Osa 22. Kuinka kasvatetaan laumallinen lapsia, vol. 1

Hilipati hippan. Kahden viikon päivitystauko johtuu yksinkertaisesti totaaliturhautumisesta siihen, että pelissä ei tuntunut tapahtuvan juuri mitään... Kummasti niitä kuvia vaan tuntui kertyvän, siksi siis kaksiosainen päivitys. Vuodenajat pääsevät mukaan kuvioon vasta toisen osan lopulla, koska suurin osa tästähän on siis pelattu ennen kyseisen lisäosan ilmestymistä. :)

Koska mulla on tutkinto tulossa, pelaan varmaan taas liikaa, ja saatte päivityksiä vähän tiuhemmin. Ja hei, vuodenajat! Täytyy leikkiä sillä. *maanista naurua*

Ihan ensimmäiseksi teokseen yliopistolla Odin meni tervehtimään Kari Kriikkua, tuota kuolematonta papukaijaa (No, eläähän ne oikeastikin tosi pitkään). Kaijaparka olikin ihan nälässä, kun tuo vastuuton Tor ei ollut pahemmin vaivautunut huolehtimaan siitä.

Melodi aloitti myöskin opintonsa yliopistolla yhtä aikaa Odinin kanssa, ja tuli mielihyvin osakunnan jäseneksi. Siitäkin huolimatta, että se tiesi kyykytystä ja siivousorjuutta ainakin vähäksi aikaa.

Tor keskittyi lähinnä kaikkeen muuhun paitsi opiskeluun. Kaidalta tieltäkin tuli horjahdeltua: Teekkarikavereidensa kanssa Tor nikkaroi niin tehokkaan rahanväärennyskoneen, että edes pankeissa ei huomattu mitään kummallista.

Jaajaa, olisihan se pitänyt arvata, että mihin se ruoka aina katoaa. Tontillahan asuu ahne kummitus...

Melodikin sai elämänsä sätkyn, kun kesken siivouksen suihkusta pomppasi muinaisen cheerleaderin haamu.

Jaa, taitaa Kinuskikujalla asustella muunkinlaisia henkiä: ainakin jokin näkymätön taitaa nukkua unikkolakanoiden välissä. Kuvittelenko muuten vain, vai näyttääkö tuo peitto teistäkin karpilta? (Karppi on kala, kuten haukikin)

Iltaisin Stenvall-instituutin äijäkerho kokoontui möykkäämään, juopottelemaan ja katsomaan jalkapalloa Kinuskikujalle Torin johdolla. Viis tenteistä, kun läpi saattoi päästä houkuttelemalla jonkun kiltin tytön kirjoittamaan esseet ja lopputyöt puolestaan...

Linda tarvitsi pian tohtorisedän apua: hän oli aloittanut opinnot uudelleen harjoitettuaan vuosikausia opiskelijapolitiikkaa ja ylläpidettyään osakunnan mainetta. Ensimmäisestä tentistä tuli kuitenkin hylsyt, ja Linda-parka joutui heti koeajalle! Onneksi järkytys oli ohimenevää sorttia, ja psykologi sai taivuteltua Lindan opiskelemaan hiukan ahkerammin.

Melodihan se siinä, ellette tunnistaneet. Hän kun luopui niistä omituisista tukkapalleroistaan... Mutta miksi ihmeessä Odin näkee tähtiä?

Eräänä päivänä sattui siis seuraavaa: naapuriyliopiston ilkeä maskotti saapui terrorisoimaan yhtä Stenvall-instituutin nimekkäimmistä osakunnista, ja kävi lähentelemään Odinia. Melodi sattui näkemään tilanteen, eikä suostunut millään uskomaan, että se oli pelkkä lehmämaskotin ilkeä juoni. Melodi raivostui perinpohjaisesti, ja Odinkin suuttui: luottiko Melodi oikeasti häneen niin vähän, että uskoi hänen todellakin olevan kiinnostunut lehmäpuvussa juoksentelevasta miehestä?

Ovatko lempiväisten välit lopullisesti pilalla? Aika näyttää.

Vanhimpien poikien rellestäessä yliopistolla Vanajanlinnassa vietettiin hiljaiseloa. Suskikin kasvoi vähitellen isoksi koiraksi, ja anteeksi nyt vain, mutta ihan älyttömän rumaksi. Ärgh :( Minä sitten en voi sietää koiria.

