tiistaina, tammikuuta 30, 2007

Osa 16. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää.

Heipparallaa. Pitkä päivitystauko johtuu siitä, että olin kipeänä kotikotona enkä päässyt siksi pelaamaan, voi hölmöys. Tästä nyt sitten varmaan tulee vähän enemmän päivitystä nopeaan tahtiin, kun olen vieläkin kipeä enkä pääse vielä kaikille tunneille ;) Asiaan siis.

Charlotte pääsi osakunnan jäseneksi alta aikayksikön, vaikka hän ei ollutkaan koskaan tavannut vampyyrienoaan Viljamia. Heppu vaikutti melko pelottavalta, mutta, kuten Charlotte järkeili, sehän oli vain eno. Täytyisi vain varoa tutustumasta liian hyvin, ettei eno innostuisi puremaan. :p

Charlotte päätti myös pienen empimisen jälkeen tarttua härkää sarvista ja soittaa Aatolle. Ensimmäiselllä yrityksellä mies paiskasi luurin Charlotte-paran korvaan, mutta yritettyään sitkeästi uudelleen Charlotte sai selitettyä Aatolle, että tämän pitäisi tulla käymään, ja että hänellä oli tärkeää asiaa.

"Voi Aatto-rakas, minulla on ollut sinua aivan valtava ikävä! Ethän koskaan enää lähde luotani?" "Sinähän se minun luotani lähdit, eivätkä vanhempasi antaneet minun edes tavata sinua! Luulin että olit kyllästynyt minuun kun et enää vastannut puhelimeen. Mikä sinulle oikein tuli?" Charlotte hämmästyi. Varovaisesti hän kysyi: "Etkö siis oikeasti tiedä, mitä tapahtui? Miksi katosin sillä lailla?" "No en todellakaan. Juurihan sanoin että luulin että olit säikähtänyt tai jotakin... Mietin yhä vieläkin sitä, miten onnellisia meistä olisi voinut tulla yhdessä", Aatto sanoi, ruskeissa silmissään tuskainen ilme.

Charlotte meni ensin aivan hiljaiseksi. Sitten hänen silmänsä välähtivät. "Tulehan peiton alle, rakas. Selitän siellä, miten väärässä olet!" hän hihkaisi kujeillen, eikä Aatto jaksanut vastustaa. Nythän tämä oli laillistakin!

Aatto oli melko tyrmistynyt näistä uutisista, mutta hänen oli lähdettävä töihin, oli pää miten sekaisin hyvänsä. Charlotte pohti, oliko ollut paras mahdollinen idea pamauttaa tieto pojasta Aatolle niin yllättäen, mutta olihan hänkin ollut melko yllättynyt siitä, ettei Aatto tiennyt koko asiasta mitään.
Lotten ei tuonut mukanaan paljoakaan tavaraa muuttaessaan yliopistolle, mutta valokuvat siltä kohtalokkaalta illalta, jona Tor sai alkunsa, pääsivät lopultakin seinälle. Täällä äiti ei voisi takavarikoida niitä...

Ensimmäiseltä luennolta Charloten mukaan tarttui joku cheerleader, jonka nimi ei jäänyt mieleen. Melko pelottava tuo Charloten ilme: hän aivan selvästi nauttii siitä, kun toinen säikähtää ja saa sähköiskun :o No, mitäs seurasi kotiin. Täytyy muistaa, että Charlotte on pohjimmiiltaan hyvin ilkeä luonne. ;)

Cheerleadertyttö antoi tosin pian anteeksi, ja tytöt kävivät opiskelemaan sohvalle, Charlotte tosin vähän mukavammissa vaatteissa (on se kivaa että saa tavoitepisteitä noin helpolla :D). Charlotte muuten valitsi pääaineekseen taiteen, sillä siitä on hyötyä hänen haaveissaan siintävällä kokinuralla. "Perhana, minun ruokani iskevät sitten kyllä SimCityn asukkaiden tajuntaan kuin ydinpommi", hän totesi. Mitäpä sitä turhaan olemaan vaatimaton.

Vilhelmina soitti ensimmäisenä iltana tarkistaakseen, onko kaikki sujunut niinkuin pitää. "Niin, no, en minä tiedä onko täällä käynyt mitään sellaista heppua, kyllä sinä tiedät, sisko hyvä, että minä pysyttelen päiväsaikaan visusti arkussani! - No sennäköisen tyypin kuvia on kyllä Lottenin seinällä. Sellaisia pusukuvia... Ai jaa." Senkin lörppäsuu vampyyri :(

Sillä aikaa Iki-Tammelassa:

"Hopoti hoi, hopoti hoi..." Tor on kyllä hypersuloinen vauva, mutta Vilhelmina ei jotenkin jaksa innostua. Häntä alkaa väsyttää ja kyllästyttää ihan kaikki, enää kirjoittaminen kiinnostaa. Romaani onkin jo onneksi loppusuoralla.

