Osa 17. Hevosvarkaita ja ADHD-lapsia

Pikapäivitys! Tässä seurataan Charloten yliopistoajan loppua. Jännittävää, tai no, edes vähän?

Apujoukkojen (eli ilmaisen lapsenlikan) löytäminen kävi melko vaivattomasti. Charlotte oli ystävystynyt erään toisen ruotsinkielisen kanssa, nimittäin Linda Castrénin. Tyylitietoinen neito suostui mielihyvin osakunnan jäseneksi, vaikka näkikin, että emännällä oli pikkuinen tuloillaan. A friend in need is a friend indeed, kuten sanotaan.

Onneksi Lindan muuttoa ei vitkasteltu, sillä Charloten synnytys käynnistyi jo seuraavana yönä!

Ja se on taas poika! Pikkuinen Odin taitaa valitettavasti olla isonveljensä kopio (että pitikin unohtaa!!!), mutta suloinen kuin mikä kuitenkin. Hurmuripoijaat luvassa :)

Linda hoiti Odinia melkein enemmän kuin Charlotte, sillä Charlotte oli päättänyt taistella opintonsa läpi mahdollisimman hyvin arvosanoin, vaikka mikä tulisi. Onneksi Linda oli suosiotavoitteestaan huolimatta lapsirakas, ja oli ehtimiseen hellittelemässä pikku Odinia äidin päntätessä taidehistoriaa.

Odinin synttäreitä vietettiin vain pienellä porukalla, sillä kas kummaa, unohdin järjestää bileet ;) (No oikeasti menin sekaisin päivissä.) Odin on kyllä aivan isonveljensä näköinen pikku naurusilmä, ja kas kummaa, luonnekin on pisteelleen sama. *kiroilee taivaallisin voimasanoin hajamielisyyttään*

Tuore kaksinkertainen isäkin oli mukana. Aatto on aivan hämmennyksissään vieläkin. "Että minulla on nyt jo kaksi poikaa! Uskomatonta." Hän ei ensin meinannut uskaltaa edes tehdä tuttavuutta poikansa kanssa - "Entä jos se menee rikki?" - mutta Odin kerjäsi niin hellyttävästi syliinpääsyä että Aatto rohkaistui.

Isä ja poika leikkivät ja hyppelehtivät koko loppuillan, senkin jälkeen kun äiti jo nukahti. Eiköhän siitä Aatosta ihan kelpo isä tule, vaikka häntä ei poikien lapsuusaikana ole paljon näkynytkään, ymmärrettävistä syistä.

Apua! Hevosvaras! Herätys, poliisi, palokunta, retuperän VPK... Eihän teillä ole varashälytintä!

Voi onnettomuutta! Varas veikin osakunnan molemmat stereot, ja hätiin hälytetty komea poliisimies jäi kakkoseksi Kivimiehen näköiselle varkaalle tappelussa. Sinne meni melkein 6000 simoleonin edestä viihde-elektroniikkaa, ääh!

Murtovarkaan ääniin herännyt Linda halusi lohduttaa komeaa poliisimiestä. "Etkös ottaisi vähän mehua, ei sitä rosmoa varmaan enää saa kiinni." Nolo poliisi ei kuitenkaan lämmennyt Lindan lepertelylle. "Että osaakin hävettää, tämä ei kyllä jää tähän! Otan sen roiston kiinni vaikka se olisi viimeinen tekoni!"


Poliisipilleihein herännyt Charlottekin saapui sadattelemaan menetettyjä luksusstereoita. "Varashälytin täytyy kyllä ostaa heti huomenna, että osaakin ottaa päähän." "No, no, Lotten, eihän se ole kuin rahaa." (Paraskin puhumaan tuo Linda, joka toi osakunnan varoihin huimat 500$) "Sitäpaitsi se poliisimies oli unelmaisen komea..."

Ja sitten silmäys Iki-Tammelan elämään.

Viljam palasi siis yliopistosta kotiinsa, ja hetken vitkuttelun jälkeen tarttui härkää sarvista ja kutsui kylänoidan käymään. "Meni syteen tai saveen... *glunk!*"

Mutta voi kehveli sentään. Antivampiriini toimi ainoastaan puoliksi :o Viljam näyttää edelleen täysin vampyyrilta, mutta vampyyrin ominaisuudet katosivat. Käyhän se tietysti näinkin. "Hei, hei, pikkuinen, ei sinnepäin! Sinun piti opetella kävelemään!"