Sebastianilla ei turhaan ole siisteyspisteet täysissä. Hän itse asiassa jopa nautti siivoamisesta, ja oli koko ajan moppaamassa ja kuuraamassa. Hyvä että joku sentään, kun koirat sotkivat niin paljon.

Charlotte joutui harmikseen myöntämään, että tällä kertaa niitä kiloja oli kertynyt ihan oikeasti. Huippuravintoloitsijan ammatissa se ei ollut mikään ihme, mutta turhamaisuuspuuskan iskiessä Charlotte lähti silti altaaseen kauhomaan pitkää matkaa vaikka keskellä yötä.

Charloten työtahdin kiristyessä jatkuvasti (nyt kun äitiyslomaltakin oli jo nipin napin selvitty), Aatto päätti jäädä jälleen koti-isäksi. Palloilu oli kyllä hauskaa, mutta polvet alkoivat jo pettää kun kuusikymppiset ikää alkoi kertyä, eikä Aattoa huvittanut ajatus jämähtämisestä vaihtopenkille. Parempi siis poistua kuvioista huipulla kuin kehäraakkina.

Aatto halusi myös tehdä ryhtiliikkeen entisen työpaikkansa suhteen, ja palkkasi yritykseen asiantuntevan ja kokeneen esimiehen nimeltä Mats Vilkko. Hänen kohdallaan ei ainakaan tarvitsisi pelätä, että huomio kohdistuisi johonkin muualle kuin liikkeenhoitoon, Aatto ajatteli happamen huvittuneesti.

Madeleine oli pienestä pitäen melkoinen palosireeni, ettei vain olisi koliikkia? Välillä Charloten ja Aaton hermot meinasivat mennä, kun vauva tuntui huutavan vain huvikseen vaikka se sai kaiken huomion mitä vanhemmat pystyivät antamaan.

Eläkepäivinään Aatolla oli aikaa kaikenlaiseen pikkunäpertelyyn ympäri taloa. Miksi turhaan kutsua kallis korjausmies, kun suihkut, stereot ja mikrot voi helposti korjata itsekin... Valitettavasti tekniikan ihmelapsetkaan eivät aina välty takaiskuilta.

Kerrankin Madde vaikeni, ehkä hämmästyksestä, kun isin sijaan vaippoja vaihtamaan saapuikin pikimusta mies tukka pystyssä.

Sebastian menestyi koulussa erinomaisesti ja harppoi lukion läpi tuplavauhdilla. Häntä oli alkanut kiinnostaa musiikin sijaan enemmän liiketalous, ja vielä enemmän kuin Olli Mustosta hän ihaili Jorma Ollilaa. Siispä hän kirjoittautui ennätysnuorena yliopistoon, ja taksi suuntasi kohti Kinuskikujaa, jolla osakunta sijaitsi.

Sillä aikaa Vanajanlinnassa juhlittiin Madeleine Desiréen syntymäpäiviä. Pikkuinen tietysti ulvoi koko juhlan ajan, mutta pääasia, että kaikki saivat kakkua.

Madeleinen vaalea vauvantukka tummenikin vanhemmiten! Sellaistakin voi sattua :) Madeleine on luonteeltaan lähes yhtä äreä kuin äitinsä, himpun verran vähemmän siisti kuin Sebastian ja Carl Filip, älyttömän ujo mutta kuitenkin yliaktiivinen ja menevä. Mielenkiintoinen luonne, horoskoopiltaan pikkuneiti on Neitsyt. Edes kutittaa ei saisi, mokoma äkäpussi :)

Aaton hermot alkoivat ensimmäisenä kosahtaa perheen koiriin. "Taas on lattia täynnä vettä ja suihku hajalla ja nojatuoli revittynä ja kusilammikoita joka paikassa... ettekö te lapset voisi viedä noita elukoita lenkille?!" Carl Filip totesi ykskantaan, että hänellä oli parempaakin tekemistä (kuten esimerkiksi pelata tietokoneella).

Carl Filipin toivomuksesta hankittiin koirien lisäksi papukaija (sitä kun ei tarvinnut käyttää lenkillä), mutta tilanpuutteen vuoksi häkki joutui pönöttämään terassilla. Harmaahyppönen-parka, sudet olivat koko ajan ärisemässä sille! Vähemmästäkin tulee sulkasato.

Carl Filipin puberteetti koputti ovelle ja saapui sitten ryminällä eräänä iltana. Komea poika, vaikka nenä onkin melkoisen suuri!

