Osa 13. Elämää, ei sen enempää (nyt loppui otsikkoinspiraatiot)

Nyt on asia niin, että Tavastitkin jäävät joulutauolle. Olen lähdössä kotipaikkakunnalle joulunajaksi, enkä pysty ottamaan konetta mukaan... Koettakkee kestää ;) Palataan asiaan tammikuussa. Tässä vielä kuitenkin kuulumisia Mirvan ja Vilhelminan liitosta.

Seuraavana aamuna Mirva ensi töikseen soitti managerilleen ja ilmoitti viihdeuransa olevan päätöksessä. Huonolla omallatunnolla lienee ollut tekemistä asian kanssa, mutta oikeastikin Mirvaa alkoi tympiä iänikuinen kokkareilla hengaileminen, varsinkin kun tuloksena oli aina vain karmea krapula ja noloja muistoja. Hänen finanssinenänsä oli sitäpaitsi haistanut Tavastien pikkupuodissa lupaavan bisneksen. Mirva päätti siis heittäytyä kodinhoitajaksi sekä yrittäjäksi.

Tosin päätöksen kunniaksi ihan vain yksi paukku... Tai ehkä toinenkin... Mirva, Mirva! Ei keskellä päivää! "Hipsh... tämähän on vain mahu, eikun mehua... hipsh!"

Filipillä oli kyllä terveellisemmät harrastukset: hän oli vakuuttunut siitä, että ufoja täytyi olla olemassa. Niinpä poika viettikin monta iltaa kaukoputken äärellä... ja päiviäkin. Silloin ei ehkä tosin välttämättä näe kuin pilviä. No, hupinsa kullakin.

Kun Vilhelmina heräsi, Mirva kutsui hänet pelipöytään. "Otetaanpas erä Hold 'emiä, ihan uuden elämän kunniaksi!" "Mitä oikein tarkoitat?" "No, hmm, taisimme tuossa eilen mennä naimisiin... Ja minulla on uutinen. Aion omistautua vain sinulle ja perheyritykselle! Erosin aamulla työstäni." Vilhelmina olisi halunnut iloita, mutta siltikin... Tuntui hurjalta ajatukselta, että ennen niin pinnallinen Mirva olisi yhtäkkiä muuttunut vastuulliseksi ihmiseksi. Ja perheyritys nyt oli kuitenkin perheyritys... Mutta Vilhelminan oli pakko myöntää, että hänellä itsellään ei varmasti olisi aikaa pyörittää firmaa kaiken armeijauran ja lapsenhoidon keskellä. Omistuskirja pysyisi silti Vilhelminan hallussa.

Hoitotaakka tosin helpottui, kun Filip kasvoi teiniksi! Hänestä tulikin lopulta aivan komea poika, tosin ilmeisesti juhlavieraat pitävät häntä vielä ihan lapsena... Filip sai, hieman yllättäen, romantiikkatavoitteen. Hän pitää löyhkäävistä blondeista (ooh yeah, urheilullinen sen olla pitää) ja inhoaa hattuja. Aikuisena hän haluaisi julkkiskokiksi.

Myös Charlotte kasvoi taaperoksi! Hänestä tulikin mitä suloisin pikku pellavapää, mutta luonteessa olisi vähän parantamisen varaa: Lotten on Oinas pistein 5-9-5-5-0. APUA! Täytyykö tässä nyt kuunnella jotain kauheaa manguntaa ja vollotusta koko seuraava sukupolvi?

Filip oli herttaisen innostunut pikkusiskostaan, ja opetti tätä jopa potalle. Pojasta polvi paranee, kerrankin :)

Filip tosin yritti soveltaa hurmurinlahjojaan myös puutarhuriin. Tämä ei oikein lämmennyt maailmanympärimatkaehdotuksille...

Lottenista tulee ilmeisesti todella musikaalinen lapsi, hänhän tanssii jo ennenkuin osaa kävellä!

Mitä? Vilhelmina pyörtyilee lautaselle? Mutta... No ei, ei hän ole raskaana. Onpahan vain väsynyt rankan työpäivän jälkeen. Tai mistä sitä tietää mitä siellä työpaikalla oikein touhutaan...