Figaron ilme on näkemisen arvoinen, kun Tor antaa vähän kyytiä. "Armoaaaa! Minä olen sentään kansainvälinen filmitähti!!" (Figaro on siis tätänykyä viihdeuran huipulla.)

Viljamin olemattomat lastenhoitotaidot näkyvät pian arjessa. Poika juoksentelee villinä pakoon kun pitäisi opetella kävelemään, ja nyt mokoma taapero nukahti keskele eteisen lattiaa. "Toivottavasti en sentään tapa tuota pikkuista... En halua nähdä Charlottea vihaisena", Viljam mutisi väännellen ahdistuneena käsiään.

Jiiiihaaa! Pihalle rakennettiin simien jatkuvasta nalkutuksesta johtuen lopultakin uima-allas. Pöh, mitä pröystäilyä sanon minä, mutta ainakin Viljamilla oli hauskaa. Heti kun uskalsi hypätä altaaseen siis, ja mahalleenhan se meni.

Parannuttuaan osittain vampyyriudestaan Viljam alkoi taas täysin rinnoin toteuttaa tietotavoitettaan. Hän juoksenteli ulkona bongaamassa vanhempiensa aaveita, siskojaan hän ei ole vielä nähnyt. Säikähdyksistä huolimatta mies oli aivan innoissaan joka kerta nähtyään aaveen, mutta odottakaapas mistä hän seuraavaksi innostui...

Jepjep. Viljam "Leikkii Susien Kanssa" Tavast vauhdissaan. Hän haaveilee jo täyttä häkää ihmissudeksi muuttumisesta. Kaikkea sitä kuulee. Ei sitten ainakaan ennenkuin Tor on kasvanut!

Mirva toi seksikkään väärentäjäkaverinsa kotiin. Vanhuusikää kolkutteleva Mirva alastomana porealtaassa maustettuna pottajutuilla on sen verran raju yhdistelmä, että Eila joutuu sulkemaan silmänsä. Tästä on ehkä parempi olla puhumatta Don Corniponille.

Mirva ja Charlotte paikkailivat välejään Torin syntymäpäivänä. Charlotte tunnusti olevansa jälleen tekemisissä Aaton kanssa, mutta Mirva ei yllättäen räjähtänytkään. "Sitten olet tehnyt oikean valinnan, jos mies kaiken tämän jälkeenkin haluaa olla kanssasi. Olen onnellinen puolestasi, tyttöseni!"

Tor rupesi itkemään kun Charlotte yritti nostaa hänet syliinsä, ja Charlotteakin rupesi itkettämään. "Eikö poikani tunne minua enää? Minä olen hänen äitinsä, minä! Ei tämä ole reilua!" Onnettomalta vaikuttaa. Ei kai se muu auta kuin yrittää paikkailla välejä parhaan mukaan sitten kun Tor on tarpeeksi iso ymmärtääkseen, mistä on kyse.

Hiljattain harmaantunut Mirva kantoi Torin kakulle, koska pojanriiviö ei suostunut tulemaan äitinsä syliin. Tor suostui sentään puhaltamaan kynttilät sammuksiin.

Tervetuloa lapsuuteen, Tor Tavast! Toivotaan, että ADHD-diagnoosi on väärä. Pojasta kasvoi ihan suloinen tapaus, tosin noille hiuksille täytyy tehdä jotakin.

Myöhemmin yliopistolla:

Linda näytteli koko ajan suurta rooli Odinin kasvatuksessa, häneltä Odin oppi ensimmäiset sanansakin. Olisi perusteltua myöntää Lindalle kummitädin arvonimi :)

Niin Odinkin sitten kasvaa humpsahti lapseksi. Kamalaa, miten nopeasti aika kuluu! Juhlat kyllä järjestettiin, mutta pikku vesseli juoksenteli ympäriinsä niin vikkelästi, ettei häntä saatu kakun ääreen ennenkuin oli liian myöhäistä. Onkohan Odinillakin veljensä lailla taipumusta ADHD:hen...

Tor suostui ihme kyllä saapumaan veljensä syntymäpäiville, ja jutteli iloisesti äitinsäkin kanssa. Se on hyvä se, sillä Charlotte oli jo ehtinyt pelätä kovasti vieraantumista vanhimmasta pojastaan.

