Osa 20. Lyökäämme yhdessä päitämme mäntyyn.

In medias res, että pääsen nukkumaan. :D

Ja se on... tättärää... TAAS poika. Huoh. Suloinen pikku poika, ei ihan samannäköinen kuin veljensä, mutta poika, joka saa nimekseen Carl Filip. Eihän tästä tule kohta yhtään mitään.

"Nyt tämä saa riittää! Minä en ole mikään siitostamma, minä haluan elääkin välillä!!" Charlotte-parka. No, jos nyt hänelle antaisi vähän aikaa toipua synnytyksistä... Onhan hänellä työpaikkakin valmiina.

Mirva jumitti kuukausitolkulla samassa taskuvarkaan hommassa, kunnes kauhea ymmärrys iski: ilmeisesti hänestä oli sittenkin kielitty naapurikaupungin rikospomoille, ja yleneminen tyssäsi siihen paikkaan. Se karva katkaisi kamelin selän: Mirva joutui luopumaan lopullisesti haaveestaan ja sanoutumaan irti työstään. Edes minkäänlaista eläkettä ei lainsuojattomalle herunut.

Odin oli sillä välin houkutellut jälleen paikalle uuden susiystävän. Tämän yksilön silmät kiiluivat uhkaavasti, mutta sillä - Odin nimesi tämän naarassuden Nököksi, kuvitelkaa - oli kuitenkin paremmat tavat kuin Nöpöllä, ja se otti tyytyväisenä vastaan silitykset ja herkkupalat. Vaikka Nökö välillä vähän murisikin, se ei kuitenkaan vielä äitynyt puraisemaan, Odinin harmiksi.

Aattooo... Se mehutiski on tarkoitettu LAPSILLE. "Muttakun tämä on hauskaa... ja sitruunamehu on hyvää!" No, asiasta voidaan olla montaa mieltä - kerrassaan kukaan ei ilmestynyt mehuostoksille, kunnes Charlotte armahti miestään (ja naapureita) ostamalla kupposen sokerista litkua.

"Voi rakas, miksemme me voi saada yhtään tytärtä? Minä en enää jaksa synnyttää koko ajan! Minä haluan edetä urallani, haluan elää normaalia elämää, mutta sen sijaan viimeiset melkein kaksikymmentä vuotta elämästäni on kulunut vaippoja vaihtaen ja imettäen niin, että alan tuntea itseni lypsylehmäksi!!" Ei sillä, etteikö Charlotte olisi rakastanut lapsiaan, mutta onhan se silti julmaa joutua alistumaan synnytyskoneeksi siinä pelossa, että muuten äidin haamu tulee kostamaan aviomiehelle. Onneksi Aatto jaksoi edelleen olla toiveikas Vilhelminan koston pelossakin ja tuki vaimoaan hellästi rankkoinakin hetkinä.

Sovittiin kuitenkin, että Charlotte saisi pitää pari vuotta taukoa synnyttämisestä, olihan hän kuitenkin edelleen, neljän pojan äitinäkin, vasta kovin nuori. Jos Vilhelmina rupeaisi kiukuttelemaan, sitten kutsuttaisiin vaikka manaaja avuksi.

Charlotte vakuutti pian ravintolapomot lahjakkuudellaan, ja hän sai suoraa päätä pestin huippuravintolan pääkokiksi. Matka huippukokiksi oli hyvässä vauhdissa, ja uraa vauhdittaakseen Charlotte sai pomoltaan lahjaksi tämän hulppean konvehtitehtaan. Aaton mielestä tosin konvehtien pakkaamista hauskempaa oli niiden popsiminen suoraan liukuhihnalta. *Rouskis mouskis*

Osaa se Charlotte selvästi käyttää teleskooppia sen oikeaankin tarkoitukseen... Uuden elämänrytmin kunniaksi muuten Charlotte leikkasi teinistä asti kasvattamansa kutrit ja otti itselleen pöyheän otsatukan!

Huoh, näin siinä käy kun on liikaa lapsia. Mikä tulva! Onneksi lapset eivät näköjään saa vessanpöntön kanssa läträämisestä mitään tauteja.

Koitti syntymäpäivien aika, jälleen kerran. Sebastianilla oli niin kiire, ettei hän ehtinyt edes kakulle. Silmät eivät muuten näköjään olekaan Aatolta, ruskean sävy on vaaleampi ja kiilto himmeämpi. Voi harmi! Suuret silmät pojalla silti on, ei puhettakaan isojenveljien viirusilmistä.

