Osa 7. Lakanat lepattavat ja lepakot lak... eikun.

Tällä kertaa taas tuplapäivitys. Jaksosta on sitten tulossa melkoisen älyvapaa... Ja samat varoitukset liberaalista pelehdinnästä jälleen voimassa. Myös vampyyrikauhuiset voivat saada reaktioita.

Sähköiskusta selvittiin onneksi säikähdyksellä! Viljamin naama tosin mustui pahanpäiväisesti.

Suorastaan niin pahasti, ettei väri lähtenyt pesussakaan pois! Voi ei! Epätoivoa! Tuskaa! Angstia! Ovatko Viljamin kasvot palaneet lopullisesti karrelle?

Tilanteesta masentuneena Viljam eristäytyi kotiin, meikkasi värin piiloon ja alkoi kasvattaa goottitukkaa.

Yliopiston liikunnanohjaajakin piipahti talolla ja marmatti Viljamille, että kaikki aika ei saisi kulua tietokoneen ääressä! Ylös, ulos ja lenkille siitä! Täti puhuu kyllä asiaa, Viljam... Tätä menoa lihot vielä. "Haista kukkanen, senkin kiusankappale. Minähän olen elämäni kunnossa." "ANTEEKSI MITÄ, NUORI MIES?!" "Krhm, anteeksi, en puhunut teille... öh..."

Liikunnanohjaaja sydämistyi Viljamin puheista niin kovasti, että alkoi henkilökohtaisesti käskyttää häntä! Viljamin ei auta kuin totella, vaikka kasvoilla onkin voiko vitutukseen kuolla -ilme.

Sillä aikaa Vilhelminan suunnitelmat helppojen kouluarvosanojen saamiseksi edistyvät. Lopulta vastahakoisen Lehtorin vakaumus haihtuu, kun filmitähden näköinen tähtioppilas jatkuvasti kutsuu häntä kotiinsa ja odottaa ulkona läpikuultavassa pitsiunelmayöpaidassa... Ja opintopalkki senkuin täyttyy.

'Tämähän on käytännöllistä', Vilhelmina ajattelee. Senkun viihdyttää lehtoria, niin johan kohoavat arvosanat, eikä tarvitse ollenkaan opiskella! Mokomakin laiskamato. "Pyh, moral moral. Ei kai tällä nyt mitään oikeaa väliä ole, minähän olen aatelinen ja isänikin on menestynyt armeijassa. Mihin siellä mitään opintoja tarvitsee..." Luet kuitenkin loppuun, mokoma hepsankeikka. Muuten aletaan miettiä uudelleen, kuka tässä on perijätär...

Jopas nyt jotakin! Tämähän menee jo aivan siveellisyyden rajojen yli ;) Lehtorikin ihmetteli jälkeenpäin käytöstään, ehkäpä lemmenlilluttimella oli jotakin tekemistä asian kanssa.

Mutta ei aikaakaan kun myös lakanat hulmuavat... Ja valtiotieteen liput.

Sillä välin Viljam on kehittänyt masennuksensa myötä uuden mieltymyksen. Hänestä on tullut nautintotavoitteisen sijaan tietotavoitteinen (kaikenlaista ne sähköiskut saavat aikaan!), ja goottivillitys on mennyt niin pahaksi, että häntä alkaa houkutella vampyyrinelämä - vaikka hän nuorempana kammosikin vampyyreita. Hurja valkoinen uusi väri tukassa ja makeat mustat renessanssivaatteet kertovat kantajansa mielenliikkeistä ulospäin, mutta enää pitäisi löytää jostain vampyyri, joka suostuisi puremaan Viljamia ja tekemään hänestä - kuolemattoman!

Joten illan tullen Viljam ratsastaa kaupunkiin Bileys Pureus -kerholle. Jos ei siellä ole vampyyreja, niin missä sitten?

No olihan siellä. Kuolettavan kaunis Kreivitär Saarnio. Olisi muuten arvollinen aviopuoliso, hmm hm hm.

Kreivittären mielestä Viljam on vähän omituinen. Yrittää nyt esittää vampyyriä, heh heh... On siinä pojalla omituiset leikit.

Viljam pysyi yllättävän kauan magnetohytkyttimessä. Lupaavaa :)

Uusi lukukausi, vanhat kujeet. Onko Lehtori yhä yhtä vietävissä? Typerä mies, ajattele joskus muullakin kuin jalkov... no huoh.

Vilhelmina ei tosin voi oikeasti sietää koko tyyppiä, mutta mitäpä sitä ei hyvän keskiarvon eteen tekisi.

Apua! Palanut Zombie keittiössä! Run for your lives... eikun hetkinen. Sehän on korjausmies. Ilmeisesti tuota roskamyllyä vaan ei kertakaikkiaan voi korjata, pitänee ostaa uusi.

