Osa 5. Julmuuksia ja juonittelua

VAROITUS: Jakso sisältää julmaa ja kylmähermoista juonittelua, alkoholin suurkulutusta, seksuaalista poikkeavuutta, raa'an ja pitkitetyn murhan, mustaa magiaa ja alastomuutta. Elekää lapset lukeko jos hirvittää.

Uusi päivä valkenee Stenvall-instituutin asuntolassa, johon Vendela Tavast on muuttanut parin välivuoden jälkeen. Nyt hän on lopultakin päässyt opiskelemaan filosofiaa, kerättyään ensin elämänkokemusta kiertelemällä maailmaa äidin ja isän rahoilla. Onhan se mukavaa aloittaa opinnot yhtä aikaa nuorempien sisarusten kanssa! Myöskin pahamaineinen tiimalasi on palannut, uhkaavasti punaisena hehkuen.

Vilhelmina senkun kaunistuu vuosi vuodelta. Mutta miksi ihmeessä hänellä on keilahallin paita? Onko tämä nyt joku vihje, että pitäisi päästä keilaamaan? "ON!" Pöh. Älä luulekaan. Keilaaminen on rahvaanomaista, ja sinä olet aatelinen. Rajansa kaikella. Vilhelmina aloittaa opintonsa teatteritieteellä.

Viljamilla on sitten poskipäitä sisarensakin edestä... aika erikoinen geneettinen sattuma. Nuoret muuttivat siis nyt aluksi Aava-Aukion asuntolaan, vastapäätä Mika Waltavan kirjastoa. Siis samaan höskään, josta heidän äitinsäkin aloitti yliopistouransa. Viljamin pääaine on historia.

Vilhelmina lähti ensi töikseen stadiin bilettämään. Yökerholla oli vinkeitä liekinheittimiä, joissa on kätevä grillata esimerkiksi vaahtokarkkia. Oikeasti Vilhelmina palloilee kaupungilla, ei pelkästään huvittelunhalusta, vaan yrittääkseen löytää Katy Töllösen. Isabella kuvaili häntä sanoin 'lättänokkainen ruma cheerleader, joka tuskin on vieläkään saanut opintojaan alkuun', ja Vilhelmina, joka on ujuttanut koko tarinan pikkuhiljaa ulos vanhemmistaan, on päättänyt kostaa. "En minä oikeasti pidä vaahtokarkeista. Kuvittelen, että tämä on Katyn pää." Sillä lailla, oikeaa esi-isäin henkeä. Suvun kunnia ennen kaikkea.

"Tuo oli oikeastaan minun drinkkini, mutta kun olet tuollainen kaunokainen, niin tarjoan sinulle oman", Vilhelmina sanoo ja iskee silmää nuorelle naiselle, joka röyhkeästi sieppaa Vilhelminan cocktailin. Palkinnoksi hän saa nipistyksen takapuolesta ja melko rohkeita kommentteja ulkonäöstään. Vilhelmina on suorastaan imarreltu, mutta jää silti pohdiskelemaan oman, uuden lasillisensa ääreen uusia tuntemuksiaan. "Mutta entä suku? Eikö minun pitänyt jatkaa tätä kunniakasta sukua? Nyt kun tarkemmin ajattelen, eivät ne miehet nyt niin ihania ole... Ja tuo nainen on todella kuuma! Mitä minä oikein teen?!"

Vilhelmina alkoi kiskoa drinkkejä aikamoista tahtia, ja mitä enemmän hän juopui, sitä enemmän hänen tunteensa alkoivat vaivata häntä. Hän alkoi muistella lapsuuttaan, salavihkaisia halailuja ja pussailuja tyttökavereidensa kanssa... Mutta eikö se ollut ihan tavallista? Oliko se? Lopulta sekavat tunteet saivat tyttöparan itkemään humalaisen surkeita kyyneliä, kun söpö, poikamainen baarimikkokaan ei lämmennyt Vilhelminan testilähentelyille.

