Osa 4. Kauhukakaroiden ensimmäinen esiintyminen

Huom! Huom! Tämä on jo osa NELJÄ! Kolme löytyy tuolta sivusta. Olin vähän nopea. ;)

Erikoispikalähetys. Mutta edellinen oli jo eilen melkein valmis ja tässä on vaan 23 kuvaa! Tai jotain... :) Omistettu pikkusisarilleni, joista löytyy ehkä tiettyjä yhtymäkohtia tässä mainittuihin kaksosiin (no okei, niillä on kyllä 6 vuotta ikäeroa keskenään...) ;)

Koko perheen suosituin ajanviete on jostain mystisestä syystä tikanheitto. Matsin kierros ei mennyt oikein hyvin. "Hihii, iskä ei osaa heittää yhtään tikkaa, lälläslää!" "Iskä on ihan p*ska! Njnjänjä!" Kaksoset hihkuivat, ja Mats järkyttyi tyttärensä kielenkäytöstä. Toivottavasti Vilhelmina ei oikein ymmärtänyt, mitä sanoi.

Vilhelminan epäilyttävät puheet kuitenkin unohtuivat, kun pikkuneiti toi kotiin kympin todistuksen! Viljamilla ei mennyt ihan yhtä hyvin, vaan kymppiä saatiin vielä odottaa.

Nyt kun Isabella ja Mats olivat molemmat vanhenneet arvokkaasti, oli aika toteuttaa Isabellan elämäntoive, eli kultavuosipäivä! Vieraita tuli suorastaan kunnioitettava määrä (jopa neljä, kuvasta laskien. Saattoi tosin olla enemmänkin :D muistaakseni silti enemmän kuin mihinkään bileisiin, mitä olen tässä järjestänyt.) ja ihme kyllä, (lähes?) kaikki jopa suostuivat kilistelemään yhtä aikaa!

Myös Isabellan vanha biologian lehtori oli kutsuttu juhliin. Rouvat olivat olleet ystäviä Isabellan fuksivuodesta lähtien, mutta lehtori ei ollut vanhentunut päivääkään! "Kerrohan, ystäväni, miten minä pysyisin yhtä virkeänä kuin sinä? Sinun täytyy olla jo ainakin satavuotias!" Isabella ihmetteli. "Voi kuules, olen kehittänyt sellaisen erityisen juoman, joka pitää minut nuorena! Minä en kuole koskaan! Hahaa! Mutta en paljasta reseptiä, turha edes kysyä. Siihen tosin liittyy eräs harvinainen kasvi..." Lehtori on itse asiassa jo 194-vuotias. Mikäpäs siinä ikääntyessä.

Mats, the vauhtipappa, hankki pihalle Magnetohytkyttimen treenausta varten. "Jiiihaaa! Tämä päihittää kyllä kaiken maailman penkkipunnerrukset ja soutulaitteet kuustoista-nolla!"

Vendela ei pysynyt kyydissä, kuinka noloa. Olisikohan aika ruveta treenaamaan? Tuo näytti ainakin kivuliaalta. "Älä sure, tyttöseni, en minäkään ole koskaan tuossa härvelissä pysynyt paria sekuntia kauempaa", Isabella lohdutti. Senhän me muistamme...

Mats oli innoissaan, kun Viljam näytti minkälaisia temppuja oli oppinut koulun voimistelutunnilla. Vilhelmina joutui nurkkaan häpeämään väitettyään liikunnan olevan "perseestä". Hyi, hyi. Kumpikohan Matsia järkytti enemmän, kunnonkohotuksen halveksunta vai rumat sanat?

Hiljalleen myös kaksoset tulivat teini-ikään. Vilhelmina sai hiukan yllättäen myös perhetavoitteen (voi ei, taas). Häntä kuitenkin kiehtoo vampirismi ja punatukkaisuus, mutta isän saarnat ovat näköjään menneet perille: liikakilot ällöttävät neitokaista nykyään.
Vilhelmina oli jostain syystä sitä mieltä, että oli kokenut huonon lapsuuden. Kaikenlaista... Ja kaikki vain siksi että vähän ojennetaan kiroilusta! Ovat ne nykyajan lapset kyllä uskomattomia kermaper... öö... pyllyjä.

Viljam sai Nautintotavoitteen (big surprise). Hän on melkolailla sisarensa vastakohta, vaikka he ovatkin kaksosia. Vilhelmina on siro ja perhetavoitteestaan huolimatta kiinnostunut kaikesta erikoisesta, kun taas kolhonaamainen Viljam (siinä se nyt on se Matsin nenä) on melkoisen mukavuudenhaluinen ja pelkää vampyyreja. Häntä kiinnostavat blondit (yllätys) ja erikoiset hatut (hmm?). "Tänne sieltä, sinä hirmuinen kaksipäinen lasinuija, ja tappele kuin mies!" Joo joo, hehheh. Se on oikeasti pelkkä tiimalasi, Viljam.

Vendelalla alkoi olla tuota teini-ikää kertynyt sen verran, että kotona asuminen alkoi tympiä. Neito muutti siis yliopistolle elämänkokemusta kartuttamaan. Tavastit ovat tilaisuuden kunniaksi repineet alas kaikki alakerran seinät.

