Osa 6. Donna Giovanna paljastaa todelliset värinsä

Toisen sukupolven yliopistoaika on niin hektistä, että siitä riittää näköjään juttua kolmen jakson ajan. Tässä siis toinen. Eksessiivinen pelehdintä -varoitus. Ja moraalitonta käytöstäkin on luvassa. Woe is me.

No joo, mitäpä sitä pitkittämään. Totta kai täytyy takoa kun rauta on kuuma, ja kosia kun mies on... joo. Ilmeisesti sitten osakuntaa hoitamaan jääkin Vilhelm, ja Vendela saa ottaa perheyrityksen hoitoonsa Pasin kanssa.

Villiä menoa osakunnan lakanoilla, uuh. Täytyyhän se mies koeajaa... ;)

Nyt kun rahaa oli taas vähän enemmän, sisarukset päättivät hankkia jonkinlaisen kulkuvälineen, ettei tarvitsisi koko ajan taksilla kulkea. Vilhelminakin kävi koeajolla, ja päätyi... öh... hevoseen. Mustaan. Se tosin hirnuu mitä automaisimmin. Jostain syystä pollen nimi on Ferrari.

"Hei, komea mies! Geenipankki... eikun... Tules tänne, komistus." Jes, jes, eläköön, hyvägeeninen mies joka sopii yhteen Vilhelminan kanssa. Kaikkea toivoa siis jälkikasvusta ei ole vielä heitetty.

Vendela päätti jättää opintonsa kesken ja lähteä perustamaan kotia Pasinsa kanssa. Kamalat alusvaatteet, ägh. Ellen vallan erehdy, näyttävät Isabellan vanhoilta. Hyh, Vendela, mitä päässäsi oikein liikkuu?! "Nokun ei oo rahaa..." ONPAS. Jestas sentään. Minä järjestän. Hey Zeus...

Vilhelmina on tutustunut tyylikkääseen ja ilmeisen varakkaaseen Mirva Pulkkiseen kaupungilla ja kutsunut tämän vierailulle. Vilhelmina huomasi valitettavasti liian myöhään joutuvansa lähtemään luennolle saman tien :( Mutta mikäs tämä Mirva oikein on naisiaan... lemmenlilluttimessa ilman vaatteita! Tukkakin muuttuu oudosti, kastuuko se vai mitä kummaa.

Mahtaa olla elämä jännittävää kun hyvännäköiset ja viehättävät kaksoset liehittelevät aamusta iltaan... Viljam ihastui päätä pahkaa hurmaavaan, kokeneeseen ja vanhempaan Mirvaan. Kiäh kiäh >:) Tämähän vaikuttaa kiinnostavalta.

Ja sitten tapahtui se mitä pel... eikun toivottiin. Katy palasi kummittelemaan! "Pöö!" Viljam heräsi Katyn mekastukseen, muttei ole onneksi helposti säikkyvää lajia.

Mutta kun Vilhelmina palasi luennolta, Mirvalta ei riittänyt silmiä eikä korvia enää kenellekään muulle. "Mikä hehkeä nuori nainen, ja vielä aatelinen! Häneltä saisi varmaan lypsettyä vielä lisää omaisuutta... Puhumattakaan nimestä, arvovallasta, seurapiirien suosiosta...!" Melkoista kunnianhimoa, mutta eihän se Pulkkinen ole mikään erityinen suihkuseurapiirinimi (anteeksi vain, kaikki Pulkkiset ;>)

Ja niin Vilhelmina sai Mirvalta ensisuudelmansa, tai siis, aikuisiän ensisuudelmansa (koulun vessassa tapahtuneita ei lasketa...). Tämän jälkeen naiset olivatkin kuin liimalla yhdessä, kunnes Mirvan piti lähteä "töihin" eli siis ammattimaiseksi juhlavieraaksi johonkin kekkereihin.

Pahaksi onneksi Viljam palasi kotiin seuraavan kerran juuri kesken kiihkeän muhinointituokion, ja otti asiakseen suuttua verisesti Mirvalle. Voi toista.

Mirva sydämistyi, ja antoi jolpille ympäri korvia. Viljam-parka, ei ymmärtänyt flirtin ja todellisen intohimon eroa. "Minä luulin että Mirva oli aidosti kiinnostunut minusta! Ja minun oma sisareni, suutelemassa naista! Sietämätöntä!! Miten minä selviän tästä häpeästä?!" Häpeäisit itse, Viljam. Sekö sinun suurin ongelmasi on, että siskosi on kiinnostunut naisista? Mene keittämään pääsi, suvaitsematon pölhö.

