Osa 9. Elämää juoksuhaudoissa

No lopultakin. Tämä on siis viimeinkin seinävammauksen viimeinen jakso, ja sen kunniaksi seinät ovatkin oikein erityisen raivostuttavasti alhaalla ihan koko ajan. Sori. Jännittäviä käänteitä kuitenkin luvassa nyt ja myöhemminkin, stay tuned.

Eräänä päivänä Vendela sitten heräsi kauheaan kipuun kesken päiväuniensa. "Aaaaaaaargh!!! Miksei äiti sanonut, miten paljon tämä sattuu?!?!!! Pasiiiiiii!!!! Autaaaa!!!"

Mutta Pasi meni miehille tyypilliseen tapaan paniikkiin ja rupesi - levitoimaan. Justiinsa.

"Yeah, olen äijä!!!" Pasikin on perhetavoitteinen. Ihan kuin isäksi tuleminen olisi jotenkin erityisen vaarallista ja vaivalloista.

Se on poika! Ja miten suloinen, hellanlettas sentään! Mustat hiukset? Taitavat tulla isoisä Matsilta ne. Ja silmät taitavat olla ruskeat! Mistähän ne tulevat? Olikos Matsilla ruskeat silmätkin... Vähän hassua tosin jos kaikki periytyy isoisältä. Ovathan ne molemmat tietysti dominoivia alleeleja... Ja minä kyllä tiedän, ettei makuuhuoneen ovi ole narahtanut hiljaa... "Eikä narahdakaan, ettäs kehtaat!" En kehtaakaan. Mutta punainen tukka olisi ollut kiva :(

"Katso nyt miten täydellinen lapsi! Seuraavaksi hankitaan sitten tytär!" "Mutta nautitaan nyt tästäkin, hupsu vaimo, guguu, pikkuinen!" Vauva saa nimekseen, enteellisesti, Carl Magnus.

Ja jälleen Lehtori on ollut iltavisiitillä, mutta nousee äkkiä sängystä kuultuaan omituista meteliä pihalta. Mitä kehveliä...?

"Sua tarvitseeeen, sydänystäväksi AAAAIKUISEN NAISEEEN", Vendela hoilottaa ihan ilkeyttään. Rankasta työpäivästä väsynyt Vilhelmina ei onneksi kuule mitään.

Apua! Remontti-reiska kävi valtavine työkaluineen pianon kimppuun! Katastrof! En olisi välttämättä antanut lupaa tuohon, mutta kaiketi Reiskalla on sitten jokin ihmeellinen piilevä nuottikorva, koska piano tuli kyllä ihan vireeseen.

"Voi pikkuista, oliko sinulla nälkä? Onneksi olet poika etkä voi periä... Olet sinä kyllä hirmuisen söpö, ei sille mitään voi." Täytyykö tämä nyt tulkita niin, että lapsenhoito kiinnostaa sinua ihan oikeasti? "Äääk! Ei saa säikytellä... Tuota... Epäreilu kysymys! Öö..." Okei. Ymmärretään. Hihii :)

"Hui!!! Ei sen noin korkealle pitänyt lentää!" Onneksi Vilhelmina sai Carl Magnuksen kuitenkin kiinni, ja vaippakin tuli vaihdettua. Tässä on nyt jotain omituista: mikähän Vilhelminaa vaivaa? Hirmuinen hoitovietti, aivan yht'äkkiä. Onkohan se tarttuvaa?

Eräänä päivänä kesken treenien Vilhelmina säntäsi vessanpöntölle, mutta yökötys menikin ohi ennenkuin aamiainen tuli ylös. "Ehkä vain treenasin liian rankasti. Huh." Mutta silti Vilhelminaa huolestuttaa vähän. Miksei hän tule raskaaksi? Olisi sietämätöntä, jos Vendelan lapset perisivät sittenkin. Vielä olisi aikaa hankkia tytär.

Sillä aikaa yrityksessä puhalsivat muutoksen tuulet: Vendelan ensimmäinen suunnitelma liikkeen uudistamiseksi liittyi työntekijöiden ulkomuotoon. Tähän asti kauhtuneessa pyjamassa käyskennellyt myyjätär sai ylleen mielikuvituksellisen teko-renessanssiluomuksen, ja myös miespuolisille työntekijöille kaivettiin pönkkähousut ja sukkikset. Seuraavaksi Vendela kävi myyntivalikoiman kimppuun: pyyhetankoja ja sähkökitaroita samassa liikkeessä? Ei, ei...

