Osa 18. Hetki lyö

"Hetki lyö/ Viime hetki lyö/ kukaan aikaa lahjomaan ei käydä voi milloinkaan/
Hetki lyö/ Meille hetki lyö/ En vaan päivää seuraavaa mä tiedä, milloin kohdataan/
--
Näät jo sen/ Hetken viimeisen, enää aikaa sulla on vain kyyneliin katkeriin/
Hetki lyö/ Riittänyt ei yö/ Mukaan tulla et sä voi, nyt lausun sulle näkemiin."
Kirka Babitzin 1950-2007

Ja niinhän siinä kävi, että eihän se Aatto millään voinut kieltäytyä, kun lopultakin sai muuttaa rakkaansa luo! Onnellinen pari vaihtoi sormuksia illan pimetessä. Häät vietettiin pienellä porukalla, mutta kaikilla oli erittäin mukavaa, ja bileet onnistuivat yli odotusten. Lapsillakin oli hauskaa, Torkin lauloi koko illan karaokea.

Odinkin olisi halunnut, mutta ei nuoremmuutaan ymmärtänyt monimutkaisen laitteen toiminnasta mitään, eikä Tor, mokoma, suostunut kertomaan.

Juhlien jälkeen nuoripari pääsi vihdoinkin viettämään laatuaikaa keskenään. Onneksi kotona olivat sekä mummo että eno, joten matkaan päästiin hyvällä omallatunnolla.

Kiihkeän hotelliyön tunnelmia jatkettiin myös kotona. Charlotte halusi tulenpalavasti saada tyttären, ja tässä oli niin sopivasti aikaa hankkia lapsi ennen heittäytymistä työelämään, kun sopivaa alaakaan ei vielä oikein löytynyt.

Nyt kun Odinkin pääsi aloittamaan koulunkäynnin, oli aika kutsua rehtori kylään. "Vieläkös siellä biologian tunneilla niitä rottia leikellään, muistan kerrankin kun..." Rehtoria ihmetytti kovasti, mutta onneksi ruoka on makoisaa, ja Mirva sai sydämellisen vakuutuksen siitä, että rotat saavat jo jäädä rauhaan.

Rehtori jostain syystä käsitti Viljamin perheen pääksi ja kävi kättelemässä tätä onnitellessaan lasten kouluunpääsystä. (Ehkä se johtuu tuosta vastahankitusta vatsasta) Varakas ja aatelinen perhe on aina tervetullut yksityiskouluun, sehän on selvä, vaikka lasten äiti olikin epäilyttävän nuorekas ja eno epäilyttävän kalpea.

Aattoa hävetti suunnattomasti se, ettei hän ollut uskaltanut tutustua ensimmäiseen poikaansa ennenkuin nyt. Pojat tulivat kuitenkin erinomaisesti toimeen isänsä kanssa, jota vain huvittivat poikien pikkuvanhat kommentit ja huijausyritykset shakissa.

Mutta ah ja voih: Viljam oli jälleen masentunut. Elämä vampyyrinnäköisenä, mutta ei kunnon vampyyrina tuntui itsensä pettämiseltä. Viljamia riivasi edelleen sairaalloinen mielenkiinto yön merkillisyyksiä kohtaan. Yhtenä hetkenä hän halusi olla ihmissusi, toisena jälleen vampyyri... Koettaisit edes päättää joskus. "Ehkä päätänkin. Minulla on ikävä Kreivitär Henrietteä... mitähän hänelle kuuluu?"

Ei voi olla totta! Eräänä päivänä, kun Charlotte oli hakemassa postia, hänen vatsassaan alkoi kipristellä kamalalla tavalla, ja housut kastuivat verestä. Hän oli ollut raskaana, mutta ennenkuin raskaus edes näkyi, se meni kesken. Ilman mitään varoitusta! Charlotte oli aivan järkyttynyt, eikä voinut kuin itkeä itkemästä päästyään.

Onneksi Aatto oli kotona lohduttamassa. "Nooh, kultapieni, se oli sitten varmaan vain tarkoitettu niin. Kyllä me vielä saamme vaikka kuinka monta lasta, jos sinä vain haluat!"

Kun Charlotte oli toipunut, oli aika yrittää uudelleen. Odinia ihmetyttää, miksi auton ikkunat ovat ihan valkoiset, ja se hyppii paikallaan. Onneksi lapsukainen ei vielä ihan ymmärrä, mitä tapahtuu...

Illan tullen Viljam kutsui rakkaan Kreivittärensä kylään. "Sua vain yli kaiken mä rakastan", hän hoilotti epävakaalla äänellä, mutta Kreivitär oli pelkästään imarreltu.

