tiistaina, tammikuuta 16, 2007

Osa 15. Jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat, että Musta Aurinko nousee.

Täytyy nyt tässäkin hehkuttaa, miten ihanaa on elämä kun on koneessa lisää vääntöä :D Ostin hieman lisää muistia, ja pelin latausajat nopeutuivat huomattavasti. Eli taitaa tullla pelattua vieläkin enemmän kuin ennen, ja ehkä jaksan jopa nyt sitten ravata eri naapurustojen väliä kun yhteisötontti ei enää lataa kymmentä minuuttia... ;)

Pientä disclaimeria vielä alkuun. Osa 1: Tämä jakso tulee olemaan tosi pitkä (yli 60 kuvaa). En halua pistää sitä pätkiin, koska se keskittyy niin vahvasti erään asian ympärille... Kestäkää :) Osa 2: Tässä jaksossa rikotaan legacyn sääntöjä 'hieman'. Minusta ei kovinkaan ratkaisevasti, koska homma ei vaikuta pistelaskuun eikä perimykseen. Olette silti varoitetut, että pliis ei sitten mitään "hei huomasitko että legacyssa ei saa tehdä noin daa"-viestejä. Tiedän kyllä, tämä on siis tahallista. ;)


Tämä jakso alkaa kaikkien osalta hyvin. :) Filip kutsui Marikan jälleen käymään. Pottajutuista huolimatta heillä synkkasi hyvin, erittäin hyvinkin itse asiassa...

...Sillä tsädäm, Filip saikin Marikalta kauan haaveilemansa ensisuudelman! Voi tuota nuorta lempeä :)

Sillä aikaa Lotten keskittyi opettamaan Figarolle puhumisen jaloa taitoa. Figaro oli nimittäin pestattu viihdealalle, ja siellä ovat kaikenlaiset temput tarpeen...

Mirvallakin oli aihetta hymyyn, sillä hänet ylennettiin pankkirosvoksi, hurraa!

Lotten oli tavannut Aaton käydessään putiikilla, ja hän oli täysin myyty. Aatto oli komea, tumma, musikaalinen, ja yliopisto-opiskelijakin vielä! Se jos mikä sai Lottenin sydämen pamppailemaan, ja pian nuoret viettivätkin tuntikausia puhuen puhelimessa. Jopas jotakin. :)

"Hän taitaa oikeasti pitää minusta", Lotten ajatteli, kun Aatto sitten saapui piipahtamaan tauolla naapurissa. Aatto oli niin välitön, että halasi heti Lottenia vaikka he olivat tunteneet vasta vähän aikaa.

Mutta Aaton oli palattava töihin melkein saman tien, ja Lotten menetti siitä hermonsa. "Miksi ihmeessä tyhmän kaupan pitää olla auki lauantaisinkin! Minä haluan jutella Aaton kanssa! Järjestä asia, senkin tyhmä kotitonttu!" "Auts! Tuo sattui!"

Filipillä kävi ilmiömäinen tuuri työnsä kanssa, sillä piristyttyään Marikan seurasta hän oli niin hyvällä tuulella töihin mennessään että sai kaksi ylennystä yhdellä kertaa! Kyllä nyt kelpasi.

Illalla töiden jälken Aatto kuitenkin saapui taas käymään, kun Lotten niin kauniisti pyysi. "Kuule, minusta sinä olet aivan hurjan söpö, Aatto..." tyttö kuiskaili ja punastui hieman. Aattoa vähän epäilytti, Lotten kun oli kuitenkin useamman vuoden häntä itseään nuorempi. Toisaalta, hän järkeili, onhan niitä isompiakin ikäeroja nähty. Ja Lotten nyt vaan on niin kaunis, huhhuh...

Aatto päätti vähän testata Lottenia, ja meni bändikämpälle soittamaan bassoa. Kun tyttö liittyi pianoineen biisiin ihan tuosta vaan ja erinomaisella taidolla, Aatto oli myyty. "Miten voit soittaa noin hyvin, kun olet noin nuori? Uskomatonta! Olet kyllä melkoinen pakkaus..." Lotten punastui jälleen, ja tunsi valtavan perhosparven lehahtavan lentoon vatsassaan. "Voisiko tuo upea mies olla oikeasti yhtä ihastunut minuun kuin... kuin minä häneen? Hurjaa..."