Voi ei! Taas hajamielisyydellä on surkea loppu. Ulosottomies saapui ilkeästi virnistäen ja sädetti itselleen robotinrakennuspöydän. Kuin pisteenä i:n päälle hän vielä, ihan silkkaa ilkeyttään, nappasi mukaansa yhden Charloten leluista! Törkimys :(

Mirvan hyvät aikeet kodinhoidosta eivät tosin aina ihan toteutuneet... Itseään ihaillessaan Mirva unohti laittaa Lottenin päiväunille, ja pikkuinen nukahti lattialle suostumatta nousemaan ylös.

Filip toi kotiin kaverinsa, joka oli ilmeisen lahjakas kitaristi. Pojat soittivat rockia ihan innoissaan: voisivatkohan he perustaa bändin?

Mirva päätti kunnostautua, ja onnistuikin: hän sai opetettua Charloten puhumaan! Loistavaa :)

Filip innostui bändi-ideasta niin, että sai äitinsäkin innostettua uuteen ideaan. Kun Tawastin Sisustuspuoti oli saatu siirrettyä viereiselle tontille, entisestä kaupparakennuksesta sisustettiin Filipille oma pikku yksiö täydellisine bändikamoineen! Nyt eikun soittamaan vain.

Vilhelmina sai lopultakin, hirvittävän rehkinnän päätteeksi, maksimoitua kuntopisteensä, ja ylennys oli jälleen askelta lähempänä :)

Mirvalla sen sijaan oli kotona välillä todella tylsää, kun Lottenin vuoksi hän ei voinut lähteä kaupungillekaan, ja kaikki ystävät olivat töissä. Hän turvautui lopulta epätoivoisiin keinoihin ja alkoi soitella pilapuheluita puolitutuille. Viljam suuttui puhelusta niin, että uskaltautui käymään kotonaan keskellä päivää :o Onneksi hän ei kuitenkaan haihtunut savuna ilmaan.

Sitten oli Charloten aika kasvaa lapseksi. Hän ei halunnut järjestää juhlia, koska häntä tympäisi ajatus siitä että aikuiset tädit ja sedät tulisivat taputtelemaan häntä päähän ja heiluttelemaan nallea hänen nenänsä edessä... outo lapsi. Melko kaunis kuitenkin, vaikka nenä onkin erikoisen mallinen ja suupielet kroonisesti alaspäin. Jälkimmäinen tosin taitaa johtua hänen marinaan taipuvaisesta luonteestaan...

Pikku prinsessa päätti juhlia syntymäpäiväänsä vaahtokylvyllä. Sen lisäksi hän halusi ehdottomasti päästä yksityiskouluun. Vilhelmina pyöritteli silmiään, mutta suostui tyttärensä vaatimuksiin, ja miksei olisi suostunut: hänhän oli luvannut antaa lapsilleen kaiken, mitä he ikinä vain voisivat haluta.

Charlotte sai syntymäpäivälahjaksi uusia leluja ja Filipin vanhan huoneen. Hän pomppasi ylös jo kolmelta paistamaan muffinseja, mutta meni kesken kokkauksen katselemaan telkkaria. Kärähtämäänhän se leivos pääsi... Ilmeestä päätellen makukaan ei ole paras mahdollinen.

Ai niin, ja lisäksi isoveli oli rakentanut Lottenille pihalle pienen mehutiskin, joka oli kyllä Mirvan (finanssinainen mikä finanssinainen) idea :) Sitäkin piti päästä heti kokeilemaan, vaikka koko naapurusto olikin vielä nukkumassa.

Lottenin kailotus pihalta kyllä herätti kaikki muut. "Meeehuuuuaaaa! Kylmää, hyväää sitruunameeehuuuuaaaa!" Filip saapui maistamaan, ja ylpeä äiti seurasi vierestä. Filip oli tosin sitä mieltä, että mehussa oli liikaa sokeria: "Katso nyt mikä kauhea finni!" Mutta Lotten vaati silti saada rahansa.

Voi miten fiksu lapsi! Ihan oma-aloitteisesti lukee lehteä! Kyllä tässä on ilmiselvää, kunniallista perijätärainesta. "Mutta en minä ole mikään aines! Ei kai minusta tehdä piirakkaa?" No ei, hassu lapsi. Lue sinä vain lehteäsi, kyllä sinä sitten aikuisena ymmärrät :)

Seuraavana päivänä hyperruma rehtori saapui sitten luvatusti tutkailemaan Tavastien perheoloja. Mirva hurmasi ukon jo ovella :)

Sillä aikaa kun Mirva esitteli rehtorille paikkoja, Vilhelmina valmisti aterian ja alkoi kattaa pöytää. Yhtäkkiä hän huomasi käsiensä muuttuneen jotenkin ryppyisemmiksi... ja hiuksetkin muuttuivat ihan valkoisiksi! Voi ei! Vanhuus pääsi yllättämään, eikä ikuisesta platinamielialasta ole vielä puhettakaan. Mutta ei se kaukanakaan ole. Enää muutama taitopiste niin jo on kumma elleivät kenraalinlaatat ala kilahtaa Vilhelminan kaulalle!

