Osa 2. Perheidylliä Vanajanlinnassa

Hei taas! Täältä tulee ensimmäinen pikapäivitys. Näitä tulee siis luultavasti aika tiuhaan tahtiin aina toisen sukupolven aikuisikään saakka, sillä olen pelannut sinne asti ennenkuin aloin julkaisemaan. Siitä syystä myöskään häpeäkseni en pysty toteuttamaan mitään parannusehdotuksia kuvanlaadun ja seinien suhteen siihen asti. Anteeksi! *kumartaa mekkaan* Tästä eteenpäin kyllä lupaan pelatessa pyhästi parantaa tapani. Tämä jakso on muuten sitten omistettu Marjuskalle, joka innosti/painosti/kiristi miut julkaisemaan ;)



Uusi koti! Mats jätti yliopiston kesken, koska ei jaksanut jäädä taistelemaan koeaikansa kanssa ja aateliselämä tuntui houkuttelevammalta. Nuorten yhteisillä säästöillä saatiin lähes hulppeat puitteet aikuiselämän aloittamiseksi. Tilaa, tilaa... Eihän sitä nyt mihin tahansa läävään voi siniverisiä sijoittaa. Pohjapiirustus on törkeästi pöllitty Kannustalon Ainola-mallistosta. Isin luvalla, tietenkin. ;) Talo sai nimekseen Vanajanlinna, suvun kotipaikan mukaan.



Tilaa ehkä vähän liiankin kanssa. Rahat loppuivat tietenkin kesken eikä varaa ollut kuin välttämättömimpiin huonekaluihin ja laitteisiin. No, äkkiäkös sitä älykkäät ja taitavat simit saavat lahjojaan vastaavaa työtä! ...Saavathan?



Ensimmäinen päivä yhteisessä kodissa sujui lähinnä hempeillen, sillä talonrakennus oli tyhjentänyt molempien tilit niin tehokkaasti, että muuhun huvitukseen ei ollut vielä varaa. Mutta mitkä ihmeen lakanat nuo ovat?! Eihän tämä ole mikään hermoparantola. Jestas sentään... No, MTS2 pelasti sitten myöhemmin. Toivottavasti se ei ollut kovin paljon myöhemmin...



Mats lähti sitten sotamieheksi, erittäin kunniakas ja perinteinen valinta siis. Palkka on hyvä, mutta mitähän kapiaiset sanovat tuosta letistä... Ulp. (Vessan seinät menee aina alas! Sorisorisori)



Jatkuvasti kaatuilevan roskiksen arvoitus ratkesi kertaheitolla kun pihalta kuului ilkeämielistä kätkätystä. Kukas se siinä, ellei ystävämme Katy. Vähissä on neidillä keinot, jos kuvittelee että roskien levittäminen pihatielle olisi miehistä jotenkin houkuttelevaa...



Isabellaa vaivaa melkoinen kotirouva-kuume. Siivoaa koko ajan ja ajattelee lapsia... mutta miksi ihmeessä pitäisi adoptoida, kun omankin suvun jatkuvuus pitäisi turvata? Huomatkaa myös kauheat mummoalusvaatteet. Ostosreissu on kyllä edessä kunhan tili karttuu riittävästi. "Ai mitenniin? Minusta nämä ovat mukavat!" Hiljaa, Sim. Sinulla ei ole omaa tahtoa. Jos minä sanon että ostat pitsialusvaatteet, sinä ostat ne. Mur.



Kiitos Katyn reilujen toimien (pun intended, oletteko lukeneet Susan Cooligen kirjoja?), pihalle ilmestyi torakoita. Kuolivathan ne, mutta Isabella sai ulkona puolialasti hyppiessään flunssan! Niin sitä pitää.



Töihin on mentävä, vaikka sitten flunssaisena. Jos köyhyys lentää sisään yhdestä ikkunasta, rakkaus lentää ulos toisesta... Ja siinä ei sitten auta Maamme-laulukaan. (Suositeltu päivän kliseeannos ylitetty, hakeutukaa välittömästi aivohuuhteluun) Isabella on hankkinut koulutustaan vastaavaa työtä tiedeuralta.



Häitäkään ei ole vielä pidetty, mutta jo nyt Mats ehdottelee muhinointia toisille naisille! Mokomakin elostelija. Eikä Gunnel ole edes kaunis. Mihinkäs se lupaus olla vikittelemättä toisia naisia oikein unohtui?



Ei taas! Isabellalla on jo yliopistosta lähtien ollut ilmiömäinen kyky polttaa ruoka pohjaan ja aina silloin tällöin myös sytytellä uhkaavia tulipaloja. Tällä kertaa palo oli tosin Matsin vika.



