Osa 8. Raskauskilpajuoksu

Tänään luvassa sittenkin kaksi jatko-osaa putkeen. Tässä siis niistä ensimmäinen...

Vuodet vierähtivät kuin siivillä, ja nyt molemmat tyttäret ovat palanneet taloon! Vilhelmina on siis kaikesta huolimatta nimitetty perilliseksi, vaikka Vendelalla olisi jo kihlattukin... No, niin on kuin on, eikä siitä sen enempää. Tytöt vertailevat suudelmia ennemmin kuin tappelevat perimysjärjestyksestä :) Vaan kuinka kauan tällainen sopusointu voi jatkua?

Sitten oli jo aika romanttisten häiden! Vihkiminen tapahtui kuunvalossa, jotta vampyyriksi muuttunut Viljamkin pääsisi mukaan.

Häävieraita taisi kiinnostaa enemmän mystinen blondi kuin itse pääpari...

Kun virallinen seremonia oli ohi, morsiuspari pisti tyynysodaksi! Tämäpä jännittävää. Muut vieraat tosin pitivät tätä touhua liian lapsellisena ja vetäytyivät lemmenlilluttimen ja kuplapuhaltimen pariin.

Mutta mitä IHMETTÄ oikein tapahtui? Lehtori Valkonen säntäsi yhtäkkiä paikalle ja alkoi mäiskimään Vendelaa pitkin poskia. Aijaijai... Mutta miten ihmeessä Pasi tähän liittyy? Häh? En tajua enää mitään. "Oletko pettänyt minua, Vendela? Ja vielä naisen kanssa! Uskomatonta!" "En ole, vannon sen!!" Ei tässä minustakaan mitään pitäisi olla takana... Mikähän ihmeen sekopää tämä on.

Tädää, kerkesin vielä takaisin! Isabella livahti vahingossa töihin kesken juhlien, se työnarkomaani, mutta onneksi työpäivä on sitää luokkaa lyhyt että bileet jatkuivat yhä :) Isabella on näköjään unohtanut jäädä eläkkeelle.

Näinkin voi käydä: kaksi pitkää limoa peräkkäin pihatiellä!

Vendela ja Pasi palasivat häämatkalta edelleen tuikein ilmein. Voi kehveli. Miksei minulle kerrota mitään? Häh? Mitä tässä nyt oikein on meneillään? "Ei kaikki kuulu sulle. Grr." HÖH.

Mutta sitten Vendela-parka sortui kyyneliin. Kaatuuko tämä liitto jo alkutekijöihinsä? JA MIKSEI MULLE KERROTA MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU?!?!

Pasi pyyteli kovasti anteeksi jotakin, ehkä suuttumistaan. Mutta hetkonen... Lehtori Valkonen näyttää tutulta. VENDELA. Ei kai Lehtori Valkonen ole teatteritieteen professori? "Ehkä... Mitenniin?" Voi tyttöparka. Ei tämä sitten ole millään tavalla sinun syysi. Yrittäkää vaan unohtaa koko juttu. Voi elämän kevät...

Sillä aikaa Violakin kävi potkiskelemassa Tavastien roskapönttöä. Mitä ihmettä kaikilla on Vendelaa vastaan?

Vilhelmina purki turhautumistaan isänsä maastorataan. "Puh... Vai vielä naimisiin... En ikinä!... Lääh..." No, kunhan nyt lapsen hankit.

Ei kuntoilu silti oikein ottanut onnistuakseen vaikka isi tulikin vähän neuvomaan. Mahaplätsy taisi tehdä kipeää :p

Nuoripari alkoi tehdä inventaariota vanhempiensa kaupassa, ja päätti muuttaa toiminnan laatua hieman. Lelukauppa nyt on niin so last season.

"Aak! Kuka ihme huppumies... Ja havaijilaisia hula-tyttöjä... Mitä täällä oikein tapahtuu? Seis tai ammun!" Mats hämmentyy pahanpäiväisesti, kun eräänä päivänä taloon ilmestyy kutsumattomia vieraita. NYT ON SINUN AIKASI LÄHTEÄ, MATS. "Mutta, mutta, minullahan on kaikki kesken, enhän minä voi vielä kuolla, ja entäs Isabella, ja lapset, ja..." EI VOI MITÄÄN. ISABELLA SEURAA SINUA KYLLÄ AIKANAAN. OTAHAN DRINKKI. NYT MENNÄÄN. Ja eihän se auta kuin totella. Hyvästi kavala maailma!