"Äitin tekemä ruoka on yleensä tosi kuumaa, mutta tää tais päästä jo vähän jäähtymään", Charlotte täräyttää suorasukaiseen tyyliinsä. Rehtoria onneksi lähinnä huvittaa, ja Vilhelminan loistavat kokkaustaidot ansaitsevat ruokahetkestä mojovat 47 pistettä, jotka heilauttavat rehtorin arviointilomakkeen jopa yli maksimipisteiden! Ja puolitoista tuntia ennen vierailun sovittua päättymisaikaa rehtori ilmoittaa nähneensä riittävästi ja toivottaa molemmat Vilhelminan lapset sydämellisesti tervetulleiksi kouluunsa. Jipii! Koulupukuja! Taitopisteitä! Täältä tullaan :)

Seuraavana päivänä Vilhelmina kävi vähän muuttamassa tyyliään vanhallerouvalle sopivammaksi. Silmälasit alkoivat myös olla tarpeen. Vilhelminan nenä muuten kasvoi hurjasti vanhenemisen myötä, siitä tuli ihan omituinen konkkanokka :o

Mirva oli laitattanut liikkeen ulkopuolelle valokuvausautomaatin, tosin ehkä jostain muusta syystä kuin siitä ensimmäiseksi mieleentulevasta... oli silti pakko kokeilla, minkälaisia kuvia automaatti sylkee. Melko hassuja :)

Filip meni töihin huoltsikalle ja toi kotiin komean työkaverinsa. Miksei Filip koskaan tapaa nättejä tyttöjä? Vai onkohan tässä jotain muutakin takana...

Koska seuraavaksi on siis luvassa pitkä tauko, on aika pienen kertauksen:

Charlotte, tuo Tavastin lapsista tähän mennessä ehkä kaunein, osoittaa erittäin lupaavia merkkejä siitä, että hänestä on tulossa kerrassaan loistava perijätär. Kaunis, älykäs, omanarvontuntoinen, plaa, plaa, plaa... Minkälaiseksi hänen tulevaisuutensa muotoutuukaan?

Mirva, tuo mystinen tumma nainen. Mitä ihmettä hän haluaa? Hän valehteli rahavaransa päästäkseen Vilhelminan puolisoksi, mutta on kuitenkin osoittautunut luotettavaksi ja yllättävän vastuuntuntoiseksi, satunnaista itsensä peilistä ihailemista lukuunottamatta. Ikinuori Mirva tulee luultavasti myös elämään huomattavasti pidempään kuin puolisonsa. Mitenköhän Charlotte ja Mirva tulevat toimeen, kun ensimmäinen kasvaa teini-ikään ja alkaa kapinoida?

"Sinähän olet oikein mukavanoloinen poika. Olen nähnyt joistakin vanhoista kuvista, että isälläni oli samanlainen kampaus yliopistoaikoina!" Vilhelmina, luuletko että teinit arvostavat moisia kohteliaisuuksia? Ainakaan tämä ei, vaan vaihtoi puheenaiheen mitä pikimmin säähän.

Sillä aikaa Filip harjoitteli pianonsoittoa. Hänellä ei ollut vielä rohkeutta kasata bändiä, kaikista hienoista kamoista huolimatta. Jospa yksityiskoulusta löytyisi tarpeeksi innokkaita ja lahjakkaita muusikonalkuja?

Ja nyt on siis aika toivottaa kaikille oikein mukavaa joululomaa, Tavastit palaavat ruutuun jälleen tammikuuss... hetkinen?

"Ja kenellekään ei taatusti tule mukavaa joulua tässä perheessä, jos se vaan minusta on kiinni! BWAHHHAHHHAAA!!!!!" *kriik, kraak* Voih. Mutta olet silti ihan joulunpunainen, Vendela.

Eli:

HYVÄÄ JOULUA! Ja Talvennapaa, niille jotka tietävät mikä se on. :)