Kyllä voi! Lotten keräsi rohkeutensa ja pienen vitkuttelun jälkeen tarjosi suudelmaa... ja kyllähän se Aatto suuteli takaisin, voi sentään. Jännittävää!

Lotten lukitsi oven äkkiä ja heittäytyi sängylle vetäen Aaton mukanaan. Pientä kuhertelua pidemmälle ei kuitenkaan asiassa edetty, sen verran molempia vielä jännitti, että mitä tästä tuleekaan... Aatto lähti kuitenkin kotiin vasta reilusti puolenyön jälkeen, ja Lotten kieriskeli sängyssä vielä pitkään ennenkuin sai jännitykseltään unta. Koko juttu tuntui itsessään ihan unelta, komea opiskelijapoika, ensimmäinen suudelma... Nyt piti vain olla varovainen etteivät äidit huomaisi mitään. Lottenilla oli sellainen tunne, että he pitäisivät Aattoa vielä vähän turhan vanhana hänelle.

Vilhelmina ei kyllä huomannut mitään, vaan keskittyi täydellä innolla romaaninkirjoitukseen. Eläkkeelläolon tylsät päivät saivat Vilhelminan innostumaan luovasta työstä, ja kun inspiraatio armeijamaailmaan sijoittuvasta romanttisesta dekkarista iski, hän valtasi itselleen perheen toisen tietokoneen ja näpytteli sitä aamusta iltaan.

Seuraavana päivänä Aatto saapui jälleen, ja nyt Lottenilla oli hänelle yllätys: "Pidetään oikeat treffit! Tehdään kaikkea hauskaa, tanssitaan ja pelataan ja vaikka mitä!" Teinitytön innostus huvitti Aattoa, mutta treffit pidettiin silti, tosin ihan kotipiirissä.

"Tanssitaanko vähän hitaita?" Lotten ehdotti. Aatto ajatteli ensin lievää keinuntaa, mutta ei vastustanut, kun Lottenin kädet eksyivät hieman alemmaksi kuin olisi pitänyt. Mitäs tämä tällainen nyt on, hei kuulkaas. "Hiljaa, minä teen mitä haluan!" "Ai mitä, Lotten?" "Ei mitään... paitsi että sinulla on seksikäs perse", tyttö kuiskasi ja iski silmää. Aatto ei oikein tiennyt mitä ajatella, Lotten käyttäytyi kuin kuka tahansa vanhempi nainen, mutta hän oli kuitenkin vasta teini. Ei nyt ihan lapsikaan enää, mutta Aatto ei ollut varma, oliko Lotten edes kuuttatoista. Hän ei kuitenkaan kehdannut kysyä, varmuuden vuoksi. Eihän hän itsekään ollut vasta kuin parikymppinen, ei se nyt niin paljon ole... eihän?

Vanha korttihai Mirva päätti liittyä nuorten seuraan. "NIin, Aatto, minkäs ikäinen sinä nyt olitkaan?" "Yliopistossahan minä opiskelen, olin siellä ennen urheilujoukkueen valmentajana," nuori mies selitti innostuneena. "Äsh, älä viitsi äiti, me ollaan vaan kavereita!" Lotten puuskahti ja jakoi kortit. Mirva ei sanonut mitään, katsoi vaan merkitsevästi Lottenia. Mirva oli kyllä kaavaillut Aatosta puolisoehdokasta Lottenille, mutta asiat tuntuivat etenevän liian nopeasti. Ensinhän pitäisi mennä yliopistoonkin, sitten voisi harkita seurustelua. Todisteiden puutteessa Mirva ei kuitenkaan uskaltanut sanoa mitään, eikä varsinkaan Vilhelminalle, joka oli erityisen kärttyisä kirjoittaessaan.

Kun Mirvasta oli päästy eroon, tunnelma tiivistyi jälleen takakuistilla...Aatto vaimensi omantuntonsa äänen ja antautui Lottenin innokkaisiin syleilyihin. Tänäkin iltana hän tosin lähti pienen kuhertelun jälkeen kotiinsa kokoamaan ajatuksiaan. Lotten, mitä sinä oikein touhuat? Sinähän olet vasta pieni tyttö. "No en kyllä tasan tarkkaan ole, minähän täytän kohta kuusitoista. Ja Aatto nyt vaan on niin herkku!" Voi sinun kanssasi... Ethän tee mitään harkitsematonta kuitenkaan?

