tosin pian anteeksi, ja tytöt kävivät opiskelemaan sohvalle, Charlotte tosin vähän mukavammissa vaatteissa (on se kivaa että saa tavoitepisteitä noin helpolla :D). Charlotte muuten valitsi pääaineekseen taiteen, sillä siitä on hyötyä hänen haaveissaan siintävällä kokinuralla. "Perhana, minun ruokani iskevät sitten kyllä SimCityn asukkaiden tajuntaan kuin ydinpommi", hän totesi. Mitäpä sitä turhaan olemaan vaatimaton.

Vilhelmina soitti ensimmäisenä iltana tarkistaakseen, onko kaikki sujunut niinkuin pitää. "Niin, no, en minä tiedä onko täällä käynyt mitään sellaista heppua, kyllä sinä tiedät, sisko hyvä, että minä pysyttelen päiväsaikaan visusti arkussani! - No sennäköisen tyypin kuvia on kyllä Lottenin seinällä. Sellaisia pusukuvia... Ai jaa." Senkin lörppäsuu vampyyri :(

Sillä aikaa Iki-Tammelassa:

"Hopoti hoi, hopoti hoi..." Tor on kyllä hypersuloinen vauva, mutta Vilhelmina ei jotenkin jaksa innostua. Häntä alkaa väsyttää ja kyllästyttää ihan kaikki, enää kirjoittaminen kiinnostaa. Romaani onkin jo onneksi loppusuoralla.

Vilhelmina sai kuin saikin romaaninsa valmiiksi. Siitä tuli välittömästi megahitti, mutta sekään ei saanut houkuteltua hymyä rouvan naamalle. "Millään ei ole enää mitään väliä... En minä jaksa enää tätä hommaa. Olen nähnyt jo kaiken elämässä, eikö kohta voisi olla nuorempien vuoro kantaa vastuuta?"

Torin syntymäpäivän aamuna Charlotte yllättäen soitti kotiin. Vilhelminan suhtautuminen oli yhtä kylmää kuin ennenkin. "Ei tässä nyt mitään juhlia ruveta järjestämään. En minä jaksa enää kestittää puolituttuja. Eikä sinun kannata sieltä ruveta ajelemaan, ei se Tor kuitenkaan siskoaan tänne kaipaa! --- Oletpas. Isosisko. Muistakin se, senkin kiittämätön heitukka!" Kuuntelematta enempää Vilhelmina paiskasi luurin pidikkeeseen ja meni suihkuun kihisemään.

Torin syntymäpäiviä vietettiin siis ihan kotiympyröissä. Mutta Mirvan leperrellessä pikkuiselle synttärikakun äärellä, tapahtui jotakin yllättävää.

Viikatemies saapui lopultakin viemään väsyneen Vilhelminan vanhempiensa ja sisartensa luokse. "Cheerio, lapset! Minä lähden nyt Manalalandiaan. Hyvästi, Mirva!"

Mirva järkyttyi täysin Vilhelminan äkillisestä poismenosta, ja Torin syntymäpäivän juhlinta loppui siihen paikkaan. Mirvallakin oli vielä monia vuosia virkeää elämää jäljellä, mitä tästä elämästä nyt tulisi ilman Vilhelminaa?

Torista kuitenkin kasvoi päällisin puolin iloinen ja suloinen pieni veitikka. Ja kyllähän se isoäiti ihan vähän muisti häntäkin testamentissaan. Tor on kuitenkin pohjimmiltaan oikea ADHD-tapaus maustettuna ilkeällä luonteella ja melkoisella vakavuudella. Mitähän tästäkin vielä tulee...


Jonkun ajan kuluttua Aatto saapui jälleen kyläilemään osakuntatalolla. Charlotte ilmoitti, että hänen piti 'käydä vähän tuolla' ja katosi hetkeksi. Aatto sai jäädä biljardihuoneeseen ihan yksin. "Mitenköhän tässä käy? Charlotte on nyt kauniimpi kuin koskaan ja olen varma, että hän on elämäni nainen! Mutta entä jos häntä ei oikeasti kiinnostakaan yhteinen elämä? Jos hän on katkera siitä, että on saanut lapsen niin nuorena... Enkä ole edes vielä nähnyt poikaani!"

Vaan Lottenillapa olikin yllätys. "Ostin tämän perintörahoillani, niin että äiti saa nyt sitten kuitenkin vaikka haudan takaa hyväksyä sinut!" "Lotten, minä... oletko tosissasi?" "Enemmän tosissani kuin koskaan! Aatto, kunhan minä olen valmistunut, mennään naimisiin. Talokin on nyt minun, sitten voimme asua siellä kaikki kolme, tai neljä, tai monta meitä sitten onkaan..."

Viljamilla oli vähän toisenlainen idea siitä, mihin Vilhelminan perintörahoja kannattaisi käyttää. Osakuntataloa laajennettiin yläkerralla, ja olisihan se pitänyt arvata, mitä siitä seuraa kun päästää vampyyrin suunnittelemaan kattoja. Alakerrassa ei ole ikkunoita, myöskin Viljamin toiveesta. Eihän se oikeasti mitään auta, mutta tulee ainakin vampyyrienolle parempi mieli.