Häät järjestettiin lopulta erittäin yksinkertaisissa puitteissa rahanpuutteen vuoksi. Vieraitakin saapui vain muutama, mutta kaikilla oli yllättäen mukavaa ja juhlat onnistuivat erittäin hyvin! Matsilla taitaa tosin olla kiire pois alttarilta. "Mitä, naimisissa, minäkö, missä, milloin... En toki..." Ihme Don Juan.



Ja hop! Aika yrittää jälkikasvua, vaikka Matsia vähän hirvittääkin. Isabellaa ei kiinnosta, sillä oma lapsi on ollut hänen haaveissaan jo aivan tarpeeksi kauan! Mitäpä siitä, että vieraat ovat vielä paikalla... muttakun niillä näkyy olevan parempaa tekemistä!



Häävalssi, tai enemmänkin joraus, tapahtui sekin kahden kesken, kun muilla vierailla oli edelleen liian kivaa kuplapuhaltimen kanssa. Olisi kai sittenkin pitänyt jättää se yliopistolle...



Illan tullen morsiusparia tultiin hakemaan häämatkalle tällä hulppealla ajoneuvolla. Miten tuollaisella oikein käännytään mutkissa?



Häämatkalla oli kerrassaan ihanaa, mutta Matsin lähdettyä töihin koitti arki. Isabellalle arki ei tosin koittanut harmaana vaan kirkkaansinisenä: hän oksensi kokonaista neljä kertaa peräkkäin! Ei ihme että pönttö näyttää melko ällöltä. (seinäanteeksianteeksi)



Töihin on silti mentävä, koska rahat ovat tiukalla. Mistään lomasta on turha haaveilla, koska raskaus ei vielä näy missään (paitsi vessanpöntön koristeissa).



Eläköön! Isabella sai jälleen ylennyksen löydettyään - uskomatonta kyllä - todisteet avaruudesta saapuneesta sivilisaatiosta. Myös Mats tahkoaa ylennyksiä aikamoista vauhtia, urakysymyksiä kun tulee melkein joka päivä ja mulla on *köh, köh* *itsekehuvaroitus* ilmiömäinen kyky valita aina oikea vastaus. ;)



Mutta eiköhän se äitiysloma ole tuloillaan, Isabella nimittäin pyörtyy koko ajan joka paikkaan. Kunhan ei löisi päätään, parka :( Näkyy vielä tainnoksissaan haaveilevan indie-unelma Moritzista kuitenkin :)



Plop, sanoi massu. Sitten vaan jännityksellä odotetaan, kumpi tulee,toivottavasti ei molempia kuitenkaan ihan vielä. Ei olisi kivaa jos lasten täytyisi olla nälissään rahanpuutteen vuoksi... Tyypillistä aateliselämää. Lääniä on ja hienoja taloja ja tavaroita, mutta käteistä ei sitten millään... Onneksi nykyajan aatelisten ei tarvitse enää vieroksua työntekoa. (Tästä eteenpäin kuvitelkaa päässänne anteeksipyyntö aina kun seinät ovat alhaalla.)



Ja mikä komea univormumies! Ei ihme että muutkin kuin Mats itse ovat tietoisia hänen viehätysvoimastaan. Kaiken huipuksi Mats on osoittanut työssään sellaista aloitekykyä ja terveen järjen käyttöä, että esikunta on antanut häelle anteeksi poninhännäkin. Ylennyksistä ansaituilla rahoilla on vähän sisustettu olohuonettakin :)



Ja sitten yöllä kesken unien koitti totuuden hetki! Kumpi, kumpi? Mats sen sijaan vain vetelee hirsiä eikä yhtään huomaa vaimonsa kärsimyksiä. "Aaaaaaargh! Sattuu ihan kamalasti! Epäreilua, senkin inhottava mies, miksei sinun tarvitse kärsiä näin?!" Isabella kirkui, ja heräsihän se Matskin sitten lopulta siihen metakkaan.



Se on tyttö! Saataisiinko siis perijätär jo ensiyrittämällä? Vendela taisi periä äitinsä (oikeat) värit, nimittäin vaalean tukan ja vihreät silmät. Onpa suloinen vauva! "Guguu", jokeltaa Mats pikkuiselle, ja Isabellaa naurattaa.



Jopas on naapurustossa komea ruokalähetti! Pistetään mieleen tulevia perijättäriä varten! Isabella on näet päättänyt, että jos se vain hänestä riippuu, suvun perijät ovat tästä eteenpäin aina naisia, ihan vain tasapuolisuuden vuoksi. Ihan tarpeeksi monen sadan vuoden ajan ovat miehet aina perineet ainakin melkein kaiken, mutta Isabella on vakuuttunut siitä, että perintö pysyy vastuullisemmissa käsissä jos perijä on naispuolinen. Ainakin tämä tytär kasvatetaan ajattelemaan niin!