Linda nörttiytyi kovaa vauhtia, koska ei yleensä jaksanut lähteä luennoille vaan opiskeli kotona sen mitä vaadittiin kurssien läpipääsyyn. Yliopiston liikunnanopettaja tuli oikein henkilökohtaisesti kiskomaan Lindaa pois tietokoneen äärestä! Jännittävintä oli tosin Lindaan tarttunut ikuinen paha haju, joka ei lähtenyt millään suihkuttamisella pois. Ehkä kyseessä oli Katy-kummituksen metkut, sillä hän oli aktivoitunut uudelleen ja säikytti jokaisen perheenjäsenen monta kertaa yössä.

Odin sai syntymäpäivälahjaksi oman papukaijan, joka nimettiin Kari Kriikuksi. Se on muuten aika nätti. Saisi kyllä mennä nokkaisemaan tuota hemmetin lehmämaskottia!

Ai miksi? No siksi, että nyt katkesi kamelin selkä. Lehmämaskotti nimittäin rupesi ehdottelemaan hävyttömyyksiä ODINILLE (kaikista mahdollisista!), ja siitä kuulessaan Linda vetäisi raivarin. Seuraavan kerran kun tuo sietämätön pervo yrittää tunkeutua osakunnalle, se saa kyllä turpaansa.

Charlotte Oksentaa Taas, säv. san. Aatto? No ei. Charlotte söi epähuomiossa pahentunutta ruokaa ja sai ruokamyrkytyksen. Ihan kuin siinä ei olisi vielä ollut tarpeeksi, joku sotki pihan ja torakat infestoivat paikan niin tehokkaasti, että koko kommuuni sairastui flunssaan. Huoh.

"Byäääääh! Miksei minulle kukaan koskaan tuo ruusuja? Minäkin haluan rakkaan jonka kanssa mennä treffeille!! Epäreiluaaaaa..." Ainoa treffiseura, joka täältä kotoa löytyy, on kuules Lehmämaskotti. Olisiko aika pistäytyä kaupungilla? Tai soittaa 'vahingossa' poliisille, eikös Esaias ollut niin komea? Mutta Linda vain punastui ja alkoi soperrella. Voi toista.

Ööh, mitähän nyt? Mirva pistäytyi käymään ilmoittamatta ja valloitti vessan, vaikka Charlotten piti päästä oksentamaan. Ilmeisesti piti nieleskellä takaisin sitten, hyhhyh. Onkohan Mirva tulossa vanhuudenhöperöksi?

"Ja yks-kaks-kol, kaks-kaks-kol..." Odin sai opetella tanssin alkeita takapihalla kummitätinsä kanssa. On se söpöä :)

Charlotte paiski töitä hiki hatussa valmistuakseen mahdollisimman nopeasti. Kampuksen läheisyydessä ei nimittäin ollut peruskoulua, ja muun opiskelun ohessa hän joutui vielä kotiopettamaan Odinia! Onneksi poika oli yllättävän lukuhaluinen yleisestä vilkkaudestaan huolimatta.
Linda nosti maljan parhaalle ystävälleen, ja vain lähin perhe ehti osallistua (muut pelasivat niin innoissaan Maishunoa :p). Aatto ei valitettavasti päässyt ollenkaan paikalle, sillä hänellä oli liian kiire hoitaa Charloten perintöyritystä :) Kohta saattaisi kuitenkin olla ajankohtaista palkata yritykseen joku muu esimies...

Aikamoiset lastenbileet näistä kuitenkin tuli. Pojilla on pöljästi samanlaiset vaatteet, onneksi hiuksista sentään erottaa :D Tor suhtautui edelleen varauksella äitiinsä, eikä innostunut leikkimään lainkaan.

Kun bileet olivat ohi, Charlotte vaihtoi ylleen rennompaa vaatetta. On se niin kivaa olla noin hehkeä ja kaunis, vaikka on jo kaksi lasta synnyttänyt... Epistä. "Milloinkas sinä sitten olet synnyttänyt?" Ei se ole se pointti... Äh, unohda.

Charlotte ja Odin astelivat taksiin ajaakseen takaisin Iki-Tammelaan. Charlotte oli kuitenkin omaisuuden pääperijä, joten hänelle jäi talo ja yritys. Iän myötä Charlotte oli jo tottunut ajatukseen siitä, että hänen tehtävänsä olisi kantaa Tavastin suvun menestystä harteillaan. Mutta sitä tehtävää hän ei tekisi yksin, ei jos vain Aatto suostuisi erääseen kysymykseen...