Ilmeisesti Kuoleman kaikuva ääni kuuluu vain Matsin korviin, sillä kukaan ei huomaa yhtikäs mitään. Hyvä perhe.

"Mitä! Missä isä on! Ei tämä ole hauskaa pilaa!" "Vendela kulta... Isäsi taitaa olla lähtenyt lopullisesti hula-tyttöjen matkaan." Mats jätti jälkeensä melko muhevan perinnön, kaikkien lohduksi.

Matsin hautapaikka somistettiin asiaankuuluvaan tyyliin. Romantiikan platinahautaa ei tosin tullut, joten sitä saadaan vielä odotella... Tilaa on Isabellallekin kohta käydä rakkaansa viereen.

Vilhelmina purki tuskaansa musiikkiin. Hänen luovuuspisteensä ovatkin kohta täysissä, kun hän oli nuorena saanut jo stipendinkin aiheesta.

Isabella kävi öisin itkemässä miehensä haudalla, lapsilta salaa. Ehkä hän sisimmässään toivoi näkevänsä miehensä vielä kerran, edes läpikuultavana, voidakseen sanoa kunnolla hyvästit.

Hmm. Melko ravinteikasta maata, kun kukat rikkaruohottuivat heti paikalla istutuksen jälkeen, kuului vain plop, plop, plop. Kyllähän me tosin tiedämme mistä se johtuu. Mats is pushing up the daisies... ;)

Koska Lehtori Valkonen ja hänen kätyrinsä käyvät jatkuvasti potkimassa roskapönttöä, pihalla kuhisee torakoita. Pasi käy taistoon.

Vilhelmina on edelleen pakkomielteisen kiinnostunut perheensä vaiheista, ja pyytää äitiään opettamaan lääkkeenvalmistusta. Samalla Isabella valistaa tytärtään suvun pitkästä historiasta. Vilhelminaa alkaa vastuu painaa: pitäisi saada lapsi ja perillinen, mutta miten sekin nyt käy kun ei halua mennä naimisiin? Täytynee turvautua uudenaikaisiin keinoihin...

Pasi sai trauman kohtaamisestaan torakoiden kanssa. Mitenköhän lainvalvontauran ja Kapteeni Sankari-haaveiden käy, jos hermot ovat noin heikot? Voi Pasi-parka. Ei ole elämä helppoa kenelläkään.

Vendelaa alkoi vauvakuume polttaa, ja vaikka hän oli vieläkin melko tuohtunut Pasin aiheettomista epäilyksistä, biologinen kello on voimakkaampi.

Ja peiton alla kuhisee... Kuinkahan käy? :)

"...ja se oli ainakin NÄIN iso!" "VENDELA, mitä sinä nyt tuollaisia puhut, huh sentään!" Isabellaa nolottaa, mutta ehkäpä tämä häveliäisyyden puute on ensimmäinen oire raskaudesta. Onneksi Vendela ei kuitenkaan vielä syö seiniä...

Ylennyksiä satelee molemmille perheen työssäkäyville, Vilhelmina on jo salaisen palvelun agentti ja Pasinkin ura on hyvässä nousukiidossa, torakkatraumasta huolimatta.

Ylennysten sijaan kotiäidiksi jäänyt Vendela keskittyy ylenantamiseen. Ja siinä riittääkin tekemistä... Miksi jotkut naiset oksentavat raskaana olleessaan IHAN koko ajan, mutta muut eivät kuin kerran? Kummaa.

Vendelan raskaus etenee, ja kuumat kesäpäivät kuluvat heittäen tikkaa terassilla. Pasi ihailee seksikästä vaimoaan vilpittömästi :)

Aina välillä Vendelaan iskee kuitenkin outo surumielisyys. Tontin takareunaan on rakennettu vehreä, rauhallinen mietiskelylehto lampineen päivineen, ja sinne Vendela vetäytyy synkkine mietteineen. "Mikähän tämänkin suvun tulevaisuus on? Vilhelmina on perillinen, mutta hän ei hoida liikettä, hän ei yritäkään etsiä aviomiestä, ja tiedän kyllä että häntä eivät miehet kiinnosta muussa kuin hyödyntavoittelumielessä. Ja Viljamkin on ihan kajahtanut. Vampyyrius ei oikein sovi hänelle... Miksen minä ole perillinen? Minähän olen vanhinkin. Ja minä odotan lasta." Vendela ei kuitenkaan uskalla jupista ääneen äidilleen, jonka lempilapsi Vilhelmina on.