Viljamia alkoi hävettää, ja hänen halunsa miellyttää Mirvaa oli suurempi kuin hänen kauhunsa tapahtunutta kohtaan. "Annathan anteeksi, Mirva rakkaani, minä olin niin järkyttynyt! Voitko antaa anteeksi, voimmeko aloittaa tyhjältä pöydältä?" Mutta Mirva ei ollut noin helpolla lepytettävissä.

Nyt oli Viljamin vuoro kuljeskella ympäriinsä itkeskelemässä. Hänen itsetuntonsa oli saanut kovan kolauksen, puhumattakaan siitä, että hänen oli vaikea hyväksyä sisarensa valintaa. Vilhelmina mökötti ja lakkasi laittamasta veljelleen ruokaa.

Yhä äkäisinä Viljamin reaktiosta, naiset lähtivät ihan kiusallaan unelmatreffeille, jotka alkoivat romanttisella ratsastuksella iltahämärässä kohti kaupunkia. Mirvan istunta näyttää melko hasardilta, mutta ilmeisesti hän ei kuitenkaan päässyt putoamaan. "Hopotihoi, Ferrari!"

Kaupungin hienoimmassa ravintolassa olikin hurjan kallista, joten Vilhelmina päätyi tilaamaan itselleen jotakuinkin halvinta ruokaa, mitä paikasta sai. Mirvan ihmetellessä hän väitti olevansa laihdutuskuurilla ja syövänsä siksi kevyesti. "Voi kultaseni, sinähän olet hoikka kuin pajunvitsa ja kaunis kuin Venus, ei sinun tarvitse laihduttaa," Mirva kujersi ja kävi hyvällä halulla tähtitieteellisen hintaisen hummerinsa kimppuun.

Aterian jälkeen Vilhelmina ja Mirva hiipivät ravintolan taakse kuhertelemaan, mutta ennenkuin he pääsivät edes kunnolla alkuun, rouva Kurjenkaula säntäsi paikalle ja alkoi mätkiä Vilhelminaa laukulla päähän. "Senkin irstas paholaisen tytär! Palat helvetin tulessa ajasta ikuisuuteen, sinä syntinen pakana!" rouva kirkui niin että ohikulkijoitakin hirvitti. Tekisi mieleni pistää koko rouva kokon koristeeksi... Puh.

Koska kumpikaan sisaruksista ei enää suostu kokkaamaan toisilleen, he ovat kehittäneet uuden harrastuksen, nimittäin pitsojen hakemisen kampukselta aina kun silmä välttää! Pitsalaatikoita alkaa olla talossa jo vähän liiankin kanssa, ihan alkaa hermo mennä. Onneksi ne ovat sentään ilmaisia.

Lopulta Vilhelminaa alkaa kuitenkin tympiä se iänikuinen Capricciosa ja Viljamin mökötys. "Olen todella pahoillani, rakas veli, mutta en minä voi tälle mitään! Tällainen minä olen, minä nyt vain satun rakastamaan Mirvaa!" "Hrmph. Että oikein rakastamaan." "Niin, ihan totta. Tämä kaupunkihan on täynnä kauniita naisia, mikset sinä voisi etsiä itsellesi jotakuta sellaista?"

Lopulta Viljam heltyy ja alkaa pikkuhiljaa myöntää itselleen, että ehkäpä se Mirvakaan ei ollut niin kiinnostunut hänestä... "Ethän sitten kerro isälle ja äidille, Viljam, ethän? En halua järkyttää heitä, ja minun pitää sitäpaitsi synnyttää perillinenkin. Sen minä teenkin vielä tavalla tai toisella!" Vastahakoisesti Viljam suostuu, koska ei myöskään halua järkyttää vanhempiaan, mutta hän vannottaa Vilhelminaa pitämään näppinsä kurissa julkisesti. Vilhelmina suhtautuu asiaan melko skeptisesti, mutta ei sano asiaa ääneen, kun kerran on jo sovinto saatu aikaiseksi.

Seuraava projekti on muutenkin sopivan isän löytäminen perilliselle. Vilhelmina on jo tutustunut rikkaanoloiseen Toivoon kaupungilla, ja Toivo suostuikin saapumaan osakuntatalolle (mitä siitäkin nyt tulisi, jos Mirva näkisi heidät kaupungilla?). Hän suhtautui Vilhelminaan ensin vähän varauksella...