Isabellakin heräsi kummittelemaan. Ilmeisesti haamu oli mielissään siitä, ettei isovanhempien vanhasta sängystä ja Marimekon lakanoista oltu luovuttu.

"Kamalaa!! Minä olen lihonut!! Vaikka treenaan niin kauheasti!! Mitä ihmettä tämä nyt on?!" Vilhelmina rakas, tuota kutsutaan raskaudeksi. Onneksi olkoon :) Jesjesjes.

Pönkittääkseen asemaansa perijättärenä ja muistuttaakseen Vendelalle hienovaraisesti, kuka tässä oikeasti oli vain jalomielinen ja antoi sisarensa perheen asua kotonaan, Vilhelmina kaivoi äitinsä mukavat raskausvaatteet kaapista. Paidassa lukee muuten "Heiress to the Throne" - hienovaraista, jep.

Vilhelminakin omaksui puutarhassa mietiskelyn raskautensa edetessä. Näinä hämärän tunteina hänen päässään risteilivät kaikenlaiset ajatukset: hänen tuskansa siitä, ettei ollut uskaltanut tavata Mirvaa pitkään aikaan, pelkonsa isosiskoaan kohtaan, huoli kaksoisveljestä, joka vampyyriksitulonsa jälkeen oli oikeastaan täysin eristäytynyt perheestä... ja entä jos lapsi olisi poika? Sitten koko ruljanssi alkaisi alusta, ja Vendelan piikittely pahenisi... Toisaalta Carl Magnuksella olisi leikkiseuraa... hetkinen? Mitäs väliä sillä on? Niin, ovatpa ne ajatukset kurittomia, vai mitä, Vilhelmina?

HEI! HULLU NAINEN! Heti pois sielt... No, ei näköjään tarvinnut kahdesti käskeä. Tuota temppua et kyllä enää tee toiste, kun olet raskaana! "Mutta minä olen treenannut... auh... miten tässä nyt näin kävi?" Et tarpeeksi, näköjään. Et taida yhtään ajatella, vai mitä? Entä jos olisit saanut keskenmenon? Vilhelmina ei tosiaankaan ollut edes tullut ajatelleeksi koko asiaa. Nyt hävettää, ja ihan aiheesta. Mur.

Kaikilla on tosiaankin kauhea yritys päällä saada aiheutettua Vilhelminalle keskenmeno. Isabella tuli tosin vain onnittelemaan tytärtään raskaudesta. "Toivottavasti se on tyttö! Kyllä kaikki sujuu vielä hyvin, rakas tyttäreni!" Tämän sanottuaan Isabella haihtui pois.

Tadaa! Liikkeen uudistuksen seuraava vaihe on valmis! Nyt Tavastin Interiööri Oy myy kaikille vanhanaikaiseen sisustustyyliin ihastuneille sopivia sisustusesineitä ja huonekaluja, kohteliaaseen ja kunnioittavaan Wanhan Ajan henkeen tietenkin. Ainoa ongelma on se, että liike on nyt niin suosittu, että tontti rupeaa hidastumaan huolestuttavalla tavalla aina kun liike on auki. Vendela alkaa harkita muuttoa Siniperään, suurempiin tiloihin. Eipähän tarvitsisi enää hätistellä eksyneitä asiakkaita kotitalon nurkista, jos ovet ovat unohtuneet auki...

Carl Magnus kasvaa taaperoksi, ja Tavastit kerääntyvät kerrankin saman pöydän ääreen aterialle. Vilhelmina on yleensä mitä mestarillisin kokki, mutta tällä kertaa kalkkuna kyllä pääsi kärähtämään. Se ei paljon tahtia haittaa... Jostain syystä Vendela suunnittelee innoissaan Carl Magnuksen laittamista jalkapallon junioritiimiin. Ehkä sitä kautta on hankittavissa jotain mystistä vaikutusvaltaa Iki-Tammelan hienostopiireissä.

Ylpeä isä opettaa poikaansa puhumaan, ja kohtahan se mahtimaito tuottaakin tuloksia: Carl Magnuksen ensimmäinen sana on "syöttötuoli", eikä suinkaan "tä-tä" tai "i-ti" tai "ut-ti", tai jotain muuta vastaavaa yksinkertaista ja kaksitavuista niinkuin normaaleilla lapsilla yleensä. Tosin, Tavastin lapset tulevat varmaan luojaansa, jonka ensimmäinen ymmärrettävä lausahdus oli "antess kausti" (=anteeks kauheesti!).