Iääägh, mitkä mulkosilmät! Figaro palasi kummittelemaan, ja jostain syystä haamukissan silmät olivat suorastaan psykedeellisen suuret.

Älä katso taaksesi, vaikka näkisitkin aaveen peilistä...

Charlotte, ei niitä esimiehiä noin saa kohdella! "No mitä haittaa pienestä tärytinpilasta voi olla?!" Mats ainakin mökötti koko loppupäivän.

Carl Filip alkoi kasvattaa pitkää tukkaa. Nuorimies vieroksui edelleen läksyjentekoa, ja sai nipin napin hyväksyttyjä arvosanoja. Ei tästäkään ähellyksestä mitään tullut, vaikka Aatto uhkasi kotiarestilla, ellei läksypino madaltuisi.

"Tättä, ee tättä, ee että, matte ee ylve!! ÄÄÄÄÄÄÄ!!!" "Ja muuten kylvet, senkin pikku haisuli!" Sen siitä saa, kun pikkuinen ei ehdi potalle. Eipä sillä, että pieni kylpy muutenkaan pahaa tekisi...

Aatto, jouduttuaan tarpeeksi pitkään elämään päivät pitkät kahden riehuvan koiran kanssa, päätti että ainakin toinen saisi lähteä. Se toinen oli Suski, koska Linda osasi sentään vähän käyttäytyä, ja se kävi myöskin töissä. Mutta mihinkäs Lindaa nyt rahdataan poliisiautossa? Hämmästyin jo, mutta sattumalta Lindaa tultiin hakemaan töihin tullin nuuskuttelijaksi juuri samaan aikaan, kun Suskia haettiin pois.

"Siis EI voi olla totta. Pelkkiä nelosia!" Carl Filipille koulunkäynti ei maistu sitten yhtään. Toisaalta, hänellä taitaa olla vähän muita kiinnostuksen kohteita.

Slurps ja nam vain! Susilla on outo maku, kun käyvät sammuttamassa janonsa pikku-Suskin jättämässä pissalammikossa. Yh.

Madeleine esitti syntymäpäivänään tanssinumeron, jota kaikki vieraat seurasivat innoissaan vierestä. Pikkuisen pyllynpyöritystä, niin kasvupyrähdys pääsee kunnolla vauhtiin!

Syntymäpäivät ovat kaikista kivoimpia siksi, että saa PAAALJON lahjoja. Lahjaläjää tuskin tarvitsee edes näyttää, Madden ilme kertoo kaiken olennaisen.

"Öhöm. Haluaisin tässä vaiheessa nostaa maljan upealle aviomiehelleni, Aatolle, joka on ensimmäinen ja ainoa rakkauteni tässä maailmassa!" Aatto ja lapset punastuivat, tosin eri syistä: lapsia kun lähinnä nolotti. Miten se äiti nyt noin hempeilee...

Kukas ihme se tämä on?

"Carl Filip, minä tiedän että sinä olet vielä nuori ja lukiossa, olenhan sentään opettajasi, mutta silti... Minun oli pakko tulla sanomaan, että sinä olet kertakaikkisen ihana nuorimies! Väärinymmärretty nero... ja niin komea..." Carl Filip järkyttyi melkoisesti musiikinopettajansa tunteenpurkauksesta, ja pakeni sisälle. Musiikinopettaja-parka jäi pettyneenä seisomaan pihalle.

Hetkinen... väärinymmärretty nero? Missä mielessä? No tässä. Sillä aikaa kun Sebastian oli hurmannut koko perheen lapsena soittelemalla Chopiniä jo 9-vuotiaana, Carl Filip oli salaa ottanut setänsä vanhan kitaran käyttöönsä ja opetellut soittamaan. Kukaan perheessä ei huomannut, että maailmaan oli syntynyt uusi Jimi Hendrix.

Madeleine sen sijaan tarttui kirjoihin. Romaaneja, elämänkertoja, tietokirjoja, puutarhanhoitoa... Etenkin puutarhanhoitoa. Madeleine jankutti omasta puutarhasta niin kauan, että lopulta Charlotte heltyi ja lupasi, että kunhan Madeleine täyttäisi kolmetoista, he lähtisivät yhdessä puutarhakauppaan etsimään tytölle sopivaa viljeltävää.