Filipin syntymäpäivä koitti: bilevaatteet niskaan ja tervetuloa, kaikki aikuisen vapaudet! Poikarukka on perinyt molempien vanhempiensa karseimmat piirteet, eikä luonnekaan lupaa hyvää. Ilmeisesti on Filipin aika siis muuttaa kotoa (pois silmistä :P) ja ryhtyä toteuttamaan omia kulinaarisia ambitioitaan.

"Mutta rakas, oletpas sinä nyt aikuisen näköinen!" "Odotahan vain, Marika, ensi vuonna sinäkin valmistut lukiosta, eikös niin? Sitten voimme bailata niin paljon kuin ikinä haluamme!" Marikaa oli kuitenkin ruvennut epäilyttämään, eikä hän suostunut heti kun Filip pyysi häntä seurustelemaan vakituisesti kanssaan, vaan hän pyysi hieman miettimisaikaa. No, se ei paljon Filipiä hetkauttanut: maailmahan oli täynnä kauniita naisia, kun vaan vähän sormeaan ojensi! Nyt oli aika etsiä oma kämppä ja pistää hösseliksi!

Niinpä Filip pakkasi kamansa saman tien ja astui taksiin. Heippa! Toivottavasti en enää näe noita kauheita valkoisia farkkuja ikinä, yhh. Onnea amiskokin uralle.

Naiset juhlivat Filipin lähtöä soittamalla innokkaasti erittäin epätahtista jatsia.

Figaro oli saanut siis töitä viihdealalta, ja jo ensimmäisenä työpäivänä kissaherra haettiin töihin näin hulppealla menopelillä. Kaiken huipuksi jo ensimmäisen päivän jälkeen koitti ylennys sijaisnäyttelijäksi. Figaro on selkeästi lahjakas kissa!

Folke Dahlman, tuo karmaiseva lättänaama, seurasi Charlottea kotiin koulusta. Lotten ei vaivautunut sanomaan häirikölle mitään, vaan paineli suoraan yläkertaan suihkuun. Mirvan tehtäväksi jäi hätistää poika tiehensä. "Kuules, Lotten kaipaa nyt rauhaa, hänen täytyy lukea läksynsä! Ei hänellä ole nyt aikaa katsella tuollaisia lituskaneniä." "Aijaa, no, jaa, no minä sitten tästä lähdenkin, hyvää illanjatkoa, rouva Tavast!" (Ei se taida olla ihan fiksukaan.)

Onneksi Lottenin lapsuusaikainen kiukuttelu osoittautui vain uhmaiäksi, ja teinimme suorastaan hymyilee läksyjä tehdessään! Kyllähän se käy kuin vettä vaan, kun läksypino ei ole tuhannen metrin korkuinen.

"No mitäs nyt sanot? Vieläkö sinulla on jotain Aattoa vastaan?" Aatto nimittäin soitti heti töistä päästyään ja pyysi Lottenin treffeille. Ei minulla ole mitään Aattoa vastaan, muttakun olet vielä niin nuori! Käyttäydytte sitten kunnolla, käsken rouva Kurjenkaulan pitää teitä silmällä. "No et VARMANA käske, tai oot ihan tyhmä! Minä menen nyt!" No, kai se sitten menee jos on mennäkseen. vähän vaan hirvittää että mitä tästä tulee...

"Pliiiis, äiti, saanko pliis mennä ulos? Aatto pyysi mua karaokebaariin, haluun niin päästä laulamaan!" Vilhelmina pohti hetken: olihan hän luvannut antaa lapsilleen kaiken, mitä he vain halusivat, mutta siltikin... "Hmph, no mene nyt sitten, mutta tulet sitten ajoissa kotiin, ei mitään pikkutunneille hillumista! Huomenna on koulupäiväkin!" "Jesjesjes, äiti, oot ihan paras! Maailman paras! Kiitos! Heippaaaa!" *pureskelee immateriaalisia kynsiään*

Söpöilyduetto vauhdissaan. "And IIIII... Will always love youuuuuuuuuuuu!!!" No niin, tähän laulamiseen se voisikin sitten jäädä, eikös joo, kellokin on jo kymmenen...!