"On se kyllä niin hienoa, että sinulla on tuo yliopiston päättötodistus kädessä. Jouduit varmaan näkemään hirveästi vaivaa sen eteen, varsinkin kun vaihdoit pääainetta kesken kaiken!" Vilhelmina pohtii, tietääkö Vendela, miten loppuarvosana tuli oikeasti varmistettua. Jokin Vendelan äänensävyssä ja silmien siristyksessä antaisi ymmätää...

Pasi opettaa Carl Magnuksen myös kävelemään, Vendelan keskittyessä liikkeenhoitoon ja suhdetoimintaan. Voi kun ne ovat suloisia yhdessä! Carl Magnus on todella paljon isänsä näköinen, ja aivan hillittömän söpö lapsi.

Heeetkinen, mitäs täällä tapahtuu? Vilhelminan hormonit jylläävät, mutta hän ei halua paljastaa Lehtorille olevansa raskaana, eikä mielellään vielä Mirvallekaan. Hän kutsuu Toivon kylään ja sepittää tarinan sijaissynnytyksestä, koska sisaren sisiskalut ovat mukamas menneet hajalle edellisen raskauden aikana. Iso maha ei menoa haittaa, ja miksipä haittaisikaan.

Rankan liikunnan jälkeen on hyvä mennä rentouttavaan kylpyyn, jonne Toivo kiipeää myöskin pylly paljaana! Onkohan tämä joku ammattimaisten juhlavieraiden oma juttu?

"IIIIÄÄÄÄÄÄGH! Mikä tuska!!! Mikset sanonut tästä mitään!!" *viheltelee viattomana* Vilhelminan synnytys alkaa juuri, kun hän on menossa laittamaan ruokaa. Onneksi ei ehtinyt vielä uunille asti.

"Hmmm, näyttäisi olevan ihan asiallisen näköinen lapsi." Mutta voi, mikä pettymys! Se on poika! Vendela tosin huokaa helpotuksesta taka-alalla: vielä ei toivo ole menetetty! Eikä Toivokaan, ja Vilhelmina alkaa jo hajamielisesti pohtia, voisiko Toivo siittää hänelle tyttären. Jälleen mustatukkainen ja ruskeasilmäinen poika! Lapsi saa nimekseen Filip.

"Noo, mutta onhan se silti kauhean suloinen! Ja hassu tunne... En haluaisi päästää tätä pikkuista sylistäni! Ja rinnassakin tuntuu oudolta... Mitähän tämä oikein on?" Rakkautta, Vilhelmina ystäväiseni :) Äidinrakkautta.

"No niin, hyvä juttu, nyt meillä molemmilla on melkein samanikäiset pojat! Heistä tulee varmasti hyviä leikkitovereita, vai mitä, sisko rakas? Mutta mitenköhän on tytärten laita... Voisikin tässä ruveta taas suunnittelemaan perheenlisäystä Pasin kanssa. Niin kuumottelisi..." Vilhelmina ei sano mitään, mutta ilme kertoo kaiken. On Vendelalla otsaa.

Hei! Kuka ihme tuo on? :o Se on Remukka, uusi siivooja. Mikä tyyli, hyvänen aika. Ja tuo kaula-aukko :o Mutta paidasta huolimatta herra on melkoisen komea! Täytyy kyllä sanoa että tässä naapurustossa NPC:t ovat paljon komeampia kuin kaupunkilaiset. No, mikäs siinä. Pisteitä, pisteitä. :)

Vendelalla ei tunnu riittävän aikaa lapselleen, mikä on todella omituista, kun ottaa huomioon, että kuka tässä se perhetavoitteinen oli. Toisaalta, Vendelan elämäntoive on kultavuosipäivä, eikä suinkaan suuri määrä kakaroita helmoissa: enemmän häntä kiinnostaa tyttären saaminen ja perimysjärjestyksen sorkkiminen, eikä Pasilla ole ainakaan ensimmäistä vastaan yhtään mitään.


