Osa 14. Annie, are you ok? So, Annie, are you ok?

Tervetuloa vihdoinkin takaisin Tavastien pikku maailmaan, Iki-Tammelan esikaupunkialueelle. Tässä jaksossa tapahtuu joitakin suuria muutoksia, mutta pelitavassa saattaa tapahtua hyvin radikaalikin muutos. Harkitsen asiaa. ;)

Joululoman aikana Tavastin huushollissa on koettu melkoisia muutoksia, eikä pienimmästä päästä ole se, että vanha, epäkäytännöllisen suuri ja tylsäksi käynyt ladonnäköinen höskä purettiin uuden, uljaan (Kannus)talon tieltä. Eli olen siis jälleen törkeästi hyödyntänyt kyseisen talotehtaan piirustuksia, tämä perustuu malliin Long Island 180. Kattolyhdyt ovat kyllä makeat, mutta yläkerran ja katon rakentaminen osoittautui niin työlääksi ja kalliiksi, että talon ja sisustuksen valmistuttua Tavastien käteisvarat olivat kuluneet olemattomiin. Onneksi Vilhelminan palkka on kuitenkin erinomainen, ja ainahan voi myydä jotakin jos hätä iskee. :)

Tässä vielä talo pihan puolelta. Huomatkaa lasikuisti parvekkeen alla, pokeripöytä on sijoitettu nyt sinne.

Hellanlettas! Kukas se sieltä tirkistää? "Pssähhh kurNAU?" (Kissojen kieltä, tarkoittaa suunnilleen "mitäs siinä tölläät?")

Toivotamme tervetulleeksi Tavastin perheen uusimman jäsenen, oman arvonsa tuntevan ja kaikin tavoin erittäin kissamaisen herraskissan nimeltään Figaro di Siviglia. Ystävien kesken Figaro. Ei missään tapauksessa Fiksu, tai tulee käpälästä. Herrasmies syntyykin frakki päällä.

"Miauuuu! Kohta teen sinusta hakkelusta, tyhmä hiiri!"

Vilhelminaa mietitytti, olisiko Figaro pitänyt ajaa pois keittiön pöydiltä, mutta Figaro oli niin ylevän ja rauhallisen näköinen, että toistaiseksi tämä tapa tullaan ainakin sallimaan pikku hurmurille :)

Ensimmäinen illallinen uudessa talossa vietettiin koko perheen voimin. "Ja MINÄ aion ryhtyä avaruusmatkailijaksi ja lentää Saturnukseen asti!" Charlotte viihdytti kaikkia jälleen kunnianhimoisilla suunnitelmillaan, eikä kenelläkään ollut sydäntä kertoa tytölle, että Saturnus koostuu lähinnä myrkkykaasuista.

Mirva ja Charlotte ovat alkaneet vastoin kaikkia odotuksia tulla hyvin toimeen keskenään: he ovat jo parhaita ystäviä, ja Mirva kävi oikein peittelemässä tytärpuolensa tämän lopulta nukahdettua aamun tullen... onneksi oli sunnuntai. :)

Voi miten herttaista! Eihän noin suloista kissaa _voi_ pakottaa nukkumaan korissa piilossa :)

"Malja uudelle talolle!" Olisi kyllä hyvätapaista katsoa kameraan kun kuvataan, prkl. Ei väkisin.

Filipin kaveri huoltsikalta tuli taas käymään. Erehdyksekseen Filip yritti halata poikaa... "Hyii!! Luuleksä että mä oon joku vitsin homppeli vai?! Ois pitäny tajuta, kun äitiskin on tommonen lepakko!" MITKÄ KÄYTÖSTAVAT, POIS SILMISTÄNI JA ALTA AIKAYKSIKÖN, SENKIN SIETÄMÄTÖN JOLPPI! Sinne meni sekin kaveri naama säikähdyksestä valkoisena ja letit pystyssä, Filip parka! No, tuskin se oli edes musikaalinen.

Mirvan pakaroita taisi vähän paleltaa. Yksi syy tosin tälle kuvalle on se, että halusin näyttää, miten makea takkajärjestely mulla on ;) Huomatkaa messinkilista lattiassa! Supersiistiä. :)

"Hahaa, senkin kissa! Nyt olet mennyttä!!" Jotenkin tuolla lelulla leikkiminen näyttää aina siltä, että kissaparka aiotaan seivästää :p

Mitä? MITÄ?! Ei kai perijättäremme ole heittämässä lusikkaa nurkkaan?!?

No ei, kunhan pelleili. Charlotte nautti hassujen temppujen opettamisesta Figarolle, ja vähän itselleenkin. Melkoista akrobatiaa... (Huomatkaa hieno pylväsjärjestely kahden oviaukon välissä, oon oppinu käyttämään boolPropia XD)

Sitten, lopultakin, koitti odotettu koulupäivä! Katsokaa nyt noita pukuja, voi miten ihkua :)

"Annie are you ok? Will you tell us that you're ok? There's a sign in the window, that he struck you - a crescendo Annie... Wooooooo!!!" Talossa oli lopulta vähän hiljaisempaa ja rauhallisempaa, kun lapset lähtivät kouluun ja Vilhelmina töihin. Mirva otti tilaisuudesta vaarin ja huudatti Michael Jacksonia niin että ikkunat helisivät. Yeah, ja sitten moonwalkia... Auuu! You've been hit by a smooth criminal!!