Vilhelmina piristyi, kun Mats-isä saapui suoraan avaruuslentoharjoituksista yökerholle! Isä ja tytär juttelivat vakavia, tanssivat paljon ja lähtivät kotiin vasta auringon noustua hyvän aikaa sitten. Mutta Vilhelmina ei uskaltanut sanoa, että henkilö, joka aiheutti hänelle sydänsuruja, olikin nainen. Hän kun ei ollut varma, miten Mats suhtautuisi moiseen. Hyväksyisikö isä? Tarvitsisiko hänen tietää?

"Lättänokkainen ruma cheerleader", Vilhelmina muisti löydettyään lopulta kuvaukseen sopivan naikkosen yliopiston kampukselta. Melko noloa, että tuon ikäinen nainen kulkee yhä ympäriinsä noin paljastavissa vaatteissa... Täytyy kyllä sanoa, että hyvin on kuitenkin säilynyt. Vilhelmina meni esittäytymään. "Heippa! Minä olen... öö... Mirella Järnefelt, teatteritieteen fuksi, kuka sinä olet?" "Katy Töllönen. Cheerleaderien johtotähti jo 30 vuoden ajan! Mulla on myös oma osakunta tuolla Kinuskikujalla, ehkä olet kuullutkin?" ETTÄ OIKEIN OMA OSAKUNTA, MOKOMAKIN VALEHTELEVA ... "Shh!" "Ai mitä?" "...Niin siis joo, anteeksi, niin miten pääsee cheerleaderiksi?" *sensuroitu*

Valitettavasti Katya ei ollut kovin helppo miellyttää. Varsinkaan kun hän sanoi Vilhelminan olevan jotenkin tutunnäköinen. Ehkä sukua eräälle vanhalle tutulle...

Vilhelmina oli jotenkin surullinen koko ajan, ja purskahteli itkuun jatkuvasti ilman sen kummempaa syytä. Tyttöparka: identiteettikriisi, muutto vieraalle paikkakunnalle, vaikeat opinnot ja pelottavat professorit, ja kaiken kukkuraksi tällainen typerä kaksoiselämä inhottavaa, itsetyytyväistä cheerleadermummoa mielistellen. Ei ole helppoa.

"Katso, näin! Kädet korkeammalle! Gerbits! Gerbits! GOOoooooOOOOOOOO GERBITS!" Onhan se yritettävä. Ja Katy ilmeisesti alkoi kuitenkin luottaa Vilhelminan liukaskieliseen ja hehkeään olemukseen, ja kutsui tämän asumaan osakuntaan voidakseen kouluttaa Vilhelminasta uuden huutosakkilaisen. Lopultakin Vilhelmina saattoi toteuttaa suunnitelman seuraavan vaiheen!

Nimittäin tämän! Katyn ollessa harjoituksissa Vilhelmina vaihdatti lukot, sammutti valot sisältä ja esitti olevansa poissa kotoa. Katyn ei auttanut kuin jäädä pihalle nukkumaan, paljaan taivaan alle.

Sillä aikaa Vilhelmina treenaa uudella juoksumatollaan. Viljam on nyt koeajalla ja Vendela täytyy vielä kutsua jäseneksi, sillä hän saa luvan jäädä emännöimään osakuntataloa kunnes Vilhelminan ja ehkä Viljaminkin lapset saapuvat korkeakouluopintojen leppoisaan maailmaan.

Kamala miten noloa. Kun ei pääse sisälle, on pakko pissata nurmikolle.

Kun Katy ymmärtää, että Vilhelmina on kotona, muttei suostu päästämään häntä sisään, hän alkaa anoa apua korkeammilta voimilta. Asia on nyt kuitenkin niin, että Vilhelmina aikoo kostaa lopullisesti vanhempiensa puolesta, ja Katy saa jäädä kummittelemaan osakuntataloon! Onneksi simcityn oikeuslaitos ei pahemmin puutu muuhun kuin liiallisen äänekkäisiin juhliin.

Katy katselee kaipaavasti osakuntatalon ikkunoista sisään, muttei edelleenkään ymmärrä lähteä pois, tai huutaa apua. No, omapahan on vikansa :D

Avuton, aivoton Katy-Kananen ei ymmärrä lähteä ystäviensä luokse (eikun hetkinen! Minkä ystävien?), ei soittaa poliisille, ei hän osaa kuin itkeä tihrustaa surkeasti pihalla ja toivoa, että jos ei Vilhelmina, niin edes Viljam ("Eetu") heltyisi ja päästäisi hänet sisään. Kun saisi edes ruokaa jostain...