No niin, ottakaa vaan sitten ne kuvat niin voitte sitten tulla ulos sieltä että näen, mitä täällä touhutaan...
Hei! En tiedä kyllä, kestääkö se tuollaista heiluttelua... Lotten! HEI!! APUA!!!! Rouva Kurjenkaula, missä olet kun sinua tarvitaan?

"Kamaan, toiset haluu siis oikeesti ottaa kuvia, lopettakaa jo, toi on jo vaikka kuinka mones kerta!" Sitä mieltä minäkin olen. Tänne kaikkivaltiaan korviin nimittäin kantautui sellainen pieni tilulei. Lotten, kultapieni, kai te nyt muistitte ehkäisyn :( "Ai minkä? Ai niin, joo... hups." Olisihan se pitänyt arvata.

Mutta Aatolle ei sitten tarvitse sanoa vielä mitään, niin. "Tämä on ihan uskomatonta... En ole koskaan tuntenut mitään tällaista ketään kohtaan! Lotten, heti kun olet täysi-ikäinen, vien sinut kotoasi ja sitten menemme naimisiin! Lupaathan minulle?" Ja Lotten, pieni ja kokematon kun oli, punastui ja nyökkäsi myöntäen. Voi hyvänen aika. Ei Lottenia voi viedä kotoaan, hänhän on perijätär, hupsu mies.

Ehkä Charlottea täytyy silti edes vähän ymmärtää: harva simneito pystyisi vastustamaan noita silmiä... "Kultaseni, nukahdan kohta seisaalleni... minun on lähdettävä kotiin! Mutta soitellaan!" "Charlotte... Rakastan sinua." Lotten luuli pyörtyvänsä siihen paikkaan. "Minäkin... minäkin rakastan sinua, Aatto... Mutta nyt on mentävä! Hei hei!" Lotten sopersi ja juoksi posket hehkuen autolle.

Vilhelmina odotteli tytärtään kuistilla, tehden samalla tuttavuutta epäilyttävän ison, mustan koiran kanssa. "Missähän se tytönheitukka viipyy... Kello on kohta jo kolme! Lähtisitkös hänen peräänsä, jos pyytäisin?"

Lotten meni saavuttuaan mitään sanomatta nukkumaan, mutta aamiaispöydässä oli pakko keskustella jostakin. "Noh, mitenkäs ne treffit menivät? Taisi olla hauskaa?" "Äh, äiti, minähän sanoin etteivät ne mitkään treffit olleet... Osaatko sinä muuten ratkaista toisen asteen yhtälön? Meillä kysytään niitä varmaan kokeessa..."

Charlotelle ei oikein ruoka maistunut, ja hän heitti vaivihkaa osan aamiaisestaan Figarolle. Mysteeriksi jää, miksi lettu muuttui matkalla ihan kakkakikkareen näköiseksi, ja miksi Figaro on tästä kikkareesta niin ilahtunut :p

Mutta noustuaan seisomaan Charlotte tunsi omituista kuvotusta. "Mitä nyt, olenkohan minä ollenkaan terve? Onpas tosiaan huono olo..."

Vessareissuhan siitä tuli. Lotten-parka oksensi kaksi kertaa peräkkäin. Enkös minä sanonut siitä ehkäisystä! Hupsu tyttö, taidat olla raskaana. "Enkä ole! Ehkä se on vain... jotain... ruokamyrkytys ehkä?" Ainahan sitä voi toivoa.

Jonkun muunkin maha näköjään pullistuu. Mirva on päässyt kuntoilun puutteessa vähän rupsahtamaan :o

"Voi Figaro, sinulle ainakin voin avautua huolistani, kun et voi kertoa äidille!" "Miau, osaanhan minä puhua, miau, mutta en silti kerro. Odotatko sinä pentuja? Kurnau!" "En! En minä mitään odota... unohda koko juttu. - Äitiii! Menen tänään autolla kouluun, jooko?" "No, mikäs siinä... jos kerran haluat. Hyvää koulupäivää!"