Vilhelminaa on kuitenkin alkanut ahdistaa se, että Vendela käyttäytyy kuin olisi talon omistaja, perheyritystäkin hän hoitaa vaikka liike on yhä äidin nimissä. Puhumattakaan siitä, että sisko odottaa jo lasta. Vilhelmina päättää, että on aika toimia, ja kutsuu kolikkoa heitettyään Lehtori Heltan käymään. Se, mitä Lehtori ei tiedä, on että Vilhelmina on lakannut käyttämästä ehkäisypillereitä! Eikä Lehtorin tarvitsekaan tietää.

Hmm. Pasin työparihan on mitä hemaisevin... pistetään mieleen tulevaisuutta varten.

Plumps! Ja massu senkuin kasvaa. Taitaa ilmeestä päätellen vähän potkiakin.

Vendela vaihtoi taas tyyliä, ja palasi omaan väriinsä. Ilmiselvä Leena Harkimo... Vendela alkoi, alitajuisesti tai ei, tuoda esiin sitä mahdollisuutta, että hänestä voitaisiin sittenkin tehdä perijä. Hän muutti siis tyyliään hienostuneemmaksi, panosti kaiken aikansa - mikä oksentelulta jäi - liikkeen hoitoon ja somistamiseen, mutta ei vieläkään uskaltanut sanoa äidilleen mitään. Hän vain toivoi, että Isabella huomaisi itse, kumpi on arvollisempi perijätär. Ensimmäistä kertaa Vendela on kyllä muuten oikeasti todella tyylikkään ja jopa kauniin näköinen! Raskaus selvästi pukee häntä. Itse Vendela kyllä vain hihitteli uudelle kampaukselle...

...Mutta ainakin Pasi kävi aivan kuumana nähtyään vaimonsa uuden lookin.

Mutta sitten olikin jo liian myöhäistä! Noutaja nimittäin saapui. Isabella suhtautui aluksi hiukan epäillen hurjannäköiseen tulokkaaseen ja epäilyttävän vähäpukeisiin saattajiin,
mutta otti silti ilomielin vastaan tarjotun juoman ja lähti riemumielin matkalle kohti tuonpuoleista ja rakastaan Matsia. Nuo Hulazombiet on muuten törkeen kauniita. :(

Vilhelmina oli murtua surusta kun hänen äitinsä haihtui pois. "Sinäkin, äiti! Kuka meistä nyt pitää huolta!?" "Älä huolehdi, kultaseni. Teidän on jo aika nousta omille siivillenne ," Isabellan ääni kuului kaukaisena. "Me kyllä katselemme teitä tuolta pihan nurkasta!" Surullista vain, ettei perhetavoitteinen Isabella ehtinyt nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää :(

Tässä lepäävät Isabella ja Mats Tavast - ensimmäisen sukupolven tavoite, siis suvunjatkaminen, onneksi täytettynä! Eiköhän kolme lasta pidä siitä huolen, että suku tulee elämään tästäkin eteenpäin.

Vilhelmina ei tunnu millään pääsevän yli äitinsä menetyksestä, joten hän turvautuu taas vanhaan lohdutuskeinoonsa. "Pidä minua hyvänä, rakas! En kestä tätä tuskaa muuten!" Vilhelmina ei muuten ole kuitenkaan tullut vielä raskaaksi, joten täytyy yrittää uudelleen.

Ja kuinkas sitä muuten Vilhelminaa lohdutettaisiin kuin vällyjen välissä. Lapsi täytyy nimittäin hankkia, hinnalla millä hyvänsä. Täytyy saada perillinen! Vilhelmina epäilee että Vendelalla on omia suunnitelmia siitä, kuka perii Vilhelminan jälkeen. Kunhan nyt saisi tyttären, Vendela saa vaikka sitten hoitaa molemmat!

Lehtori on työnsä tehnyt, Lehtori saa mennä. Jostain mystisestä syystä mies ei koskaan suostu jäämään yöksi. Ihme siveyden sipuli, vaikka niin innokkaana on aina hyppäämässä sänkyyn... Kehtolaulu ei vain tälläkään kertaa soinut. Miksiköhän Vilhelmina ei tule raskaaksi? Onkohan jotain vialla? Kääk.

Mammarockia! Jeejee :) Vendela ei tahdo olla pekkaa pahempi, kun Vilhelmina tiluttaa menemään saluunapianolla kuin paraskin konserttipianisti.

Seuraavaksi: Esikoiset syntyvät, ja äidit kaivavat juoksuhautoja. Ulp.