Osa 32. Tervetuloa takaisin... Niin minne?

Hei kaikki pikku ystävät, ja anteeksi hiukan kohtuuttomaksi levähtänyt päivitystauko. Tuli kiirettä, inspiraatiovajausta, muuttoa ja kaiken maailman kisaa... Mutta nyt aion tarttua itseäni niskasta kiinni! Tämä jakso on melko lailla tavallista lyhyempi, ja siinä kerrataan hiukan, että kenestä tässä nyt kerrotaankaan seuraavaksi (lisäksi tämä on mainio tapa esitellä yksityiskohtaisesti Tavastien hieno, uusi osakuntatalo ;>)



Kun sisarukset saapuivat osakuntatalolle, heitä odotti melkoinen yllätys: äidin opiskeluvuosien valokuvista tuttu, moneen kertaan laajennettu, epäkäytännöllinen ja ikivanha osakuntatalo oli tipotiessään ja tilalla oli tämä uusi, tyylikäs kaupunkikartano. Sebastian-setä, joka oli muuttanut pois talosta uuden sukupolven alta, selitti hiukan nolona että vanha talo oli palanut kymmenen vuotta sitten epäonnisen kokkausyrityksen seurauksena, mutta he olivat vaimonsa Nerissan kanssa rakennuttaneet vähin äänin uuden.

Hämmästyksestä toivuttuaan nuoret valitsivat itselleen huoneet yläkerrasta ja alkoivat tutustua paikkoihin.



Mutta hetkinen, kertaus lienee paikallaan siitä, ketkä taloon nyt muuttavatkaan. Repetitio mater studiorum est, kuten sanotaan.

Sophie, perijätär, valitsi pääaineekseen arkeologian ja sivuaineekseen historian. Hän ei ole vieläkään luopunut nuoruudenhaaveestaan, seikkailija-arkeologin elämästä. Sitä ennen hän tosin aikoo käyttää aikansa hyödyllisesti ja iskeä mahdollisimman monta komeaa yliopisto-opiskelijaa.



Alexander, Sophien kaksoisveli, pääsi kuin pääsikin kauppatieteelliseen tiedekuntaan. Opinnoistaan hän aikoo suoriutua lähinnä hyödyntämällä älykkäämpien ystäviensä apua ja luontaista viehätysvoimaansa - kuka nyt oikeasti jaksaisi tehdä jotain tylsiä laskuja?



Superlahjakkuus Vilhelm oli opiskellut jo muutaman vuoden arvostetussa yliopistossa hieman kauempana, mutta nyt kun hänen sisaruksensa saapuivat Stenvall-Instituuttiin, koti-ikävä alkoi painaa ja Vilhelm haki vaihtoa. Vilhelmin pääaine on, ei kovin yllättäen, teoreettinen fysiikka.



Sebastian oli jättänyt asuntoon joitakin halpoja huonekaluja, jotka olivat huvittavassa ristiriidassa talon muuten melko ylellisen ulkomuodon kanssa. Kaksoset ja Vilhelm kuitenkin viihtyivät erinomaisesti, istuen ilta illan jälkeen olohuoneessa juttelemassa ja tutustumassa toisiinsa - Vilhelm kun oli käynyt kotona vain lomilla, ja silloinkin pahimmassa teini-iässä olleilla kaksosilla oli ollut parempaakin tekemistä kuin hengata tylsän isonveljen kanssa.

Sisäoppilaitoselämä on tehnyt Vilhelmistä vieläkin sulkeutuneemman kuin mitä hän oli lapsena. Miten ihmeessä hän tulee pärjäämään raisun siskonsa kanssa, tai villeissä opiskelijabileissä? Sophie oli aivan järkyttynyt kuullessaan, että Vilhelm ei ollut edellisessä yliopistossaan osallistunut edes fuksiaisiin. Asia pitäisi korjata mahdollisimman pian!



Sitten itse talon esittelyyn. Uuden talon takapiha oli pieni, mutta se oli kuin pieni paratiisi. Kukkia, pieni lampi, suihkulähde, lemmenlillutin... Kyllä täällä kelpaisi rentoutua rankan opiskelupäivän jälkeen!



Sophie hullaantui täysin pihan takanurkalla sijaitsevaan japanilaistyyliseen vesiaihe-suihkulähdeyhdistelmään. Niin monia erilaisia kukkia, hillittömän suloinen pieni lampi, aistikkaasti asetellut kivet... Ah! Alexanderia tosin kiinnosti enemmän se, saisiko lammesta kalaa.



Polut oli päällystetty huomaamattomalla mutta siistillä pikkukivisoralla, ja joka puolella oli suloisia luonnonkukka-asetelmia. Sophiesta tämä oli hieman erikoista, sillä Nerissa-täti ja Sebastian-setä eivät kumpikaan vaikuttaneet miltään viherpeukaloilta. Ainoa, mikä hiukan kävi harmittamaan oli se, että pihaa ei ollut aidattu: yksityisyys poreammeessa ei olisi välttämättä taattu. Täytyisi odotella seuraavia opintolainoja sitten...



Keittiössä ei ollut juuri mitään kodinkoneita jäljellä, mutta tiskikone onneksi sentään oli saanut jäädä paikoilleen. Onneksi tila oli melko pieni, muuten komeat seinät ja klinkkerilattiat olisivat varmaankin saaneet aikaan melko kolhon vaikutelman.



Kylpyhuoneissa jatkui sama linja, hienostunutta modernia kivipintaa yhdistettynä romantisoituihin kalusteisiin.



Opiskelijoiden omat huoneet oli sisustettu yksinkertaisesti mutta melko viihtyisästi: tauluja vain saisi olla enemmän. Äiti oli myös lähettänyt jokaiselle oman leijonankitakimpun, ties miksi, mutta leikkokukat tuntuivat piristävän niin paljon että nuoret eivät viitsineet heittää niitä poiskaan.



Sophie oli valinnut itselleen suloisimman, violetinsävyisen huoneen. Vilhelm ihastui lempeään vihreään...



...Ja Alexander syksynsävyiseen huoneeseen.



Olohuoneessa oli vielä äidin aikana hankittu biljardipöytä ja vanhat, mutta toimivat stereot. Kierreportaat olivat kaikkien mielestä mahtava tilaratkaisu, ja ne näyttivätkin melko hyviltä! Toiset portaat vievät kellariin, joka jostain syystä oli ihan tyhjä. Ilmeisesti Sebastian ja Nerissa olivat säilyttäneet siellä viinejään, mutta Sophiella oli muita haaveita: sinne voisi remonteerata saunan ja takkahuoneen! Se olisi mahtavaa, ja niin romanttista...

Kaikkien täytyy varmaan opiskella todella ahkerasti jos Sophien kaikki remonttihaaveet aiotaan toteuttaa. o_O