Mutta ei Charlotte kouluun mennyt, vaan kaupungille. Kaikesta vastaanväittämisestä huolimatta tuntui hyvältä ajatukselta käydä ostamassa vähän peittävämpiä vaatteita, kaiken varalta. "Vaikka ei se kuvotus varmaan mitään ollut..." Kauppareissun jälkeen Lottenilla oli kuitenkin niin huono olo, että oli pakko tulla takaisin kotiin.

Sillä välin Mirva oli käynyt kohentamassa kuntoaan esteradalla. "Katsohan nyt näitä muskeleita? Vieläkö on jotain valittamista?" No eii... Mutta ei minulla olisi ollut mitään sitä vastaan, että olisit ollut vähän pyöreä. "Mutta minulla on! Hyvänen aika, eihän kukaan ota tosissaan lihavaa roistoa!"

Vilhelmina häiriintyi kesken inspiraatiopuuskan kuullessaan seinän takaa telkkarin ääniä. "Kuules neitiseni, mikset ole koulussa? Nythän on arkipäivä." "Tuota, öö... Koulussa oli käynyt varkaita ja kaikki pulpetit oli varastettu! Ei meillä ollutkaan sitten koulua." "Vai sillä lailla... No jos minä sitten palaan romaanini pariin." Voi hyväuskoista Vilhelmina-parkaa...

"Jos... puh... kuntoilen... huh... vähän... lääh... niin ehkä sitten... puh... kukaan ei huomaa mitään..."

Turha toivo. Hyvin pian Charlotte huomasi vatsansa kasvaneen melko lailla, ja äiti vielä sattui viereen todistamaan tapahtumaa! Tästä ei hyvää seuraa...

Vilhelmina räjähti aivan totaalisesti. "Vai tällaista peliä siellä sinun "ei-millään-treffeilläsi" ollaan pelattu! Mitä ihmettä oikein ajattelit, tyttö?!" "Mutta äiti kiltti, en minä tahallani... En minä tiedä mitä nyt pitäisi tehdä!" Charlotte melkein itki. "Ja minä kun luulin sitä Aattoa kunnon pojaksi... Tämä on aivan ennenkuulumatonta!" "Mutta Aatto on... kunnon mies... Ja sitäpaitsi hän rakastaa minua!!"
"Joo niin varmasti. Niinhän ne miehet sanovat... Asia on nyt sillä lailla, että sinä et enää tätä Aattoa tapaa." "ÄITI! EI!" "Hiljaa, tytär. Kun minä sanon, että sinä et saa enää tavata Aattoa, asia on myös niin. Me teemme nyt niin, että ilmoitamme kouluun sinun sairastuneen vakavasti. Et saa lähteä täältä kotoa mihinkään, synnytät lapsen täällä, ja kun olet toipunut synnytyksestä, lähdet heti yliopistoon. Lapsi kasvatetaan sinun siskonasi tai veljenäsi, sanomme Mirvan kanssa adoptoineemme sen." "Mutta äiti..." "EI mitään vastaväitteitä. Sinä tottelet. Olen todella pettynyt sinuun..." Charlotte ei kestänyt kuunnella enempää vaan juoksi vessaan itkemään, ja Vilhelmina lysähti voimattomana sohvalle.

Kun Mirva palasi töistä, hän tapasi olohuoneen sohvalta täysin järkyttyneen, viskiä siemailevan Vilhelminansa, ja sai kuulla, mitä oli tapahtunut. "Olinkohan liian ankara hänelle, Mirva? En minäkään ole nuorena mikään siveyden sipuli ollut..." "Sinä tarvitset vain aikaa tottua ajatukseen. Minä menen katsomaan, miten Lotten voi." Charlotte oli jo hieman rauhoittunut, ja ilahtui kun Mirva ei alkanutkaan huutaa hänelle. "Äitisi tarvitsee vain hieman aikaa ajatella. Ota nyt rauhallisesti ja hoida itseäsi, että vauvalla on hyvä kasvaa. Me pidämme kyllä huolta sinusta ja pikkuisesta sitten, kun se aika tulee."

Charlotte jäi vielä hetkeksi miettimään. "Muttakun en minä halua lasta! Minähän sanoin etten halua synnyttää lasta!! Tämä on epäreilua!!!" Se voi tuntua siltä nyt, kultapieni. Asia on nyt kuitenkin niin, että tekojensa seuraukset on kannettava. Et varmaan usko minua vielä, mutta opit vielä varmasti rakastamaan tätä pikku tulokasta. (JA sitäpaitsi sinun pitää synnyttää perillinen...)