Eikä se vieläkään osaa kokata. Figaro, Figaro, Figaro!!! (Son quà?) Pois sieltä tulesta!!! Hetken jo pelkäsin, että kattiparka leimahtaa liekkeihin. Onneksi muistin ostaa palovaroittimen!

Vilhelminan palattua töistä naiset lähtivät yhdessä käymään kaupalla, joka oli ollut joulukiireistä ja rakennusprojektista johtuen kiinni vähän pidempään. Tämä upea viktoriaaninen palvelusneitoilmestys oli Figarolle vähän liikaa, ja kissaparka pissasi alleen suoraan pihaan. Ehkä Figaro luuli tavanneensa vähän itseään suuremman kissatytön, väritkin ovat samat ;)

Kerrankin kävi tuuri! Palkattavien simien luettelosta löytyi tämä superihana nuorimies liikkeen esimieheksi. "Mitenkäs olisi, haluaisitko ruveta mieheksi tytärpuo... eikun esimieheksi tähän liikkeeseen, hehheh, sehän on ikäänkuin tyttäreni, hehheh..." Onneksi Aatto suostui. Once in a lifetime :)

Katsokaa nyt sitä. Mitkä puhtaat, jalot piirteet! Ja nuo silmät... Aah. Mirva oli kovin otettu, mutta Aatto tuntui pitävän Vilhelminaa kovinkin kuumana pakkauksena ikäisekseen. Eipäs nyt mummoja tiirailla, minulla on sinulle vaimoehdokas kasvamassa...

Sitten päästiin itse asiaan, eli valokuvausautomaatin testaukseen. Onneksi rouva Kurjenkaula ei taida liikkua esikaupunkialueen liikkeissä. Rouvat astelivat kopista ulos kovin horjuvin jaloin...

Ensimmäinen koulupäivä ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta Tavastin perheen nuorille toivoille. Charlotte sai kyllä 8,5 kokeestaan, muttei ollut kovin tyytyväinen. Filipillä taas menee ekstra-huonosti: arvosanat putosivat ensin 5,5:een, ja sitten kerrassaan neloseen! Poikarukka on niin masentunut, ettei halua lukea läksyjäkään. Olisiko niin, että Filipin kannattaisi keskittyä johonkin sellaiseen alaan, jossa yliopistotutkinto ei olisi niin kauhean välttämätön? Surullista sinänsä, kun poika on kuitenkin älykäs ja lahjakas. Luovuus- ja logiikkapisteet ovat lähes täysissä, mutta jos läksyjenteko ei maita, niin eihän siinä mikään auta! Asia jäänee nähtäväksi.

Figarolla on omituinen tapa jumittua ruokakuppinsa taakse, ja näköjään myös nukkua siinä. Lopulta kuppi oli pakko siirtää... ihmeellinen bugi.

Vilhelmina oli päässyt huomaamattaan hiukan rupsahtamaan, joten pieni kuntotreeni ei ollut pahitteeksi. Lihasten uudelleenkasvua todistamaan saapui Haisuli Haisunäätä, joka ei onneksi kuitenkaan hajustanut Vilhelminaa. Ei sillä että olisi ollut tarvis, haisee se hiki vanhallakin :p

Lopultakin! Kauan odotettu ylennys kenraaliksi, ikuinen platinamieliala, ja vielä kaupan päälle 50 000 simukkaa bonusta oikeinvastatusta urakysymyksestä :D Eivät kyllä olleet edenneet asiassa mihinkään, kun samaa Venus-luotaimen syvänmerentutkimusalukseksimuutosta puuhattiin vieläkin. Asiaahan ehdotti jo Mats aikoinaan... Vilhelmina vaan oli niin väsynyt rankasta työpäivästä, ettei jaksanut riemuita saavutuksestaan, vaan nuokkui toinen silmä kiinni odottaen sänkyynlysähtämistä.

Charlotten marisijanluonne alkaa uhkaavasti nousta pintaan teini-iän lähestyessä. Tytöllä on hupipalkki koko ajan nollassa, eikä mikään oikein tunnu ilahduttavan häntä. Ei edes uusi taulutelkkari, jonka hän sai omaan huoneeseensa! Kiittämätön kakara :p

"Kuulkaas nyt herrat sotaherrat, tämä sota on nyt minun osaltani ohitse. Alkakaapa maksaa sitä eläkettä..." Ja niin Vilhelmina sai heittäytyä täydellisesti liikkeenomistajan ja vanhanrouvan rooleihinsa. On se elämä mukavaa!