Taas sitä väkeä vaan jotenkin kummasti ilmestyy juhliin, vaikka paikalle oli kutsuttu vain Linda ja jo vähän rupsahtanut Charloten yliopiston opettaja.

"Vaikka näistä onkin vaivaa, niin ovat nämä pojat kyllä aikamoisia kullannuppuja! Katso nyt miten suloinen tästäkin tuli!" Carl Filip muistuttaa muuten ensimmäisenä pojista enemmän äitiään kuin isäänsä.

"Ai susi, missä?" "Ei missään, mutta täältä pesee!" Odin oli tutustunut koulussa Melodi Ratakkaan, ja nuorten välit olivat jo niin avoimet, että Odin saattoi hyppelehtiä tytön edessä pyjamasillaan, eikä kastuminenkaan nuorta miestä harmittanut. :)

Päinvastoin. Melodillakin oli tietotavoite, ja Odin tunsi löytäneensä sielunkumppanin. Johan tässä aivan sudet tuntuivat unohtuvan, kun yhteisiä puheenaiheita löytyi etsimättäkin ja huumorintajukin kävi yksiin.

Ja eipä aikaakaan, kun nuorten kesken vaihdettiin ensimmäinen, hapuileva suudelma.

Vähitellen, saatuaan omaa aikaa ja tilaa, Charlotte alkoi löytää jälleen lastenkasvatuksen ilon. Carl Filip oli helppo ja kiltti lapsi, oppi nopeasti puhumaan, kävelemään ja potalle, ja oli muutenkin niin suloinen ja aurinkoinen että pahinkin känkkäränkkä heltyy.

Mirvalla sen sijaan napsahti jokin päässä elinikäisen haaveen tyssättyä lasikattoon. Hän osti jostakin valtavat sakset ja alkoi viettää laatuaikaa juoksennellen ympäriinsä terävät saksensa kädessään. Kauvanniemi olisi kyllä kutsunut, mikäli joku olisi vain huomannut muilta kiireiltään Mirvan uuden, omituisen harrastuksen.

"Iti! Itsi! Isi!!" "Joo! Isi! Isin poika on niin fiksu!!" Aatolla on selkeästi lepertelyvaihe päällä, ja karismapupulla ah niin kyllästynyt ilme. Ai olisiko se kuullut tämän keskustelun ennenkin?

Hei hei, mitäs meteliä tämä on? Odinin susiystävät ilmestyivät kuistille keskellä päivää ja pistivät tappelukseksi. Ilmeisesti naaraat tappelevat johtajasuden suosiosta.

Piristystä työpäivän alkuun... Charlotte löysi jostakin kolosta yliopistoaikaisen täryttimensä, ja olihan se testattava, että toimiiko se vielä. Hyvin toimii, onneksi Aattoa lähinnä nauratti. Hyväntahtoista miesväkeä nämä Charloten perheenjäsenet :)

Mitä? Näkeekö Mirva kummituksia keskellä päivää?

Ei, vaan viikatemiehen. "HMPH, JOHAN ON AIKOIHIN ELETTY ETTÄ AIKUINEN NAINEN JUOKSENTELEE YMPÄRIINSÄ SAKSET KÄDESSÄ! EDESVASTUUTONTA. ALAHAN TULLA SIELTÄ, SENKIN HUPAKKO, NYT MENNÄÄN."

Aatto ja Charlotte eivät huomaa mitään, sillä rakkauselämä kukoistaa jälleen. Mirvaa surraan myöhemmin asianomaisin menoin, mutta hän ei ollut kovin läheinen muille kuin Charlotelle, joten lapsetkaan eivät suunnattomasti järkyty omituisen isoäitipuolensa poismenosta.

Uusi auto on selkeästi jotain superteknologiaa, sehän lentää... Jännittävää tosin, että lentäminen tapahtuu ikkunat valkoisina. Ehkä antigravitaatio tapahtuu täyttämällä auton sisäpuoli ilmaa kevyemmällä kaasulla?

Sebastianista on kaikessa hiljaisuudessa (Öh, tai miten sen ottaa) kasvanut uskomaton muusikkovelho. Luovuuspisteet täysissä jo varhaislapsuudessa! Tästä pojasta tulee vielä huippumuusikko.