Badgerbadgerbadgerbadger mushroommushroommushroom... Mokomakin pikku tihulainen! Tiehesi siitä, täällä menee ihan tarpeeksi huonosti muutenkin!

Charlotte säikäytti kaikki (ja etenkin minut!) saamalla ennenaikaisia supistuksia! Onneksi ei käynyt hassummin, mutta pienet nokoset lepotuolissa ennenkuin äiti on saanut letut paistettua taitavat tehdä ihan hyvää.

Pakollinen naama letuissa -kuva. "Hemmetin stereot, eikö täällä saa edes nukkua omalla lautasellaan!"

Figaro oli siis ylennetty sijaisnäyttelijäksi, ja tällä kertaa sitä tultiin hakemaan näin komealla menopelillä! Eläimillä on aivan selkeästi hienommat työsuhdeautot kuin ihmisillä, mitä ihmettä :o

Mirva meni käymään kaupalla tarkistaakseen, miksei kauppa tuottanut yhtään voittoa. Selvisi, että Aatto oli hommistaan pihalla kuin lumiukko, ja Karola myi niin tehokkaasti, että jotkut asiakkaat hermostuivat pahanpäiväisesti hänen aggressiivisuuteensa. Aatto tosin sai kuulla kunniansa myös Charloten viettelemisestä: "Ettet yhtään häpeä, tuollainen melkein aikuinen jolppi juoksentelee teinitytön perässä! En voi erottaa sinua nyt, mutta Charlottea et enää tapaa! Onko selvä?!" Ei auttaneet Aaton selittelyt siitä, miten hän ihan tosissaan rakasti "suloista pientä Lotteniaan". Mirva uhkasi antaa hänelle potkut kaikesta huolimatta, jos hän vielä lähestyisi Charlottea. Mirvaa suututti vietävästi: hän oli kyllä palkannut miehen siinä toivossa, että tämä olisi vanhemmiten voinutkin kosiskella Lottenia. Raskaudesta hän ei sanonut mitään: siitä olisi varmasti seurannut vain vielä pahempaa vastaanväittämistä.

Lottenia vaivasi hirmuinen halipula, kun Vilhelmina käyttäytyi yhä melko kylmäkiskoisesti tytärtään kohtaan ja kaikki muutkin sosiaaliset kontaktit olivat täysin kiellettyjä. Vatsakin oli jo niin iso, ettei talon ulkopuolella näyttäytymistä juorujen pelossa voinut harkitakaan. Onneksi sentään oli Figaro, jota voi paijata niin paljon kuin sielu sietää.

Aikansa kuluksi Lotten harjoitteli tanssimista ja biljardilyöntejä saadakseen edes jostakin stipendin. Nenä kirjassa pänttääminen ei oikein houkutellut...

Figaron autot senkuin komistuvat päivä päivältä! Tällaisessa megamakeessa Lamborghinissa Figaro tuotiin kotiin menestyksekkään sijaisnäyttelijäpäivän jälkeen: Figaro nimittäin pelasti elokuvan päätähden sabotaasilta (kissanmintulla terästetyltä kukkakimpulta) ja sai siitä hyvästä George Kollilan ikuisen kiitollisuuden ja stunt-kissan pestin seuraavaan elokuvaan!

"Ja sinä hymyilet, ja katsot noin, viet minut aamuun uuteen, kuin kevään ensimmäiseen sateeseen..." Juice Leskinen sai Lottenin muutenkin kuohuvat tunteet jälleen pintaan. "Miksi, voi miksi Aatto ei tee mitään? Hän on sentään tulevan lapseni isä! Eikö hän voisi vaikka hiipiä ikkunani alle yöllä ja heittää siihen pikkukiviä... ja viedä minut pois valkealla Audilla..." Lotten ei itse uskaltanut, parka, yrittää mitään, sillä Vilhelmina piti jatkuvasti silmällä hänen toimiaan, kännykkä oli takavarikossa ja tietokoneella uudet salasanat. Sietämätöntä!