Vilhelminan ja Lehtorin suhde ei kuitenkaan ollut pelkkää ruusulaaksoa. Lehtorin mielestä Vilhelminan olisi pitänyt käydä enemmän luennoilla ja opiskella tosissaan, kun Vilhelmina taas oli sitä mieltä, että opinnot olivat niin helppoja, että asialla ei oikeasti olisi mitään väliä. Puhumattakaan siitä, että hänen mielestään suhteilla pääsee ainakin yhtä pitkälle kuin aivoilla. Niinhän sitä luulisi... Heidän huutonsa kaikui varmaan naapurikaupunkiin asti, mutta onneksi Mirva ja Toivo olivat varmaan taas jossain ammattilaisjuhlissaan, joten he eivät eksyneet paikalle. Uskomaton tuuri tuolla Vilhelminalla.

Pian Vilhelmina sai kuitenkin lepyteltyä Lehtorin, eikä aikaakaan kun Tavastin osakunnan olohuoneessa tanssitaan hitaita niin lemmekkäästi että. Vilhelmina on ilmeestä päätellen aikeissa puristaa Lehtorin takamusta.

Viljam on pitkällisen vaivannäön jälkeen saanut vakuutettua kreivittären siitä, että hän on tosissaan vampyyrihaaveidensa kanssa. Puhumattakaan siitä, että Kreivitär on Viljamista hurmaavan kaunis. Pariskunnan ensisuudelma on mitä suloisin.

Mikäs kreikkalainen patsas täällä lentelee? (Pun intended: Greek house, tiedättehän) Joku opiskelijaherra on näköjään iskenyt silmänsä Vilhelminaan.

Sillä aikaa Viljam ja Kreivitär olivat siirtyneet suutelusta astetta vakavammalle asteelle. Voi kun Viljam on onnellisen näköinen, hellanlettas... "Älä lässytä siinä, senkin vanha harakka! Minä olen jo aikuinen! --- eh, ei, kultaseni, en minä puhunut sinulle, olet maailman kaunein pikku vampyyrini..." (Ja KUKAHAN se täällä lässyttää, senkin pikku...)

"Voi kyllä, rakkaani! Pure minua! Pure minua oikein kovaa! Tee minustakin kuolematon!" "Kuolematon? Kaikkea kanssa", Kreivitär ajattelee, mutta iskee silti hyvällä halulla hampaansa suloisen pikku Viljamin kaulaan. Äläs yhtään siellä esitä närkästynyttä, Vilhelmina. Itse olet ihan yhtä kauhea ällösöpöilijä.

"Psähh! Olen vampyyri! Kiähhähähäää! Olenko pelottavannäköinen, rakas?" "Ihana, kultaseni! Aito vampyyrikreivi! Ihan pyörryttää!" JESTAS SENTÄÄN, LOPPUU NYT JO SE LÄSSYTYS!!!

Viljamin arkulle piti kaivaa kellarihuone, ja mikäpä olisi parempi sisustusmateriaali kuin valkoinen marmori.

Häh? Lepakoita kirkkaassa päivänvalossa? No ei, Viljamhan se siinä. Tämähän on kätevää, lentäen pääsee aikamoista vauhtia pakoon polttavia auringonsäteitä. vampyyrius kyllä häiritsee jossain määrin opiskelua. Mikseivät Viljamin luennot voi olla öisin, niinkuin sisarensa? Epäreilua. :(

Viljamille oli pakko asettaa pieni jääkaappi kellariin, koska raukkaparka olisi muuten nääntynyt nälkään. Edes kellarin suojaisa viileys ei tunnu suojaavan häntä auringon vaikutukselta, vaikka koko talon ikkunat on poistettu. Mikähän on vikana? Onkohan kellari sittenkään riittävän syvä? Mutta kaikki rahat ovat nyt loppu, joten tähän on tyydyttävä.

TAAS! Miten se on päässyt sisälle?! Hui! Hullu paljastelija!

Vilhelmina valmistui kuitenkin yliopistosta, ja vielä erinomaisin arvosanoin. Kyllä se suhde lehtoriin on näköjään kannattava asia ;) Viljamilla on näköjään erikoinen taito tanssia pöydän läpi.

Sitten järkytys hyökkää nurkan takaa: Viljam on reputtanut toiseksi viimeisen lukukautensa ja on nyt koeajalla! Eipä ollut tämä vampyyrius sittenkään niin kovin hyvä juttu... Mutta ainakin Viljam voi odotella rauhassa, vanhenematta, osakuntatalossa kunnes hänen sisartensa lapset saapuvat opintielle.

Vilhelmina on vaivihkaa tutustunut Katyn kaukaiseen pikkuserkkuun, Hannes Töllöseen. On se jotenkin mukavaa olla ihan vaan ystäviäkin, ilman että kaikkia tarvitsee pokata. Voi miten olet suloisen nuorennäköinen tuossa hatussasi! Hellanduudeli! "Mikä ihme sinua oikein vaivaa, oletko jotenkin tulossa hellämieliseksi?" Eeenhän minä... Kröhöm. Mutta haluan nähdä vauvoja!!

"Yeah! Lopultakin aikuinen! Lopultakin täysivaltainen! Hahaa! Täältä tullaan, maailma! I'm gonna rock yer arse!!!" GLP.

Hou hou. Enää yksi jakso jäljellä seinävammausta! Eläköön!