Ylpeä isä kylvettää tytärtään - tiskialtaassa. Käy se niinkin, jos ei ole kylpyammetta niin eihän se muukaan auta.




Mutta aina välillä iskee masennus. "Tässäkö tämä elämä on? Olisin halunnut tavata ja rakastaa niin montaa naista... Vai ehtisiköhän tuota vielä..." Ei ehtisi. "No miksi ei? Täytyyhän sinunkin saada romantiikka-platinahauta!" Mats protestoi. Niin täytyy, mutta ei vielä tässä sukupolvessa. Isabellalle täytyy olla kiltti, satun nimittäin pitämään hänestä. "No pöh. Hyvä on sitten, äiti."



Sitten Vendela kasvoi taaperoksi! Vaatteista päätellen neidossa on kapellimestariainesta. Vendela on Härkä pistein 5-9-3-8-5. Ainakin luonne on mitä taiteilijamaisin, laiska mutta menevä. Ihan kuin minä ;)



Vendela oppi puhumaan todella nopeasti, ja hänen ensimmäinen sanansa oli - ei äiti eikä varsinkaan isi, vaan - nalle.



Mutta Isabellan biologinen kello tikittää yhä ankarasti, suvun jatkuminen on varmistettava! Eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, ja kuka osoittautuu arvollisimmaksi perijäksi.



Ja suoraan sängystä oksentamaan! Sehän kävi äkkiä. Ettei kuitenkin olisi vain ruokamyrkytys nahistuneesta salaatista? Isabella ei uskalla vielä olla toiveikas.



Tehokkuutta hehkuva Vendela oppi pian myös potalle, tällä kertaa isipapan johdolla. Osaahan sekin jotain ;)



Voi ei! Hajamielisyydellä on ikävä loppu. Tavastit säikähtivät jo, että Vendelan upouusi syöttötuoli lähtee ulosottomiehen matkaan, mutta kohteena olikin antiikkinen seinälampetti. *kärvistelee seinätuskassa*



Vendela joutui kerran olemaan päivän yksin kotona, joten lastenvahti piti palkata. Lastenvahti oli kuitenkin kerrassaan onneton, eikä millään meinannut syöttää Vendela-parkaa, eikä tehdä mitään muutakaan hyödyllistä. Kunhan kuljeskeli ympäri taloa tyhjän panttina.



Mokoma ei suostunut edes pesemään pientä avutonta taaperoa! Ilmeisesti tuli palkattua todellinen ammattitaidoton toope, mummeli kun ei näytä kauheasti pitävän parkuvasta, haisevasta mutta ah niin suloisesta pikku Vendelasta. Sääli!



Vendela kasvoi lapseksi aivan yllättäen. (Eli siis en jaksannut seurata ikääntymispalkkia ;>) Ei häntä nyt rumaksi voi haukkua, mutta... no. Katsokaa itse. Koskaan ei tosin tiedä mitä teiniys ja aikuisuus tekevät vielä ulkonäölle :)



On sillä lapsella halvat huvit, mutta parempi on ollakin kun lelut ovat kalliita. "Minä haluan isona merirosvoksi!" Ei sellaista ammattia ole olemassakaan tässä pelissä. Rikollisura kylläkin. "Äitiiiiii! Äiitiiiiiiiiii!!! Joku outo ääni puhuu miulle kylpyhuoneessaaaaaaa!!! ÄÄÄÄ!!!!" Hups.



Tai ehkä sittenkin pankkirosvoksi? Se olisi ihan mahdollistakin. Päätän tosin olla säikyttelemättä tyttöä enempää.



Kilttinä tyttönä Vendela juoksee joka päivä halaamaan äitiään tämän tullessa töistä kotiin. Mikä mallilapsi! Koulustakin tulee hyviä arvosanoja :)



Liinu on selvästi Vendelalle hyvää ja kehittävää seuraa, mutta shakinpeluu taisi kuitenkin mennä enemmän kummitusjuttujen kertomiseksi. "Meillä kulkee talossa vaikka minkä värisiä haamuja! Harmaita ja punaisia ja sinisiä ja vaikka mitä! Ja yöllä ne tulevat ja säikäyttävät niin että pikkuveli pissii housuunsa!" "Aika hurjaa. Mä en oo nähny vielä yhtään kummitusta mutta joku omituinen kaikuva ääni puhu mulle yhtenä päivänä kylppärissä. Olikohan se joku arkkihaamu?"



Haa! Lopultakin, pitkällisen yrittämisen jälkeen, Isabella on jälleen raskaana! Niin monta kertaa pitikin yrittää että Isabella aivan hämmästyi kun huomasi vatsansa kasvaneen. Oli jälleen aika kaivaa esiin musta äitiyspyjama ja jäädä kotiin valmistautumaan synnytykseen. Mitenköhän tällä kertaa käy? Se selviää ensi numerossa. Kiäh kiäh.