...mutta Vilhelminalla oli kikka kolmonen taskussaan: lemmenjuoma! Hän tarvitsi sitä tosin itsekin, sillä vaikka Toivo olikin melko komea ja vetävä, hän oli kuitenkin mies. Uh.

Ja tepsihän se. Toivo oli äkkiä kuin sulaa vahaa Vilhelminan käsissä, ja pienet vaaleanpunaiset sydämet leijailivat hänen päänsä päällä alta aikayksikön.

Pian onkin Vilhelminan aika aloittaa kolmas opintovuosi, ja tähänastisen elämänkokemuksensa perusteella hänen tavoitteensakin muuttui. Kuka nyt suurperheen oikeasti haluaisi! Vilhelmina haluaa olla suosittu ja ihailtu. Uralla hän tahtoo seurata isänsä jalanjälkiä kenraaliksi. Nyt vain sitten kuntoa kohottamaan! Pääainettakin voisi ehkä vaihtaa... (Mikähän tuo sininen homma tuolla seinässä on? Mystistä. Ehkä se on Katyn ektoplasmaa.)

Lopulta Vilhelmina alkoi oikeastaan nauttia Toivon seurasta, ja vei hänet treffeille puistoon! Mirva kun ei ollut ulkoilevaa tai luonnonläheistä tyyppiä, vaara törmätä häneen oli melko pieni. Eikä häntä missään onneksi näkynytkään.

"Pidä vain lujasti vyötäröltäni kiinni, kulta! Saat vähän esimakua siitä, mitä kohta tapahtuu..." "Ai mitenniin?" Toivo hölmistyi. "No ratsastamisesta tietenkin..." Ferrari-parka, koko ajan kaksi ratsastajaa, joista toinen ei osaa edes istua kunnolla.

"Olet sinä kyllä yksi kertakaikkisen kuuma pakkaus!" Toivo murahtelee seksikkäästi, ja Vilhelmina esittää suloista ja viatonta. Noinkohan Toivo edes tajuaa, että tuloillaan on neidin ensipelehdintä. Ja hopoti hoi vain! Pelehdystuokio oli niin kuuma, että Vilhelminalta pääsi hyvin oopperasopraanomaisia ääniä :)

Ja eikös Toivo-parka mennyt rakastumaan. Hyvähyvähyvä ;) Geenejä luvassa, hyvä homma.

Oih, ja upea kukkapuskakin! Kuinka romanttista.

Mutta kun Toivo oli lähtenyt kotiin, Vilhelmina kutsui Mirvan käymään. Rajansa se nyt miestenkin kanssa puuhastelulla, ja pelehtiminen oli ollut niin hauskaa, että Vilhelmina halusi ehdottomasti soveltaa oppimaansa Mirvaan. Vilhelmina kävi tosin suihkussa ensin, ettei vain partavesi paljastaisi mitään...

Ja kyllä, jo toisen kerran tänä iltana, osakunnan parisängyn lakanat saavat kyytiä. Mirvaa ei yhtään ihmetytä ikkunalaudalla komeileva, tuoksuva ruusukimppu: kuvittelee kai, että kimppu on hankittu häntä varten ;) Kuitenkin, Mirva-parka ei aavistakaan, että Vilhelmina pelaa vain julmaa valtapeliä. Hauskaa täytyy olla, mieluummin naisten kanssa, mieluummin rikkaiden, mutta perijä täytyy varmistaa jotenkin. Siksi Toivokin on mukana kuviossa... Mirvan suhteilla olisi kuitenkin huikea merkitys tulevaisuuden kannalta.

Mirva ei kuitenkaan jäänyt yöksi. Ehkä oman luksusasunnon satiinilakanat olivat sittenkin houkuttelevammat kuin uupuneen Vilhelminan kainalo.

Seuraavassa jaksossa:

Vilhelmina on iskenyt geenimetsästäjän silmänsä komeaan valtiotieteen lehtoriin. Mies vakuuttaa, ettei häntä ainakaan saa suostuteltua antamaan parempia arvosanoja vaikka kuinka pyllyä pussailisi. "Hei, siinäpä vasta ajatus", Vilhelmina ajattelee, ja ottaa Lehtorin vikittelyn haasteena.

Räts! Viljam yritti korjata roskamyllyä, mutta huonostihan siinä kävi. Kuinka huonosti? Se selviää ensi jaksossa, siis melko pian. ;)