Osa 10. Tyyntä myrskyn edellä

Hei taas. "Pitkän" tauon jälkeen seuraa taas tuplapostaus. Tässä seurataan kolmannen sukupolven kasvua, ja vähän aikaa kaikki on vielä melko hyvin...

Vendelan raskaus etenee uhkaavaa vauhtia. "Hui kamala! Kylläpä tämä on jo iso tämä maha!" Niinpä, ja onneksi mekko venyy tehokkaasti.

No, lapsi on aina söpö, oli se miten hassunnäköinen hyvänsä. Filipille tulee vain suloiset pullaposket :)

Mats on taas vauhdissa. "Isä... ole kiltti... etkö voisi vähän rauhoittua? Kyllä minä tiedän, että se olet sinä, mutta on tuo silti aika pelottavaa." "No höh, mutta tämähän on kaikkein hauskinta kuolleena olemisessa! Et uskokaan miten tylsää Manalassa on."

Vilhelmina, joka ei sitten vieläkään ole luopunut raskausajan vaatteistaan, opettaa yhä mielellään lastaan potalle, mutta kyllä tästä touhusta alkaa jo mennä vähän maku. Onneksi Filip on niin suloinen, että kyllä tätä sen vähän aikaa kestää. Mutta kohtahan se sama ruljanssi alkaa, kun Vendela pullauttaa uuden lapsen ilmoille...

Vendela luikahti syömään synttärikakun jäännöksiä yösydännä. Onhan se syötävä kahden edestä... vai kolmen? Ulp.

Eeeeeiiii, Carl Magnus, missä on itsesuojeluvaistosi? Ei saa syödä pilaantunutta ruokaa!! "Mikä se oli? Täti? Sanoitko sinä jotain?" "Minä? Eeen... mitenniin?" Voi noita lapsia. Ne niin hämmentyvät kun ruumiiton ääni puhuu. Sehän olen vain minä...

"Kun sinulla on siellä koulussa niin ikävää, niin katsos mitä ostin sinulle!" "Vautsi vau, kiitti äiti! Makeeta! Vaikka... Ei siellä koulussa nyt niin kamalaa ole..." Oikeasti Carl Magnukselle pelikonsolin osti Vilhelmina, mutta tämän poissaollessa Vendela voi tietenkin höpistä ihan mitä sattuu. Mokomakin.

Kun Vilhelmina palasi töistä, Carl Magnus juoksi innoissaan häntä vastaan: "Katso Vilhelmina-täti, katso, äiti osti mulle pelikonsolin!!" Hämmästyneenä Vilhelmina ei ensin saa sanaa suustaan, koska paketissa luki selkeästi "Vilhelmina-tädiltä", mutta yksi katse Vendelan kasvoihin kertoo, että kortti on lentänyt roskakoriin alta aikayksikön. Vilhelmina päättää kuitenkin olla sanomatta mitään, ja liittyy Carl Magnuksen seuraan pelaamaan. Vendela, tuo käärme, on vain tyytyväinen itseensä.

"Ihana nähdä sinua, kultaseni! Niin pitkästä aikaa!" Vilhelminalla on jo selitys valmiina, johon sisältyy mm. raskasta raadantaa armeijan leivissä Timbuktussa. Ja Filip? Keinohedelmöityksen tulos. Vilhelmina haluaa Mirvan tietävän, että Filip on hänen lapsensa, sillä muuten tulisi hankalia kysymyksiä kun Vendela ja Pasi häädettäisiin talosta...

"Niin, jos totta puhutaan, niin en minä nyt niin upporikas ole. En ole mikään rikas perijätär niinkuin sinä..." Äh. Ja minä kun luulin että Mirva on Diiva. No mutta, se ratkaisee ainakin rangaistuspisteongelman... Eläköön. :)

"Oma poikani pitää Vilhelminasta enemmän kuin minusta. Tämä ei käy laatuun." Kostoksi Vendela hellii Filipiä kun Vilhelminan silmä välttää. Ikkunasta hän huomaa rakastavaiset takapihalla, ja pohtii, miten voisi käyttää tätä havaintoa Vilhelminaa vastaan. Vendela on varma, että Vilhelmina aikoo yrittää tyttären hankkimista vielä hyvissä ajoin, mutta Mirvan kanssahan se ei onnistuisi. Hmmm...

"Ihanat helmet, oi kiitos Mirva!! Eikun... mmph... ai se oli unta... HUI!" Carl Magnus on kömpinyt tätinsä viereen nukkumaan. Nyt tämä menee kyllä liian pitkälle.

"Ei, Carl Magnus, olen pahoillani. Sinun täytyy mennä omaan sänkyysi nukkumaan! Olet jo iso poika!" Onneksi Carl Magnus ei pahemmin suutu tädilleen, mutta Vilhelminaa ahdistaa. Carl Magnus on mitä mukavin lapsi, ja Pasikin on ihan hauskaa seuraa, mutta Vendelan kanssa hän ei voisi enää asua kauan saman katon alla. Perheen on kertakaikkisesti muutettava pois ennenkuin Vilhelminan pää räjähtää!

"Eläköön! Synnytys alkoi! Aauuuhhh..." Kumpi tulee? "Tyttö, tyttö, toivottavasti se on tyttö..." Ole hiljaa, typerä nainen ja synnytä äläkä siinä elvistele. Mur. Sen pitäisi tehdä kipeää, pois tuo virne naamalta!

Poika! Ja toinenkin poika!!! Eläköön! Vendela sai poikakaksoset :D Voisiko huonommin kerskailu päättyä. Tämä pikkuinen sai nimekseen Conrad, ja on isoveljensä lailla perinyt Matsin geenit.