"Kieri! Hyvä poika!" Eipä pitäisi mennä sitten kauan seuraavaankaan ylennykseen. Figaro on kyllä superkissa :)

Sitten, juuri kun kello oli lyönyt kaksitoista torstain ja perjantain välisenä yönä, Charloten lapsi päätti tulla maailmaan! "Tämä sattuu!! Äitiiiiiiiii!!!" Lotten kirkui, mutta Vilhelmina vain nukkui päärakennuksen yläkerrassa kuulematta mitään.

Se on poika! Ei siis sentään perijää vielä tässä vaiheessa. Yhdyn täysin Mirvan ilmeeseen, ei edes isänsä silmiä! No jaa, kun se ei ole perijä, ehkä sillä ei ole niin väliäkään. :( Mutta suloinen vauveli tämä kuitenkin on, ja sai nimekseen Tor, onnea tuomaan.

Lotten vaipui synnytyksestä uupuneena sängynpohjalle, ja Mirva meni syöttämään pikkuista. "Voi pikku Tor-pojuseni, miten oletkin suloinen! Tällä lailla minä syöttelin kuule sinun äitiäsikin, kun hän oli noin pieni!" Taustalla soi enteellisesti Bo Kaspers Orkester: "Vi kommer alltid att leva, vi kommer aldrig att dö..."

Charlotte meni heti toivuttuaan lastenhuoneeksi sisustettuun pikkukomeroon päästäkseen hellimään lastaan. "Voi pikkuinen poikani... Vaikken saakaan vielä tavata isääsi, aion kyllä varmistaa, ettet sinä tule elämään ilman isää, niinkuin minä! Äiti saa sanoa asiasta mitä hyvänsä, mutta kunhan pääsen pakoon hänen valvovan silmänsä alta, niin odotahan vain!" "WÄÄÄÄ!"

Vai että tällaisen pojan se minun tyttäreni maailmaan pullautti, Vilhelmina pohti katsoen lasta epäröiden. Vilhelmina. En tiedä ymmärrätkö, mutta sinä olet nyt isoäiti. Mietihän vähän. Sinun tehtäväsi on rakastaa tätä lasta, mitä sitten ikinä oletkaan mieltä hänen vanhemmistaan. Prkl. "Hetkinen... totta puhut. Mitä kummaa... minä olen mummi! Niinhän se tietenkin on. No ohhoh... Kaikenlaista... Äitikään ei ehtinyt nähdä minun lapsiani... Eikä isä... No jopas nyt jotakin..."

Charloten edessä Vilhelmina jatkoi kuitenkin militääristä kuria. Oli selvästi ollut virhe suhtautua lapsiin niin sallivasti, ja vahinko oli nyt otettava takaisin. "Kai sinä nyt muistat, mitä sovimme. Kunhan aamu tulee, soitamme yliopistolle ja ilmoitamme sinut opiskelijaksi." "Äiti kiltti, saisinko käydä vielä kerran koulussa? Haluaisin niin kovasti yrittää saada edes vähän paremmat arvosanat." "Missäs välissä sinä olet lukenut?" Vilhelmina ihmetteli, ja niin ihmettelen minäkin. Mutta Lotten vaati ja vaati, kunnes Vilhelmina suostui - sillä ehdolla että hän ei hiiskuisi sanaakaan siitä, miksi oli ollut poissa koulusta lähes vuoden.

"Huomaakohan kukaan mitään... Tai onkohan joku arvannut... Näkyyköhän se päällepäin, että on saanut lapsen?" No, kunhan varot maitoläiskiä paidassa...

Postilaatikosta löytyi laskujen seasta yllättäen tuoksuva, nimetön kirje! Mirva kuvitteli sen olevan salaiselta ihailijaltaan, vaikka minä olen kyllä melkoisen vakuuttunut siitä, että se oli Aatolta Lottenille, semminkin kun siinä puhuttiin siitä, miten ihanaa treffeillä oli ollut. :p

Mutta eihän se auttanut. Kaikesta pakertamisesta huolimatta Lotten sai arvosanakseen vain 8,5, ja se sai jäädä viimeiseksi. Vilhelmina ei sallinut tytön enää käydä ylimääräistä vuotta koulua, sillä se olisi edellyttänyt kotiin jäämistä, ja tarkoittanut myös sitä, että hän olisi saanut viettää enemmän aikaa pienen poikansa kanssa. Ero olisi näin helpompi...