Vilhelmina sai kuin saikin romaaninsa valmiiksi. Siitä tuli välittömästi megahitti, mutta sekään ei saanut houkuteltua hymyä rouvan naamalle. "Millään ei ole enää mitään väliä... En minä jaksa enää tätä hommaa. Olen nähnyt jo kaiken elämässä, eikö kohta voisi olla nuorempien vuoro kantaa vastuuta?"

Torin syntymäpäivän aamuna Charlotte yllättäen soitti kotiin. Vilhelminan suhtautuminen oli yhtä kylmää kuin ennenkin. "Ei tässä nyt mitään juhlia ruveta järjestämään. En minä jaksa enää kestittää puolituttuja. Eikä sinun kannata sieltä ruveta ajelemaan, ei se Tor kuitenkaan siskoaan tänne kaipaa! --- Oletpas. Isosisko. Muistakin se, senkin kiittämätön heitukka!" Kuuntelematta enempää Vilhelmina paiskasi luurin pidikkeeseen ja meni suihkuun kihisemään.

Torin syntymäpäiviä vietettiin siis ihan kotiympyröissä. Mutta Mirvan leperrellessä pikkuiselle synttärikakun äärellä, tapahtui jotakin yllättävää.

Viikatemies saapui lopultakin viemään väsyneen Vilhelminan vanhempiensa ja sisartensa luokse. "Cheerio, lapset! Minä lähden nyt Manalalandiaan. Hyvästi, Mirva!"

Mirva järkyttyi täysin Vilhelminan äkillisestä poismenosta, ja Torin syntymäpäivän juhlinta loppui siihen paikkaan. Mirvallakin oli vielä monia vuosia virkeää elämää jäljellä, mitä tästä elämästä nyt tulisi ilman Vilhelminaa?

Torista kuitenkin kasvoi päällisin puolin iloinen ja suloinen pieni veitikka. Ja kyllähän se isoäiti ihan vähän muisti häntäkin testamentissaan. Tor on kuitenkin pohjimmiltaan oikea ADHD-tapaus maustettuna ilkeällä luonteella ja melkoisella vakavuudella. Mitähän tästäkin vielä tulee...


Jonkun ajan kuluttua Aatto saapui jälleen kyläilemään osakuntatalolla. Charlotte ilmoitti, että hänen piti 'käydä vähän tuolla' ja katosi hetkeksi. Aatto sai jäädä biljardihuoneeseen ihan yksin. "Mitenköhän tässä käy? Charlotte on nyt kauniimpi kuin koskaan ja olen varma, että hän on elämäni nainen! Mutta entä jos häntä ei oikeasti kiinnostakaan yhteinen elämä? Jos hän on katkera siitä, että on saanut lapsen niin nuorena... Enkä ole edes vielä nähnyt poikaani!"

Vaan Lottenillapa olikin yllätys. "Ostin tämän perintörahoillani, niin että äiti saa nyt sitten kuitenkin vaikka haudan takaa hyväksyä sinut!" "Lotten, minä... oletko tosissasi?" "Enemmän tosissani kuin koskaan! Aatto, kunhan minä olen valmistunut, mennään naimisiin. Talokin on nyt minun, sitten voimme asua siellä kaikki kolme, tai neljä, tai monta meitä sitten onkaan..."

Viljamilla oli vähän toisenlainen idea siitä, mihin Vilhelminan perintörahoja kannattaisi käyttää. Osakuntataloa laajennettiin yläkerralla, ja olisihan se pitänyt arvata, mitä siitä seuraa kun päästää vampyyrin suunnittelemaan kattoja. Alakerrassa ei ole ikkunoita, myöskin Viljamin toiveesta. Eihän se oikeasti mitään auta, mutta tulee ainakin vampyyrienolle parempi mieli.

Charlotte lähti testaamaan uutta baaripöytää heti aamusta. Boheemi taiteilijaluonne selkeästi. Lotten harrastaa aamuryypiskelyn lisäksi myös luennoillakäyntiä pyjamassa. "Muttakun se on niin mukava..."

"Pitäisi soittaa Torille, tai ainakin kotiin, ja kysyä mitä Torille kuuluu. Jokohan hän osaa puhua?" Mirva ei suostu tuomaan pikkuista yliopistolle, koska matka on niin pitkä. Voi miten tylsää. :( Nyt muuten ajatukset loppukokeeseen, kuules. "Niin joo, just niin. Aivan." Onneksi taidetta voi nyhtää mistä vain, vaikka sitten lapsen ikävöinnistä, ja Charlotte sai loppukokeesta kerrassaan täydet pisteet. Huippuoppilaslista, täältä tullaan!