Vilhelmina juoksi vielä taksin ovelle asti vilkuttamaan isosiskolleen. "Odotathan sitten meitä siellä yliopistolla, haluan että esittelet minut kaikille komeille miehille jotka vaan tunnet!" Vilhelmina muuten kyllästyi lapsellisiin blondiletteihinsä, leikkasi tukkansa ja värjäsi sen - mustaksi. Kappas vain...

On se niin söpöä että toiset ovat niin rakastuneita vielä vanhuksinakin :) Tai jos ihan totta puhutaan, Isabellalla ja Matsilla ei ole koskaan ollut muuta kuin vaaleanpunainen sydän, ei koskaan tummanpunaista vaikka suhdepalkit ovat täysissä. Ilmeisesti on siis mahdollista saavuttaa ihan hyvä avioliitto, vaikka intohimo ei roihuaisikaan aivan kuumimmalla liekillä.

"Tänkkädä tänkkädä tänttänttää, Hooooly Diver!" Vilhelmina purkaa teiniangstisia aggressioitaan kasarimetalliin.

Ai mikä angsti? Minulla vai? Minähän olen cooliuden ilmentymä. Yeah right. Mikä tuo vaaleanpunainen puudeli oikein on?! "Noku ÄITI OSTI! **** ****** ******!!" *kohottaa majesteettisesti kulmakarvaa* "No joo joo, sähän olet kaikkivaltias, ei sun tarviikaan kiroilla." Mitäpä tuohon muuta voi enää sanoa. :D

Isabellalla alkoi olla niin vähän tekemistä töissä, että aika kävi pitkäksi kotona. Siispä hän päätti perustaa pienen lelukaupan - pihalleen. No, onpahan lähellä. Ja työntekijöiden palkkaaminen olisi niin kallista, että parempi säästää ja hoitaa liikettä itse kotoa käsin. Kauppa kävi jopa melko hyvin, mutta Isabellalla oli vaikeuksia löytää oikeita nappuloita antiikkisesta kassakoneestaan.

Asiakkaatkin taisivat huomata, että liikkeen omistajalla ei ole mihinkään kiire. :) Tai sitten Isabella tekee sen tahallaan: Tämä 'hehkeä' 'nuori' nainen on nimittäin Se Gunnel, jota Mats yritti taannoin liehitellä.

Kauneinkin naama kaipaa välillä finnivoidetta. ;) Joko alkaa raksuttaa, keneltä Vilhelmina näyttää? En suostu paljastamaan vielä omaa näkemystäni. Paitsi että Satu tietää sen jo :) Voi tosin olla, että asia selkiää parhaiten yliopistossa.

Isabellasta kuoriutui yllättäen konserttipianisti rouvan haaveiltua omasta pianosta jo vuosien ajan. Matsin ylennys avaruuslentäjäksi mahdollisti tämänkin hankinnan :) Supervaikeat Bachin das Wohltemperierte Klavier -tilutukset virtasivat koskettimilta sen enemmittä vaikeuksitta, vaikka Isabella ei muistaakseni koskaan aiemmin ole soittanut... Luonnonlahjakkuus, selkeästi.

Räts! Tulikohan Viljamille yhtään mieleen, että sähköisku voi aiheuttaa sydänkohtauksen, ja vielä Isabellan iässä (68!)? No, onneksi ei käynyt kuinkaan, vaan Isabellakin nauroi katketakseen jäynälle.

Viljamilla alkoi olla sen verran stipendejä ja taitopisteitä, että oli aika lähettää hänet yliopistoon. Vilhelmina jäi vielä hetkeksi parantelemaan kouluarvosanojaan, mutta kihisi jo innosta päästä sisarustensa mukaan Stenvall-instituuttiin. Viljam oli opiskellut viimeiset viikot niin ahkerasti, että Sosiaalipupu oli tullut tutuksi. Pupu tuli jopa sanomaan hei hei suojatilleen :)

Eräänä päivänä Mats tuli kotiin loistotuulella ja kaappasi vaimonsa vauhdikkaasti syliinsä. "Tulehan tänne, beibe! Kaikki rahahuolemme ovat ohi! Nyt meillä on varaa tehdä piharemontti, laajentaa yritystä, ihan mitä tahansa!" Mats oli saanut töissä neronleimauksen ja siirtänyt Venus-retkikunnan tutkimaan merenpohjaa, mistä hyvästä hänet palkittiin 50000 simoleonin bonuksella! Ihan ensimmäinen hankita tosin taitaa olla uudet stereot. :)

Tadaa! Isabella on lopultakin hullu tiedemies! Nuoruuden tavoite tuli siten täytettyä, vaikka hän onkin ollut ikuisella platinamielialalla lähes koko vanhuutensa. Huraa! Eläköön! Nyt vain sitten hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Vilhelminakin päätti lopulta lähteä yliopistoon, taisteltuaan ensin arvosanansa tyydyttävälle tasolle (eli siis 10-:een ;>). Äiti antaa vinkkejä tyttärelleen, ja toteaa myös ettei tiedeura ole ainoa vaihtoehto, ja että työn ja uran pystyy aivan hyvin sovittamaan yhteen. Vilhelminaa tuskin tiedeopinnot kovinkaan paljon kiinnostavat, tärkeämpää olisi löytää joku söpö mies kainaloon!

Löytyykö sellainen? Se selviää joskus ensi viikolla.