...Näin imarreltu. Viljam oli innoissaan, mutta Kreivitär ei kuitenkaan vahingossakaan eksynyt upottamaan hampaitaan Viljamin niskaan. Ehkä hän ei tajunnut, että Viljam ei ollut enää vampyyri?

Sen sijaan Kreivittärellä oli jonkinlainen pakkomielle purra aina Charlottea, joka meni aina samaan lankaan! Ärh. Onneksi tällä kertaa Viljamilla oli taskussaan ylimääräinen antivampiriini, joten Charlotte saatiin parannettua alta aikayksikön. Aatto, miten voit seistä noin tyynenä, kun vaimoasi meinataan purra?! "Ai mitä, purra, hmmm, häh, hmmm?" Ilmeisesti Kreivittären hypnotisaatio ulottuu myös katsekontaktin ulkopuolelle...

SEIS! Lapsiin et koske! Onneksi Kreivitär tyytyi vain tuijottelemaan heitä kaihoisasti.

Yöks! Aamiainen meinasi nousta ylös, mutta ei sittenkään tullut: olisikohan Charlotte jälleen raskaana? Mutta miksei hän oikeasti juokse oksentamaan?

Happamat röyhtäisyt saavat suun varmasti maistumaan pahalta, mutta tarvitseeko sitä nyt mennä baaritiskiltä juomaan, kun on potentiaalisesti raskaana? :( "Pöh, tämähän on vain mehua."

Mitä, tuliko mehusta vatsanväänteitä?

"Eeeeiiiiiii!!!! Ei voi olla totta!!! Ei taas!! Mikä minua oikein vaivaa?!?! En koskaan enää juo mehua!!" Charloten raskaus meni taas kesken. Ehkä kaikki tapahtui vain liian pian ensimmäisen keskenmenon jälkeen? Voi pikkuista. Nyt ei auta kuin lepo ja suklaa.

Jollakulla sentään menee hyvin: Odin nappasi heti toisena päivänä kympin todistuksen! Torilla ei mennyt aivan yhtä hyvin, hän kun oli laiminlyönyt opintojaan alaluokilla.

Charlotte vetäytyi enemmän ja enemmän omiin oloihinsa. Hän nukkui vuorokaudet läpeensä entisessä puotirakennuksessa, ei puhunut kenellekään, ja keinui välillä mitään puhumatta yksin illalla. Ajatteliko hän kenties pientä tytärtä, jota hän ei vieläkään saanut? Jolle olisi voinut antaa kyytiä keinussa ja pörröttää tukkaa... Onneksi Aatto ei masentunut yhtä pahasti kuin Charlotte, vaan halusi yhä yrittää uudelleen.

Viljam vei sillä välin Kreivittärensä kaupungille, pois kodin painostavasta ilmapiiristä. Jospa Rakas Henriette nyt innostuisi vähän puraisemaan?

Vaan ei, ei sitten millään. Viljam avautui ongelmastaan Charlottelle, joka heltyi puhumaan Kreivittärelle asiasta, vaikkei kovinkaan paljon tästä pitänytkään. Kreivitär suorastaan hämmästyi kuullessaan, ettei Viljam ollutkaan enää vampyyri, mutta otti tehtävän ilomielin vastaan.

"Minun puolestani Viljam saa tehdä ihan mitä haluaa. Mutta en halua, että minua enää purraan. Pelkään, että Kreivittären purema sai aikaan sen... edellisen kerran." Totta, enpäs tullut ajatelleeksikaan. Mutta Charlotte kulta, olet vielä niin nuori. Otatte nyt ihan rauhallisesti, kyllä te ehditte sen tyttären vielä saada.

"Hih, hah, huh, mitäs tämä on, missäs minä olen, kukas sinä olet, hehheh..." Voi ei. Viljam sekosi Kreivittären puremasta, ja Kreivitär on epätoivoinen. Ilmeisesti Viljam on saanut jonkinlaisen yliannostuksen vampyyriutta, ja häneltä on kadonnut täysin lähimuisti.

Jep, se on sekaisin. Aamun tullen Viljam meni ottamaan aurinkoa, of all things... Ja pian oli jo liian myöhäistä, kun mies torkahti aurinkotuoliin alta aikayksikön.

"Eäägh, aargh, mitä, enhän minä enää ole vampyyri, mitä ihmettä oikein tapahtuuaaaaaahhhh...." *poks* Ja Viljam haihtui savuna ilmaan! Voih!

Charlotte parka! Ympärillä pelkkää kuolemaa! Ei tämä ole hyväksi kenenkään mielenterveydelle. Kuinka ihmeessä Lotten-rukka voi jaksaa tästä eteenpäin?

"Minne kulkisin, nyt tiedä en/ kuinka eteenpäin mä jatkaisin/ Kun tuulinen on päivä tää/ ei vieläkään pois sula jää..."
Kaseva: Tyhjää