Charlotte ja Viljam tulivat muuten erittäin hyvin toimeen keskenään, vaikka Charlotte usein tekikin ilkeää pilaa enonsa vampyyriudesta, varsinkin jos siitä sattui olemaan hyötyä pelissä... "Katso, pihalle on sammunut hekumallinen blondi! Etkös kävisi vähän puraisemassa?" "Ai häh, missä..."

Viljam onnistui kuin onnistuikin lopulta valmistumaan yliopistosta, ja vielä yli neljän keskiarvolla. Kuitenkin elämä tuntui hänestä ihan turhalta ja merkityksettömältä. Mitä vampyyri yliopistotutkinnolla tekee? Vampyyriuskin oli lähinnä tylsää, ei yhtään niin jännittävää ja romanttista kuin Viljam nuorena luuli. Ehkä olisi aika muuttaa takaisin kotiin, jossa asuivat tällä hetkellä ainoastaan Mirva ja pieni Tor. Jospa Viljamista olisi edes kotona jotain apua...

Valmistujaisbileiden edettyä pikkutunneille ja Charloten hyödynnettyä jo monta kertaa baarin antimia tapahtui seuraavaa. "No muddha kreivitär, mitäsh the nydh... Hupshish, thundhuu hasshultha..." "Ei! Charlotte!!! Rakas Henriette, mitä te oikein touhuatte?!?!" Hemmetin kreivitär.

Tunne siitä, että iho palaa sisältäpäin, saa kenet tahansa selviämään pahastakin tuiterista, ja se tepsi myös Charlotteen. "Senkin turveaivo! Minulla on huomenna loppukoe! Minulla on rakastava mies ja pieni poika! Ettäs kehtaat tehdä minusta vampyyrin! Jos kokeeni menee pilalle huomenna, takaan, että saat katua, olit miten ylhäisaatelinen hyvänsä. Olemme mekin vanhaa aatelissukua, senkin nousukas!" Niin sitä pitää, sukuylpeyttä peliin! Lyö sitä! *pälyilee ympärilleen, etteivät muut jumalat vain huomanneet moista väkivaltaan yllyttämistä*

Viljam vaihtoi rennommat releet päälleen ja jätti osakuntalinnan taakseen. Ehkä vetäytyminen Iki-Tammelan syrjäkylille tekisi tässä vaiheessa hyvää Viljamin masentuneelle mielelle. Hänhän on juuri menettänyt kaksoissisarensakin vanhentumatta itse päivääkään, vähemmästäkin mies sairastuu depikseen.

Onneksi ennustajaeukkoja liikkuu yliopistoalueellakin, ja Lotten saa antivampiriinin ennen päivänkoittoa. "Kylläpäs maistuu hassulta, ja tuntuu, aaagh, polttaa..." Mutta neito palautuu kuitenkin entiselleen. Huh helpotusta.

Viljamin lähdettyä Aatto alkoi olla vakiovieras talossa, vaikkei voinutkaan muuttaa osakunnalle valmistuttuaan jo aikapäiviä sitten. Ja kyllähän sen tietää, mihin kaksi umpirakastunutta nuorta aikansa käyttää. Ai shakinpeluuseen? Arvaapa uudestaan.

Eräänä yönä Charlotte heräsi koviin vatsakipuihin. Mutta eihän nyt ole vielä kuukautisten aika... Mitä kummaa? Itse asiassa, tarkemmin ajatellen, edelliset eivät ole vielä tulleetkaan, ja päivällä tuli syötyä vähän huonosti... Ehkä se on vain sitä. Ihan tavallista.

Voisko ihanammin päivä enää alkaa... Torakoita pihalla, ja Charlotte huomasi myös lihoneensa huolestuttavasti. Totuus on, että taitaa olla jo toinen lapsi tuloillaan! Mutta yliopisto on kyllä taisteltava läpi. Se vaatii vain vähän apujoukkoja.

Jatkuu, ja pian. Tuli pelattua jotain 7 tuntia putkeen viikon tauon jälkeen :D

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitokset taas tarinastasi, jo sitä on odotettukin.
Ei se elämä aina ole niin helppoa kun opiskelu painaa päälle ja vielä vaivana torakat ja raskaus...

Älä nyt hermostu, jos kysyn mistä nuo PIITKÄÄT hiukset on , olen kyllä nähnyt jossain tuollaiset, mutta ne mitkä aikaisemmin latasin, menivät simin kumartuessa *läpi* ihosta joten poistin ne, nuo näyttivät hyvältä liikkuessakin?
tv. Menley

Annikainen kirjoitti...

Vastatako tähän vai sun blogiin :D No molempiin. Muille, jos kiinnostaa siis, Charloten hiukset ovat Rosesimsin ilmaisosastosta.

Tui kirjoitti...

Olin jo odotellutkin jatkoa, kiva, nyt sitä tuli =). Hitsi toi Viljami on hauskan näköinen vampyyri. Ja nuoret senkun kuhertelee... mielenkiintoisin seurauksin *wink*.