Tämä toinen pikkupalleroinen taas saa nimen Anton, ja hän on perinyt isänsä ihonvärin ja hiukset, mutta isoisänsä silmät kuitenkin! Oikea suklaasilmien katras tämä Vendelan ja Pasin jälkikasvu :)

Pasi innostui kaksosten saamisesta niin hirveästi, että nyt hän haluaa saada kokonaista kymmenen lasta! Apua! Ja kukahan ne sitten hoitaa?

Melkoinen kehtoarmada kodinhoitohuoneessa. Huhhuijaa - pitäisiköhän Pasin ja Vendelan muuttaa pois ihan vain siksi, että tila loppuu kohta kesken?

Pasi on niin ylettömän lapsirakas, että opettaa mielellään Filipiä kävelemään aamun varhaisina tunteinakin, ja Filip ottaa ensiaskelensa tuotapikaa.

Vilhelmina heräsi opettamaan pojalleen retoriikan jaloa taitoa, ja Filipin ensimmäinen sana on - oih - Äiti! Suloista :)

Tänään on hyvä päivä. Pasi sai ylennyksen, ja Carl Magnus parempia arvosanoja. Poika ei kuitenkaan ole aivan tyytyväinen vielä, ja se on hyvä: kyllä kunnianhimoa pitää olla. :)

Carl Magnus. Ylös ja heti. Sinä ET saa nukkua tätisi sängyssä. Eikö tästä ole jo puhuttu?! "Hmmmh...? Mikä se oli...? Kai tästä voisi mennä omaan sänkyyn... Näinköhän minä taas unta ... tai sitten näkymätön täti puhuu minulle... krrrh..."

Ilmeisesti Vilhelminan supermukavassa luksusvuoteessa nukkuminen kuitenkin oli spoivaa lepoa pikku päälle, sillä Carl Magnus sai sitten sen kympin todistuksensa, ja ylpeä isä ei voi muuta kuin halata poikaansa. :)

Vilhelmina toi töistä kotiin erittäin hyvin säilyneen Flora Rissasen, joka oli jo Matsin työtovereita. Florahan on oikeastaan aika kaunis... :)

Flora tuntuu ajattelevan samoin Vilhelminasta. Vilhelmina on otettu imartelusta, mutta hänen päänsä ei taida nyt kestää uutta ihastusta.

Vilhelmina kävi ottamassa pehmennyksen tukkaansa. Mutta mistä moinen autuaallinen ilme? Antoniahan siinä vain syötetään. :) Pidätkö sinä ihan oikeasti noista lapsista? Vaikka ne haisevat ja huutavat? "No jos et kerro kenellekään... Kyllä minä pidän! Minusta ne ovat vain suloisia. Mutta olisi ehkä silti mukavampaa, jos niitä voisi käydä vain katsomassa, eikä tarvitsisi, tiedätkö, koko ajan hoitaa."

Vilhelmina soitti Viljamille, kun oli varma siitä, että veli uskaltaisi vastata puhelimeen kärventymättä. "Siis aivan uskomaton haloo koko ajan, lapset huutavat kuin palosireenit ja talo on aivan yhdessä kaaoksessa koko ajan! Mitä minä oikein teen, Viljam? Älä vain sinä koskaan hanki lapsia. Äläkä varsinkaan ota sisaresi perhettä saman katon alle. Siitä ei seuraa kuin kaaosta."

Vilhelmina otti vapaapäivän vaippa- ja tuttipullokaaoksen keskeltä ja lähti kaupungille vaateostoksille: koko perheen vaatevarasto laitettiin nyt uuteen kuosiin, ja mukana on myös vaatteita tuleville lapsille, eli siis tytölle. Alusvaatteisiin, arkivaatteisiin ja juhlapukuihin upposi keveästi 10 000 Simoleonia. Nice.

Tyylikäs valkoinen neule, uudet farkut ja kokonaisuuteen sopiva muodikas vyö. Oikein hyvä, ja Remukkakin taitaa olla samaa mieltä, sen verran lähellä Vilhelminan takamusta kädet vilahtavat. Vilhelmina ei ole huomaavinaankaan: Remukkahan on vain pelkkä siivooja, ja sitäpaitsi mies. Olkoonkin hyvännäköinen, mutta geenipankit on jo valittu.
Vendela maalaa omakuvaa. Taitavaa jälkeä, täytyy sanoa. Luulenpa, että Vendela saa maalata kuvan Vilhelminastakin ennen kuin saa lähteä...

Tuli kolmoissyntymäpäivä, kun kaikki pikkulapset kasvoivat samana iltana! Ensin oli Antonin vuoro. Hän sai huolestuttavan lyhyen nenän. :p Näyttää siis kovasti äidiltään tuossa iässä.

Sitten Filip vietiin puhaltamaan kynttilöitä. Ainoa vieras, joka suostui tulemaan, eli Hannes Töllönen, johtaa huutokuoroa.
Aika lailla lehtorin näköä on pojassa. Posket eivät ole aivan mahdottomat edestäpäin, mutta sivusta näyttävät melko oudoilta.

Vilhelmina innostui kakuttelusta niin, että vei Conradinkin puhaltamaan kynttilöitä. Pikkuinen ei vain osannut itse puhaltaa, eikä suostunut kasvamaankaan ihan heti. Hidas hämäläinen, selvästi. :)
Kasvoihan se Conradkin sitten lopulta, pienen vitkuttelun jälkeen. Hänestä tuli suorastaan hassunnäköinen lapsi, Pasin kulmakarvat näyttävät tosi julmilta lapsen kasvoissa.

Seuraavana: Kaaos paisuu täysiin mittoihinsa ja itseriittoisuudelle koittaa karmaiseva loppu. Iik.