Mitä kummaa?! Isipapalla oli niin hauskaa eilisiltana baarissa, että siitä hyvästä Vilhelmina sai DJ-pöydän 'pienenä lahjana' :D Pöytä on kuitenkin siirrettävä tiukasti seinän viereen, sillä Katy yrittää jatkuvasti häiritä muita sämpläämällä niin kovaa, että koko naapurusto raikaa.

Katy yrittää esittää vielä kaverillista päästäkseen sisään. Ei onnistu. "Hei, menneet on menneitä, eiks ni? Eiks joo? Jos päästät mut sisään, teen susta huutosakin kapteenin! Mitäs siihen sanot? Eiks ois hyvä?" "Ei. Ei minua ole kiinnostanut koko huutosakki hetkeäkään, senkin aivoton lutka. Jos pyydät anteeksi, saatan harkita kuolemasi nopeuttamista. Ai mitäkö? Ymmärrätkö, jos kerron, että nimeni on oikeasti Vilhelmina Tavast?" Melkoisen julmaa, Vilhelmina! Nämä sanat saavat Katyn romahtamaan täysin.

Epätoivoissaan Katy suorittaa sekopäisen maagisen rituaalin, joka sisältää juoksentelua alasti kuun valossa talon ympäri vastapäivään ja hirmuisien kirouksien huutelua. "Tässä talossa ei kukaan tule koskaan viettämään onnellista opiskeluaikaa! Kostan tämän kymmenenteen polveen asti!" Katy kirkuu tuuleen, kunnes häntä alkaa paleltaa ja vaatteet on jälleen pakko vetää ylle. Katy käpertyy nurkkaan yrittäen lämmitellä, turhaan.

Viljamia alkoi hermostuttaa Katyn surkea valitus ja öinen häiriköinti, joten hän vei pilaantuneen tarjottimellisen kiinalaista ruokaa ulos, siinä toivossa että Katy saisi ruokamyrkytyksen. Ei saanut, voi kehveli.

Lopulta koko hässäkkä kärjistyi käsirysyksi, kun Katy viimeisenä keinonaan kokeili väkivalloin pakottaa Viljamin luovuttamaan hänelle avaimen. "Hyvä Viljam! Rökitä se!" Mutta jestas sentään, eihän naisia saa lyödä... Paitsi ehkä tässä tapauksessa.

Mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, että ei sitä kukaan loputtomiin nälkää kestä. Viikatemies saapui noutamaan Katya, ja oli jo aikakin.

Vilhelmina esitti kovasti surullista, etteivät ohikulkijat alkaisi epäillä mitään (eivät toki?).

Tässä lepää Katy Töllönen. Toivottavasti ei kuitenkaan rauhassa. Halvimmat (ja rumimmat) mahdolliset kukat kruunaavat kokonaisuuden.

Ensi jaksossa odotettavissa:

Vilhelmina osoittaa kyllä selkeitä taipumuksia tyttörakkauden suuntaan: lähes kaikki hänen viehättävänä pitävänsä henkilöt ovat naisia. Etenkin Mirva Pulkkinen saa hänen sydämensä pamppailemaan... Mutta se perillinen!! No, onhan naispareillakin keinonsa.

Viljamia ei ainakaan yhtään harmita Katyn poismeno. "Ihan oikein sille hutsulle!"

Vendelakin pääsee liittymään osakuntaan! Nyt kaikki toisen sukupolven lapset ovat osakunnassa.

Vendela kutsuu jo kauan tuntemansa ihanan ruokalähetti Pasin jälleen käymään, ja hetkessä Pasin ystävälliset tunteet aikuistunutta Vendelaa kohtaan lämpenevätkin. "Olen ollut sinuun ihastunut jo teinitytöstä lähtien! Olet niin ihana ja komea!" Vendela paukauttaa, ja Pasi on aivan myyty. Onko luvassa oikein kihlat? Entä se paljon puhuttu NPC-piste? Se selviää ensi jaksossa.