"Heippa kultaseni! Miten töissä menee? Oletko huomannut, että Carl Filipin pyjama hohtaa pimeässä?" Aatto lörpötteli samalla, kun opetti nuorimmaiselleen salsan askelia. "Väsyttää niin maan mahtavasti... vaan sainpas ylennyksen!" Charloten taiteellinen silmä ja tarkka maku olivat herättäneet ansaittua huomiota sekä asiakaskunnan, arvostelijoiden että ravintolan omistajien keskuudessa, ja hänet ylennettiin arvokkaaseen tehtävään, ruokalistan suunnittelijaksi! Jännityksellä odotettiin, milloin Micheliniltä tultaisiin tekemään arvostelua. Tähti, tai useampikin, tietäisi varmaa julkisuutta ja leveää liksaa...

Odin oli kerrassaan esimerkillinen isoveli, ei jälkeäkään Torin rilluttelunhalusta. Odinilla oli vakituinen tyttöystävä, kymppi todistuksessa, moitteeton käytös ja erinomainen vaatemaku, ja kaiken kukkuraksi heppu nautti pikkuveljen neuvomisesta koulutehtävien parissa! Eihän noin täydellisiä nuoria miehiä pitäisi olla olemassakaan.

Löytyy Odinista tosin näköjään temperamenttiakin. "Ei millään pahalla, Aatto, mutta sinä saisit kyllä lopettaa ruuanlaiton! Tässä perheessä kuitenkin asuu huippukokki, ja minäkin osaan maustaa paremmin kuin sinä! Ruokasi ovat aina sekä liian suolaisia että mauttomia yhtä aikaa, hyi yök!" Aatto oli jokseenkin loukkaantunut, mutta kilttinä miehenä lupasi pojalleen, että tämä saisi tästedes laittaa perheen arkiruuat, jos siihen kerran riittäisi aikaa ja innostusta. Jospa koti-isän malli vain ärsytti Odinia?

Sebastiankin alkoi kiinnostua tyttöjen seurasta, innoituksenaan naapurin Iines, joka tosin muistutti luonteeltaan enemmän rasavilliä poikaa. Vaan mikä tämä juttu on, että tässä perheessä nuoret miehet yrittävät aina tehdä vaikutuksen naisiin pottajutuilla? Ei näin, Sebastian!

"Hiihaahaa! Kuolit!!!" "Tviiuu, tviiuu, antaudun!" On noilla lapsilla leikit. Iines on sitäpaitsi kauhean suloinen tyttö! Luulisi vanhempienkin olevan tyytyväisiä kun Sebastianilla on näin hyvää seuraa.

Odinin ja Melodin lempi vain leiskui entistä kuumempana, ja nuoret kuhertelivat aivan estottomasti etupihalla. Jos nyt menisitte edes vaikka tuonne piharakennuksen puolelle, saisitte vähän yksityisyyttä?

Tuumasta toimeen. Ja sängylle. O-ou...

Ja kyllähän sen tietää, mitä siitä seurasi. "Se oli hauskaa! Otetaan heti uudelleen!" Näillä nuorilla oli onneksi seksivalistus mennyt perille ja kortsut löytyivät lompakosta.

Että sitä voi ihminen joskus säikähtää. Vaan viikatemies saapuikin hakemaan Figaron luokseen kissojen taivaaseen, eikä esim. Charlottea. Huh! Eikös kissojen Kuoleman pitäisi olla... tuota... kissa? No, kuinka vain. Figaro heilautti viimeisen kerran häntäänsä isännilleen ja astui arvokkaasti Tuonelan ovesta. Niin kuolemassa kuin elämässäkin...

Minkäs blondin kanssa se Aatto tekee oikein tuttavuutta? Itse asiassa hän on päättänyt yllättää vaimonsa. Charlotte oli kovin surullinen Figaron kuoltua, ja alkoi toivoa uutta lemmikkiä. Siispä...

Mitähän tästäkin vielä tulee. Tämä kirppukasa tässä on Linda, turkki on tosin kaunis ja kiiltävä. Muttakun minä en pidä koirista! "Hys, ettei Charlotte kuule. Mehän sen koiran hoidamme, etkä sinä." Jaa, sen kun näkisi...

Mutta sitten tapahtuikin jotain todella yllättävää. Charlotte kuvitteli ehkäisyn olleen täysin kunnossa, ja sitten yhtäkkiä parissa päivässä maha plumpsahtikin todella isoksi! Eihän hänen pitänyt vielä tulla raskaaksi... Lääkärintarkastus paljasti, että raskaus oli jo hyvin pitkällä. Uutta tulokasta ei siis tarvitse kauaa enää odotella! VOI kun se olisi tyttö. Jookos?