"Hyvästi siis, poikani. Sinä olet aina minun poikani, muista se! Vaikka äiti sanoisi mitä, sinä olet minun poikani etkä mikään pikkuvelipuoli... Rakastan sinua, pikku Tor. Hyvästi..." :'(

Niin Charlotte lähti yliopistoon, taskussaan sentään stipendit luovuudesta ja tanssitaidosta. Hän marssi ovesta ulos sanomatta sanaakaan äidilleen, vaikka tämä yritti kovasti vilkuttaa hyvästiksi. Ennustan vain, että Lotten ei tule enää äitiään näkemään, Vilhelminalla kun alkaa tuo ikä jo painaa.

Kuinkahan Lottenin käy yliopistossa? Uskaltaako hän näin pitkän ajan jälkeen enää tavata Aattoa? Tyttöparka ei edes tiedä, että Aatolle ei ole kerrottu lapsesta, ja hän kuvittelee loukkaantuneena, ettei miestä kiinnosta. Se jää nähtäväksi.

11 kommenttia:

Palikka1 kirjoitti...

Ihana jakso taas. Päätit sitten käyttää sitä teiniraskautta :). Lotte on kyllä kaunis. Mikähän siinä onkin, että toisten perijät näyttävät aina kauniilta ja omat...ei.

Jasmin kirjoitti...

tosi hyvä osa, jälleen kerran :) alankohan mä kohta joksiki vakkarikommentoijaksi? :D

Mistä oot löytäny ton teiniraskaushackin joka toimii Lemmikkien kanssa? mä oon yrittäny ettii sitä, mut en oo löytäny :/

Maranwel kirjoitti...

No johan oli juonenkäänne! Tekee jotenkin realistisemmaksi pelaamisen toi teiniraskaushacki, kun voihan sitä oikeastikin noin käydä. Lottenia ja Aattoa käy kyllä vähän surku, saas nähdä saavatko he toisensa. Ja Torille olis totta vieköön saanut tulla Aaton silmät!

Anonyymi kirjoitti...

Jasmin: http://box156.bluehost.com/~aestudi1/forums/inteenimater/viewtopic.php?t=392 tuolta ylempi.
Itselläni on tuo, ja toimii mainiosti!

Ihana jakso. Olin ihan ulalla, kun puhuttiin Lottenista ja Charlotesta, eli jos kertoisit vain yhdestä? :'D Muuten ihana osa.

Annikainen kirjoitti...

Sori, se voi ehkä sekoittaa. Lotten on siis yleinen Charlotte-nimisten tyttöjen lempinimi, ja ei aina jaksaisi kirjoittaa pitkänä ;)

En nyt tähän hätään muista osoitetta, mistä tuon hain, mutta se löytyy ainakin radolan aihetta käsittelevästä topicista. Tai googlettamalla Inteenimater ja pets... :)

Annikainen kirjoitti...

Hups heijaa, olin postannu tuplana. Onneksi kukaan ei kai huomannut ;)

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä jakso, sopivasti juonenkäänteitä minun makuuni. Voi voi, minäkin haluan tuon hackin. Haluan haluan haluan.

Lotten parka, joutuu jättämään oman poikansa. Nyyh ;(
Toivottavasti Aatto ja Lotten saavat toisensa ja Tor saa molemmat vanhemmat...

Anonyymi kirjoitti...

Iihana osa jälleen. ;) Lottenin teiniraskaus oli kyllä todella hyvä, sopi tuohon jotenkin .. Muutenkin, tarinasi on aika aidontuntuinen, kun on riitoja, teiniraskauksia yms.

Anonyymi kirjoitti...

Voi vitsit, että pidän tästä tarinastasi. Ja voi pikkuista Lottenia ja hänen pientä perhettään! Olen hieman katkera nyt, kun tuo hack ei minulla toiminut... /:

Anonyymi kirjoitti...

Eikä, repesin ihan hillittömästi tolle badger-kohalle!! xDD
Sairaan hyvä juoni,muuten!

Anonyymi kirjoitti...

Mysteeriksi jää, miksi lettu muuttui matkalla ihan kakkakikkareen näköiseksi, ja miksi Figaro on tästä kikkareesta niin ilahtunut :p

repes:)