Sitten koitti se päivä, kun Charlotte täytti viisikymmentä. Huippukokin rankan aikataulun vuoksi juhlat vietettiin ihan kotiväen kesken, mutta sitäkin prameammin: Alkujuomaksi Domppaa ja sitten nautittiin kynttilänvalossa kolmen ruokalajin herkkuillallinen, jonka Charloten alaiset olivat pieteetillä valmistaneet, viineineen päivineen. Ihan kahden vielä, lapset kun olivat jo nukkumassa.

Ruuan (ja ruokajuomien) jälkeen siirryttiin jälkiruokadrinkkeihin, ja sitten alettiin tyhjentää varastoja, kunnes päivänsankarin jalatkaan eivät oikein kantaneet. "Annash khun minä khatshon itsheäni pheilishthä, mithenkhäsh shithä on vamph... vangh... vanhennuddhu..." Aatto talutti horjahtelevan puolisonsa peilin ääreen, ja Charlotte sai kohtauksen löydettyään uusia (eikä aivan kuvitteellisia) ryppyjä kasvoistaan. Niin se on että kun on viisi lasta synnyttänyt ja vanhoilla päivillään ruvennut stressaavaa uraa tekemään; eivät ne vuodet silloin taida ihan hellyydellä kohdella.

Seuraavana päivänä Charlotte turvautuikin vanhaan taktiikkaan, eli kun oikein masentaa, on aika ostaa uusi auto. Kermanvärinen Ferrari sointuu hyvin talon kanssa yhteen.

Uppistakeikkaa... Unohtikos joku ruokkia lintua. Siivooja korjasi Harmaahyppösen ruumiin pois ennenkuin Madeleine ehti nähdä sen, olisihan pikku prinsessainen voinut vaikka järkyttyä!

Charlotte vetelee tupluureja salaattiannoksessaan, ja Madeleinen ympärillä leijuu kimaltelevia saippuakuplia. Säihkyvän puhdas tyttö, vai?

Charlotellehan kävi sillä tavalla kehnosti, että yrittäessään kehittää uutta huippureseptiä, hän päätti vähän huijata laittomien kemiallisten yhdisteiden voimin, kun uni oli jäänyt vähälle ja yksityiskoulun rehtori oli tulossa katsastamaan, josko Madeleinessa olisi ainesta hänen kouluunsa. Ja senhän tietää miten tällaiset epämääräiset aineet joskus toimivat... Vähältä piti ettei henki lähtenyt, eikä lääkäriäkään uskaltanut soittaa, vaikka kaikki tarpeet putosivat nollaan.

Lienee siis arvattavaa, ettei rehtorin vierailu ollut mikään valtava suksee, kun hän jäi aivan ilman huppu-gourmetillallista. Surkean vaikutelman viimeisteli Figaron haamu, joka sähisi rehtorille niin hyytävästi, että mies juoksi karkuun kuuntelematta mitään selityksiä. Madeleine-parka!

Tämän episodin jälkeen Aatto päätti, että kodin elämää oli kerta kaikkiaan rauhoitettava hieman: eihän käynyt mitenkään päinsä, että Charlotte lähes tappoi itsensä suorituspaineissaan. Ensimmäinen molempia vanhempia stressaava ongelma oli yhä Linda, joka teetätti kaikkein eniten ylimääräistä vaivaa. Siispä Linda toimitettiin enemmittä vastalauseitta eläinsuojeluyhdistykselle.

Huh helpotusta.

Nyt kun ei enää tarvinnut jatkuvasti vahtia, etteivät koirat syöneet huonekaluja tai toisiaan, Aatto elvytti toisen nuoruudenharrastuksensa: robotinrakennuksen! Vuosien varrella kerätyt taidot mekaniikassa tulivat hyötykäyttöön, mutta Aatto ei suostunut kertomaan, mitä epämääräisestä metallikasasta oli tarkoitus muotoutua. "Se on yllätys," Aatto sanoi vaimolleen salaperäisesti, "mutta voit olla varma, että elämä helpottuu valtavasti täällä kotona!"

Vaikka musiikinopettajan lähentelyt hämmensivätkin Carl Filipiä, kitaransoitosta poika ei luopunut. Eikä kannattaisikaan: sen lisäksi, että hän oli erinomainen kitaristi, hän oli myös erinomaisen komea soittaessaan! (Vaikka sitten vanhassa harmaantuneessa pyjamassa...)

Jatkuu yöunien jälkeen osassa bee.