Charlotte lähti testaamaan uutta baaripöytää heti aamusta. Boheemi taiteilijaluonne selkeästi. Lotten harrastaa aamuryypiskelyn lisäksi myös luennoillakäyntiä pyjamassa. "Muttakun se on niin mukava..."

"Pitäisi soittaa Torille, tai ainakin kotiin, ja kysyä mitä Torille kuuluu. Jokohan hän osaa puhua?" Mirva ei suostu tuomaan pikkuista yliopistolle, koska matka on niin pitkä. Voi miten tylsää. :( Nyt muuten ajatukset loppukokeeseen, kuules. "Niin joo, just niin. Aivan." Onneksi taidetta voi nyhtää mistä vain, vaikka sitten lapsen ikävöinnistä, ja Charlotte sai loppukokeesta kerrassaan täydet pisteet. Huippuoppilaslista, täältä tullaan!

Charlotte ja Viljam tulivat muuten erittäin hyvin toimeen keskenään, vaikka Charlotte usein tekikin ilkeää pilaa enonsa vampyyriudesta, varsinkin jos siitä sattui olemaan hyötyä pelissä... "Katso, pihalle on sammunut hekumallinen blondi! Etkös kävisi vähän puraisemassa?" "Ai häh, missä..."

Viljam onnistui kuin onnistuikin lopulta valmistumaan yliopistosta, ja vielä yli neljän keskiarvolla. Kuitenkin elämä tuntui hänestä ihan turhalta ja merkityksettömältä. Mitä vampyyri yliopistotutkinnolla tekee? Vampyyriuskin oli lähinnä tylsää, ei yhtään niin jännittävää ja romanttista kuin Viljam nuorena luuli. Ehkä olisi aika muuttaa takaisin kotiin, jossa asuivat tällä hetkellä ainoastaan Mirva ja pieni Tor. Jospa Viljamista olisi edes kotona jotain apua...

Valmistujaisbileiden edettyä pikkutunneille ja Charloten hyödynnettyä jo monta kertaa baarin antimia tapahtui seuraavaa. "No muddha kreivitär, mitäsh the nydh... Hupshish, thundhuu hasshultha..." "Ei! Charlotte!!! Rakas Henriette, mitä te oikein touhuatte?!?!" Hemmetin kreivitär.

Tunne siitä, että iho palaa sisältäpäin, saa kenet tahansa selviämään pahastakin tuiterista, ja se tepsi myös Charlotteen. "Senkin turveaivo! Minulla on huomenna loppukoe! Minulla on rakastava mies ja pieni poika! Ettäs kehtaat tehdä minusta vampyyrin! Jos kokeeni menee pilalle huomenna, takaan, että saat katua, olit miten ylhäisaatelinen hyvänsä. Olemme mekin vanhaa aatelissukua, senkin nousukas!" Niin sitä pitää, sukuylpeyttä peliin! Lyö sitä! *pälyilee ympärilleen, etteivät muut jumalat vain huomanneet moista väkivaltaan yllyttämistä*

Viljam vaihtoi rennommat releet päälleen ja jätti osakuntalinnan taakseen. Ehkä vetäytyminen Iki-Tammelan syrjäkylille tekisi tässä vaiheessa hyvää Viljamin masentuneelle mielelle. Hänhän on juuri menettänyt kaksoissisarensakin vanhentumatta itse päivääkään, vähemmästäkin mies sairastuu depikseen.

Onneksi ennustajaeukkoja liikkuu yliopistoalueellakin, ja Lotten saa antivampiriinin ennen päivänkoittoa. "Kylläpäs maistuu hassulta, ja tuntuu, aaagh, polttaa..." Mutta neito palautuu kuitenkin entiselleen. Huh helpotusta.

Viljamin lähdettyä Aatto alkoi olla vakiovieras talossa, vaikkei voinutkaan muuttaa osakunnalle valmistuttuaan jo aikapäiviä sitten. Ja kyllähän sen tietää, mihin kaksi umpirakastunutta nuorta aikansa käyttää. Ai shakinpeluuseen? Arvaapa uudestaan.

Eräänä yönä Charlotte heräsi koviin vatsakipuihin. Mutta eihän nyt ole vielä kuukautisten aika... Mitä kummaa? Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, edelliset eivät ole vielä tulleetkaan, ja päivällä tuli syötyä vähän huonosti... Ehkä se on vain sitä. Ihan tavallista.

Voisko ihanammin päivä enää alkaa... Torakoita pihalla, ja Charlotte huomasi myös lihoneensa huolestuttavasti. Totuus on, että taitaa olla jo toinen lapsi tuloillaan! Mutta yliopisto on kyllä taisteltava läpi. Se vaatii vain vähän apujoukkoja.

Jatkuu, ja pian. Tuli pelattua jotain 7 tuntia putkeen viikon tauon jälkeen :D