"Krööööh, kröh, ysk, krrrrh, ärgh, köh!" Sillä välin Mirva oli päättänyt sivistää itseään uusin tavoin. Hänen looginen päättelykykynsä ei ollut niitä parhaita, joten hän hiipi kokeilemaan Vilhelminan äidin vanhaa lääketyöpöytää. Farmakologiset kokeilut loppuivat tosin lyhyeen, kun Mirva onnistui jotenkin tunaroimaan ja pölläyttämään tuntematonta virusta naamalleen! Onneksi pöpö ei ollut letaali, vaan lähinnä epämiellyttävä. Onneksi se ei myöskään osoittautunut tarttuvaksi, lapsilla meni jo ihan riittävän huonosti koulussa muutenkin...

"You've been hit by, you've been struck by a smooth criminal... humdidum..." Mirva alkoi siis sivistää itseään tämän takia. Hänellä oli sittenkin salattu rikollinen mielenlaatu, ja hän oli jo nuoresta lähtien halunnut tulla kaikkien ihailemaksi ja pelkäämäksi rikollisneroksi, jota kukaan poliisi ei koskaan saisi kiinni! Toistaiseksi hän kuitenkin joutui tyytymään poliisin pakoiluun autonrämässä, oikeita rosvoja kyyditen. Siinä hommassa hän osoittautui kuitenkin pelottomaksi ja taitavaksi, ja oikein raisun kurvailureissun jälkeen Mirvalle napsahti viiden tonnin bonus!

Sillä välin Charlotte oli epätoivoissaan mennyt itkemään äidilleen huonoja arvosanojaan. Vilhelmina lupasi auttaa läksynteossa...

"Mutta ei tämä ole yhtään kivaa! Ääää, haluan katsoa telkkarista Tohtori Mökkiä!!!" "Kuules nyt tyttöseni, sinusta tulee joskus itsestäsi yhtä taitava lääkäri kuin Tohtori Mökistä, jos teet nyt läksysi kunnolla." "Mutta tää on TYLSÄÄÄ!!!!" Ja luultavasti vähintään yhtä äreä...

Heeetkinen...? Ei, Mirva ei ole ollut pahoilla teillä, vaan ilmeisesti mystinen pöpö aiheuttaa jatkuvaa oksentelua. Yh.

Tällä kertaa Filip toi kotiin hemaisevan blonditytön koulustaan. Ilmeisesti heppu on ihan suosittu, vaikka arvosanat ovat istuneet tiukasti nelosessa jo pitkään. "Ja sitku mä olin kaks ni mä opin puhumaan ja kolme ni mä opin kävelemään ja..." Noh, pottajutuilla ei kyllä vietellä tyttöjä, Filip! Suu suppuun, nyt!

Tällä välin läksyihin ja telkkarinkatsomiseen keskittynyt Charlotte kasvaa humpsahti teiniksi kenenkään huomaamatta (hups). Tulipas hänestä hemaiseva, hyvänen aika. Ja nenäkin onneksi pieneni! Pelkäsin että tulee sellainen tuhoton konkkanokka :) Kunnon pissiksen tavoin Lotten haluaa olla koulun suosituin tyttö ja tulla isona julkkiskokiksi. Häntä kiehtovat kasvomaalaukset ja vaaleat hiukset mutta hatut ovat hänestä typeriä.

Stereona: "Mitä, kukas se sinä oikein olet?" Marika ryypiskeli Tavastien keittiössä koko illan. :o

"Nyt tämä koulupelleily kyllä loppuu! Minä lähden amikseen ja opiskelen kokiksi! Sitten ei ainakaan ole ikinä nälkä!!" Tervemenoa vaan.

Kylläpäs ne tytöt nyt ovat drinksujen perään. Aijaijai... Mutta pissisulkomuodosta huolimatta Lotten ei kai ole ihan pahviaivo. "Ja minä kun en aio tähän maailmaan lasta synnyttää! Orpojakin on maailmassa ihan tarpeeksi, adoptoin vaikka!!" Mutta mutta mutta... kuka sitten jatkaa sukua? "Ei ole minun ongelmani. Onhan täällä Filip. Ja minä en halua pilata vartaloani synnytyksillä!" Ei, taitaa siellä sittenkin olla vähän paperia. Silkkistä.

Lotten potee pahaa maailmantuskaa, ja vähän teiniangstiakin. "Äääää, olen ihan paska, ihan huono! Miksi saan koko ajan vitosia?!?" Noooh, läksyjen tekeminen voisi auttaa asiaa. "Muttakun eikö se voisi riittää, että olen nätti ja suosittu ja hyvä tanssimaan?"*pyörittelee astraalisia silmiään* Kaipa noistakin asioista voi saada yliopistostipendin... Sinne sinä kyllä menet, prkl, vaikka se olisi viimeinen tekoni!!

Miten Lottenin stipendinkeräys sujuu? Ryhtyykö Filip kokiksi? Entä miten käy neljännen sukupolven? Saammeko Lottenin muuttamaan mieltään? Seuraamme jännityksellä, tai ainakin minä. :)