Sen sijaan Carl Magnus on kauhean kiintynyt tätiinsä, ja Vilhelminan täytyy usein korjata pikkuista: "Ei, hassu lapsi, minä olen sinun tätisi, enkä äitisi! Mutta rak... öö... *krhm*. Tulehan syliin!" Vilhelminasta tuntuu, että oman lapsen saaminen on tehnyt hänelle jotain omituista. Ihan kuin maailma olisi kuitenkin vähän parempi paikka. Joskus häneen iskee vastustamaton halu tuudittaa Carl Magnustakin sylissään ja haistella tämän pörröistä taaperontukkaa. Joskus nuorena Vilhelmina haaveilikin tästä: että olisi paljon lapsia, jotka nykisivät helmoista ja pyytäisivät päästä syliin... Mutta sellaiset haaveethan on haudattu jo aikoja sitten. Eikö niin?

Vilhelmina kuulee yökkäilyn ääniä vessasta, ja menee kurkistamaan. "Painu hiiteen! En minä tarvitse seuraa... yöks!" Vendela nikottelee ja oksentaa vahingossa lattialle. "Ajattelin vain tulla pitämään hiuksistasi kiinni, siskokulta, mutta sitten muistin, että eihän minun tarvitse. Tuo kypärä taitaa pysyä kiinni ihan lakalla", Vilhelmina vinoilee ja lähtee viemään raskauspyjamansa pyykkiin.

Mutta sitten siivousfirman auto kurvaa taas pihaan, ja Vilhelmina säntää pihalle jammailemaan vanhan MP3-soittimensa tahtiin. Komeahan se Remukka on, mutta ilmeisen immuuni Vilhelminan viehätysvoimalle. Jos se on homo...?

Remukan välinpitämättömyydestä loukkaantuneena Vilhelmina ottaa asiakseen tarkistaa Pasin sormenjälkitutkalla, että kaikki paikat on todella tullut siivottua kunnolla. Ja ettei mitään arvokasta ole kadonnut.

Vendela on jälleen raskaana, ja kuluttaa yllättävässä laiskuuspuuskassa kaikki päivänsä telkkarin ääressä, välillä hampurilaisia popsien. Aijai, näyttää pahasti siltä, että kuntomittari lipsahtaa kohta lihavuuden puolelle...

Sitten on Filipin syntymäpäivä! Mutta voi ei: Filip on perinyt äitinsä poskipäät! Se, mikä tekee Vilhelminasta etäisesti Penelope Cruzin näköisen (okei, kun ette kerran suostu arvaamaan ;>), ei kyllä yhtään pue pientä poikaa. No, katsotaan mitä tapahtuu kun Filip tuosta kasvaa.

Myös Carl Magnuksen synttärit ovat pian, ja tällä kertaa luvassa on ihan kakkua ja vieraita! Paperitorvet soivat, kun pikkuinen puhaltaa kynttilät sammuksiin isänsä sylistä.

Mats herää möykkään haudassaan ja saapuu torumaan vävyään liiasta metelöinnistä. Pasi säikähtää pahanpäiväisesti, mutta kukaan muu ei näytä huomaavan mitään.
Tulipas Carl Magnuksesta tuikeannäköinen poika! Mutta hänestä saattaa tulla aikuisena melkoisen komea, hän on jo nyt aika tavalla isänsä näköinen.

Mats liihottelee ympäriinsä ilkeämielisesti käkätellen, ilmeisesti ihan silkasta kummittelun ilosta. Vilhelminaa itkettää: Vendela on jälleen raskaana, ja mitä jos nyt tulee tytär? Pitäisikö hänenkin hankkiutua jälleen raskaaksi? Toisaalta tekisi mieli edetä uralla, kenraalin asemaan on vielä aikaa. Toisaalta pitäisi hankkia perillinen, ja kenties puoliso taloon... (tässä kohtaa Mirvan kasvot häivähtävät Vilhelminan sielun silmien edessä). Sitten voisi häätää Vendelan perheineen pois, vaikka Carl Magnusta tulisikin ikävä. Mutta hankkiutuithan sinä Katystakin melko kätevästi eroon... "Älä LUULEKAAN! Minä en halua puhua siitä! Minäkö muka vahingoittaisin omaa sisartani!! SENKIN **** ***** ******** ******!!!!!!!!" Hui. Tulee ihan Vilhelminan lapsuusajat mieleen. No, ehkei se ollut hyvä idea.

Seuraavaksi: Ei mitään havaintoa. Edes luoja ei yksin tiedä, koska luoja ei tiedä. Sen näkee sitten. :)